Imetys

Ä

äitiplusneljä

Satasella mukana keskusteluissa
Tuli tuosta toisesta ketjusta mieleen, että kuinka moni suunnittelee imettävänsä? Entä jos on aikaisempia lapsia, onnistuiko imetys? Millaisia ajatuksia uusi vauva tuo imetyksen onnistumiseen? Pelottaako epäonnistuminen?

Tarkoituksena ei ole saada aikaan riitaa tai pahansuopuutta vaan neutraalia keskustelua imetyksestä ja pulloruokinnasta.
 
Vastaanpa itse ensin. Imetin esikoista 1v3kk onnistuneesti. Neiti ei pulloa huolinut kuin väkipakolla (ennen ristiäisiä olin kampaajalla) huudon kera. Tissin lussattaja hän oli ja imetys onnistui paremmin kuin uskalsin koskaan unelmoida. Kaksosten kanssa jännitin imetyksen onnistumista ja maidon riittävyyttä kun lisämaitoa tuputettiin sokereiden vuoksi jo sairaalassa. Onneksi imetys onnistui kohtuu hyvin, vaikka vähän jäi kaivelemaan pieni epäonnistumisen tunne kun lopetin imetyksen puolen vuoden jälkeen ja siirryttiin kokonaan pulloruokintaan.

Nyt toivon, että voisin imettää tätä neljättä onnistuneesti pitkään. Imetys on ollut mulle aina helppoa ja vaivatonta. (Toki kaksosten kanssa oli omat "hankaluudet" kun söivät yhtä aikaa -yleensä)
 
Meillä esikoinen, joka on nyt vuoden, oli hankala imetettävä.. Koko aikaiset korvatulehdukset hankaloitti imettämistä, ja jaksoin sinnitellä siihen asti kun poika oli 4,5kk, sitten lopetin. Imetys ei oo mulle mitään mielipuuhaa, enemmänkin inhoan sitä tilaa olla lehmänä.. :D mutta seuraavaa imetän jos onnistuu, ja jos ei onnistu niin en ole siitä lainkaan pahoillani. :)
 
Minä imetin tyttöä n. vuoden, vähän yli. Tyttö söi pulloa (siis äidinmaitoa) jossain vaiheessa, mutta aina ei oikein huolinut. Tyttö sai kiinteitä 4kk iästä eteenpäin ja söi niitäkin hyvällä ruokahalulla.

Meillä imetys meni paremmin kuin hyvin. Tyttö söi hyvin, maitoa riitti (mutta ei ollut suihkutissejäkään), eikä mitään ongelmia ollut. Maito nousi synnärillä, niin että en edes huomannut. Tulehduksia, tissien kylmänarkuutta, ym. ei ollut. Yhden kerran meinasi tulla tukos rintaan ja sen kyllä huomasi. Kuumotti rintaa todella paljon, sattui ja se tukos tuli kyllä nopeasti. Netistä luin, että imettäessä pitää laittaa vauvan leuka kipeää kohtaa vasten, sillä siellä puolella imuteho on parempi. Käytännössä laitoin vauvan sängylle makaamaan ja menin kontilleni päälle, sillä tukos oli tissin yläosassa. Vauva söi ja siihen loppuivat minun kivut. Minusta tämä oli oikein loistava vinkki!

Minusta imetys on tosi yes! Ruoka aina valmiina mukana! Me reissasimme ja olin muutenkin liikenteessä, joten tämä auttoi todella paljon. Ja se on myös halpaa! En osannut etukäteen pelätä tai hermoilla imetyksestä ja se menikin sitten ihan omalla painollaan.

Vauvan ollessa vuoden iässä minulle tuli ihan fyysisesti vastenmielisyys imettämistä kohtaan. En enää halunnut, että toinen imee tissistä. Joten siitä alkoi vieroitus, varsinkin kun myös kiinteät meni hyvin. Tietenkin imetyskerrat olivat jo vähentyneet aiemminkin, mutta sen jälkeen meni muutama viikko, että lopettelin imetyksen kokonaan. Annoin ihan lehmän maitoa pullosta iltaisin. Lopettelussakaan minulle ei tullut mitään oireita tai maidon pakkautumista.

