Ikäloput odottajat

Sapiisakki

Sapiisakki

Näppärä viestien naputtelija
Hei! Olen 37-vuotias eli liian vanha saamaan lapsia... vai olenko? Nykyään yli 40-vuotiaat ensisynnyttäjät eivät ole mikään harvinaisuus. Sitäpaitsi tässä iässä on jo työpaikka, asunto ja vakaa parisuhde. Mikä olisi parempi aika saada lapsi? Toisaalta väsyttää ehkä enemmän kuin nuorempana ja raskaudessa on enemmän riskejä enkä haluaisi, että minua luullaan lapseni mummoksi, kun hän pääsee ripille...

Onko täällä muita (yli 35 vuotiaita), joita mietityttää samanlaiset asiat? Ja jos teillä on jo lapsia, tuntuuko tämä raskaus jotenkin raskaammalta kuin aikaisemmat? Minulla on kuusi vuotias poika.
 
Mä täytän 35, ennen kuin vauva syntyy. Ikä on numeroita :)
Omalla kohdallani ajattelen, että lapset tehdään ennen kuin on 40 mittarissa.
Itse sain ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana ja en kyllä koe että olisin mitenkään huonommassa kunnossa, kuin silloin, päinvastoin..



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Miksi raskaudessa on enemmän riskejä?
Nykyään, kun monet 20-vuotiaat on lihavia ja tosi huonossa kunnossa fyysisesto olevia, niin saattaisi luulla, että vähemmän riskejä olisi 37-vuotiaalla aktiivista elämää viettävällä, itsestään huolehtivalla äidillä, kuin huonossa kunnossa olevalla parikymppisellä.
Ei kai se ikä yksinään riskejä lisää? Vai lisääkö?


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Kyllä se ikä myös yksinään lisää riskejä, mm. keskenmenon riski ja epämuodostumien riski on käsittääkseni suurempi vain äidin iän takia. Toki miehenkin ikä vaikuttaa. Vaikka mies voikin saada lapsia vielä 80-vuotiaana, niin ei se tavara ole enää yhtä laadukasta kuin nuorena! Mutta uskon kyllä, että fyysisellä kunnolla voi kompensoida paljon!!!

Itse olen 35-vuotias ensisynnyttäjä. En vielä pidä itseäni ikäloppuna, mutta tiedän kyllä, että nyt alkaa olla viimeiset mahdollisuudet hankkia lapsia, jos meinaa. Varsinkin jos useampia haluaa. :-)

Sent from my LT26i using Vau Foorumi mobile app
 
En yhtään tiedä kuulunko vanhoihin vai nuoriin odottajiin, mut enemmän ehkä vanhoihin. Heinäkuussa täytän 27. Olisin halunnut lapset jo parikymppisenä mutta ei se vaan aina niin mene kuin suunnittelee..


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Tinakenkätyttö, ei todellakaan! Mä suunnittelin, että olisin mennyt naimisiin viimeistään 28-vuotiaana ja lapsia mulla olisi ollut 30-vuotiaana. Noh, 28-vuotiaana lemppasin silloisen poikaystäväni ja aikataulut meni sen takia vähän sekaisin.:wink Menin sitten naimisiin vasta 34-vuotiaana ja nyt meinaa olla jo kiire saada sitä lasta!!
 
Sapiisakki : sähän olet vielä nuori mun rinnalla, minä kerkeän täyttämään (todennäköisesti) 40v ennen kuin tämä pikkuinen maailmaan tulee :). Minusta se on ihan itsestä kiinni milloin on valmis äidiksi. Ja en ainakaan vielä ole huomannut neuvolan ym. käytännöissä mitään eroa siihen kun sain ekan lapsen parikymppisenä. Sama np.ultra, samat verikokeet yms tulossa mitkä tehtiin silloinkin, en sitten tiedä tutkitaanko myöhemmässä vaiheessa jotenkin tarkemmin iän takia, mutta tällä hetkellä ei.

Mä olen itse selvästi valmiimpi tässä raskaudessa, vaikka tuntuu että on taas ensimmäinen, kun edellisestä on jo yli 14v. mutta silti. Ikä opettanut :)Ja kuuntelen enempi itseäni, teen asioita vointini mukaan ja oppinut asettamaan itseni työni edelle.
 
Musta tuntu jo silloin, kun odotin ensimmäistäni ja olin jo 30 täyttänyt, että neuvolassa mua pidettiin aika vanhana. Kerrottiin niistä iän tuomista riskeistä ja suositeltiin niitä ylimääräisiä ultria ja muita tutkimuksia. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja parempihan se on tutkia liikaa kuin liian vähän, mutta itsestä tuntui aika pelottavalta, kun tuolla lailla asiaan kiinnitettiin huomiota...

