Esikoisen synnytyksessä en halunnut ilokaasua koska tuli todella pökerö olo. Päässä vaan poksui, huono olo ja en pitänyt siitä tunteesta yhtään. Ahdisti enemmänkin.
Kakkosen kohdalla ilokaasusta tulikin mun paras ystävä!
Se toimi huippu hyvin alkuun ja taittoi kivulta terävimmän kärjen pois. Mies naureskeli mulle kun olin niin hilpeänä!
Hän taisi kokeilla myös.
Mutta joo, enpä hirveästi sitten muistakaan mitään tietyin kohdin kun taisin olla aika pöllyissä.