Imetys ja varhainen ihokontakti

Anjuska86

Anjuska86

Sanaisen arkkunsa ammentaja
Olen nyt ensimmäistä kertaa raskaana ja täten imetyskin uusi juttu.
Oon lukenut siitä etukäteen, koska toivon kovasti että se lähtee hyvin luistamaan ja jatkuis pitkään. Niin terveydellisistä syistä, taloudellisista syistä kuin helppouden takia.

Useimmissa asiateksteissä korostetaan ihokontaktin merkitystä heti synnytyksen jälkeen. Toki tärkeää myöhemmin myös!

Mutta rupesin asiaa pohtimaan, ja mietin että hemmetin pianhan siellä synnärillä pestään ja puetaan vauva. Tällöin ihokontakti kestää vain hetken, eikä vauva saa tarvitsemaansa aikaa herätellä ihokontaktissa imemisvaistojansa.

Olenko ihan väärässä kuvitelmassa?

Toinen pohtimani on nännien "karaiseminen". Onko kokemusta miten olette toimivasti karaisseet nännien ihoa jo ennen synnytystä (viimeiset raskausviikot), jotta iho kestäisi imetyksen rasitusta paremmin?
 
Minun oma kokemukseni on se, että vauva syntymän jälkeen vain nopeasti hieman puhdistettiin, ja nopeasti sain hänet sitten rinnalle. Varsnainen pesu tapahtui myöhemmin. Me olimme synnytyssalissa kolmisen tuntia, ennen kuin pääsin jatkotoimenpiteisiin, ja oikeastaan koko tuon ajan vauva oli minun kanssani. Tottakai mittaukset tehtiin, mutta kuitenkin.
 
Olen käsittänyt että tylsissä ei enää tehtäisi mitään isompaa pesua vaan annettaisiin lapsenkinan imeytyä vauvaan kun sillä on jotain hyviä vaikutuksia :) voin toki olla väärässäkin, muistaisin kuulleen näin esikoisen aikaan synnytysvalmennuksessa :)
 
mielestäni ihan hirveitä mielikuvia/ennakkoluuloja tai paineita ei kannata asettaa itselleen.. Esim mun tapauksessa, vauva sai kait olla ihan hyvän pätkän ihokontaktissa ja papereissa lukee että ensi imetys oli onnistunut mutten valitettavasti muista itse tästä mitään! Siinä on melkoisessa hormonimyrskyssä ja synnytyksen kulku on voinut olla tuhannen erilaista, saati sitten ne jotka leikataan ja maito nousee hitaammin Ym.
kyllä vauvat taitavat saada olla maksimi ajan äidin kanssa, siinä kun itsekin haluaa jo pois synnytyssalista ja osastolle Ym. En ole kuullut että kukaan olisi ollut asiasta jotenkin tyytymätön..
 
Minä sain vauvan heti rinnalle ja imemään. Hänet puhdistettiin ja punnittiin sitten parin tunnin päästä ja puettiin onnittelukahvien ajaksi. Osastolla taas kannustettiin pitämään iholla ja rinnan päällä niin paljon kuin vain itse haluaa.
 
Mulla pääosin sektioita, jolloin vauvaa ei saa ihokontaktiin, mutta vuoden olen imettänyt. Puolivuotta täysimettänyt. Tosin alku on ollut hankala, mutta kaikesta selvitty ilman korvikkeita :)
Nännejä en osannut karaista, ne olivatkin tosi huonossa kunnossa, vuotavat ja pahoilla haavoilla. Rintakumin kanssa imetin jonkin aikaa, ja se auttoi. Mulla atooppinen iho, joten se vaikutti nännien kuntoon, ja myös se että vauva käytännössä imi koko ajan ekat päivät. Seuraavassa imetyksessä ei tätä ongelmaa ollut. Siinä oli sitten ihan muut ongelmat. Mulla on mennyt joka kerran 1-2kk ennen kuin imetys on sujunut miten vaan missä vaan, mutta tyytyväinen olen etten luovuttanut, vaikka välillä oli lähellä. Ekan kanssa lypsin maidon 4kk ja kyllä se tuttipullorumba oli työlästä. Imetys on niiiiin paljon helpompaa. Ja sujuessaan todella vaivatonta. Mutta alku on monesti hankalaa ja opettelua ja perehtymistä imetys vaatii, kuten kaikki uudet taidot.
Jos haluaa parhaan mahdollisen alun imetykselle, niin ei kannata kiirehtiä synnäriltä kotiin. Mulla on synnärillä mennyt aina viikko. Sitten on imetys siinä määrin sujunut, että on uskaltanut lähteä kotiin :)
Toisillä sujuu aikaisemmin, toisilla myöhemmin, mutta vauvan saama hyöty on kaiken väärti.