Kaikesta tästä on vuosia, mutta vieläkin minulta tulee maitoa. Yay!
 
Mulle (ja esikoiselle) imetys on ollut tosi tärkeä juttu. Täysimetin reilut 5kk, kunnes alettiin maistella kiinteitä. Korviketta ei lopulta tarvittu lainkaan, vaikka minulle ei mitään sitä vastaan olisikaan ollut. Tyttö oli tosi huono syömään, joten rintamaito pysyi todella tärkeänä ravinnonlähteenä varmaan 18kk ikään saakka. Imetän häntä edelleen 2-3 kertaa päivässä, mutta nyt raskauden puolivälissä maidontulo on kyllä tyrehtynyt lähes kokonaan, ei sieltä taida tulla kuin pikku liraus toisesta rinnasta.

Pääasiassa imetys on ollut minusta helppoa ja vaivatonta, kun lapselle terveellinen ja turvallinen ruoka on aina valmiina mukana, sopivan lämpöisenä ja streriilinä. Kyllä meilläkin silti omat kommervenkkimme oli: ensimmäiset 4,5kk käytettiin rintakumia, kun alkuun vauva ei saanut imuotetta ilman sitä, ja sitten hän ei enää huolinut rintaa suuhunsa ilman kumia, kun oli tottunut siihen. Eräänä päivänä hän sitten itse alkoi välillä kiskoa rintakumia vahingossa pois kesken imetyksen, ja pikkuhiljaa alkoi tykästyä rintaan ilman kumia. Tyttö oli myös todella suuritarpeinen, hän halusi olla jatkuvasti rinnalla ja nukkui myös yöt tissi suussa, tuttia ei huolinut. Tiheän imun kausia meillä ei varsinaisesti ollut, kun koko vauva-aika oli yhtä tiheää imua. Myös rintaraivarit ja asentorajoittuneisuus tuli tutuksi.

Jos haluatte imettää, suosittelen ehdottomasti imetyksen tuen fb keskusteluryhmään liittymistä, siellä kannattaa seurailla keskustelua jo vähän ennen synnytystä, niin on paremmin valmistautunut jo heti alkuun. Monet imetystaipaleet Suomessa loppuu vastoin äidin tahtoa ihan turhaan väärinkäsityksiin, neuvolan virheelliseen ohjaukseen ja tiedonpuutteeseen. Ja uuden äidin monet stressit liittyen vauvan käytökseen, ruokintaan ja imetykseen helpottavat usein jo ihan vertaistuella, kun saa kuulla, että muilla on ihan samanlaista.

Se, imettääkö vauvaansa vai antaako korviketta vai molempia rinnakkain, ei ole millään lailla hyvän äitiyden mittari, mutta jos haluaa imettää, niin kannattaa vähän tutustua aiheeseen jo etukäteen. Vauvan synnyttyä kysy rohkeasti neuvoa (imetyksen tuessa, tai vaikka täällä), jos joku asia huolestuttaa tai mietittyttää.

Tässä hyvää perusinfoa: (kirjoittaja on terveydenhoitaja ja imetyskouluttaja)

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/03/maidon-noususta

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/05/tiheasti-rinnalla

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/taasko-se-syo

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/asiaa-äidinmaidosta

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/07/imetyksen-fyysisia-haasteita

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/01/huomaamatta-vieroittaminen

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/itkua-ja-hampaiden-kiristysta
 
Mulla on esikoisen tulossa, eli ei vielä kokemusta aiheesta. Ideana on kuitenkin imettää, jos vaan onnistuu. Ja mahdollisesti myös pumppailla jonkun verran että isä saisi myös vähän kosketusta syöttämiseen, onhan se varmaan aika intiimi hetki ainakin alkuun.. Ja toki myös sitten jos jostain syystä täytyy lapsi jättää isovanhemmille hoitoon niin olisi prosessi valmiina.

