Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)
- Ketjun aloittaja Nyytikki
- Aloituspäivämäärä
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Kiitos taas kivoista viesteistänne, huipputyypit! 
On ollut tosi ilahduttavaa löytää tämä ryhmä, joka tuntuu olevan täynnä ymmärtäväisiä, kannustavia, fiksuja ja kivoja ihmisiä. Ehkä se on se hyvä ikä...?
Ja on myös mielenkiintoista päästä seuraamaan fiiliksiä ja ajatuksia eri vaiheissa raskautta tai vauva-vaihetta jne.
Viimeinen lomapäivä, aion ottaa iisisti ja oikeastaan tosi kiva palata jo töihinkin! Olokin on ollut viime päivinä jo parempi. Näin muuten viime yönä unta, jossa yksi vanha työkaveri kävi vatsaani kiinni oikein kunnolla kopeloiden ja sanoi: tämä on kyllä nyt jo niin iso, että siellä on.... yksi, kaksi, ainakin kolme kaveria tulossa! Oho, selvä juttu..!
Mitä mainiointa alkanutta viikkoa!!
Voikaa hyvin!
Susanna
On ollut tosi ilahduttavaa löytää tämä ryhmä, joka tuntuu olevan täynnä ymmärtäväisiä, kannustavia, fiksuja ja kivoja ihmisiä. Ehkä se on se hyvä ikä...?
Ja on myös mielenkiintoista päästä seuraamaan fiiliksiä ja ajatuksia eri vaiheissa raskautta tai vauva-vaihetta jne.Viimeinen lomapäivä, aion ottaa iisisti ja oikeastaan tosi kiva palata jo töihinkin! Olokin on ollut viime päivinä jo parempi. Näin muuten viime yönä unta, jossa yksi vanha työkaveri kävi vatsaani kiinni oikein kunnolla kopeloiden ja sanoi: tämä on kyllä nyt jo niin iso, että siellä on.... yksi, kaksi, ainakin kolme kaveria tulossa! Oho, selvä juttu..!
Mitä mainiointa alkanutta viikkoa!!
Voikaa hyvin!Susanna
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Noi on aivan mahtavia noi sun hymiöt, Susanna 
. Olen myöskin samoilla linjoilla ajatustesi kanssa. Jos tässä alkaa liikaa murehtimaan ja panikoimaan, niin ei ole varmasti itsellä saati muillakaan kivaa. Täytyy yrittää ottaa tulevat asiat vastaan niinkuin ne tulee.
Olen nyt mökkeilemässä miehen lasten ja vanhempien kanssa. Mies kertoi raskaudestani eilen äidilleen. Ihan hyvä, koska vähän hävettää tämä, kun olen jo iltapäivästä ihan nukuksissa ja illalla alan voimaan pahoin. Anoppi ainakin otti uutisen ihan positiivisesti. Miehen lapsille ei olla vielä kerrottu. Katsotaan ensin se ensi viikon ultraääni läpi, jotta tietää, onko siellä oikeasti jotain elossa. Kummallisinta on se, että miehen 9-vuotias poika kysyi yksi aamu aamiaispöydässä, että "Kuule, kauanko vauvat on naisen mahassa?" Vastasin, että "Yleensä sellaiset 9 kuukautta." "No sitten sulle tulee vauva jotain 6 kuukauden kuluttua, kun on se siellä jo jonkun aikaa ollut!" Kakistelin ja yritin selittää, ettei kaikille naisille välttämättä tule lapsia, mutta hän ilmoitti, että kyllä nyt tulee!
