inseminaatio 2016
- Ketjun aloittaja MiisaQ
- Aloituspäivämäärä
Moikka.
Meillä takana kohdunulkoinen raskaus v. 2013, nyt uutta raskautta ei ole tullut
Lääkäri (tk:n) epäili että vika on munanjohtimessa missä silloin ulkoinen todettiin.
Nyt meillä on aika parin kk päästä tayssiin ensikäynnille lapettomuus ja hormooni klinikalle.. Jännittää ihan hirveesti, pelottaa myös että oon nyt liian innokas ja varma siitä että raskaus pääsisi alkamaan nyt 2016 ! Vertaistukee??
kiitos
Meillä takana kohdunulkoinen raskaus v. 2013, nyt uutta raskautta ei ole tullut
Lääkäri (tk:n) epäili että vika on munanjohtimessa missä silloin ulkoinen todettiin. Nyt meillä on aika parin kk päästä tayssiin ensikäynnille lapettomuus ja hormooni klinikalle.. Jännittää ihan hirveesti, pelottaa myös että oon nyt liian innokas ja varma siitä että raskaus pääsisi alkamaan nyt 2016 ! Vertaistukee??
kiitos
Nyt tammikuussa on ensimmäinen inssi luomukierrosta.
Meillä takana yksi keskeytynyt keskenmeno syksyltä 2014, sen jälkeen ei oo plussaa kuulunut. Eka inssi oli suunnitteilla tälle viikolle, mut se jouduttiin perumaan. Olen menossa kuitenkin torstaina folliultraan, koska söin nyt ekaa kertaa letroja kp 3-7.
Meillä ei ole selvää syytä löytynyt sekundääriseen lapsettomuuteen. Osasyynä oletettavasti ikä, olen 35-vuotias. Mulla on myös epäilty endometrioosia.
Olisi kiva lukea myös kokemuksia inssistä :)
Meillä ei ole selvää syytä löytynyt sekundääriseen lapsettomuuteen. Osasyynä oletettavasti ikä, olen 35-vuotias. Mulla on myös epäilty endometrioosia.
Olisi kiva lukea myös kokemuksia inssistä :)
Minulla kuukautiset alkamassa, jotenkin sitä toivoi niin kovin, että nyt kun kroppa tietää että hoidot ovat alkamassa että sitä sitten kuitenkin "viimeisestä" mahdollisuudesta luomuna raskautunut. Tosi rankat fiilikset olleet tänään! Eli loppuviikosta kun alkaa kunnolla soitan ja varaan ajan ultraan ja haen sen lääkkeen, jolla tuetaan horminitoimintaa. Ihmettelen tosin miksi minun pitää se syödä, kun ovulaatio on kuitenkin tullut kauniisti joka kuukausi?
Meillä siis aikaisemmasta raskaudesta 1 inseminaatiokokemus, voin siitä kertoa jos joku haluaa kuulla?
Meillä siis aikaisemmasta raskaudesta 1 inseminaatiokokemus, voin siitä kertoa jos joku haluaa kuulla?
Pahoittelut menkoista, ne on aina yhtä raivostuttavat.
Mua kyllä kiinnostaisi kuulla inssistä ihan toimenpiteenä, jos voit kertoa :)
Mullakin pitäisi ovulaation tapahtua, mut silti letrozolit määrättiin. Siksi mua jännittää, ettei ois nyt sitten liikaa folleja tms.
Mua kyllä kiinnostaisi kuulla inssistä ihan toimenpiteenä, jos voit kertoa :)
Mullakin pitäisi ovulaation tapahtua, mut silti letrozolit määrättiin. Siksi mua jännittää, ettei ois nyt sitten liikaa folleja tms.
Moikka.
Meillä olis eka inssi tuloillaan tuossa tammikuun viim. vkolla. Tämän kierron pitäis loppua 15.1 ja tarkoitus aloittaa sitten puregonpiikit+pregnyl ja sitten itse inssi. Yritystä n. 4,5v takana ja yksi kemiallinen 8/13. Mitään syytä ei meistä oo löytynyt, ikää lukuunottamatta (minä tänäv. 35 ja mies 38).
