Meidän tarina lyhykäisyydessään: esikoinen valvotti ekat 10kk öisin heräämällä joka yö 2-3h välein. Uudelleen nukahtamiseen auttoi vain tissi. Sitten kuultiin osteopatiasta ja 3. yö ekan hoidon jälkeen niin hän alkoi nukkumaan täydet yöt! Mies oli täysin sitä mieltä että huu-haa hommaa koko hoito ja siks "pakotin" hänet tulemaan mukaan. Minä siis varasin ajan ja päätin et sinne mennään vaikka mies olis mitä mieltä. Olin niin väsynyt että tartuin joka oljenkorteen, onneksi! Siellä varoiteltiin että 1-2pv lapsi saattaa olla levottomampi koska keho alkaa itse parantamaan itseään mutta niin ei meillä ollut. Ekat päivät oli ihan normaalit ja sit ah, niitä nukuttuja öitä! Kirosin vaan, et miks kukaan ei ollu kertonu mulle osteopatiasta aijemmin kun oli noin nopee ja helppo apu! ( siks toitotan sitä nyt kaikille). Kaks vkoa ekan käynnin jälkeen käytiin tarkastuskäynti jossa todettiin, että kroppa hoitaa nyt itse itseään " alku sysäyksen" jälkeen ja uusia hoitokertoja ei tarvita. Siitäkin tuli hyvä mieli, ettei ollu rahastusta ja pyydetty muuten vain uusille käynneille. Niin sain tosi paljon kuulla kommentteja sen ekan 10kk aikana et oon itse opettanut vauvan siihen et joka inahdukseen saa tissiä jne... Ja minähän esikoisen kanssa niin uskoin...
Vauvan vein ekalle käynnille 2vkoa vanhana. Se oli vähän sellainen tsekkaus synnytyksen jälkeen et " mitä sieltä löytyy". Ja olihan siellä kireyksiä päässä ja suolistossa. Eli samat uniongelmat ois varmaankin ollut edessä. Se oli hassua nähdä kun vauva alkoi rentoutumaan pöydällä hoidon edetessä, lopulta makas selällään meritähti asennossa umpiunessa
Uudelleen käytin vauvan muutama vko sen jälkeen kun kovat ilmavaivat alkoivat vaivaamaan. Taaskaan vauvalle ei tullut levottomampaa oloa ja parin päivän päästä pierut lauloi jo kunnolla ja edelleen paukkuu vain pikku puhinan jälkeen, ei itkun kanssa niinkuin ennen. Eikä uutta hoitoa taaskaan tarvinnu varata kun vauvan kroppa reagoi hoitoon niin hyvin.
Se hoito tehdään niin et vauva makaa selällään hoitopöydällä ja osteopaatti painelee sormilla vauvan alaselästä päälakeen asti jotain pisteitä(?) ja näyttää siltä ettei hän oikeesti tee mitään ( niin sanottiinkin sille hoitajalle eka kerralla). Hoito ei satu lasta yhtään ja ainoo mitä lapsi tuntee on ehkä rentoutus ( näin meille sanottiin). Siis täysin kivuton hoito josta ei nyt ainakaan haittaakaan ole.
Mua alkoi nyt suunnattomasti ärsyttään sun puolesta se vyöhyketerapeutti täti
Se ei sille kuulu pätkääkään jos te haluatte kokeilla jotain toista hoitomuotoa!! Jos se on niin omahyväinen ettei pysty näkemään kuin oman hoitomuotonsa niin morjens sanoisin minä sille!
itsehän te hoidot maksatte niin kyllähän sitä pitää saada mitä itse haluaa! Eikä mitään et "keskustellaan" argh...
Niin ja ystävät on saanu parin kerran jälkeen apua mm.ummetukseen, johon edes lasteklinikalla ei löydetty syytä eikä muuta apua kuin ummetuslääkkeet ( siis 6kk vauvalle), liikkumattomuuteen johon fyssari ei löytänyt mitään syytä ( 10kk ei edes kääntynyt vatsalleen) ja syömättömyyteen ( vauva ei suostunut syömään mitään kiinteitä ja pelkällä maidolla paino vaan putos), kovaan pulautteluun ja mitähän vielä
kellään ei ole tullut juurikaan mitään "jälkioireita" ja apu on tullut 1-2 hoitokerran jälkeen!
Onko teillä Mariel muita paikkoja lähellä joissa on lasten osteopatiaa jos ne siellä nykyisessä alkaa hankalaksi?
Eipä tästä nyt niin lyhyt juttu tullukaan