Vähän pelottaa että sattuuko se imetys, mulla kun on suhteellisen herkät nännit, vai turtuuko ne siihen imemiseen jossain vaiheessa?
 
Vieena sanoi:
Vähän pelottaa että sattuuko se imetys, mulla kun on suhteellisen herkät nännit, vai turtuuko ne siihen imemiseen jossain vaiheessa?
Click to expand...

Ensimmäisinä päivinä/viikkoina nännit on vähän arkana, kun iho ei ole vielä tottunut siihen imemiseen, mutta se kipu vähenee ja häviää suht nopeasti. Sen jälkeen imetyksen ei kuulu sattua, ja jos se koskee, niin yleensä ongelmana on huono imuote, jota voi korjata. Synnärikassiin kannattaa pakata Lansinoh-voidetta (saa apteekista ja isoista ruokakaupoista vauvaosastolta, pieni violetti tuubi), joka hoitaa nännien ihoa ja nopeuttaa sen kipeän vaiheen ohimenoa, Lansinohilla voidellaan nännien ihoa, eikä sitä tarvitse pyyhkiä pois ennen imetystä.
 
Vieena sanoi:
Vähän pelottaa että sattuuko se imetys, mulla kun on suhteellisen herkät nännit, vai turtuuko ne siihen imemiseen jossain vaiheessa?
Click to expand...

Komppaan Anskurai: Alkuun voi olla kipua tai tuntua jopa epämiellyttävälle. Imetyksen ei kuulu sattua. Jos sattuu on vauvan imuotteessa jotain vikaa. Ensisynnyttäjät saavat ainakin meidän sairaalassa hyvää opastusta imetykseen, etenkin jos sitä itse pyytää! Ja ehdottomasti kannattaa pyytää. Lansinoh on tosi hyvä voide, jos sitä ei ole niin bepanthen toimii myös.

Pulloruokintaan annan sen vinkin, että antavaa vauvan ensin oppia rauhassa rinnasta ruokailu ja sitten kun se on helppoa/vaivatonta, annatte sitten pullosta. Näin pulloruokinta ei häiritse rintaruokintaa.
 
Anskurai sanoi:
Mulle (ja esikoiselle) imetys on ollut tosi tärkeä juttu. Täysimetin reilut 5kk, kunnes alettiin maistella kiinteitä. Korviketta ei lopulta tarvittu lainkaan, vaikka minulle ei mitään sitä vastaan olisikaan ollut. Tyttö oli tosi huono syömään, joten rintamaito pysyi todella tärkeänä ravinnonlähteenä varmaan 18kk ikään saakka. Imetän häntä edelleen 2-3 kertaa päivässä, mutta nyt raskauden puolivälissä maidontulo on kyllä tyrehtynyt lähes kokonaan, ei sieltä taida tulla kuin pikku liraus toisesta rinnasta.

Pääasiassa imetys on ollut minusta helppoa ja vaivatonta, kun lapselle terveellinen ja turvallinen ruoka on aina valmiina mukana, sopivan lämpöisenä ja streriilinä. Kyllä meilläkin silti omat kommervenkkimme oli: ensimmäiset 4,5kk käytettiin rintakumia, kun alkuun vauva ei saanut imuotetta ilman sitä, ja sitten hän ei enää huolinut rintaa suuhunsa ilman kumia, kun oli tottunut siihen. Eräänä päivänä hän sitten itse alkoi välillä kiskoa rintakumia vahingossa pois kesken imetyksen, ja pikkuhiljaa alkoi tykästyä rintaan ilman kumia. Tyttö oli myös todella suuritarpeinen, hän halusi olla jatkuvasti rinnalla ja nukkui myös yöt tissi suussa, tuttia ei huolinut. Tiheän imun kausia meillä ei varsinaisesti ollut, kun koko vauva-aika oli yhtä tiheää imua. Myös rintaraivarit ja asentorajoittuneisuus tuli tutuksi.