Jos alkais jotain tapahtumaan kun pikkasen antaa vauhtia :P vaikka ei tässä uskalla paljon toivoa, pettymään joutuu kuiteskin
Meillä olis eka inssi tuloillaan tuossa tammikuun viim. vkolla. Tämän kierron pitäis loppua 15.1 ja tarkoitus aloittaa sitten puregonpiikit+pregnyl ja sitten itse inssi. Yritystä n. 4,5v takana ja yksi kemiallinen 8/13. Mitään syytä ei meistä oo löytynyt, ikää lukuunottamatta (minä tänäv. 35 ja mies 38).
Jos alkais jotain tapahtumaan kun pikkasen antaa vauhtia :P vaikka ei tässä uskalla paljon toivoa, pettymään joutuu kuiteskin
Kiitos Suvetar. Hassuahan tuosta menkkojen alkamisesta teki, että ekaa kertaa tätä raskautta yrittäessä minulla oli fiilis että nyt olisi tärpännyt, oli pahoinvointia ja lihan haju etoi ja rinnat oli tosi kipeänä ja on edelleen! Ehkä sitä alkaa olla "valeraskauden" oireita, kun toivoo niin kovin! Tajusinpa juuri, että taidan olla tämän palstan ainut jolla on jo lapsi. Toivottavasti teitä ei harmita, että täällä lapsettomien puolella kirjoittelen. Koen kuitenkin, kaiken jälkeen että minulla on enemmän yhteistä "tuskaa" ja tunteita jaettavana teidän kanssa. Muistan kuitenkin niin elävästi vielä kaiken sen hädän ja tuskan mitä koimme, ennenkuin sitten laspettomuushoidot lähtivät pyörimään ja toivat sitten uusenlaisia tunteita ja jännitystä ja pelkoa. Raskausaika oli minulla todella vaikea ja lapsemme menetys oli todella lähellä. Siksi tätä uutta raskautta pelkää ihan erilailla kuin aikaisemmin. Kuitenkin meilläkin ikää jo (minulla 32, miehelläni 34) ja pelkään että jos en ikinä pääse peloista yli ja emme yritä tosissamme kadun sitä vuosien päästä. Mutta kiitos jos saan jatkaa kuulumisia teidän kanssanne täällä Samassa "veneessä" tässä ollaan ja kaikkien päämäärä on saada se oma pieni, mutta en kuitenkaan yritä edes sanoa että tuska olisi sama tai tunteet samat, kun meillä kuitenkin jo on se odotettu rakas. Muistan hyvin, kun itse toivoimme ensimmäistä ja luin sekundäärisesta lapsettomuudesta kärsivien tekstejä ja mietin, että mitä he tuskasta tietää kun heillä on jo lapsi. No, meillä on lapsettomuutta takana jo ennen esikoista ja nyt uudelleen, joten ymmärrystä kyllä riittää.
