Imetys ja varhainen ihokontakti

Mä olen tarvinnut imetystukihenkilöä joka kerta, mutta itse on pitänyt ottaa yhteyttä :/
 
Vitsit, mä päätin että kouluttaudun imetystukihenkilöksi.
Menen tänään imetystukiryhmän tapaamiseen ja kyselen tarkemmin. Samalla voi alkaa valmistautumaan lähestyvään imetykseen, kun koskaan ei voi tietää liikaa :)
Takana kolme hyvin erilaista imetyskokemusta, kohta neljä. Uskon että niiden pohjalta on jo kokemuksia ja vinkkejä jaettavaksi :)
 
10min katsomisen jälkeen myötähäpeä on sitä luokkaa, että en tiedä pystynkö katsomaan pitkän päälle.
Olisin toivonut informatiivisempaa otetta. Mut ehkä tää paranee vaiks loppua kohti.. ;)
 
Mut on kavereiden toimesta liitetty facebookissa jos vaikka mimmoseen imetystukiryhmään ja niitä juttuja lukiessa on kyllä tullu sellanen olo, että jos en imetä mun lasta niin oon paska äiti. :( luulin, että noista ryhmistä sais jotenki apua, mutta ainaki ite oon ne jutut kokenu ensisynnyttäjänä tosi syyllistäviksi ja inhottaviksi. Suhtaudun ite avoimin mielin imetykseen, imetän jos voin imettää, jos en voi niin sitte en voi. Siispä ihanaa, että täällä kerrotte kokemuksia myös pulloruokinnasta ja siitä että lapsenne ovat hengissä ja terveitä ilman imetystäkin! :)
 
Fanaatikkojen höpöttelyistä ei kannata välittää. Eroa ihmeessä sellaisista ryhmistä, jotka ahdistaa!!
Kerkiät liittyä niihin vauvan synnyttyäkin, jos koet tarpeelliseksi :)
Syyllistäminen ei pitkälle kanna.
Itse olisin ensisynnyttäjänä aikanaan toivonut nimenomaan kannustusta ja perustietoa. Mä olin oikeasti luullut, että vauva käy synnyttyään tissille ja sitten sitä imetetään :)
Kukaan ei kertonut, että kaikki vauvat eivät halua imeä, tai että voi mennä monta kuukautta, ennen kuin imetyksen oppii, ja että nämä kuukaudet voi olla todella pitkiä ja kivuliaita, ja sekin on normaalia. Tai miten tärkeitä on syöttöpunnitukset tai että pumppaaminen ei kerro saako vauva maitoa tarpeeksi vai ei.
Olisin toivonut jonkun viereen sanomaan, että: "Älä luovuta vielä!!"
Syyllistämisen sijaan.
Joka synnärillä pitäisi olla imetystukihenkilö, joka tukee ja rohkaisee ja opettaa äitejä!! Ja jos äiti haluaa imettää, häntä ei pitäisi päästää kotiin 2 pvää synnytyksestä, koska monella ei maito ole edes vielä noussut tuolloin. On todennäköisempää että imetys epäonnistuu, jos se ei ole valvotusti lähtenyt hyvin käyntiin ja todettu että vauva saa tarpeeksi maitoa. Kotona kun ei monikaan tiedä tuleeko tissistä tarpeeksi vauvalle maitoa ja antaa varmuuden vuoksi lisäksi korviketta. Tämä on monesti imetyksen turmio.
Ja tottahan niin monet asiat vaikuttaa. Mutta tiedonpuute on nykypäivänäkin ehkä suurin ongelma. Niin äitien, kätilöiden kuin terveydenhoitajienkin keskuudessa.
Mutta kaikenlaisista ryhmistä löytyy aina näitä syyllistäjiä ja paasaajia. Sitäpaitsi helppohan sellaisen on syyllistää, jolla ei ole ongelmia matkassa ollut, oli asia mikä tahansa.
 
Mä oon myös ennen ajatellut yksinkertaisesti vaan, että vauvalle laitetaan tissi suuhun ja sitten se syö. Nyt raskauden aikana oon sitten vasta törmännyt kaikenmaailman ongelmiin joita voi tulla ja nyt sitten stressaan asiasta kauheasti. Mitä enemmän luen asiasta, sitä vaikeammalta ja työläämmältä imetys alka tuntumaan ja oon usein jopa sitä mieltä, että ei musta oo imettämään.
Toki luotan siihen, että sairaalassa neuvotaan ja myöhemmin myös neuvolassakin. Eniten ehkä pelkään, että kun millaisia vaan ongelmia ilmenee (vaikka sitten vaan kipeät nännit) koen itseni huonoksi äidiksi ja epäonnistuneeksi.
Toisaalta kai tämäkin on niitä asioita, jotka täysin uutena ja kokemattomana tuntuu isommalta oman pään sisällä kuin todellisuudessa sitten onkaan :grin
 
