Imetyksestä

Niin kuin Vilukissa tuossa Vauva arkea -ketjussa kirjoitti, niin minuakin harmittaa mitä sairaalassa kerrottiin tai enemmänkin sitä mitä ei kerrottu. Verisinä tälläkin ollaan oltu, eka yö ja toka päivä tyttö roikkui vain rinnassa. Itse olen sinnittelyllä pärjännyt. Sairaalasta kotiuiduessa mietin kyllä rintakumien käyttöä kun kätilö oli sanonut jos menee kovin kivuliaaksi niin rintakumit olisivat väliaikainen mahdollisuus. Seuraavana iltana panin mieheni keittämään kumit Ja soitin siskolleni (jolla on kaksi lasta). Tulipa ihanaa vertaistukea ettei tuntemukseni olevat sen kummempia, siitä huolimatta, että verisiä ja tosi kiipeä tekee. Siskoni kannusti sinnittelemään niin kauan kun kestää. Ja nyt, kaksi päivää myöhemmin, on olo niin paljon helpompi! Eli missä sen kätilön kannustus olikaan???

Vilukissa, jaksamista ja tsemppiä! Kuulostaa todella hankalalta! Kiva kuitenkin kuulla, että maito tulee! Toivottavasti löydät vielä paremmat asennot! Minäkin noilla vielä harjoittelen, jalat puutuu täällä, kun istun noiden päällä (pepulla istuminen ei täällä vielä onnistuu). Th sanoi että me voitaisiin neuvolassa katsoa tuota asentoa sitten. Ehkä sinäkin voisit sieltä saada apua? Hän kyllä sanoi myös ettei "sitä" imetysasentoa ole - jos vauva saa maitoa ja itse pysty rentoutumaan. Eli voit kokeilla mitä asentoa vaan, yritä olla luova ja jos joku helpottaa oloasi niin se on oikea asento sinulle. Toivottavasti tämä auttoi edes vähän... Jaksamista joka tapauksessa!!!

Lejon, sinullekin jaksamista ja tsemppiä! Toivottovasti pääset pienellä vaivalla eroon niistä rintakumeista!
 
Aurankukka kiitos tsemppauksesta! Imetys tuntuu kyllä koko ajan sujuvan paremmin ja paremmin. Sain ystävältä lainaan ison imetystyynyn ja ai että se on niin ihana ja hyvä! Voi laittaa pojan siihen tyynylle ja täytettä muokkailemalla käännellä vauvaakin. Hyvä varsinkin kun tuo poika tuppaa välillä huiskimaan käsillään tuossa syömisen alussa niin että meinaa ne rintakumitkin lennellä menemään... :) Mutta haluaisin joskus eroon noista rintakumeista, eli ehkä pitää neuvolasta kysellä vinkkejä miten pojalle voisi opettaa tuota oikeaa imuotetta. Ja siis palatakseni vielä tuohon mitä sanoin sairaalasta, niin sain kyllä Jorvissa todella paljon apua ja tukea imetykseen, mutta en näiltä kätilöiltä jotka olivat vuorossa tullessani osastolle ja ekana yönä (taisivat olla jotain sijaisia koska en nähny heitä sen jälkeen enää ollenkaan). Loppuajaksi yksi ihana kätilö ottikin meidät sitten siipiensä suojaan ja jaksoi järjestellä juttuja ja yhdessä toisen kollegansa kanssa huolehtivat että sain yölläkin neuvoa imetykseen :D Taidan lähettää kiitoskortin osastolle ja erityisesti tälle yhdelle kätilölle. 
 