Mutta inseminaatiosta siis, meillä oli tosiaan ensin se ultra, jossa todettiin 2 follia ja kysyttiin ollaanko mietitty kaksoiraskautta, Kerroimme että kaikki raskaudet ovat tervetulleita ja saimme luvan päästä inseminaatioon. Itse toimenpide oli kivuton ja todella nopeasti ohi. Lääkäri kertoi mitä tapahtuu ja oikeastaan kaikki oli todella nopeasti ohi. Vähän tuntui jotain ja kaikki oli jo ohi. Sitten vain housut jalkaan, onnea matkaan ja kiitos hei. Minä kyselin moneen kertaan, että saanko jäädä makaamaan jotta siittiöillä olisi parempi suunta sinne oikeaan paikkaan niin lääkäri vain kehotti nousemaan ja kiitti ja hoputti huoneesta ulos. Siinä sitä sitten käytävässä itkettiin sylitysten miehen kanssa ja mietittiin, että nytkö vihdoin lapsemme voisi saada alkunsa. Ja TODELLA harvinaista oli, mutta niin hän sai, ekalla inseminaatio kerralla! Voitte vain kuvitella mitkä kamalat paineet olen päässäni kehittänyt, kun nyt yritystä alkaa olla kohta taas jo se vuosi takana ja eka inseminaatio kerta on edessä. Miten kestän sen pettymyksen jos se ei toimikaan?! Pettyykö sitä sitten niin pahasti, että stressi aiheuttaa ongelmia seuraavassa yrityksessä. Ei saisi miettiä liikaa... Varsinkin nyt kun meille ei inseminaatiota tehdä jos folleja on useampi, lääkäri ei suosittele edellisen ongelmaraskauden takia meille kaksoisraskautta, joten sekin voi olla edessä että odottelemme pitkään että folleja syntyisi vain yksi ja saadaan lupa inssiin. Tuon lääkkeen minkä lääkärini määräsi pitäisi olla sellainen, että sillä syntyisi vain yksi folli.
Oletteko muut miettineet kaksoisraskauksia? Kannattaa ehkä jutella etukäteen miehen kanssa, koska jos folleja onkin useampi ja lääkäri kysyy asiasta ja jos siitä ei ole etukäteen miettinyt voi olla ettei suosittele. Tai meille ainakin lääkäri sanoi, että jos emme olisi olleet miettineet asiaa etukäteen hän ei olisi antanut siitä kierrossa suositusta inseminaatioon.
Samassa "veneessä" tässä ollaan ja kaikkien päämäärä on saada se oma pieni, mutta en kuitenkaan yritä edes sanoa että tuska olisi sama tai tunteet samat, kun meillä kuitenkin jo on se odotettu rakas. Muistan hyvin, kun itse toivoimme ensimmäistä ja luin sekundäärisesta lapsettomuudesta kärsivien tekstejä ja mietin, että mitä he tuskasta tietää kun heillä on jo lapsi. No, meillä on lapsettomuutta takana jo ennen esikoista ja nyt uudelleen, joten ymmärrystä kyllä riittää.Mutta inseminaatiosta siis, meillä oli tosiaan ensin se ultra, jossa todettiin 2 follia ja kysyttiin ollaanko mietitty kaksoiraskautta, Kerroimme että kaikki raskaudet ovat tervetulleita ja saimme luvan päästä inseminaatioon. Itse toimenpide oli kivuton ja todella nopeasti ohi. Lääkäri kertoi mitä tapahtuu ja oikeastaan kaikki oli todella nopeasti ohi. Vähän tuntui jotain ja kaikki oli jo ohi. Sitten vain housut jalkaan, onnea matkaan ja kiitos hei. Minä kyselin moneen kertaan, että saanko jäädä makaamaan jotta siittiöillä olisi parempi suunta sinne oikeaan paikkaan niin lääkäri vain kehotti nousemaan ja kiitti ja hoputti huoneesta ulos. Siinä sitä sitten käytävässä itkettiin sylitysten miehen kanssa ja mietittiin, että nytkö vihdoin lapsemme voisi saada alkunsa. Ja TODELLA harvinaista oli, mutta niin hän sai, ekalla inseminaatio kerralla! Voitte vain kuvitella mitkä kamalat paineet olen päässäni kehittänyt, kun nyt yritystä alkaa olla kohta taas jo se vuosi takana ja eka inseminaatio kerta on edessä. Miten kestän sen pettymyksen jos se ei toimikaan?! Pettyykö sitä sitten niin pahasti, että stressi aiheuttaa ongelmia seuraavassa yrityksessä. Ei saisi miettiä liikaa... Varsinkin nyt kun meille ei inseminaatiota tehdä jos folleja on useampi, lääkäri ei suosittele edellisen ongelmaraskauden takia meille kaksoisraskautta, joten sekin voi olla edessä että odottelemme pitkään että folleja syntyisi vain yksi ja saadaan lupa inssiin. Tuon lääkkeen minkä lääkärini määräsi pitäisi olla sellainen, että sillä syntyisi vain yksi folli.