. Olen myöskin samoilla linjoilla ajatustesi kanssa. Jos tässä alkaa liikaa murehtimaan ja panikoimaan, niin ei ole varmasti itsellä saati muillakaan kivaa. Täytyy yrittää ottaa tulevat asiat vastaan niinkuin ne tulee.Olen nyt mökkeilemässä miehen lasten ja vanhempien kanssa. Mies kertoi raskaudestani eilen äidilleen. Ihan hyvä, koska vähän hävettää tämä, kun olen jo iltapäivästä ihan nukuksissa ja illalla alan voimaan pahoin. Anoppi ainakin otti uutisen ihan positiivisesti. Miehen lapsille ei olla vielä kerrottu. Katsotaan ensin se ensi viikon ultraääni läpi, jotta tietää, onko siellä oikeasti jotain elossa. Kummallisinta on se, että miehen 9-vuotias poika kysyi yksi aamu aamiaispöydässä, että "Kuule, kauanko vauvat on naisen mahassa?" Vastasin, että "Yleensä sellaiset 9 kuukautta." "No sitten sulle tulee vauva jotain 6 kuukauden kuluttua, kun on se siellä jo jonkun aikaa ollut!" Kakistelin ja yritin selittää, ettei kaikille naisille välttämättä tule lapsia, mutta hän ilmoitti, että kyllä nyt tulee!
Tosi kiva Riina, että anoppi otti uutisen hyvin. Ja hauskasti pojalta sanottu - taitavat aavistella jotain uutisia 
. Multa olis menny aamukahvit varmaan väärään kurkkuun!
Täällä aloitetaan nyt pienet taistelut unta vastaan. Parina päivänä tytöllä unet on jääny tosi vähäisiksi - muutamia torkahduksia vaan. Sit yliväsyneenä illalla raukka yrittää saada unta. Niin se on,että just kun johonkin "tottuu" niin asiat muuttuu päälaelleen yhtäkkiä... No ei käy elämä ainakaan ykstoikkoiseksi.
Aurinkoista loppuviikkoa kaikille
. Multa olis menny aamukahvit varmaan väärään kurkkuun!Täällä aloitetaan nyt pienet taistelut unta vastaan. Parina päivänä tytöllä unet on jääny tosi vähäisiksi - muutamia torkahduksia vaan. Sit yliväsyneenä illalla raukka yrittää saada unta. Niin se on,että just kun johonkin "tottuu" niin asiat muuttuu päälaelleen yhtäkkiä... No ei käy elämä ainakaan ykstoikkoiseksi.
Aurinkoista loppuviikkoa kaikille
Olipa Riina tosissaan varmaan pojalta kommentti, joka yllätti! Aikamoisia ajatustenlukijoita nuo lapset taitavat olla 
toivottavasti pahoinvointi ei ole sietämätöntä siellä- itekin muistaa että se on vaan tosiaan niin outo olotila kun etoo, erilailla kuin koskaan muuten, ja miten väsymys vaan iskee päälle yks kaks eikä sille voi mitään! Toivottavasti löytyy pientä sohvannurkkaa mihin voi kallistua :)
Kuulostaapa ah niin tutulta Vieno, nuo päivät jolloin vain torkutaan.. ja nekin tulevat ennalta -arvaamatta.. silloin jää kyllä muut puuhat kun sylissä tahtoo vain olla hyvä .Mutta oon ajatellut kans ettei ne puuhat niin tärkeitä ole etteikö ehtis sitten myöhemmin- pyykkivuorta voi mies purkaa töistä tultuaan.. Ja voin kertoa että sitten on taas kiva kun tulee sellainen "normiunipäivä", on kaikilla virkeämpi olo . Niin ihanaa on kyllä tyttöä hellitellä, on ne syötävän suloisia
Me kävimme 2 kk- neuvolassa- painoa oli tullut ja pituuttakin (pituutta viel enempi kuin mittauksissa saatiin sanoi terkka kun tyttö ei millään halunnut polviaan oikaista, hih). Muutenkin kaikki hyvin. Rota-rokote-liuos suun kautta saatiin. Kakkapuoli on meillä vilkasta täällä ylipäätään- useamman kerran päivässä. Eipä ole ainakaan ummetus vaivana sitten..
Mitäs Annis on puuhaillut, oletteko lomailleet reissun päällä?
Susanna sai aktivoitua munkin hymiöiden käytön, nää on kyllä kivoja mukavaa töihinpaluuta sinne!