Saattoihan vuorot vaihtua Jorvissa kun olit Vilukissa? Meillä oli vkl samat kätilöt ja vikana yönä ja päivänä oli eri kätilöt vuorossa. Meillä oli kanssa yks aivan ihana kätilö aamuvuorossa ja hän tsemppas ja innosti ja kärsivällisesti ohjas vauvaa rinnalle. Ja oli muutenkin ihan paras kaikista! Tätä naista lukuunottamatta mä koin, että kaikki painostaa imetykseen ja pakottaa siihen. Meillä ei menny vauvan kanssa se homma ihan putkeen, kun ei vaan löytäny oikeaa otetta. Pari kertaa onnistu rintakumin avulla ja nimenomaan tän ihanan kätilön avustamana, kun tää tyyppi oli niin rento eikä väkisin pakottanu vauvaa tekemään mitään ja sai mut myös rentoutumaan täysin. Me muuten saatiin se kumi heti ekana yönä käyttöön. Mut siitä huolimatta ei siis lähteny imetys meillä käyntiin ja pullosta syödään. Kotiinlähtöpäivänä sairaalassa mä itkeskelin, kun pakotetaan imettämään ja poika saa hirveet raivarit ja mua alko ahdistaa edes yrittää enää ja teki mieli sanoa, et tunkekaa ne imetysohjeet yms sinne missä ei aurinko paista ja vitutti koko laitos. Onneks päästiin kotiin siitä hetkestä muutaman tunnin päästä. Kotona yritettiin vielä rauhassa ekan viikon aikana, mut vaan 2 kertaa onnistu ja tais olla vahinkoja nekin. Raivareita poika sai kotona kanssa, joten me lopetettiin yrittäminen. Aikansa harmitti ettei onnistu, mut oon käyny asian päässäni läpi ja oon päässy asian yli. Oli hetken kyllä "huono äiti" -fiilikset tän takia, mut eihän se niin kuitenkaan ole. Onneks etukäteen olin jo ajatellu, et ei saa stressata jos ei onnistu. Tärkeintähän kuitenki on, että poika saa ruokaa ja kasvaa ja on tyytyväinen.
 
Joo varmasti vuorot vaihtui Jorvissa, mutta tuntui että ainakin se yöhoitaja joka oli mulla ekan yön, oli joku tosi nuori ja kokematon, ei osannut oikein sanoa mistään mitään. Ja kun ite on kumminkin hormonit ihan sekaisin niin kätilön pitäis varmaan ymmärtää toistaa viel samaa asiaa useammankin kerran ja selkeästi :)

Ymmärrän kyllä, että tuota imetystä "tuputetaan" kaikkialla, se täysimetyshän on kumminkin se ihanne. Mutta jos imetys on vaan tuskaa sekä äidille että lapselle niin mikä järki siinä sitten on... Ja jotkut lapset ei ilmeisesti vaan jaksa imeä, ja varsinkin jos äidiltä ei helpolla tule maitoa, jolloin se menee hermostumiseksi ja raivoamiseksi. Annatko Marzipaani vastiketta sitten vai pumppailetko? Mustakin tuntui aluksi pahalta kun sairaalassa annettiin lisämaitoa (enkö mä riitä?) mutta tajusin että sehän on oikeastaan ihan normi noiden vauvojen kohdalla. Ja imetyksen kanssa taitaa olla ongelmia varmaan 99% äideistä, pitäis vaan oppia luottamaan itseensä ja siihen että itse tietää mikä on omalle vauvalle parasta :)
 
No joo, pitäis kätilön jaksaa selostaa uudstaan ja uudestaan hormonihöyryisille tuoreille äideille kaikki :)

Mä ymmärrän kyllä kanssa sen imetyksen "tuputuksen" sen hyötyjen takia ja olisin kyllä halunnu onnistua tän kanssa. Mut sitä en ymmärrä miksei sitä katsota jokasen kohdalla erikseen, et mikä toimii ja mikä ei. Tuntu ettei ne muut kätilöt ottanu mua ja vauvaa yksilöinä huomioon ollenkaan vaan samaa kaavaa olis vaan pitäny noudattaa. kaikki vauvat on kuitenki erilaisia. Onneks me saatiin kanssa heti lisämaitoa. Ekan vuorokauden vauva oli vähän vaisu, mut sit kun saatiin kunnolla sitä lisämaitoa, niin heti virkisty ja oppi huutamaan kun on nälkä tai vaippa märkä :D