Oletteko muut miettineet kaksoisraskauksia? Kannattaa ehkä jutella etukäteen miehen kanssa, koska jos folleja onkin useampi ja lääkäri kysyy asiasta ja jos siitä ei ole etukäteen miettinyt voi olla ettei suosittele. Tai meille ainakin lääkäri sanoi, että jos emme olisi olleet miettineet asiaa etukäteen hän ei olisi antanut siitä kierrossa suositusta inseminaatioon.
Täällä toinen sekundäärisesti lapseton. Eka syntyi luomuna yllätysvauvana, kun olimme pistäneet yrityksen jäihin, kunnes saataisiin kilpirauhassairauteen hoitotasapaino. Salamatkustaja tarttui mukaan samalla viikolla ku alotin kilpirauhaslääkityksen. Tutkimuksia ei ollu miehen osalta tehty silloin joten ei tiedä kuinka suuri ihme neiti oikein oli. Nyt vikaa on molemmissa, miehessä enemmän.
Muokattu viimeksi:
Kyfi, kiitos kokemusten jakamisesta :) Ymmärrän, että toiveet on korkealla, kun eka inssi viimeks tuotti tulosta. Toivonkipinän kanssa olen samaa mieltä, että on inhottavaa toivoa ja sitten taas pettyä, tämä on raskasta, kun ei asiaa voi olla ajattelemattakaan.
haluatko kertoa, millaisia ongelmia sulla oli raskauden aikana?
Mulla oli se ultra tänään ja hyvin oli letrot ruvenneet toimimaan. Siellä oli kolme follia, joista kaksi onneksi selvästi pienempiä. Lääköri meinasi, että ensi kiertoon riittää pienempi annos, kun noin hyvin tuli vastetta - ettei sitten olla tilanteessa, että on liikaa folleja eikä inssiä voi tehdä.
Ei oo miehen kanssa puhuttu vakavasti kaksosraskauden "riskistä" mut mun näkemys on, että olen valmis sen riskin ottamaan, jos joskus kaksi isoa follia on näköpiirissä. Kuitenkin edes yhden munasolun hedelmöittyminen ei ole varmaa. Mulla myös keskenmenny raskaus oli alkanut kaksosraskautena, mutta toinen ei ollut lähtenyt kehittymään. Eli voihan se sattua luomunakin :) Toki kaksosraskaus on riskiraskaus, mutten osaa pelätä sitä.
Ihanaa, diabolicat, että teille on tuommoinen ihme suotu. Nää raskautumisasiat on kyllä henkimaailman hommia...
Tsempit kaikille :)
haluatko kertoa, millaisia ongelmia sulla oli raskauden aikana?
Mulla oli se ultra tänään ja hyvin oli letrot ruvenneet toimimaan. Siellä oli kolme follia, joista kaksi onneksi selvästi pienempiä. Lääköri meinasi, että ensi kiertoon riittää pienempi annos, kun noin hyvin tuli vastetta - ettei sitten olla tilanteessa, että on liikaa folleja eikä inssiä voi tehdä.
Ei oo miehen kanssa puhuttu vakavasti kaksosraskauden "riskistä" mut mun näkemys on, että olen valmis sen riskin ottamaan, jos joskus kaksi isoa follia on näköpiirissä. Kuitenkin edes yhden munasolun hedelmöittyminen ei ole varmaa. Mulla myös keskenmenny raskaus oli alkanut kaksosraskautena, mutta toinen ei ollut lähtenyt kehittymään. Eli voihan se sattua luomunakin :) Toki kaksosraskaus on riskiraskaus, mutten osaa pelätä sitä.
Ihanaa, diabolicat, että teille on tuommoinen ihme suotu. Nää raskautumisasiat on kyllä henkimaailman hommia...