Iloista viikkoa kaikille, aurinkoa päiviin ja kuullaan taas
toivottavasti pahoinvointi ei ole sietämätöntä siellä- itekin muistaa että se on vaan tosiaan niin outo olotila kun etoo, erilailla kuin koskaan muuten, ja miten väsymys vaan iskee päälle yks kaks eikä sille voi mitään! Toivottavasti löytyy pientä sohvannurkkaa mihin voi kallistua :)Kuulostaapa ah niin tutulta Vieno, nuo päivät jolloin vain torkutaan.. ja nekin tulevat ennalta -arvaamatta.. silloin jää kyllä muut puuhat kun sylissä tahtoo vain olla hyvä .Mutta oon ajatellut kans ettei ne puuhat niin tärkeitä ole etteikö ehtis sitten myöhemmin- pyykkivuorta voi mies purkaa töistä tultuaan.. Ja voin kertoa että sitten on taas kiva kun tulee sellainen "normiunipäivä", on kaikilla virkeämpi olo . Niin ihanaa on kyllä tyttöä hellitellä, on ne syötävän suloisia
Me kävimme 2 kk- neuvolassa- painoa oli tullut ja pituuttakin (pituutta viel enempi kuin mittauksissa saatiin sanoi terkka kun tyttö ei millään halunnut polviaan oikaista, hih). Muutenkin kaikki hyvin. Rota-rokote-liuos suun kautta saatiin. Kakkapuoli on meillä vilkasta täällä ylipäätään- useamman kerran päivässä. Eipä ole ainakaan ummetus vaivana sitten..
Mitäs Annis on puuhaillut, oletteko lomailleet reissun päällä?
Susanna sai aktivoitua munkin hymiöiden käytön, nää on kyllä kivoja
mukavaa töihinpaluuta sinne!Iloista viikkoa kaikille, aurinkoa päiviin ja kuullaan taas
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Moi kaikki!Huvitti, kun avasin nämä vau.fi-etusivut juuri - eka iso otsikko kun on: Suomalaisperheet ovat hulluja nakuilijoita tms.. Vähän erikoisia noi jutut toisinaan muutenkin. Mutta eipä siinä mitään, hyvä että täältä löytyy tämä mainio ryhmä!
Joo, hymiöt on hupaisia! Osa noista hymiöistä on kyllä sellaisia, ettei ehkä kovin usein täällä vauvafoorumeilla ole käytössä, kuten nyt esimerkiksi:
Että sikäli aika erikoista settiä tarjotaan täällä, vai mitä olette mieltä?? Joo, Riina aika yllättävä kommentti pikkukaverilta! Mielenkiintoista! No, ei mene aikaakaan kun pääsette hänenkin ajatuksensa vahvistamaan tosiksi!
Tsemppiä pienten äideille unijutuissa ja muissakin!! Sitä aikaa odotellessa.....
Aloitin eilen työt ja ja ... osittain on mennyt erinomaisesti, mutta eilinen alkoi ja loppui aikamoisella ylenantamisella, kotona onneksi.. Ja viime yö meni ylävatsakipujen - ilmeisesti sitä ihanaa närästystä - kanssa. No, tänään tulin "oman menon" vuoksi töihin vasta klo 11, sai vähän edes levättyä. Että kyllä se tästä! Mulla on hyviä äitiysvaatteita, peittävät hyvin kun en vielä tahdo töissä jakaa tätä ilouutista. Jospa sinne ekaan ultraan malttaisi odottaa. Voi olisipa se jo pian!!
Kaikkea hyvää teille, kiitos viesteistä!
Susanna
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Olen palannut mökiltä sivistyksen pariin 
. Anoppi tuli vielä oikein henk.koht. onnittelemaan raskaudesta ja kun hänelle tuli tippa linssiin, niin tulihan se minullekin. Pääasia, että tämä perheenlisäys hyväksytään. Oma äitinihän oli tietysti riemastunut, kun minulle tämä tulee olemaan vasta ensimmäinen lapsi ja alkoi jo kovasti vaikuttaa siltä, etten lapsia saakaan.