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mä sain heti synnytyksen jälkeen vauvan syliin ja ku olivat mut saaneet paikattua ohjasivat imettämään. Oiskohan siinä tunteroinen ihmetelty ja sen jäljeen vauva ja äiti pääsi suihkuun. Vauva kapaloitiin tiiviiksi paketiksi ja salissa juotiin vielä kahvit ja taas tunnin verran ihmeteltiin vauvaa ennen ku meitä tultiin hakemaan osastolle. Osastolle mentiin vauva vaunuissa kun halusin itse kävellä.
Nyt olen suunnitellut että haluan vauvan kantoliinaan ja ihokontaktiin oesujen jälkeen. Toivottavasti helpottaa imetykaen alkua. Mulla oli nännit ihan verillä ekat viikot imettämisestä ja nyt otan kyllä lanoliinia mukaan osastolle varalta jos ei osastolta saa (viimeksi sain vaan bebanthenia). Oon muutama kuukausi sitte lopettanu imettämisen (imetin siis 13kk) ja toivottavasti rinnat jotain muistaa eikä tee ihan niin kipeetä. Vois kyllä loppuraskaudesta kokeilla myös hangata pyyhkeellä kuivatessa vähä karskimmin. Mä olisin varmaan moneen kertaan epäonnistunu imettämisessä ja lyöny hanskat tiskiin, millon maidon riittävyyttä epäillen ja millon taas rintaraivareihin turhutumisen vuoksi, mutta meidän vauva ei suostunut syömään pullosta koskaan.
Imetykseen sain kyllä mielestäni tosi huonosti opastusta sairaalasta tai neuvolasta ja parhaat neuvot tuolta imetyksen tuki -sivustolta.

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Kerronpa myös oman kokemukseni tähän asiaan...

Vauva laitettiin heti pienen pyyhkimisen jälkeen rinnan päälle ja sitten aika pian piti viedä happikaappiin. Siellä oli ehkä neljä tuntia (jonka ajan käytin nukkumiseen kun en ollut 24 tuntiin nukkunut), happikaapin jälkeen tuotiin heti rintaa imemään ja minä olin edelleen niin väsynyt, että olisin halunnut vaan nukkua. No eihän sieltä vielä mitään maitoa tullut, mutta stimulaatiota piti kuulemma antaa. Tokana päivänä nousi maito ja sitä ennen sai luovutettua äidinmaitoa siksi koska vauvan sokerit oli alhaalla ja syntyi ennenaikaisesti. Sitten kun maito nousui, niin vauva joutui valohoitoon. Ei siis vieläkään voinut pitää edes sylissä. Viikko vierähti sairaalassa ja vain imetyksen ajaksi sai ottaa pois valoista. Rasvaa sain myös sairaalasta kun nännit alkoi hieman vuotaa verta. Silti kannattaa sinnikkäästi imettää. Kotiin kun päästiin, imetys sujui, eikä sairaalan luovutusmaidon jälkeen suostunut enää pullosta juomaan. Olin siis imetyskone 13 kk. :wink

Mutta siis, kaikki synnytyksen ja tilanteet menee omalla tavallaan. Minä ainakin luotin sairaalahenkilökuntaan ja tein niin kuin sanoivat. Tosin otin salaa vauvaa pois valoista, kun huuusi niin kovasti siellä ollessaan, myöhemmin tajusin, että sillä oli kylmä, koska lämmitinlamppu ei ollut päällä! Mutta noin kaiken kaikkiaan oli kuitenkin ihan postitiivinen kokemus. (Synnytyskertomus olisikin sitten ihan toinen juttu, mutta sitä en nyt ala kertoa) :grin
 