Tsempit kaikille :)
Ei olla mekään puhuttu kaksosraskauden riskistä. Ei kai tuo haitanne. Tosin ennen esikoista olin toivonu, että tulis kerralla kaksoset ni ois yhdellä rykäsyllä ohi. Tosin sitten ku se nyytti oli kainalossa, olin ihan tyytyväinen, että tuli vain yksi. Oli kädet täynnä työtä yhdestäkin. 
Milloinkas ja kenelläs täällä on ensimmäinen aika inseminaatioon? Mä soittelen huomenna ajan folliultraan, ja ensi viikolla otan ekan lääkkeen. Onko teillä tullut mitään sivuvaikutuksia noista hormonilääkkeistä? Mulla on nyt eri kuin viimeksi, juuri sen takia että syntyisi vain yksi, useamman sijaan joten jännittää minkälainen lääke tuo on ja miten sopii. Toivottavasti menisi kaikki hyvin ja päästäisiin vielä tässä kuussa inssiin.
Mulla tuli letroista parina yönä kuumia aaltoja, siis hikoilukohtauksia, ja alapäässä on limakalvot olleet herkemmät/kuivemmat kuin tavallisesti. Ehkä vähän öklö olo lääkkeen oton jälkeen. Mutta ei mitään kamalaa. Mielialajuttuja oon miettinyt, hankala erottaa mikä on mitäkin..hieman on pinna ollut kireällä, mutta siihen löytyy muitakin syitä.
Toivottavasti saatte jo pian inssin tehtyä! Meillä meni nyt kotikonstein tämä kierto, tulokset tietää sitten parin viikon päästä.. Mulla on tuntemusten mukaan ollut tänään ovulaatio ja menkat alkaa yleensä dpo 15.
Toivottavasti saatte jo pian inssin tehtyä! Meillä meni nyt kotikonstein tämä kierto, tulokset tietää sitten parin viikon päästä.. Mulla on tuntemusten mukaan ollut tänään ovulaatio ja menkat alkaa yleensä dpo 15.
Olen ihan uusi,kaikin tavoin :) joulukuussa alettiin lapsettomuushoidot,tai no eka käynti. Tehtiin munatorvien aukiolotutkimus ja kaikki oli ok. Ei näkyvää syytä kummassakaan,pelottavaa. Yritystä ollu noin 4v. Seuraavasta kierrosta alan syömään Letrozolia ja sitte ihan eka inseminaatio. Jännittää ihan hirveästi että miten käy ku joillaki on tärpänny ja joillaki ei. Mutta toivotaan parasta :)
moikka.
Iha ekaksi peukut teille joilla hoidot pikapuoliin edessä, toivottavasti tärppäis
tähti 92: Mekin oltiin ekalla käynnillä joulukuussa ja mulle tehtiin samalla tuo aukiolotutkimus..teki muuten sairaan kipeetä toimepide ja tunti kaks jälkeen oli nii kovat vatsakivut etten tiennyt olisko pyörtyny vai oksentanut, en tajuu miks :O 2x600 buranaa alkoi vasta helppaamaan..mulle sanoi että auki oli muuten torvet, mutta toisella puolella heikompi virtaus(just se joka kipuilee useimmiten oviksen aikana)..oliko sulla mitää kipuja?
Mulla nyt dpo 11 ja paripvää ollut ihan kaameet menkkakivut alavatsas ja selässä. ovat normaaleja kovempia :/ herkkä testi negaa, kuinkas muutenkaan No perjantaina soitto polille ja alustavan ultran siirto eteenpäin, koska pääsen aloittamaan puregonpiikit varmaan maanantaina. Koskaan en oo itseäni piikitellyt, jote hieman jännittää :P Siitä se sitten lähtee, toivotaan parasta 
Iha ekaksi peukut teille joilla hoidot pikapuoliin edessä, toivottavasti tärppäis
tähti 92: Mekin oltiin ekalla käynnillä joulukuussa ja mulle tehtiin samalla tuo aukiolotutkimus..teki muuten sairaan kipeetä toimepide ja tunti kaks jälkeen oli nii kovat vatsakivut etten tiennyt olisko pyörtyny vai oksentanut, en tajuu miks :O 2x600 buranaa alkoi vasta helppaamaan..mulle sanoi että auki oli muuten torvet, mutta toisella puolella heikompi virtaus(just se joka kipuilee useimmiten oviksen aikana)..oliko sulla mitää kipuja?