Pääasiassa annan korviketta ja vähän saan pumpattua myös, mut aika vähän kyllä. Pitäs koko ajan olla pumppaamassa, et sais kunnolla omaa maitoa ja rehellisesti sanottuna mä en vaan enää jaksa. Pitää päivässä olla myös muuta kun syöttöä ja pumppaamista tai menee ilo kaikesta :)
 
Kiva, kun laitoit tästä ketjun aurankukka! Varmasti riittää tarinaa imetyksestä jatkossakin!

Kokeilin sitten illalla ilman kumia syöttää toisesta rinnasta ja tyttö ei saanut edes otetta. Tuli kyllä niin epäonnistunut olo, kun toisesta meni koko syöttö pienellä avustuksella. Tosin jo sairaalassa tästä toisesta rinnasta oli tytön vaikeampi saada otetta. Yöllä sitten pökerryksissäni aloin syöttää siitä "paremmasta" rinnasta vahingossa ilman kumia ja tyttö söi hetken! Olin aivan onnessani, kunnes alkoi se kamala huitominen ja ei riittänyt tytöllä kärsivällisyys hakea oikeaa otetta. Kumilla jatkettiin. Mutta treenit jatkuu! Eiköhän me päästä kumista eroon jossain vaiheessa!

Syötin myös 50ml pullosta viime yönä ja tuloksena oli järkyttävä puklu! Piti käydä ihan vaihtamassa tytölle vaatteet, mutta ilmeisesti silti suurin osa sapuskasta pysyi vatsassa, sillä jälkkäriksi vedettiin vähän rintaa eikä kumpikaan yön syötöistä ollut sitä väsyttävää 1,5h megatankkausta ja mäkin sain nukuttua enemmän siihen parhaaseen uniaikaan. Ehdottomasti jatketaan näin :)

Mullakin on imetystyyny käytössä ja se on kyllä ihan huippu. Saa paremmin asennon ja voi laskea tyttöä siihen syötön välissäkin.

Tuosta otteesta täytyy vielä sanoa, että kannattaa pyytää miehen apua. Kun itse pitäisi pitää vauvaa ja ohjailla rintaa niin siinä tarvitsisi mun mielestä jonkun vielä ohjaamaan vauvan päätä. Mies on jonkin verran ollut apuna etenkin yöllä, kun olen syöttänyt makuulta, mutta pitäisi vielä enemmän hyödyntää etenkin, kun harjoitellaan päivisin ilman kumia.
 
Mäkin niin haluisin tuosta rintakumista eroon, mutta ei näytä olevan mitään toivoa :( Poika ei yhtään ymmärrä mitä rinnalla tehdä jos yritetään ilman kumia. Nappaa lopulta todella lujaa ihan suppusuulla kiinni, mikä tietysti sattuu aivan julmetusti! Poika ottaa siis usein ensin kiinni mielestäni oikeasti mutta supistaa lopulta suuta, ja ylähuulikin on kääntyneenä sisäänpäin. En tiedä yhtään miten tuota otetta pitäisi ryhtyä korjaamaan, nykäisenkö aina vaan rinnan pois suusta...? Itsellä menee tietysti hermot jo minuutin koettamisen jälkeen ja poikakin alkaa kitistä kun yhtäkkiä homma onkin muuttunut. 
 
Vilukissa, voimia ja kärsivällisyyttä! Tyttö täällä joskus saa heti oikean otteen, mutta muuten täälläkin välillä hermot menee molemmilla. Juuri samasta syystä kun aina ottaa nännistä kiinni. Mä aina otan rinnan pois. Ei oo mielestäni mitään järkeä kestää noi kivut ja minulla on ollut nännit myös verisiä, en halua anna mennä taas siihen asti jos pystyn välttää! Eli mä täällä otan nännin pois ja aloitan alusta. Oon istunut monta kertaa yli 5 min ennen kuin oikea ote löytyi... Onnistumiset kuitenkin lisääntyvät! Kärsivällisyyttä siis! Jos ei millään onnistuu, kokeile vaikka siirtämään vauvaa sentin johonkin suuntaan. Yllättävän usein se on auttanut minulla siitä huolimatta että uskoin alussa että toi on se oikea asento.

