Ison vauvan synnyttäminen

[Kahden lapsen äiti]

Mun kummatki lapset oli suht isoja. Esikoinen 3,9kg ja kuopus nyt 4,9kg

Esikoinen syntyi 40+1, kun taas tää toinen piti käynnistää ja syntyi 41+0.
Olihan tässä toisessa synnytyksessä kyllä eroa ensimmäiseen ja vaati kyllä hieman enemmän töitä, että kuopus syntyi, mutta 20min se vaan vei lopulta

Todella positiiviset kokemukset jäi kummastakin!

 

[Jozzu]

En ole alateitse synnyttänyt, mutta vauvat on molemmat olleet isoja. Esikoisen synnytystä alettiin käynnistään isokokoisuusepäilyn vuoksi rv 39+0 täysin epäkypsästä tilanteesta, jota jatkettiin aina rv 30+6 saakka (kyllä, luitte oikein,melkein kaks viikkoa..) pientä taukoa lukuunottamatta. Tuolloin päädyttiin mun totaalisen väsymisen, vauvan monotonisten sykkeiden ja synnytyksen edistymättömyyden vuoksi sektioon. Tyttö 4150g, 51cm syntyi, onneksi hyväkuntoisena.
Tästä kokemuksesta johtuen toinen synnytys pelotti ihan jäätävän paljon. Myös kuopus todettiin isokokoiseksi ja suunniteltiin käynnistystä, johon totesin, että en pysty siihen, koska edellinen oli niin kamalaa ja myös lääkäri pelkäsi hartiadystokiaa. Siispä päädyttiin suunniteltuun sektioon, joka tehtiin rv 40+3, tyttö 4295g ja 54cm syntyi hyvävointisena ja kokemus oli mahtava, eheyttävä.
Ekan kohdalla en osannut ensin pelätä, mutta kun jouduin käynnistykseen ja osastolle, eikä kukaan oikein kertonut mistään mitään, enkä kehannu kysellä, nii kyllä se melkein kaks viikkoa oli yhtä pelkoa ja itkua.

 

[Elevine]

Mun vauva syntyi viikoilla 41+5, painoarvio oli paria päivää aikaisemmin 3800g ultrassa mutta hän olikin hieman isompi, miltei 4400g. Mielestäni synnytys meni hyvin, eikä ollut erityisen haastava. Ponnistusvaihe kesti muutamia minuutteja vaille tunnin ja lopuksi tehtiin pieni episiotomia vauhdittamaan vauvan ulospääsyä. Vauva sai 9/10 apgar-pisteitä ja oma vointi tuntui hyvältä heti synnytyksen jälkeen. Eli hyvin voi mennä isonkin muksun synnytys :) mun sisarukset ja minä olemme kaikki olleet yli nelikiloisia syntyessä, eikä äitillänikään ole ollut ongelmia synnytyksissä. Meillä hyvin samanlainen rakenne kehiossa.

 

[Johguu]

Kun esikoinen oli 3,4kg
Ja tämä toinen 4,3kg

Molemmat alateitse.
Ei tämä toinen loppujen lopuksi sen vaikeampi synnytys ollut vaikka olikin reilusti esikoista isompi.
Mitään koko arvioita ei tehty ja ajateltiin olevan esikoisen mitoissa. :)
Toki ei tämä nyt mikään mahdottoman iso vauva ollut

 

[Piinassa 38+6]

Tänään minun pitäisi tehdä päätös, haluanko ryhtyä käynnistämään esikoista vai jäänkö odottamaan laskettua aikaa ja suunniteltua sektiota, jos ei lähde syntymään itsestään. Aivan mahdoton valinta. Lääkärin mielestä kumpikin vaihtoehto on hyvä. Vauvan painoksi arvioitu nyt 4,1-4,4 kg. Eli saattaa olla jo viisikiloinen laskettuna päivänä.

Käynnistämisessä mietityttää sen pitkäkestoisuus ja mahdollinen epäonnistuminen ja sektioon joutuminen (kuulemma kohdunsuu vielä epäkypsä).

Suunniteltu sektiokaan ei houkuttele, sillä siitä toipuminen saattaa kestää pitkään ja olen ymmärtänyt että alateitse syntyminen olisi vauvan terveydelle parasta.

 

[Olive]

Tänään minun pitäisi tehdä päätös, haluanko ryhtyä käynnistämään esikoista vai jäänkö odottamaan laskettua aikaa ja suunniteltua sektiota, jos ei lähde syntymään itsestään. Aivan mahdoton valinta. Lääkärin mielestä kumpikin vaihtoehto on hyvä. Vauvan painoksi arvioitu nyt 4,1-4,4 kg. Eli saattaa olla jo viisikiloinen laskettuna päivänä.

Käynnistämisessä mietityttää sen pitkäkestoisuus ja mahdollinen epäonnistuminen ja sektioon joutuminen (kuulemma kohdunsuu vielä epäkypsä).