Jos haluatte imettää, suosittelen ehdottomasti imetyksen tuen fb keskusteluryhmään liittymistä, siellä kannattaa seurailla keskustelua jo vähän ennen synnytystä, niin on paremmin valmistautunut jo heti alkuun. Monet imetystaipaleet Suomessa loppuu vastoin äidin tahtoa ihan turhaan väärinkäsityksiin, neuvolan virheelliseen ohjaukseen ja tiedonpuutteeseen. Ja uuden äidin monet stressit liittyen vauvan käytökseen, ruokintaan ja imetykseen helpottavat usein jo ihan vertaistuella, kun saa kuulla, että muilla on ihan samanlaista.

Se, imettääkö vauvaansa vai antaako korviketta vai molempia rinnakkain, ei ole millään lailla hyvän äitiyden mittari, mutta jos haluaa imettää, niin kannattaa vähän tutustua aiheeseen jo etukäteen. Vauvan synnyttyä kysy rohkeasti neuvoa (imetyksen tuessa, tai vaikka täällä), jos joku asia huolestuttaa tai mietittyttää.

Tässä hyvää perusinfoa: (kirjoittaja on terveydenhoitaja ja imetyskouluttaja)

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/03/maidon-noususta

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/05/tiheasti-rinnalla

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/taasko-se-syo

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/asiaa-äidinmaidosta

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/07/imetyksen-fyysisia-haasteita

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/01/huomaamatta-vieroittaminen

- http://rinnalla.vuodatus.net/lue/2016/02/itkua-ja-hampaiden-kiristysta
Click to expand...


Minä komppaan tuota tutustumista! Lukekaa! Harmittavan monet saavat neuvolasta vääriä ohjeita (kaikki terkkarit eivät ole imetysohjaajia vaan voivat neuvoa väärin) ja siksi imetys voi loppua ennen kuin edes alkaa kunnolla.
Ja tiheän imun kaudet esim 3vkoisena, ei tarkoita että maito olisi loppumassa vaan vauva tilaa "lisää" tulevaa varten.
 
Musta on kiva kuulla että monella on realistiset odotukset imetykseen. Monesti imetys onnistuu, toiset tarvitsevat apuja ja neuvoja enemmän kuin toiset. Stressaaminen ei helpota, rento asenne auttaa. :Heartred
 
Kiitos äitiplusneljä ja anskurai! Pitää katsoa mitä rasvaa täältä saa (ulkomailla asun), yhtä rasvaa käytän jo päivittäin kun kuivuus vaivaa, mutta en tiedä onko se käypä imetyksen aikana..

Toivottavasti meillä olisi hyvä apu sairaalassa imetyksen kanssa, on kuulemma yksi parhaista paikoista synnyttää tässä maassa ja lääkärit näyttää osaavan hommansa mutta varsinkin näin ulkomaalaisena voi olla että sattuu kohdalle joku joka pitää tyhmänä yms. eikä jaksa kunnolla edes yrittää auttaa (ei olisi eka kerta)..

Ja tosiaan, pitää yrittää muistaa sitten tuo että tissi kunnolla haltuun ennen tuttia tai pulloa :) lisää vinkkejä vaan, on sen verran mietityttänyt tämä aihe ja kyllä omakohtaisia juttuja on kivempi lukea kun pelkkää asiatekstiä joka voi välillä olla aika kankeeta :p
 
Itsellä tämmöinen kokemus. Kun esikoinen syntyi ja imetyshommat alkoivat tuntui, että ongelmat alkoivat samaan aikaan. Olisin halunnut vauvan rinnalle heti syntymän jälkeen, mutta repesin niin pahoin, että ensimmäinen imetyskerta oli vasta melkein 4 h syntymästä. Vauva ei saanut otetta, kätilö tarttui jatkuvasti tissiini kiinni kun yritti opastaa miten sen saa vauvan suuhun (tämän koin aika yllättäväksi, kun yhtä äkkiä kaikki härppivät rintojani), vauva hermostui kun ei osannut ja samalla minä hermostuin myös.