Itse olisin halunnut kaikki lapseni (haaveilen vieläkin kolmesta) ennen kuin täytän 27 vuotta, koska äitini oli sen ikäinen minut synnyttäessään. Ajattelin aina, että olisi ihanaa jos äiti olisi ollut nuorempi (niinkuin Gilmoren tytöissä:p) niin olisi paljon helpompi ymmärtää toistemme ajatuksia jne. Meillä oli aika hankalaa, kun olin teini-iässä. Toisaalta aika naiiveja ajatuksia. En olisi oikeasti ollut vielä valmis äidiksi siinä iässä. Ja tosiaan, mullakin oli ihan väärä mies silloin. Nyt on ihan eri elämäntilanne. Oltaisiin kyllä tehty toinen lapsi jo kolme vuotta sitten, mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Fertinovan avulla lähti tämä pikkuinen alulle, Gonal-F hormonihoidolla.
 
Niin, tuo on kyllä niin totta että ei niitä lapsia kaikki niin vaan "tee", vaikka kuinka päättäisi haluavan ne nuorena :)

Mä joskus 18-20 vee aattelin että jos nyt vaikka sen lapsen sais ennen 30-vee. Äitini on ollut 38-vuotias kun minut sai (39 kun siskoni syntyi) ja tiesin että vähän tahtoisin olla nuorempi. Ja tuolloin ainakin ensisynnyttäjien keski-ikä pyöri siinä 29-vee ympärillä :) Siinä oli sitten vaan semmonen juttu, että eihän mulla mitään "vauvakuumetta" ollut eikä tullut :rolleyes::grin Sitten kun vaihtui vuosi 2013 ja olin samana vuonna täyttämässä sen 30 vuotta, niin mietin että kai niitä lapsia "pitää" alkaa tekemään... Olinkin jo tuolloin raskaana ja tämä meidän esikoinen sitten syntyikin pari viikkoa ennen mun 30-v synttäriä :) Nyt ehdin täyttämään jo 31-vee ennen kuin tämä kakkonen syntyy. Haaveissa meillä olisi kenties neljä lasta :) En tiedä haluanko ihan yhtä tiiviiseen tahtiin kaikki lapset, jos niitä nyt edes luoja lisää suo. Väkisin siis tässä olisi sen neljännen kohdalla jo ikää enemmän, vaikka ensisynnyttäjänä olin ns "normaali-ikäinen".

Musta tosiaan ikä on vain numero. Se vasta olisikin ollut väärin jos oisin minäkin nuorempana alkanut lapsia tekemään, ihan vaan sen takia että ne "kuuluu asiaan". Parempi näin :) Ja lapset pitää nuorena! :) Mun äiti täyttää tänä vuonna 69 vuotta. Hän jäi vasta eläkkeelle (kun oli pakko), vieläkin heittää keikkaa ja on kyllä paljon nuorekkaampi kuin monen muun 5-kymppiset vanhemmat! :Heartred
 
Hauskaa Sandy, että meidän esikoiset on samanikäiset, seuraavat tulee olemaan samanikäiset, me ollaan samanikäiset ja vieläpä meidän äiditkin on samanikäiset! Ainoa ero taitaa olla se, että meille ei taida isännän kanssa tulla yhdessä neljää lasta... :laughing025
 
Minäkin olen tämän foorumin vanhempaa ikäluokkaa, 33v nyt, ja lapsen syntyessä 34v. Toiveenani oli synnyttää ennen 35 ikävuotta, kun gynekologi pelotteli minua pari vuotta sitten kertoen, että 35 vuodesta eteenpäin raskaaksi tulemisen mahdollisuus romahtaa ja keskenmenoriski kasvaa huomattavasti jne... Sain sittä traumat ja luulin, etten ikinä saisi lapsia, kun olen syönyt pillereitä koko aikuisikäni. Sitten kävi yllättäen niin, että pamahdin heti, kun lopetin pillerit. Ja nyt näyttää siltä, että ainakin ensimmäisen lapsen ehdin synnyttää ennen kuin täytän 35 vuotta, jos se nyt on sitten joku niin maaginen ikä...

Olisin varmaankin ollut valmis äidiksi jo vähän aikaisemmin, mutten ollut löytänyt rakkautta. Nyt kun sellainen löytyi 1,5v sitten, niin päätimme aika pian yrittää lasta (iästä johtuen).

Suvussani kaikki ovat saaneet lapsia yli 34-vuotiaina, joten minä olen kaikista nuorin tässä sukupolvessa siis. Äitinikin sai minut ja veljeni 30- ja 32-vuotiaana, joten aika samoissa mennään.

Mieluummin olen aikuinen äiti kuin lapsi vielä itsekin... Lapsellisuudesta en sitten tiedä ;)
 
Täällä myös yksi "ikäloppu". Nyt olen 36v mutta ehdin täyttämään 37 ennen joulukuuta.
Ekan lapsen sain 27v, toisen ennen kuin täytin 29 ja kolmannen 34v. Tietty omat riskit tässä iässä on, mutta ne tiedostaneena olemme aloittaneet vielä yhden lapsen saanti yritykset.
En minä olis voinut kuvitella kovin nuorena äidiksi tulemista.. Olin vasta "valmis" lähellä 30 vuotta.
Nykyinen mieheni on myös "ikäloppu" eli meillä ikäeroa yli 20 vuotta.




Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Täälläkin yksi, jonka laskettu aika on vajaa viikko oman 35-vuotis syntymäpäivän jälkeen. Kovasti olen perhettä aina halunnut. Taisin olla koulun juuri aloittanut, kun ilmoitin, että minusta tulee äiti ja haluan kymmenen lasta. No, elämä ei ole mennyt yhtään niin kuin olen lapsena, nuorena ja aikuisiässäkin suunnitellut, mutta hyvä niin. Olin aina ajatellut, että lapset teen(nykyisin ajattelen, että niitä saadaan) ennen kolmeakymmentä tai viimeistään siinä paikkeilla, mutta miepä erosin avioliitosta, kun täytin kolmekymmentä. Kyllähän sitä monesti mietti, että miten tässä ehtii perhettä saamaan, kun ikää karttuu ja ei ole edes miestä. Onneksi elämänkokemus ja sen tuoma viisaus on tuonut luottavaisuutta ja tasapainoisuutta elämään sekä on oppinut hyväksymään, että elämä ei mene niin kuin suunnitelee ja kaikkeen ei voi vaikuttaa.

Viime vuonna alkuvuoden ja kesän osasin ensimmäistä kertaa nauttia elämästä ressaamatta siitä, että mitä elämä tuo tullessaan. Kävin paljon ulkona, vietin aikaa paljon nuorempien kanssa, kun oman ikäiset ovat suurin osa jo perheellisiä, ja ajattelin, että nautitaan nyt tästä, kun ei sitä koskaan tiedä, milloin en enää voikaan mennä ja tulla niin kuin haluan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että kun lopetin murehtimasta ikää, lapsettomuutta ja sitä, että mistä sen miehen löydän, niin tulevan lapseni isän käveli kuin tyhjästä elämääni. Me ei siis olla oltu kuin kahdeksan kuukautta yhdessä, mutta kaikki palaset on vain loksahtanu kohdalleen ja saman katon allakin ollaan jo puoli vuotta asuttu. Nyt on semmonen olo, että on niin oikea aika saada lapsi ja juuri tämän miehen kanssa. Sen kyllä sanoin jo heti alkuun, että kun mulla on jo ikää ja perhettä haluaisin,niin en rupea sellasen miehen kanssa mihinkään, joka ei ole valmis perhettä perustaan lähiaikoina. Onneksi ollaan oltu samoilla linjoilla koko ajan :).
 
Miekin taidan kuulua "ikäloppuihin" :grin Nyt 33,syyskuussa 34.
Kovasti oli suunnitelmissa tehdä lapset nuorena,viimestään 30 mennessä olis ollu ainakin pari lasta.Ei ihan menny niinku ajattelin..:rolleyes:
Tapasin nykyisen mieheni, joka on myös ensimmäinen jonka kanssa edes ajattelin avioliittoa ja lapsia,vasta kaksi vuotta sitten.Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan :)
 
Satsa ja Nehir: meillä on tosi sama tilanne! Ihan tuli tippa linssiin tässä "herkässä tilassa", kun luin viestejänne. Ihan samalla tavalla on minunkin elämäni mennyt ja tässä sitä nyt ollaan :)
 
Sellaista kyselen, että meinaatteko osallistua niihin sikiöseulontaverikokeisiin?
Itse olen kahden vaiheilla. Tänään olisi ainut päivä, jolloin pääsisin, kun tuli yllättävä vapaa, mutta olen kahden vaiheilla. Omat lapsetkin pitäisi ottaa mukaan..
Kolme vuotta sitten tulos oli 1:32000. Voisiko se radikaalisti muuttua tässä ajassa?



Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Mulla on tarkotus osallistua kaikkiin mahdolllisiin seulontoihin mitä vaan saa.Vaikkei ne nyt sata prosenttisen varmoja olekaan niin kyllä se itelle tuo mielenrauhaa..Ja jos jotain paljastuisi niin ehtis sitten miettiin ratkasuja ja mennä uusinta kokeisiin.
 
Minä luulen, että tuo suhdeluku on ihan raskauskohtainen? Eli vaikka aikaisemmin olisi ollut mitä, nyt voi olla jotain ihan päinvastaista. Tämä ei siis ole varma tieto..

Mä aion myös osallistua seuloihin. Ihan sen takia, että jos jotain ilmenisi, olisi aikaa valmistautua. Tai jos jotain tosi vakavaa olisi tiedossa, täytyisi ehkä miettiä sitten miten toimia?
 
Mä kanssa otan vastaan kaikki mitä annetaan. Multa itseasiassa otettiin jo verikoe ja samalla ajatuksella loppuun saakka. Mä haluan ainakin tietää, jos on jotain ongelmia.
 
mä en tiä järjestetääkö täällä mitää, ei mun tietääkseni, ainakaa lääkäri ei siitä puhunu mitää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top