Suunniteltu sektiokaan ei houkuttele, sillä siitä toipuminen saattaa kestää pitkään ja olen ymmärtänyt että alateitse syntyminen olisi vauvan terveydelle parasta.

Mulla käynnistettiin epäkypsästä tilanteesta (toki oli silloin jo 41+0) raskausmyrkytyksen takia, kohdunkaula takana ja ulkosuu hörötti, kanavaa jäljellä 2cm. Sisäsuu kiinni. Lapsen painoarvio ultralla 4,1kg, käsin 3,7kg.

Käynnistys alkoi ma klo 16, lapsi syntyi ke 11:30, tiistaina lounasaikaan laitettiin ballonki joka irtosi noin 6h päästä, selvisin ilman kipulääkkeitä (tens käytössä) tiistai-iltaan asti, ti-ke yönä laitettiin epiduraali.

Ponnistusvaihe kesti 20min. Vauva lopulta oli 3726g ja 52cm, py 33,5cm. Lapselta lähti yli 300g painoa ekan vuorokauden aikana, koska oli kerännyt nestettä mun nestetipasta (jossa olin muistaakseni joku 1,5vrk ennen syntymää). En oo koskaan ajatellut että vauva oli isokokoinen syntyessään

 

[Mangusti<3]

Mun eka lapsi syntyi rv 40+3 eikä ollu mikään ihmeellisen tuhti, 3,8 kg tasan. Syntyi kyllä pää yhessä nyrkin kanssa, mutta epparin avulla sain puserrettua sen ulos puolessa tunnissa. Toosa oli ihan kunnossa, ja eppari parani helposti.

Kakkonen synty rv 40+2 ja paino just alle 4,7 kg. Ponnistus kesti 16 minuuttia. Sain jotain nirhaumaa, mutta en kyllä muista, tuliko ees tikkejä. Toosa jäi parempaan kuntoon ku esikoisen jäljiltä. Oli onnekasta, että lapsi oli hyvässä asennossa yms. ja varsinkin koska iso vauva oli täysi yllätys. Meinasin saada paskahalvauksen, ku lapsi punnittiin. En todellakaan ollut käyny minkäänlaisissa kokoarvioissa.

Ny oon uudestaan raskaana ja oon meuhkannu jo ekasta neuvolan puhelusta, että vauvan kokoseurantaa sitte kiitos. Entä jos sairastunkin tällä kertaa radiin tai raskaus venyy pidemmälle tai vauva ei oo ihanteellisessa asennossa? En halua kokeilla onneani erityisemmin, vaikka selvästi pystyn synnyttään isoja vauvoja ongelmitta. Oon kyllä nuoresta jo vitsaillu, että mulla on synnyttäjänlantio, mutta en taho testata minkään viiden kilon vauvan kanssa, että mitä se toosa ihan eksaktisti kestää.

 

[Misa]

Käynnistettiin 38+4 ja vauva oli seuraavana päivänä 38+5 syntyessään 4kg & py 38cm.

Eppari tehtiin ja tuli silti sen lisäksi repeämä. Nuo kuitenkin paranivat ihan ok. Ponnistusvaihe kesti yli tunnin, olikohan 1,5h, mutta sain lopulta punnerrettua ulos eikä tarvinnut imukuppia. (siitä siis alkoivat jo vähän puhua, kun tuntui kestävän, antoi vähän lisävoimaa vielä kun halusin imukupin välttää)

Päänympärys varmaankin oli pääsyyllinen tuohon, että kesti ja oli hankalaa. Ei siitä kukaan maininnut, mutta olisi melkein pitänyt osata arvata, kun ultrissakin oli aiemmin todettu päänympäryksen olevan normaalia isompi Mutta hyvä vaan, etten sitä osannut stressata etukäteen.

 

[geep<3]

Mulla eka 4,2 kg, syntyi spontaanisti vähän lasketun jälkeen. Synnytys suht pitkä, ponnistusvaihe 15 min. Varauduttiin imukuppiin, mutta ei tarvinnut.
Olisko 6 tikkiä muutamaan kohtaan, 1 pieni 2. asteen repeämä.

Toinen lapsi suht saman kokoinen, synnytys helppo, ponnistusvaihe 5 min ja ei repeämiä.

Molempien päänympärys muistaakseni 36 cm.

 

[O.O]

Toinen Lapsi oli isohko. 4115g 41+3 viikolla syntyi. Ponnistus 7min. Kaikista helpoin synnytys oli. Kätilö vain kysyi kun vauva syntyi että onko annettu koko arviota. En muista enään mitä siinä totesin mutta normaali kokoista vauvaa odotettiin. Olin ihan ihmeissään koko kysymyksestä Kätilö totesi heti että on yli nelikiloinen ja saako hän punnita heti tarkka silmä oli kätilöllä. Kolmas lapsi oli 3720g. Kolmannen kohdalla jännitin ja vauvaa mittailtiin että kuinka iso sieltä on tulossa. Pelkäsin että jos on vielä isompi kuin toinen. Synnytys kesti kaikista pisimpään 23h ja siitä ponnistus aika 30min.