Sairaalassa olo ja jokainen imetyskerta ahdistivat niin minua kuin vauvaa. Tunsin heti itseni epäonnistuneeksi. Sain paljon ristiriitaisia neuvoja, miten tulisi toimia. Maito ei noussut rintoihin sairaalassa, vasta kotiin päästyämme tunsin jotain sen tapaista kihelmöintiä. Imetin kuitenkin sinnikkäästi yötä päivää kunnon maratooneja, mutta vauva oli tyytymätön sekä minä myös. Lopetin itkussa imetyksen vähän päälle 2 kk päästä, kun minä itkin ja vauva itki joka kerta kun ruoka hetki koitti. Koen vieläkin huonoa omatuntoa tästä. :sorry:

Sitten vauva numero 2. syntyi. Sain hänet nopeampaa rinnalle, mutta tämä oli tosi uninen tapaus. Ajattelin, että eikä taas tämä epäonnistuu.. yhdessä mukavan kätilön kanssa saimme kuitenkin vauvan syömään rintakumin kanssa ja sain hyviä neuvoja ja olin itsekkin rauhallinen. Vauva alkoikin syömään ja maito alkoi nousemaan jo sairaalassa! Olin niin onnellinen! Tein syöttöpunnituksia ja vauvan paino nousi koko ajan! Imetin tätä vauvaa 6 kk ja olisin imettänyt pidemäänkin, mutta vauva päätti, että nyt loppuu tissittely. Lopettaminen tuntui haikealta, mutta sain kuitenkin sen onnistumisen tunteen.:rolleyes:

Tähän imetykseen lähden hyvillä mielin ja yritämme taas kaikkemme, että homma lähtisi rullaamaan. Olen nyt varmempi kuin koskaan aikaisemmin ja onhan se helppoa kun vauvan ruoka on sopivan lämpimänä mihin ja missä olettekin. Semmoisen neuvon haluan sanoa, että älkää liikaa ressatko, niinkö minä tein ekan vauvan kanssa. Kyllä te osaatte. Ja jos imetys ei jostain syystä onnistu, niin tärkeintä on, että vauva saa ruokaa ja kasvaa, tuli se ruoka tissistä vaiko pullosta. :)
 
Maito nousi ihan ok:sti synnärillä, mutta kunnolla sit ensi päivinä kotona. Kaalinlehdillä hoidin rintoja.

Täysimetin esikoista 4 kk, kunnes aloitettiin soseiden maistelu. 7-8 kk iässä aloin tarjota myös korviketta nokkamukista, koska siinä kohtaa poitsu oli niin levoton rinnalla (kävelemisen opettelu kiinnosti enemmän kuin tissin lutkutus), että hermot meni molemmilla. Jatkoin kuitenkin imetystä ja poikakin rauhottui hieman, ja ei käynyt enää niin kipeää. 10 kk iässä poika pääsi omaan huoneeseen nukkumaan ja samalla jäi yöimetys. Siitä meni noin kuukausi (11 kk), ja loppui loput parikin imetyskertaa päivältä. Lopettaminen ei sattunut, kun se meni vähitellen. Vuoden ikäisenä alkoi syömään kunnolla, aiemmin oli ollut lähinnä ruuan tutkija ja maitomies :) Rintoja hoidin pyöräyttämällä joka imetyksen jälkeen hieman rintamaitoa nännille. Lansinoh-voiteella ja Bepanthenilla toki sit isommat nirhaumat, niitä tuli epäsäännöllisen säännöllisesti. Mutta jos vähänkään kipua kestää, niin ei oo paha.