Ja oon sama mieltä Lejonin kanssa, että miehen kannattaa pyytää avuksi. Minua ainakin auttaa jos toinenkin katsoo ja tiedän että toinen on henkisenä tukena kun hermot ovat kovilla.

Marzipaani, ehkä juuri toi, etteivät kätilöt ota äitejä ja vauvoja yksilöinä on syynä myös siinä mistä minä valitin. Kätilöt mielestäni olivat tosi ystävällisiä ja yrittivät auttaa monin puolin, mutta eihän mitään tosi yksilöllistä apua voi saadakaan, jos on osastolla vain muutama vrk... Ne eivät vaan tunne äitejä riittävän hyvin. Huono omatunto ei ainakaan auta ketään. Imetys ja lapsenhoito ylipäätänsä nostaa jokaisessa niin voimakkaat näkemykset, niin että on parasta tehdä niin kun itse kokee parhaaksi.
 
Lueskelin netistä hiukan lisää tuosta imuotteen korjaamisesta. Useammassakin paikassa neuvottiin litistämään rintaa kuten hampurilaista vauvan suun mukaisesti jotta suuhun menisi enemmän. Kokeilin tätä ja onnistui! Hiukan ehti kyllä jo nännit taas kipeytyä, mutta voidetta kehiin vaan... Muutenkin imetinkin sitten rintakumin kanssa, mutta jatketaan huomenna taas treeniä :)
 
Täällä oli eilen neuvolantäti kotikäynnillä. Katsottiin tuota imetystä myös ja sain apua siihen otteeseen. Se mistä tykkäsin tämän kätilön ohjeissa oli se, että ei koskenut muhun lainkaan vaan antoi neuvoja, joita mä yritin sitten tytön kanssa noudattaa. Koska tähän saakka, kun sairaalassa tai anopilta oon apua saanut niin ovat tunkeneet sen rinnan tytön suuhun, jolloin mä en oo tehnyt/oppinut mitään ja yksin yrittäminen on ollut toivotonta.

Tänään ollaan taas saatu hetki onnistumaan ilman kumia, mutta suurimmaksi osaksi joudutaan kyllä syöttämään kumin kanssa. Makuulta en onnistu ollenkaan, kun en yhtään nää, miten tyttö on ottamassa kiinni. Löysin uuden ihan mahtavan imetysasennon, jossa pystyn rentoutumaan täysin: laitan sohvatyynyjä selän taakse ja nojaan niihin (puoli-istuva asento) ja tyttö on mun vatsan päällä poikittain. Ymmärsitteköhän tuosta kuvauksesta? Kehittelin tämän asennon neuvolatädin ohjeista, kun hän opasti imettämään takanojassa tyttö pystysuorassa vatsan päällä... Mulla maito suihkuaa ilmeisesti vähän turhankin nopeasti niin tässä asennossa tyttö saisi paremmin imeä omaan tahtiinsa. No, tuo asento tuntui vähän vaikealta, mutta kun käänsin tyttöä poikittain niin johan löytyi molempien mielestä hyvä asento :)

Kotikäynti oli muutenkin helpotus, sillä tyttö oli nyt enää 35g jäljessä syntymäpainoaan. Hienot 210g oli kerryttänyt viikossa painoa :) Että kyllä tyttö ainakin syödäkseen saa!
 