Mulla nyt dpo 11 ja paripvää ollut ihan kaameet menkkakivut alavatsas ja selässä. ovat normaaleja kovempia :/ herkkä testi negaa, kuinkas muutenkaan
No perjantaina soitto polille ja alustavan ultran siirto eteenpäin, koska pääsen aloittamaan puregonpiikit varmaan maanantaina. Koskaan en oo itseäni piikitellyt, jote hieman jännittää :P Siitä se sitten lähtee, toivotaan parasta Mulla nyt myös Tähti92 tuo sama lääke käytössä, tänään otan kolmannen lääkkeen, eikä onneksi vielä ole tuntunut mitään sivuoireita. Mutta laskin tuossa juuri, että ovulaatio osuu juuri lauantaille, mikäli on ajallaan niinkuin ennenkin, eli silloin jäisi heti tämä suunniteltu tammikuun ensimmäinen inssi tekemättä, ja sekös alkoi heti itkettää. Kamalan kehnot fiilikset olleet. Mutta eihän sitä tiedä, jos tuo lääkitys hieman muuttaa ovulaation paikkaa. Toivotaan että osuisi perjantaille tai maanantaille!!! Oletteko te muut muuten kertoneet teidän läheisille tai kavereille mitä käytte elämässänne juuri nyt läpi? Me ei ensimmäisestä kerrottu ollenkaan, mutta nyt olen parille ystävälle kertonut ja tuntuu että tulee vain lisästressiä, kun kysellään ja sitten se pettynyt fiilis pitää jakaa muiden kanssa kuin miehen ja tulee entistä surkeanpi olo.
Mua muuten sattui tuo aukiolotutkimus myös ihan hirveästi, aivan kamalat tuskat enkä enää edes antaisi sitä tehdä uudestaan ilman jotain kunnon lääkitystä. Minä olin myös jälkikäteen kipeänä ja vuodin verta. Onneksi se on sielläkin nyt ohi ja hyvät tulokset tuli, eli toimii ja auki on
Mua muuten sattui tuo aukiolotutkimus myös ihan hirveästi, aivan kamalat tuskat enkä enää edes antaisi sitä tehdä uudestaan ilman jotain kunnon lääkitystä. Minä olin myös jälkikäteen kipeänä ja vuodin verta. Onneksi se on sielläkin nyt ohi ja hyvät tulokset tuli, eli toimii ja auki on
Toivonkipinä, harmi negasta Mutta kaikki konstit nyt käyttöön seuraavaan kiertoon.
Tähti, milloin sulla pitäis menkkojen alkaa?
Kyfi, toivottavasti ovulaatio sattuu sopivalle päivälle. Mulle sanoi lääkäri folliultrassa, että oltais tehty seuraavana päivänä inssi. Sanoi, että testaapa vielä huviksesi ovista. No, testi oli seuraavana pvänä vielä ihan blanko. Ihan täysin selvää plussaa en saanut edes testiin, mutta tuntemusten perusteella ovis oli sunnuntaina. Silti lääkärin arvio oli, että inssi ois kannattanut tehdä jo aiemmin, ettei ehkä aina nämä asiat oo niin justiin.. Kyllähän ne siittiöt elää muutamia päiviä.
Ajoitusta parantamaan voi saada myös sen pregnyl-piikin, joka irrottaa munasolun.
Osalle parhaista kavereista oon kertonut tilaanteesta. Itse koen helpottavaksi, että näistä asioista voi puhua. Jos kovin kyselevät, voihan sitä sanoa, jos ei halua just silloin puhua.