Vieno, toivottavasti teillä nukutaan jo paremmin! Itselläni tämä kilpirauhassairaus ainakin asettaa omat haasteensa nimenomaan nukkumisen kanssa. Valvoskelen liian helposti, mutta toisaalta tunnen tarvitsevani enemmän unta kuin ihmiset keskimäärin. Siksi tuleva tilanne vauvan kanssakin hieman jännittää, mutten haluaisi murehtia sitä etukäteen. Hyvä, että mies auttaa sinua kotitöissä ja on muutenkin tukena.
Ihanaa kuulla Sinitiitu, että teidän neuvolakäynti on sujunut hyvin ja että vauvalla on kaikki hyvin! Sellainen helpottaa varmasti omia tuntemuksia kaiken suhteen.
Tsemppiä Susannalle töihin! Toivottavasti huonovointisuutesi alkaa helpottaa, ettei ainakaan sen vuoksi tarvitse raskautta töissä vielä paljastaa. Itsekin olen käynyt jo ostamassa äitiysvaatteita, mutta töissä pitäisi käyttää työvaatteita ja minulla oli pieniä vaikeuksia jo lomalle jäädessä vetää vatsaa sisään pikeepaidassa... Pelkään pahoin, että parin viikon kuluttua töihin palatessa on kerrottava koko totuus. Milloin sinulla muuten olikaan ensimmäinen ultra? Itse olen menossa ensi viikon torstaina. Millään ei malttaisi odottaa, mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja.
Aurinkoa kaikille tähän pilviseen päivään!!
. Anoppi tuli vielä oikein henk.koht. onnittelemaan raskaudesta ja kun hänelle tuli tippa linssiin, niin tulihan se minullekin. Pääasia, että tämä perheenlisäys hyväksytään. Oma äitinihän oli tietysti riemastunut, kun minulle tämä tulee olemaan vasta ensimmäinen lapsi ja alkoi jo kovasti vaikuttaa siltä, etten lapsia saakaan.Vieno, toivottavasti teillä nukutaan jo paremmin! Itselläni tämä kilpirauhassairaus ainakin asettaa omat haasteensa nimenomaan nukkumisen kanssa. Valvoskelen liian helposti, mutta toisaalta tunnen tarvitsevani enemmän unta kuin ihmiset keskimäärin. Siksi tuleva tilanne vauvan kanssakin hieman jännittää, mutten haluaisi murehtia sitä etukäteen. Hyvä, että mies auttaa sinua kotitöissä ja on muutenkin tukena.
Ihanaa kuulla Sinitiitu, että teidän neuvolakäynti on sujunut hyvin ja että vauvalla on kaikki hyvin! Sellainen helpottaa varmasti omia tuntemuksia kaiken suhteen.
Tsemppiä Susannalle töihin! Toivottavasti huonovointisuutesi alkaa helpottaa, ettei ainakaan sen vuoksi tarvitse raskautta töissä vielä paljastaa. Itsekin olen käynyt jo ostamassa äitiysvaatteita, mutta töissä pitäisi käyttää työvaatteita ja minulla oli pieniä vaikeuksia jo lomalle jäädessä vetää vatsaa sisään pikeepaidassa... Pelkään pahoin, että parin viikon kuluttua töihin palatessa on kerrottava koko totuus. Milloin sinulla muuten olikaan ensimmäinen ultra? Itse olen menossa ensi viikon torstaina. Millään ei malttaisi odottaa, mutta eihän tässä ole vaihtoehtoja.
Aurinkoa kaikille tähän pilviseen päivään!!
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Moi Riina ja muut! Kiitos!
Mulla eka ultra 13.8. että vielä joutuu kärvistelemään ja odottelemaan... Aika mielenkiintoista, että meillä on ekat ultrat kanssasi suht samoihin aikoihin ja raskaudet muutenkin etenee aika samoilla viikoilla, jos siis vertaa muihin täällä.