Mäkin oon vähän etsinyt tietoa tästä imetysasiasta, ja yks tosi hyvältä vaikuttava tietopaketti löyty Länsi-Uudenmaan Sairaalan Naisten poliklinikan (Tammisaari) sivuilta:
http://www.vns-lus.fi/bb/main.php?id=17&path=11_17&lang=fi
http://www.vns-lus.fi/bb/main.php?id=7&path=7&lang=fi
Näille sivuille eksyin sattumalta, kun etsin tietoa lääkkeettömistä kivunlievitysmenetelmistä synnytyksessä (siellä Tammisaaressahan oli aikasemmin tää luonnonmukaiseen synnytykseen erikoistunut synnäri). Myös tästä aiheesta (ja muustakin) oli paljon hyvää tietoa niiten nettisivuilla, käykää katsomassa.


 
Okei. Eli jos ihmeempiä ongelmia ei ole, niin lapsi saa olla pitkään ihokontaktissa synnytyssalissa. Hyvä!
Varmasti harmittaa jos imetys ei onnistu, mutta hyvän äidin mittarina en sitä pidä. Joskus on erikoistilanteita joissa lapsi on esim. liian heikko imemään tms. Ymmärrän kyllä.
Tietoa haen, jotta oma toiminta olis imetystä edistävä, eikä jälkeenpäin jäisi sen suhteen harmistusta.
 
Mä en ihan tajua tuota konseptia että jokin tietty sairaala olisi enemmän erikoistunut luomusynnytyksiin... ite vedin luomuna ja ihan TAYSissa puhisin.. :) en olisi siihen touhuun mitään ylimääräistä tarvinnut, heiltäkin löytyi perusasiat joita tarjosivat mutten kaivannut. Joka sairaala pyrkii noudattaan äidin toiveita ja jokaisen sairaalan ihanne tila on puuttua mahdollisimman vähän synnytykseen jos niin haluaa. Eikä siinä luomu touhussa ole muuta eroa kuin että pystyy itse kivulta rentoutumaan, sitähän ne epiduraalitkin tekee. Synnytys lähtee vauhdilla eteenpäin kun äiti saa levättyä ja rentouduttua kivulta. Kyllä se touhu mut vei mukanaan etten kyllä tarvinnut kun vesilasin kun suu kuivas mutta kaikenmaailman niksejä tarjosivat. Onko niihin erikoistuneella sairaalalla sitten vielä enemmän jotain erikoisuuksia? tuolta kuitenkin löyty vesiallas, kuumat suihkut, pallot, rakkulat jne jne.

Tämän tulevan synnytyksen toivon saavani tehdä samalla tavalla ja vaan keskittyä itseeni ja supistuksiin. Sen voin tehdä vaikka siivouskomerossa :) voi luoja miten toivon yhtä hyvää kokemusta, toivottavasti saisin samanlaisen synnytyksen......... voi kumpa......
 
Kiva kuulla Taysista hyvä tarina. Mulla jäi vähän ikävä ja laitosmainen kokemus keskenmenon jälkihoidosta synnytyspäivystyksessä ja käynnistysosastolla.
 
Noh, mun "kehuista" ei kauheasti kannalta välittää jos asenne on tosiaan tuo että synnyttäisin vaikka siivouskomerossa kunhan saan keskittyä itseeni ja siihen touhuun. Mä suljin niin voimakkaasti ympäristön ympäriltäni että voi hyvinkin olla mahdollista laitosmaisuus ym. Esim mies ei ollut kovin tyytyväinen kun ei saanut leikata napanuoraa ku kätilöllä oli kiire kotiin kun mun ponnistusvaihe (7min) osui juuri vuoron vaihtoos/loppumiseen.. täti pisti siinä aika vauhdilla hommat kasaan ja lähti meneen mutta multa tää kaikki meni kyllä ihan ohi. :)
kurja kuulla tuommoisesta huonosta kokemuksesta! Toivottavasti meidän synnytykset menee kuitenkin hyvin!!
 
