Täällä myös imetystä pohdittu paljonkin.. Esikon kanssa imetys ei lähtenyt millään käyntiin, kun yli nelikilonen huusi laitoksella nälkäänsä ja mamman parit tipat ei riittäny mitenkään tyydyttämään poikaa. Pakkohan siinä oli luovutettua antaa jo sairaalassa. Lisäksi näin jälkeenpäin olen miettinyt, vaikuttiko rintakumi (poika ei saanut otetta ilman sitä) maidon tuotantoon. Joka välissä imetin, mutta koskaan ei maitoa tullut niin paljon että se olisi yksistään riittänyt pojalle. Parin-kolmen viikon hollilla pärjättiin yöt ilman lisämaitoa, mutta sitten tuli neuvolasta huutia kun pojan paino ei noussut ollenkaan. Hieman alle 2kk osittaisimetin, parempi kai sekin kun ei mitään. Tän jälkeen luovutin, koska tissillä olo oli yhtä huutoa ja itkua (molemmilla), eihän poika mielellään rinnalla ollut kun saalis loppui alta aika yksikön ja pullosta sai niin paljon helpommin. Kovasti olen surutyötä tästä asiasta tehnyt, koska ajatus on aina ollut että tottakai imetän, ei ole muita vaihtoehtoja. Joten tipuin korkeelta ja kovaa ja tunsin suurta syyllisyyttä etten voinut ravita omaa lastani niinkuin parhaaksi näen.
Tällä kertaa olen lukenut paljon imetyksestä ja pohtinut sitä etukäteen. Yritän onnistua ilman rintakumia ja pyydän apua oikean imuotteen saamiseksi. Ihokontaktia, ihokontaktia, itselle paljon juomista ja syömistä ja tissi suussa vaikka 24/7 jos niikseen on. Lisämaitoa vain jos oikea lääketieteellinen tarve niin vaatii. Ja ehkä suurimman päätöksen oon tehnyt siinä, että jos ei tälläkään kertaa ota onnistuakseen, luovutan aiemmin. Viimeksi siitä ei ollut mitään hyötyä kenellekään, että yritin niin pitkään itku silmässä. Jos kiinnostaa, suosittelen lämpimästi facebookissa imetyksen tuki ry:n sivua, ihan mahtavia tissitukimammoja ja vertaistukea vaivaan kun vaivaan! <3