Ei kannata etukäteen stressata mistään. Niitä ongelmia ei voi etukäteen kukaan ennustaa, ne tulee jos on tullakseen. Ja aivan varmasti meistä jokainen tuntee jossain vaiheessa olevansa huono äiti! Kaikestahan niitä äitejä syytetään, mistä vaan syytellä voi. Mehän ollaan kaiken pahan alku ja juuri tässä maailmassa! Ei Hitleristäkään olisi tuollaista tullut ilman sen äitiä! Joopa joo... Ite uskon, että maalaisjärjellä ja äidinvaistolla pärjää todella pitkälle ja joskus voi kuunnellla myös niitä oman äidin neuvoja, vaikka se sielua kirvelisikin. Samassa veneessä tässä kaikki ollaan. Kunhan ei vaan tahallaan vahingoita lastaan. Sitten on jotain pahasti pielessä!
 
Mulla on ollut ihan sama uskomus että tissi suuhun ja sitten se vauva syö, mutta mitä enemmän lukee noita facen juttuja niin sitä enemmän tämä äitiys alkaa tuntua avaruustieteeltä.Jotgen olen luopunut moisista sivuista kokonaan. Helppo varmaan tässä sanoa, että maalaisjärjellä mennään ja en ota paineita, jos ei syö niin sitten ei syö,toista voi olla kun vauva on sylissä ja hormoonit huipussaan :smiley-angelic008

Todennäköisesti olen täällä itkemässä, että olen paska äiti, jos ei imetys sujukkaan :laughing002 On minulla kaveri joka ei ole halunnut ikinä imettää ja aivan normaalit ja ihanat lapset on kasvanut. Ei tullut pieneen mieleenkään alkaa syyllistää häntä siitä, aivan ihana äiti lapsilleen. Jätetään omaan arvoon nuo arvostelijat! UGH, olen puhunut.
 
Mun kokemuksen mukaan ei kyllä kannata luottaa siihen, että osastolla ja neuvolassa osataan ohjata. Mä sain parhaat ohjeet netistä imetyksen tuki ry:n sivuilta ja Kätilöopiston tekemästä imetys-oppaasta(tulikohan se nyt liberon lahjaboksin mukana). Mutta eihän siitä imetyksestä siis ressata kannata! Ihanaahan se on että saa ruokittua omaa lastaan sillä samalla keholla,joka sen on aikaan saanu:). Tosi tärkeetä ainaki mulla oli et luotin siihen et sitä maitoa tulee niin kauan ku lapsen kaulalla näkee nielemisliikettä. Epäilin kyllä maidon riittävyyttä miljoona kertaa ku mulla ei missään vaiheessa maito mitenkään selvästi noussu, vaan sen tuotanto lisäänty pikkuhiljaa ja kaikenlaisia raivareitaki ja syömähaluttomuutta ekan puolen vuoden aikana tuli. Pullo ei kelvannu nii ei voinu luovuttaa;)
Mutta nämä meijän lapset ruokansa jostain saa ja jos imettää haluaa niin tietoa ja tukea on saatavilla, eikä keskustelupalstat musta huonoimpia tiedon ja tuen lähteitä oo vaikka mua ainaki neuvolassa varoteltiin lukemasta liikaa juttuja netistä....
 
Voi ahdistus vauva ja minä ollaan kadotettu hyvä imuote ja asento.. Siis oonko vaan niin tyhmä etten saa häntä oikein rinnalle että hän saisi rinnan suuhun ja hyvän otteen.. Nyt ei saa kiinni rinnasta oikein ollenkaan ja jos saa niin huonolla otteella ja sylkee nännin heti pois ja hermostuu kun ei saa ruokaa... Aikaisemmin siis sujunut imeminen ihan hyvin... MITÄ minä nyt teen???? Terv. Tyhmä äiti :D
 
Joo olen lueskellut ja en vaan tajuu miks nyt yhtäkkiä ei sujukaan enää... Tänään tulee neuvolasta käymään, toivottavasti hältä sais vinkkejä.. Sit soitan jos ei..
 
Kyllä neuvolan hoitajan pitäisi osata neuvoa. Ja tosiaan kannattaa matalalla kynnyksellä soittaa tukipuhelimeen.
Muista pysyä ite rentona ja paljon ihokontaktia.
 
Oletko koittanut rintakumia? Mulla viimeeksi onnistui imetys ekaksi ihan hyvin ja sit ei mitenkään. Kumi auttoi löytää sen otteen ja mentiin sen kanssa sit pari viikkoa.
 
Ajattelin just kans tota kumia kun tuntuu et nännin muotokin on muuttunut olemattomiin.. Pitää testata :)
 
Takaisin
Top