Mun tätä "imetysahdistusta" helpottaa kans tuo tieto että kun poika maanantaina täytti viikon, oli vain 20g vajaa syntymäpainoaan! Eli ainakin ruoka riittää :)

Onko teillä Lejon tuo rintakumi aiheuttanut ilmavaivoja? Meillä on nyt pari yötä vääntelehditty ja itketty sydäntäsärkevästi, kun vatsaa vääntää :( Mulla myös maitoa tulee vauhdilla, eli poika varmaankin hotkii ilman siinä syödessä. Ekana itkuyönä mä en ollenkaan ymmärtänyt mistä oli kyse, ja olin ihan mielettömän väsynyt. Mieskin vaan veteli unta eikä edes herännyt parkuun (mitkä unenlahjat!) No nyt viime yönä miehen kanssa yhdessä sitten pohdittiin mistä itku voisi johtua ja yritettiin helpottaa pojan oloa kanniskelemalla sylissä jne. Mä olin jo ihan hämmennyksissä, kun poika on oikeasti todella kiltti, ei ole itkenyt noin surkeasti ollenkaan tätä ennen :/ Tänään täytyy kyllä suunnata apteekkiin hakemaan sitä Cuplatonia, jospa se hiukan rauhoittaisi öitä! 
 
Tsemppiä kaikille imetyksen kanssa! Sehän on pitkälti kärsivällisyyslaji, mutta liikaa paineita siitä ei kannata ottaa eli jos tuntuu, että ahdistus käy liian suureksi, niin sitten vaan pulloa kehiin, sillä näin sekä lapsi että äiti pystyvät rentoutumaan ja nauttimaankin vauva-arjesta. Meillä esikoisen kanssa imetysongelmat alkoivat jo laitokselta, kun poika veti siellä ensimmäiset rintaraivarit. Sitkeästi kuitenkin imetin ja annoin välillä pulloa ja näin mentiin 5kk:n ikään asti, jolloin lopetin kokonaan. Mutta meillä syynä imetyksen "epäonnistumiseen" oli refluksioireet ja se, että poika on luonteeltaan hyvin vilkas eikä jaksanut keskittyä syömiseen eikä esim. koskaan nukahtanut rinnalle. Nyt toisen lapsen kanssa imetys on lähtenyt ihan hyvin käyntiin, mutta tytöllä on todella kova imuote ja mulla edelleen nännit vuotaa verta, vaikka rasvailen niitä. Ja minusta maidonnousu oli yhtä kamalaa toisellakin kertaa, vaikka jotkut sanovat, että toisella kierroksella helpottaa. Imuote on tytöllä kunnossa, mutta tyttö on vaan sellainen tehoimijä, huomauttivat tästä jo Jorvissakin, että rinnat ovat tosi kovilla. Nytkään meidän lapsi ei nukahda rinnalle vaan sisko on samanlainen pälyilijä kuin veljensä, mutta raivareita ei ole vielä tullut, nokkimista aina silloin tällöin.

Rintakumin käytöstä ei kannata myöskään stressata. Käyttäkää sitä niin pitkään kuin on tarve, sillä voi olla, että se jää aivan itsestään pois käytöstä joku päivä. Pääasia, että imetys onnistuu jollain tapaa. Itse olen oppinut myös sen, että asioista ei kannata stressata etukäteen, sillä joskus tilanteet laukeavat kuin itsestään.

Moni olikin jo kirjoittanut, että hyvä imetystyyny on kaiken a ja o, ja itse olen samaa mieltä. Meillä on käytössä iso Doomoo-imetystyyny ja se on ollut kyllä loistava hankinta. Jos tuntuu, että rinnoista tulee suihkuamalla maitoa, niin silloin kannattaa imettää kylkiasennossa, koska näin suihku on tasaisempi. Ja Vilukissa kirjoittikin jo, että rinnan puristaminen on hyvä tapa ohjata imuotetta, ja minulla se myös helpottaa kipuja.