Lisäyksenä noihin rinnalle ottamisiin heti syntymän jälkeen. Olen kuullut kätilöiltä sen myös vauhdittavan kohdun supistumista ja jälkeisten (istukan) syntymistä. Itselläni istukka tuppaa olemaan aina jumissa.. mutta juu mitä enemmän vauvaa pitää rinnalla sitä paremmin kai maitoakin pitäisi tulla, näin lyhyesti sanottuna. Itse imetin esikoista 24kk, toista 13kk, kolmatta vain 6kk ja siitäkin 2 viimeistä kuukautta puoliväkisin -vauva oli niin laiska imemään ettei paino alkanut nousta ja neuvolasta painostettiin aloittamaan lisäkorvike. Muut lapset eivät koskaan saaneet/tarvinneet lisämaitoa, että näin ne vauvat on erilaisia. Itseäni kuitenkin harmittaa etten voinut täysimettää kolmatta, vaikka kuinka yritin. Pidin vauvaa käytännössä kokoajan rinnalla, jotta saisi maitoa ja paino nousisi.. :(
 
Mulla oli esikoinen ihokontaktissa pitkään ennenkuin pestiin, mitattiin, puettiin ja kapaloitiin. Mulla tosin meni aika kauan paikkojen kursimisessa kasaan. Muistaakseni vielä kysyttiin että käykö minulle jos nyt tehdään vauvalle pesut sun muut. Nännejä en karaissit mitenkään ennen imetystä. Oli muutaman päivän tosi kipeät, että itkun kanssa imetin. Vauva ei suostunut rintakumille.
 
Mää oon pohtinu paljon tuota imetystä viimeaikoina. Aluksi pidin sitä itsestäänselvänä, mutta nyt ajatus on alkanut tuntua koko ajan epämiellyttävämmältä. Vaikka kuinka muuta väittäisi niin se ei koskaan ole oma, henkilökohtainen asia vaan ihmisillä on tapana tuppautua. Jo ajatuksena koen sen niin intiimiksi että julkisesti imettämistä en koe mahdolliseksi vaikka se muilta onkin ok. Kaikki kehooni liittyvät kyselyt ja utelut ärsyttää jo nyt vaikka maha ei edes vielä näy. Olen työstänyt ajatusta siitä että en imettäisi ollenkaan ja olen alkanut pitää sitä vaihtoehtona. Synnytyksen jälkeen on saatavissa lääke joka estää maidonnousun kokonaan. Mutta on tässä onneksi vielä monta kuukautta aikaa pohtia asiaa ja harkita eri vaihtoehtoja. Neuvolassakin varmaan seuraavalla käynnillä otan puheeksi, vaikkakin tökkään varmaan tätiä tikulla silmään jos asenne on samanlainen kuin tupakointiin(todennäköisesti jatkan tupakointia kun se on raskauden ja mahdollisen imetyksen jälkeen mahdollista, enkä pidä sitä retkahtamisena saatika kokisi huonoa omaatuntoa).
 
Olen pahoillani että sulla on noin negatiivinen suhtautuminen imetykseen.
Lähinnä alkuajan imetyksen tarjoaman terveysvaikutusten vuoksi.
Tupakointi on mielestäni ihan oma asiasi niin kauan kun lapsi ei altistu savulle.
 
näin on, samaa mieltä. Sääli että asettaa itselleen valmiiksi noin voimakkaan ennakko asenteen. Esikoisen saaminen tulee mullistaan kaiken, siinä kyllä kehittyy itse hurjasti. Vanhemmaksi tulo on melkoinen kokemus ja seikkailu. Helpointa Se mielestäni on kun itse pysyy joustavana ja avoimena uusille jutuille. Kaikkea kannattaa kokeilla ennen ttuomitsemista, Voihan sitä myöhemmin sitten tehdä omia ratkaisuja syystä tai toisesta. Voi myös käydä toisinkin, ja äidin vaistot/hoivavietti tai mikä tahansa iskee lujaa ja sitä löytää itsensä tekemästä juuri päinvastoin kun oli ajatellut.. Tämäkään ei niin tavatonta ole näin jälkiviisaana. Sitä on itsekin löytänyt itsensä vastaavista tilanteista..
 
Mä oon nähny unia imettämisestä. Hienosti on unissa menny!
Nänneistä tulee nyt jo välillä niin pieniä määriä jotain maidon kaltaista, että kuivahtaa kuin roskaksi nännille. Toivottavasti nousee sitten hyvin kun lapsi syntyy! Ekat kunnon imetysliivit ostin tänään. Muutamat rimpulat oli jo aiemmin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top