Tsemppiä!!
Mutta kaikki konstit nyt käyttöön seuraavaan kiertoon. Tähti, milloin sulla pitäis menkkojen alkaa?
Kyfi, toivottavasti ovulaatio sattuu sopivalle päivälle. Mulle sanoi lääkäri folliultrassa, että oltais tehty seuraavana päivänä inssi. Sanoi, että testaapa vielä huviksesi ovista. No, testi oli seuraavana pvänä vielä ihan blanko. Ihan täysin selvää plussaa en saanut edes testiin, mutta tuntemusten perusteella ovis oli sunnuntaina. Silti lääkärin arvio oli, että inssi ois kannattanut tehdä jo aiemmin, ettei ehkä aina nämä asiat oo niin justiin.. Kyllähän ne siittiöt elää muutamia päiviä.
Ajoitusta parantamaan voi saada myös sen pregnyl-piikin, joka irrottaa munasolun.
Osalle parhaista kavereista oon kertonut tilaanteesta. Itse koen helpottavaksi, että näistä asioista voi puhua. Jos kovin kyselevät, voihan sitä sanoa, jos ei halua just silloin puhua.
Tsemppiä!!
toivonkipinä: En muistanu ennen toimenpidettä ottaa buranaa mutta eipä se kovin käyny ees. Pikku vihlasu,ei muuta,mutta se saattaa johtua siitäki että mulla on/on ollu ihan hirveät menkkakivut aina. Mutta nyt sen toimenpiteen jälkeen niin ei ollu kipuja ja menkkakipuja ei ollenkaan ollu nyt viimeks,parhaat menkat ikinä :D
Suvetar: Noh,seuraavien menkkojen pitäis alkaa tämän kuun lopulla tai ens kuun alussa,sitte heti soittaa ultraan aikaa ja siitä se sitte lähtis.
Mie/me ei olla kerrottu ko minun äidille ja siskolle,meillä on tosi läheiset välit ja puhutaan kaikesta. Ja sitte minun läheisin ystävä tietää ja tukee tässä. Jotenki ei halua kertoa kelleen muille,kavereille tai miehen vanhemmille(saattaa tieto alkaa leviämään) ku tämä on jotenki tosi arka paikka,ainaki mulle,jotenki häpeän. Ja sitä haluaa pitää asian "salassa" vielä tässä vaiheessa ettei tule sääliviä katseita ja kauheasti kysymyksiä.
Suvetar: Noh,seuraavien menkkojen pitäis alkaa tämän kuun lopulla tai ens kuun alussa,sitte heti soittaa ultraan aikaa ja siitä se sitte lähtis.
Mie/me ei olla kerrottu ko minun äidille ja siskolle,meillä on tosi läheiset välit ja puhutaan kaikesta. Ja sitte minun läheisin ystävä tietää ja tukee tässä. Jotenki ei halua kertoa kelleen muille,kavereille tai miehen vanhemmille(saattaa tieto alkaa leviämään) ku tämä on jotenki tosi arka paikka,ainaki mulle,jotenki häpeän. Ja sitä haluaa pitää asian "salassa" vielä tässä vaiheessa ettei tule sääliviä katseita ja kauheasti kysymyksiä.
Minulla pitäisi menkat alkaa nyt vkloppuna,sitten varaan ajan ultraan ja sitten 1. inssiin.Tuntuu että monella on inssiin yhdistettynä lääkitys,vaikka ei mitn vikaa ole löynynytkään,joten mikähän onnistumis % on luomukiertoon.. lääkäri oli sitä mieltä ettei minulle aloiteta lääkitystä vaan kokeilla 2 kertaa ainakin luomukiertoon. Turhauttaa todella kun kaikki pitäisi olla kunnossa,mutta plussaa ei vaan tule. Menkat eivät ole olleet kertaakaan edes myöhässä että olisi joskus toivon pilkahdusta,puuh...