Yksi hyvä konsti "rentoutua" imetyksen aikana ja saada jopa imuote kuntoon, on seisaaltaan / liikkeessä imettäminen. Itse olen kokeillut tätä ja se toimii hyvin. Saatan kävellä vauvan kanssa kotona, ja imettää samaan aikaan ja näin tilanne on jotenkin "rennompi". Kannattaa kokeilla!

Me ollaan tehty nyt öisin niin, että ollaan siirretty jo vauva toiseen huoneeseen nukkumaan (makuuhuone on olohuoneen vieressä, joten bebe nukkuu nyt Kelan laatikossa olohuoneessa), koska tyttö nöhnötti ja röhki jatkuvasti, kun haistoi maidon vieressä ja oli halukas roikkumaan rinnalla pitkiä aikoja. Nyt kun nukkuu viereisessä huoneessa, syö kaksi kertaa yössä ja kaikkien unet on parantuneet, kun emme herää röhkimiseen ja tissin hamuiluun. Tämä voisi olla myös muille toimiva vinkki.

Tsemppiä kaikille kanssasisarille!
 
Kyllä meilläkin taitaa ilmavaivat olla syynä tytön kitinään. Kiekuu unissaan ja ne äänet tulee aika korkeelta ja kovaa, että niihin valitettavasti herää. Viime yönä mulla tuli ekat väsymysitkut, kun en ehtinyt itse nukahtaa ennen kuin tyttö heräsi syömään ja sitten söikin on-off 3h. Puoli kolmelta olin itse niin loppu, että tuli itku. Mies otti ihanasti ohjat käsiinsä, rauhoitteli tyttöä ja syötti pullosta vähän, että sain itse levätä hetken. Sitten syötiin vielä rintaa hetken ja vihdoin tuli uni. Mutta mun unet jäi kyllä sen verran vähiin, että ekan kerran oon nyt herätessäni väsynyt. Nuo aiempien öiden 6-7h unet on riittäneet mulle ihan hyvin enkä oo saanut päivällä unta, vaikka oon yrittänyt.

Nyt sitten aamulla oli toinen megasessio klo 8-11. Senkin jälkeen tyttö olisi halunnut lisää, mutta mun oli pakko laittaa sitteriin, että sain itse syödä aamupalaa. En olisi muuten enää jaksanut. Nyt sitten nukkuu sitterissä... Ainakin hetken rauha maassa.

Kiitti Mansikkainen, sun teksti oli ihanan rohkaiseva ja positiivinen. Oon yrittänyt olla stressaamatta ja siinä aika hyvin onnistunutkin, mutta väsyneenä kaikki tuntuu paljon raskaammalta.
 
Kuulin eilen, että nämä pienet eivät erota mahakipua ja nälkää toisistaan ja käyttäytyvät siksi mahakipujen kanssa samalla tavoin kuin olisi nälkä. Eilinen meni tämän tiedon jälkeen huomattavasti paremmin. Tyttö nukahti pari kertaa heräämisensä jälkeen syliin, kun vain rauhoittelin ja röyhtäyttelin. Ei siis enää noita järkyttäviä 3h syöttöjä!

Illalla tyttö ei saanut nukutuksi kuin max 30min kerrallaan, kun vatsassa väänsi. Pelkäsin miten yö menisi, mutta nukkui sitten kuitenkin kohtuullisesti. Syötin itse ensimmäisen heräämisen jälkeen ja toisella herätyksellä mies antoi pullosta. Jäivätkin sitten olohuoneeseen niin, että itse sain nukkua kolme tuntia putkeen sängyssä ihan yksin. Oli taas niin paljon parempi olo aamulla. Mulla on kyllä ihana mies! emoticon
 