Meillä tulevat isovanhemmat ovat aiiiivan sekaisin onnesta, ei olla pidetty mitän meteliä toiveesta tulla raskaaksi tai emme ehkä muutenkaan ole sen kummemmin puhuneet perhetoiveistamme ja siksi ehkä aika monen lähityypin reaktio on ollut todella hämmästynyt ja erittäin iloinenkin uutiset kuultuaan.
Molempien sisaruksilla on jo pienet lapset, joten pahin sekoaminen mummoilla onneksi mennyt jo toivon mukaan ohi...
Eipä tästäkään viestistä selvitty ilman hymiöitä!
Hyviä hetkiä kaikille,
Susanna
Mulla eka ultra 13.8. että vielä joutuu kärvistelemään ja odottelemaan... Aika mielenkiintoista, että meillä on ekat ultrat kanssasi suht samoihin aikoihin ja raskaudet muutenkin etenee aika samoilla viikoilla, jos siis vertaa muihin täällä.
Meillä tulevat isovanhemmat ovat aiiiivan sekaisin onnesta, ei olla pidetty mitän meteliä toiveesta tulla raskaaksi tai emme ehkä muutenkaan ole sen kummemmin puhuneet perhetoiveistamme ja siksi ehkä aika monen lähityypin reaktio on ollut todella hämmästynyt ja erittäin iloinenkin uutiset kuultuaan.
Molempien sisaruksilla on jo pienet lapset, joten pahin sekoaminen mummoilla onneksi mennyt jo toivon mukaan ohi...
Eipä tästäkään viestistä selvitty ilman hymiöitä!
Hyviä hetkiä kaikille,
Susanna
Riina75
Jostain jotain jo tietävä
Meillä on tosiaan Susannan kanssa samat vaiheet meneillään! Toisesta viestiketjusta huomasin, että synnytyspaikkasi on Hyvinkää? Aika lähekkäinkin siis asutaan, kun olen täällä Helsingissä. Neuvolassa minulle määräytyi synnytyssairaalaksi osoitteeni perusteella Kätilöopisto, mutta näiden kilpirauhasongelmieni vuoksi minut on ilmeisesti kuitenkin meinattu Naistenklinikalle, koska molemmat ultraääniseulonnat tehdään siellä. Naistenklinikkahan on nyt remontissa ja siellä hoidetaan kai vaan "vaikeimmat" synnytykset, mutta katsotaan miten käy. On mielenkiintoista nähdä, muuttuuko laskettu aika suuntaan jos toiseen ensi viikon ultrassa. Kunhan siellä olisi sykkivä sydän!
Toivottavasti Miin odottelu alkaa pian päättyä, jos kerran vatsan kanssa alkaa jo olla vaikeaa. Päivittelethän kuulumisiasi tänne!
Toivottavasti Miin odottelu alkaa pian päättyä, jos kerran vatsan kanssa alkaa jo olla vaikeaa. Päivittelethän kuulumisiasi tänne!
Ihanaa aurinkoista perjantaita kaikille! Mahtavaa, kun aurinko paistaa taas mutta ei ole liian tukahduttavan kuuma. :) Pitää taas harjoitella tytön kanssa kantopussissa oloa ja lähteä ihan tuohon lähelle vattuja keräämään. Eilen käytiin kanttarelleja poimimassa ja saatiinkin ihan muovipussillinen! Tyttö nukahti ja tyytyväisenä pussissa kellotti, mutta ihan kyykkiminen ja kurkottelu vauvan kanssa ei luonnistu helposti - täytyy pitää toisella kädellä kiinni kuitenkin. Mutta pystyasennossa on kyllä hyvä kapistus. Mites muut äipät - ootteko kantaneet liinassa tai repussa? Pitäis varmaan opetella myös liinan kanssa kantaminen. Meillä neiti ei oikein viihdy vaunuissa nukkumassa, sohvalle on paras nukahtaa ja siinä vetelee sikeät unet. Vaunuissa havahtelee ja tulee kova itku. Luulis, että raittiissa ilmassa olis hyvä nukkua...?
