Olen pohtinut aika lailla vanhempainvapaita, kun kaikkialla toitotetaan, että vapaita pitäisi jakaa nykyistä tasaisemmin miehen ja naisen kesken.
Miehellä ei ollut omaa mielipidettä asiaan joten pidän itse lomat kokonaisuudessaan, ja saahan niitä muutettua jos tarvetta on. esimerkiksi jos mies joutuisi kesällä vaikka työttömäksi (ei mikään akuutti uhka) niin pitäisi ehkä harkita paluuta töihin ja mies olisi lapsen kanssa kotona. Alle puolivuotiaan kanssa haluan kyllä itse olla kotona, oli perheen taloudellinen tilanne mikä tahansa. Ja jos äiti imettää, niin kokisin oudoksi mennä töihin ja pumpata maitoa että mies saa syöttää.
Mies tekee jo tällä hetkellä ison osan kotitöistä, mikä mietityttää jatkossa. Että onko se sitten mun työtä silloin, kun olen kotona? Jos ei ole koliikkivauva tm. Silloin tuskin jaksan ihan hirveästi.
Sen olen päättänyt, että mies saa olla pojan kanssa kahdestaan jo alussa niin, etten vahdi vieressä kun mies vaikka vaihtaa vaipan. Jos olen vieressä, yritän olla katsomatta mitä mies tekee, enkä kommentoi ellei ole ihan hengenvaarallista touhua. Olen itse kokenut, että on aika ikävää käsitellä pientä vauvaa, jonka äiti kommentoi koko ajan huolissaan pään kannatuksesta ym. Oma ote muuttuu todella varovaiseksi ja kömpelöksi. Haluan, että mies oikeasti osaa hoitaa vauvaa.
Isyyslomaa ajattelin (taidan olla aikamoinen pirttihirmu koska olen vähän niin kuin sanellut näitä miehelle) pidettäväksi osissa. Alussa kotiutumispäivästä riippuen viikko tai alle. Jos kotiudun to-pe, niin mies voisi pitää seuraavan viikon alusta vapaata. Neljässä osassa saa kuulemma pitää.
Pääsiäisenä vois pitää välipäivät lomaa. Loput sitten sopivasti, miten haluaa, mutta haluaisin ettei ihan alussa olis kaikki lomat kun vauva syö ja nukkuu eikä vielä ole paljon kontaktissa.
Lauantait lasketaan mukaan, joten jos on lyhyitä pätkiä, kannattaa huomioida ettei nyt mitään to-ma lomaa ole, saa kolme päivää vapaata mutta 4 päivää menettää.