 

[litranmitta]

Esikoisen synnytys oli hieno kokemus, vauvan koosta huolimatta. Meillä päin ei tehdä erikseen kokoarvioita, ellei ole joku syy. Masumitta kasveli kyllä plussan puolella loppuviikot, mutta sehän on yksilöllinen joka tapauksessa. Sokerirasituksen tulokset olivat olleet erinomaiset, joten huolta ei pitänyt olla. Siksi en erikseen tiukistellut ruokavaliosta, söin perus monipuolista kotiruokaa, mutta myös jotain hyvää jos teki mieli. Synnytys alkoi juhannussunnuntaina rv 40+3 supisteluilla. Alkuillasta siirryimme sairaalaan, jossa kätilö käsikopelolla arvioi "joku 3,7 kiloinen täällä lienee, ihan normaalin tuntuinen vauva!". Pääsin ammeelliseen huoneeseen, kun toiveena oli vetää vähillä lääkkeillä ja ehdottomasti ilman selkäpuudutetta. Vesi olikin ihana kivunlievitys. Poistuin ammeesta joskus keskiyön tienoilla, kun synnytys siirtyi intensiivisempään vaiheeseen. Kuivalla maalla puudutteeksi laitettiin kohdunkaulanpuudute, jonka avulla vähän lepäilin tunnin pari. Sen hälvettyä meni hetki, kun tarvitsin kipuun jotain lisää, ja päädyttiin pudendaaliin. Se turrutti tehokkaasti puolisen tuntia, ja sitten alkoi voimasupistukset! Olin jumppapallolla kun ne alkoi, ja pudottauduin lattialle niitä vastaanottamaan. Siinä kohtaa vauvan pää painoi peräsuolta, ja kätilö ohjasi vielä käymään vessassa tyhjentymässä kun kerkeää vessareissun jälkeen olikin paikat täysin auki ja sain luvan alkaa harjoitella ponnistusta. Tässä kohtaa jälkiviisaana oltaisi voitu odotella vielä puolisen tuntia. Ponnistaessa kokeilin ensin kylkiasentoa, sitten kätilö ehdotti puolimakuuta joka oli täysin väärän tuntuinen siinä hetkessä. Siirryttiin polviseisontaan, joka oli hyvä, vauva haki reittiään lantiossa. Sen jälkeen puoli-istuva olikin miellyttävä, ja siinä voimailtiin vauva pihalle. Pikkuinen eppari leikattiin, joka parani erittäin hyvin eikä enää tunnu. Ponnistuksen kokonaiskesto oli tunti ja 9 minuuttia, eikä kätilö tunnin kohdalla hätäillyt mitään lääkäriä paikalle kun näki että homma on ihan loppusuoralla. Vauva oli yllärinä 4,6 kiloinen, 55 cm pitkä ja päänympärys 38 cm muita repeämiä ei epparin lisäksi tai sen ansiosta tullut alapään iho oli toki hiertyneen tuntuinen Voisin silti ehdottomasti synnyttää isonkin uudestaan alateitse omasta mielestä synnytyksen sujuvuudessa vaikuttaa lantion tilavuus ja vauvan asento, eli isoa on sinällään turha pelätä.

Toisen lapsen raskaudessa oli radi (rasituksessa paasto rajalla, kotona ei yhtään ylitystä mutta aamupaastot usein 5.0 tasoa eli rajoissa muttei mitenkään alhaiset. Toisen raskaudessa valtava henkinen stressi mm. lähisukulaisen kuolemasta, sukulaisten tukena toimimisesta, taaperoarjen ja kodin hoitamisesta yksin kun läheisen menehtymisen takia puoliso teki tuplatyöt omassa yrityksessä ja perikunnan puolesta. Epäilen siis stressin pitäneen paastoa koholla). Laihduin raskausaikana siten, että synnytyksen jälkeen paino oli viisi kiloa lähtöpainon alla. Kyttäsin syömisiä dieettikaloreihin ja liikuin. Silti tämä toinen oli samalla lailla iso kuin ensimmäinenkin. Syntyi hätäsektiolla rv 41+4 (tai 41+6 alkuperäisen la mukaan) ennen synnytyksen alkamistakaan, syystä joka ei liittynyt kokoon. Terveydenhoitaja käski minun lopettaa ensimmäisellä vauvan neuvolakäynnillä itsesyyttelyn, ja sanoi meidän vauvojen koon johtuvan geeneistä, ei mun syömisistä. Mies on ollut syntyessään iso, ollaan molemmat pitkiä ja voimakkaita (mies 186 ja minä 176).