Onpas kiva Sinitiitu, että tytteli kasvaa ja neuvolassa kaikki oli hyvin! Täälläkin massu on toiminut ainakin tähän asti hyvin ja vaippaa saa vaihtaa tosi usein. Mut en valita, kun tietää ettei jää kaihertamaan tavarat masussa. Aiheuttiko teille rokotteet masuvaivoja?
Riina täällä nukutaan taas vaihtelevasti - viime yönä tyttö 5 viikkoinen vetäis yhdenjaksoiset 7 tuntia ja 15 min unta! Aivan ihanaa!!! Illalla kyllä tunnin verran kiukutellaan ja taistellaan huudon kanssa unta vastaan, mut sit kun nukahtaa niin nukkuukin kunnolla. Päivisin ei kränää unta vastaan ollenkaan...?! Viime yönä olin itsekin nukahtanut meikit naamassa, piilolinssit päässä ja tyttö vieressä. Aamulla herätessä olin ihan ihmeissään. Jospa tuo mimmi tykkää nukahtaa viereen ja nukkuu rauhallisemmin vieressä... Mut tähän asti on nukkunut omassa sängyssä meidän vieressä. Mulla ei ole ollut unen kanssa ongelmia kilpirauhasen takia. Tai ainakaan en ole huomannut... Vauvan kanssa jokainen yö ja päivä on erilainen, eli muista sitten levätä aina kun voit! Älä tosiaan hurehdi etukäteen, kun tulevaa ei tiedä... Toisaalta itse olin asenteella "pessimisti ei pety" ja ainakaan tähän asti en ole joutunut uniasioissa "pettymään".
Kuinkas Susanna jaksoi töissä? Lepäile ja keräile voimia nyt viikonloppuna! Pian se ultra-aika on ja sitten aika menee kuin siivillä. Usko vaan. Ja ihanaa, kun isovanhemmat ovat onnellisia teidän puolesta ja tukena. Vaikka välillä menee hermot omiin vanhempiin ja hössötykseen, niin on se vaan niin paljon parempaa kuin eivät välittäisi ollenkaan!
Ja ihanaa ultra-aikaa myös Riinallekin! Mitäs Annikselle ja Miille kuuluu?
Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua kaikille!
Onpas kiva Sinitiitu, että tytteli kasvaa ja neuvolassa kaikki oli hyvin! Täälläkin massu on toiminut ainakin tähän asti hyvin ja vaippaa saa vaihtaa tosi usein. Mut en valita, kun tietää ettei jää kaihertamaan tavarat masussa. Aiheuttiko teille rokotteet masuvaivoja?
Riina täällä nukutaan taas vaihtelevasti - viime yönä tyttö 5 viikkoinen vetäis yhdenjaksoiset 7 tuntia ja 15 min unta! Aivan ihanaa!!! Illalla kyllä tunnin verran kiukutellaan ja taistellaan huudon kanssa unta vastaan, mut sit kun nukahtaa niin nukkuukin kunnolla. Päivisin ei kränää unta vastaan ollenkaan...?! Viime yönä olin itsekin nukahtanut meikit naamassa, piilolinssit päässä ja tyttö vieressä. Aamulla herätessä olin ihan ihmeissään. Jospa tuo mimmi tykkää nukahtaa viereen ja nukkuu rauhallisemmin vieressä... Mut tähän asti on nukkunut omassa sängyssä meidän vieressä. Mulla ei ole ollut unen kanssa ongelmia kilpirauhasen takia. Tai ainakaan en ole huomannut... Vauvan kanssa jokainen yö ja päivä on erilainen, eli muista sitten levätä aina kun voit! Älä tosiaan hurehdi etukäteen, kun tulevaa ei tiedä... Toisaalta itse olin asenteella "pessimisti ei pety" ja ainakaan tähän asti en ole joutunut uniasioissa "pettymään".