Imetys on minun mielestäni toisaalta kamalan ihanaa ja toisaalta ihanan kamalaa. Mutta kärsivällisyys palkitaan tässäkin asiassa.

Haluan imettää seuraavaakin tulokasta, mutta toki jos se ei jostain syystä onnistukaan, niin ei maailma siihen kaadu. Luottavaisin mielin eteenpäin; stressaaminen ei ainakaan imetysasiassa auta mitään. Mistä tulikin mieleen, että jos oli stressaava päivä vauvan kanssa, niin join illalla yhden rentouttavan alkoholittoman oluen. Heti alkoi herumaan! Kannattaa kokeilla :wink
 
Meillä esikoinen syntyi ulkomailla jossa vähän kaikki meni pieleen. Ensinnäkin poika oli teholla tarkkailussa pari ekaa päivää ja olivat siellä heti tunkeneet tutin suuhun ja korviketta, ennen kuin sain edes yrittää imettämistä. Vuorokausi syntymästä sain pojan rinnalle ja hän tajusi heti jujun, maito nousi siitä ehkä puolen vuorokauden päästä. Koko ajan pojalle annettiin korviketta eikä imettämiselle oikein annettu sijaa. Kolmen päivän päästä meidät yhtäkkiä kotiutettiin suoraan teholta ja siinähän ihmeteltiin kotona et mitä nyt. Maitoa tuli tässä vaiheessa niin et suihkusi ja pojalla oli hyvä ruokahalu. Kuitenkin viikon päästä neuvolassa käskettiin antaa myös korviketta koska paino ei ollut noussut tarpeeksi, vaikka oli mielestäni hyvin kasvanut. Eli taas tarjottiin äidille vain litsaria naamaan eikä mitään kannustusta tai neuvoja. Vajaan kk iässä poika alkoi puklaamaan kaiken maidon kun mentiin rinta+korvike. Siis oikeasti kaikki tuli ylös ja jokaisen ruokailun jälkeen meni koneellinen pyykkiä pyörimään ja moppasin lattiat. Tähänkin paikallisessa "neuvolassa" naureskeltiin että poika vaan syö liikaa ja huoleni ohitettiin täysin. Noin 3kk iässä löysin Suomesta erikoiskorviketta kun käytiin täällä, sellaista vähän paksumpaa tavaraa. Maito pysyi vihdoin pojan mahassa ja tähän loppui myös imetys koska rintamaito tuli edelleen ylös kokonaisuudessaan. Pojalla sen verran kova ruokahalu et soseet aloitettiin 4kk iässä tutun lastenlääkärin kehotuksesta. Ekat 6kk poika halusi maitoa tasan 2,5h välein, yötä päivää. Kiinteiden aloituksen jälkeen tilanne meillä parani huomattavasti. Eli monen surullisen yhteensattuman takia imetys epäonnistui ja mulle jäi tosi paha mieli ja todella epäonnistunut olo. Koko imetys tuntuu edelleen vastenmieliseltä. Lisäksi monet "ystävät" jakoivat pyytämättä neuvoja ja olivat koko ajan kertomassa mitä pitää tehdä ja mitä ei, aivan kuten en olisi kaikkeani tehnyt, joka entisestään pahensi pahaa oloa ja saivat aiheettomasti tuntemaan itseni typeräksi ja epäonnistuneeksi.

Mutta nyt kakkosen kanssa positiivisin mielin tehdään parhaamme ja katsotaan miten pitkälle se riittää tällä kertaa :)
 
Vieena sanoi:
Vähän pelottaa että sattuuko se imetys, mulla kun on suhteellisen herkät nännit, vai turtuuko ne siihen imemiseen jossain vaiheessa?
Click to expand...

