Mä kans toivon, että imetys onnistuu. Esikoisen kanssa olin varma, että epäonnistuisi, koska lähipiirissä ei ollut ainuttakaan henkilöä, joka ois siinä onnistunut (aika karua juu).
No, maito nousi viidentenä päivänä ja oli muuten pitkä aika nälkäisen lapsen kanssa ilman unta (ei nukkunut kun oli vissiin niin nälkäinen eikä multa tullut siis kun pari tippaa.) Sitten kun asiaa stressasi niin maitoa nousi vielä vähemmän
mielialat vaikuttaa maidontuotantoon todella paljon, mikä oli mulle ihan uutta!
Tällä kertaa tiedän, että maidon nousuun voi mennä aikaa ja olo muutenkin varmempi. Pullokin tulee oleen kuvioissa, omaa pumpattua siitä sitten myöhemmin, etten ihan mökkihöperry. Esikoista imetin lapsentahtisesti ja hän ois ollu tissillä välillä useemman tunninkin ja vähintään parin kolmen tunnin välein. Suihkutissinä/ensikertalaisena en kokenut hyväksi imettää missään muualla kun kotona (tarvin myös rintakumin ja imetystyynyn). Ja nuo välithän lasketaan sillai, että jos lapsi syö 4 tunnin välein ja kerralla vaik 2 tuntia, niin se aika kun sun tississä ei olla kiinni on 2 tuntia. Eli syömisen alottamisesta
mulle tuli ainakin ihan järkytyksenä kuin paljon/usein vaavit syö kun alkuun viihty rinnalla vielä useemmin niin oikeesti tuli kiire, että ruokataukojen välissä ehti vessaan/syödä/suihkuun nukkumisesta nyt puhumattakaan. Pisin yhtäjaksoinen tissitön tauko sairaalassa tais kestää koko viiden päivän aikana 1,5 tuntia. Mutta toki, sitten kun imetys alkaa onnistua ja luonnistua niin on se niin paljon korviketta helpompi ja etenkin halvempi vaihtoehto! Mutta kannattaa varautua takapakkiin, rintaraivareihin, oman pinnan kiristymiseen ja ongelmiin. Yleensä sinnikkyys kuitenkin palkitaan ja itse oisin halunnut jonkun tsemppaan mua enempi ja sanoon, että kyllä se siitä lähtee, vaikka ei heti tuntuiskaan siltä.