Kuinkas Susanna jaksoi töissä? Lepäile ja keräile voimia nyt viikonloppuna! Pian se ultra-aika on ja sitten aika menee kuin siivillä. Usko vaan. Ja ihanaa, kun isovanhemmat ovat onnellisia teidän puolesta ja tukena. Vaikka välillä menee hermot omiin vanhempiin ja hössötykseen, niin on se vaan niin paljon parempaa kuin eivät välittäisi ollenkaan!
Ja ihanaa ultra-aikaa myös Riinallekin! Mitäs Annikselle ja Miille kuuluu?
Aurinkoista ja ihanaa viikonloppua kaikille!
Moikka.
Voi miten "ihanaa", kun on taas tätä hellettä
No, onneks voi lepuuttaa just sillon ku huvittaa. :)
Eniten kyllä just nyt nyppii se, että kun on tottunut touhuumaan ja ei oo ollut kauheen riippuvainen muista, niin nyt jo esim. jonkun tavaran nostaminen lattialta (jos se sinne sattuu tipahtamaan...) ei oikein onnistu ja joutuu pyytämään apua. Saati jos erehtyy ite menemään lattialle istumaan, niin eihän siitä pääse ylös.
Se närästys kesti viikon verran. En kyllä jäänyt kaipaamaan. Vaikka kaipa se kohta tulee vielä isommasti takaisin.
Selkä on ollut ihmeen hyvä (*kop kop*). Nää turvotukset käsissä ja jaloissa sen sijaan jatkuu / pahenee vaan. Eipä jalkaan mahdu oikein muut kun varvastossut. No, se hyvä puoli tässä kelissä on, että nyt ei juuri muita tarviikaan. Kohta tosin olis parit juhlat edessä... Huoh...
Vielä siis olis laskettuun aikaan 7,5 viikkoa. Tähän saakka aika on mennyt tosi nopeesti. Nytkö se sit jämähtää?
Mies menee huomenna loman jälkeen töihin. Varmaan tulee vähän orpo olo meikäläiselle.
Nyt vielä viimeisen yhteisen lomapäivän viettoon. <3
Halit kaikille!
Voi miten "ihanaa", kun on taas tätä hellettä
No, onneks voi lepuuttaa just sillon ku huvittaa. :)
Eniten kyllä just nyt nyppii se, että kun on tottunut touhuumaan ja ei oo ollut kauheen riippuvainen muista, niin nyt jo esim. jonkun tavaran nostaminen lattialta (jos se sinne sattuu tipahtamaan...) ei oikein onnistu ja joutuu pyytämään apua. Saati jos erehtyy ite menemään lattialle istumaan, niin eihän siitä pääse ylös.
Se närästys kesti viikon verran. En kyllä jäänyt kaipaamaan. Vaikka kaipa se kohta tulee vielä isommasti takaisin.
Selkä on ollut ihmeen hyvä (*kop kop*). Nää turvotukset käsissä ja jaloissa sen sijaan jatkuu / pahenee vaan. Eipä jalkaan mahdu oikein muut kun varvastossut. No, se hyvä puoli tässä kelissä on, että nyt ei juuri muita tarviikaan. Kohta tosin olis parit juhlat edessä... Huoh...
Vielä siis olis laskettuun aikaan 7,5 viikkoa. Tähän saakka aika on mennyt tosi nopeesti. Nytkö se sit jämähtää?
Mies menee huomenna loman jälkeen töihin. Varmaan tulee vähän orpo olo meikäläiselle.
Nyt vielä viimeisen yhteisen lomapäivän viettoon. <3
Halit kaikille!
Heippa kaikille,kohti elokuuta sitten jo mennään!