Sattuu todellakin aluksi, kun iho ei ole tottunut. Mulla on ihan haavaumilla ja jokainen imetyskerta oli kivulias. Sitä kesti kai reilun viikon päivät ja sen jälkeen ei sattunut ollenkaan. Meillä vauva oli myös sairaalassa rinnalla todella pitkiä aikoja, mutta en kyllä tiedä kuinka paljon silloin maitoa edes tuli. Eli heti alkuun kunnon shokkihoitoa nännien iholle. Käytin Lansinoh voidetta aluksi, mutta sekin jäi pois aika nopeasti, kun en enää kokenut tarvetta. Käytännössä se on lanoliinia, joka on myös vauvalle turvallista syödä.

Kaveri kertoi minulle toisen lapsen kanssa venyttäneensä nännejä ym. vähän ennen lapsen syntymää, mikä karaisi niiden ihoa. Ei kuulemma sattunut imetyksen aloittaminen sillä kerralla.

Meillä tyttö joutui aluksi pariksi päiväksi lasten osastolle ja sai pullosta maitoa (ei kuitenkaan korviketta) käytännössä koko sairaalassa oloajan. Yhden kerran antoivat korviketta sekoitetuna äidinmaitoon, kun ajattelivat, että kotiinlähdettäessä ei minun oma maito välttämättä riitä ja on hyvä totuttaa vauvan vatsaa vähän etukäteen. Meillä meni myös synnytyksestä vajaa 12 h ennen kuin sain tytön ensimmäistä kertaa rinnalle, joten imetyksen aloitus ei ollenkaan mennyt "käsikirjan" mukaan. Silti imetys sujui oikein hyvin ja maitoa riitti. Pitää vain muistaa syödä ja varisinkin juoda paljon, että maitoa tulee. Heti huomasi, jos olin juonut liian vähän, sillä maitoa tuntui tulevan liian vähän. Stressata ei todellakaan kannata! Vaikka imetys menisi miten vain, niin vauva ei ruuan puutteeseen nykyaikana enää kuole!
 
Meillä esikoisen kanssa alkoi tosi tosi huonosti imetys. Olin ajatellut, että ehdottomasti haluan imettää, mutta..

Maito nousi synnärillä tosi hyvin ja oikeastaan tosi nopeesti synnytyksen jälkeen. Ongelmana oli mun olemattomat nännit ja huono imuote vauvalla. Tissit meni heti rikki tosi pahasti ja vuosi verta paljon. Imettäminen teki tosi kipeetä (en olis ikinä ajatellut) ja itkin vaan (hormonihuuruissani), kun ei onnistunut. Sain rintakumit käyttöön ja jotenkin se imetys lopulta onnistui, mut edelleen itkua väänsin, kun sattu niin paljon. Halusin silti jatkaa! Kipua kesti tosi kauan, mut jossain kohtaa se imetys vaan lähti onnistumaan paremmin ja pystyin jopa jättämään rintakumit pois. En nyt enää muista miten kauan siihen meni, ehkä noin kuukausi..

Meillä poika alkoi kolmen kuukauden iässä nukkumaan yöt kokonaan, mikä taas sitten vaikutti mun maidon tuloon. Sitä vaan alko tulemaan paljon vähemmän ja poika ei enää ollut niin kiinnostunut tissistä. Jatkoin kuitenkin siihen puolen vuoden ikään asti sinnikkäästi ja sit lopetin. Varmasti olis pidempäänkin onnistunut, mut jotenkin vaan luovutin. En tiedä johtuiko huonosta alusta vai mistä, mutta niin siinä vaan kävi.