Täälläkin harjoitellaan ja rinnat on kipeät. Itse olen todennut seuraavaa...rintojen pitää saada levätä eli jos ne on liian kipeet annan yhden ruokailun korviketta. Laitan nännirasvaa aina ettei ne kuivu, myös tippa maitoa nännille kuulemma tekee suojaavan kalvon. Pidän tissit lämpiminä mulla on jopa ollut kaulaliina välillä kiedottuna ympärille. Annan myös ilmakylpyjä ja lämpimiä suihkuja ja viimeiseksi ne kaalinlehdet tissiliiveihin. En tiedä auttaako ne mutta olen valmis kokeilemaan kaikkea. Ja mun on ihan pakko litistää sitä tissiä kuin purilaista niin kuin joku totesi, muuten poika ei saa kunnon otetta. Eli ei muuta kuntsemppiä kaikille ja ei se korvikekkaan ketään pilaa. Itse taidan olla täysin "korvikevauva" ;)
 
Me treenattiin tänään taas oikeaa imuotetta ja onnistuttiinkin pari kertaa. Tuntuu vaan ettei kädet riitä, kun pitää poikaa sylissä ja yrittää litistää rintaa, mutta samaan aikaan poika huiskii käsillään niin vimmatusti (ja tietysti raapii, auts...) Mutta pari onnistumista taas, jatketaan huomenna harjoittelua, jospa joka päivä saisi vaikka yhden onnistumisen niin hiljalleen poikakin oppisi nopeammin ottamaan oikein kiinni :D
 
Mekin on treenattu tänään. Tytön fammo oli taas tänään käymässä ja auttoi otteen kanssa. Tyttö söi koko syötön ilman kumia, mutta tuo on niin totta, että tarvitsisi lisää käsiä, että onnistuisi. Yksinkin olen saanut välillä onnistumaan, mutta yksin ei olla onnistuttu vielä kertaakaan niin, että olisi pitänyt oikeasti pitkään kiinni ja kunnolla syönyt ilman kumia. Aina vähän aikaa onnistuu. Mutta treenit jatkuu täälläkin.

Masuongelmia on täällä ollut :/ Raukka heräilee kesken unien, kun mahassa vääntää. Nyt olen sentään tajunnut, ettei joka kerta kyse ole nälästä enkä ole ensimmäisenä tunkemassa tissiä suuhun. Rauhoittelulla ja röyhtäyttelyllä ollaan saatu välillä jatkamaan unia.
 
Miten teillä Vilukissa on edistynyt kumista eroon pääseminen? Me ei juurikaan päiväsaikaan kumia enää käytetä. Otteen saaminen on helpottunut huomattavasti, kun rinnat on pehmentyneet. Yöllä makuulla imettäessä en näe kunnolla, miten tyttö on ottamassa rinnasta kiinni ja silloin kumi on vielä käytössä. Sanoinkin miehelle, että kun hänellä on vapaata ja nukkuu meidän kanssa yöt niin voitaisiin treenata sitäkin. Kumilla syöttäessä tyttö saa nimittäin niin paljon ilmaa vatsaansa, että pitäisi röyhtäyttää monta kertaa syötön välissä, mikä on yöaikaan vähän rasittavaa. Olenkin roudannut imetystyynyn nyt öisin makuuhuoneeseen ja jos olen yhtään virkeä ja jaksan nousta istumaan niin imetän istualtaan tyynyn kanssa. Jos olen tokkurassa herätessä niin silloin imetän makuulta.

Me otettiin eilen tutti käyttöön ja yösyötöt helpottuivat huomattavasti. Imetän niin kauan kuin tyttö jaksaa pitää otteen ja sitten isken tutin suuhun ja sammutan valot. Ainakin viime yönä nukahdettiin hyvin näin. Saa nähdä toimiiko jatkossa yhtä hienosti.
 
No täytyy myöntää että esim. eilen en jaksanut ollenkaan treenata imetystä ilman kumia, olin niin puhki pojan valvomisesta. Loppuviikon mieskin on kotona eli ehkä ryhdistäydyn nyt tämän asian kanssa. Tosiaan mitä nopeammin pääsisi kumista eroon niin voisi antaa sen tutin ja ryhtyä miettimään sitä tuttipulloakin. Mieskin toivoo, että saisi välillä syöttää niin pullo olisi hyvä juttu kans oppia...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top