Tulevan kohdalla pelkään jo nyt sitä imetystä, mutta nyt osaan vaatia siihen enemmän ohjausta mikäli sitä tarvitaan :)
 
Mukava, että monet ovat hieman hankalasta kokemuksesta huolimattaa avoimia uuteen yritykseen. :cat

Synnärillähän kyllä pitäisi olla imetystä tukeva työote, kuten myös nykyään pyritään pitämään näpit irti äitien rinnoista mahdollisimman pitkälle. Eli enemmän ohjattaisiin äitiä, kuinka rinnan saa vauvan suuhun oikein, eikä ulkopuolisena tarrata siihen kiinni. Toki varmasti eroja löytyy hoitajien tyyleissä. :) Mut rohkeasti kannattaa kertoa omia toiveita ja pelkojakin, niin varmasti osaavat myös ohjata paremmin imetyksen alkuun. Ja hyviä linkkejähän täälläkin on jo jaettu, niihinkin (ja neuvolan materiaaleihin) kannattaa etukäteen vähän tutustua. :)

Itsellä meni esikoisen kanssa muistaakseni aivan kivasti. Siitä toki on jo 12,5 vuotta, että aika on saattanut kullata muistoja. :angel4
Mutta kyllä sen verran muistan, että synnärillä maidon noustessa rinnat olivat erittäin kipeät. Meillä oli yksi lypsyhuone ja siellä oli aina joku, kun yritin sinne mennä. :confused: Ja semmoinen hatara muistikuva on, että aluksi oli hyvin kummallisen tuntoista, kun vauva imi rintaa, siis oli ehkä vähän hankala tottua ajatukseen rinnoista vauvan ruokapusseina. Samoin kuin oli aika järkytys eka kertaa raskausaikana, kun rinnoista tuli jo vähän maitoa. :eek: Meillä ei silloin, ainakaan muistaakseni, neuvolassa oltu puhuttu koko asiasta.

Reilun 7kk imetin, sitten alkoi ainakin hampaat vaivata sen verran, että joutui useamman kerran vauvan puruleluksi. :smiley-ashamed004 Ja siinä kohtaa meni jo jonkin verran kiinteitä, niin lopetus sujui muistaakseni aika kivuttomasti molemmille. :)

Tavoitteena on tätä uutta tulokasta myös imettää mahdollisimman pitkään, kuitenkin sen aikaa vain, mikä tuntuu itsestä hyvältä.. Mutta toivoisin, että imetys onnistuisi ja yli puoli vuotta saisin vauvaa imetettyä. :love2
 
Imetin esikoista 1v4kk, joista täysimetystä 6kk, silloin aloitettiin kiinteät. Yöimetykset jatkui reilun vuoden ikään :) tulevaa vauvaa aion myös imettää ja niin pitkään kuin lapsi itse haluaa :) esikoinen itse lopetti rinnalla käynnin tuolloin 1v4kk ikäisenä.
 
Kiva lukea teidän jo kokeneempien kokemuksia ja vinkkejä mitä tulee imetykseen. :happy: Kaikki linkit ja vinkit tervetulleita!

Itsehän odotan esikoista joten kokemusta ei oo ollenkaan. Mielelläni imettäisin ja oikeastaan niin pitkään kuin mahdollista. Itseäkin huolettaa juuri tuo että mitä jos tuleekin jotain ongelmia maidon tulon tai itse imettämisen kans. Jos esim. käy kovinkin kipeää. En liikaa kuitenkaan halua stressata jottei tule lietsottia turhaa pelkoa asiaa kohtaan.
 
Mulle auttoi siihen hankalaan imuotteeseen, että kainaloimetin. En siis alkuun imettänyt sillai perinteisesti. Ja sit vaan rintakumi käyttöön. Kannattaa huolehtia ettei käsissä oo pöpöjä kun koskettelette niitä rikkoutuneita nännejä. Mulla oli kynsivallin tulehdus ja epäilen et sen takia tuli rintatulehdus (josta iski ihan horkkakuume) Ja tosiaan se vauva höllää alun tiukan imuotteen jälkeen otettaan. Sellaista yli muistaakseni muutaman kk ikäistä on jo ihan ok imettää.. Mut alkuun tosi kovasti tarraa kiinni :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top