Vieno oot ollu taas reipas kun marjastat ja sienestät tyttösen kanssa :) meillä ei ole kantoliinaa tai-reppua kokeiltu, vaunuissa tykkää nukkua tosi paljon - tosin nyt viime päivät on niin läkähdyttävän kuumaa ollut että ollaan päivisin jääty vain katsomaan sitä pihan ainoaa vadelmapensasta ja siitä mekin marjat poimimaan ja pikkuisen varpaille aurinkoa näyttämään
Loppuillasta on sitten välillä ollut kiva tehdä lenkkiä. Muutenkin tyttö on rauhallinen luonteeltaan, hymyä tulee kovasti, syödään, seurustellaan ja nautitaan elämästä ja toisistamme
Viime päivinä on kiinnostunut lelumaton leluista ja on hellyttävän suloinen hymyillessään vierellään roikkkuvalle leijonalle. Kamera räpsyy ahkeraan.. Ja kyljelleen lauantaina käännyttiin!! Rokotteesta ei tullut mahavaivoja ja muutenkin tuntuu että kakkaamistahti (mikä oli tosi vilkas ja väriltään välillä vihreäkin..?) on rauhoittunut ja nyt taas keltaiseksi muuttunut. Yöunet on meilläkin pääsääntöisesti hyvät ja pitkät, mikä on tosi onnellista! Kyllä sitä välillä on niin zombi kun aamuyöstä herätys aiemmin tulee..
Tuo nukkumisasia taitaa olla tosi yksilöllistä, kaverin lapsi ei ikinä nukahtanut kuin liikkeeseen ja veljenpoika taas vauvana ei ollenkaan tykännyt vaunuissa myöskään olla, sisälle nukahti heti. Sitten vähän isompana vaihtui toisin päin.
Miille voimia mahan kera matkaamiseen- muista jättää ne pudonneet tavarat miehen poimittavaksi
hiljaa hyvä tulee oli mun mottoni ainakin silloin- ei sen väliä vaikka mummot kävelis kadulla ohitse 
(ja kyl kävelikin juu) jos yhtään valokuvista oot kiinnostunut niin vinkki: mulla loppuraskauden hurahdus oli valokuvakirjojen teko tietsikalla- meni monta päivää innoissani kun väsäsin niitä kun muuten ei enää mitään jaksanu eikä mitään tapahtunu synnytyksen suhteen..
Riina ja Susanna: iloista ultran odotusta, ihanaa aikaa.. Ja upeaa että isovanhempia on onnellisina joukossa mukana odottamassa myös.
Nautin niin näistä pikkutuntien hiljaisista hetkistä kun makuuhuoneessa kaksi tuhisee jo, mut nyt on kai pakko itekin käydä unia katsomaan
huomenna ajattelin lähteä pitkästä aikaa tampereelle , tytön kanssa ekaa kertaa kahden, fiilistelemään ja kiertelemään kaupungille..jeee Leppoisaa viikkoa ja mahdollisimman vähän huonoa oloa, kolotuksia, ja vain miniväsymystä tälle viikolle teille odottaville!
Vieno oot ollu taas reipas kun marjastat ja sienestät tyttösen kanssa :) meillä ei ole kantoliinaa tai-reppua kokeiltu, vaunuissa tykkää nukkua tosi paljon - tosin nyt viime päivät on niin läkähdyttävän kuumaa ollut että ollaan päivisin jääty vain katsomaan sitä pihan ainoaa vadelmapensasta ja siitä mekin marjat poimimaan ja pikkuisen varpaille aurinkoa näyttämään
Loppuillasta on sitten välillä ollut kiva tehdä lenkkiä. Muutenkin tyttö on rauhallinen luonteeltaan, hymyä tulee kovasti, syödään, seurustellaan ja nautitaan elämästä ja toisistamme Viime päivinä on kiinnostunut lelumaton leluista ja on hellyttävän suloinen hymyillessään vierellään roikkkuvalle leijonalle. Kamera räpsyy ahkeraan.. Ja kyljelleen lauantaina käännyttiin!! Rokotteesta ei tullut mahavaivoja ja muutenkin tuntuu että kakkaamistahti (mikä oli tosi vilkas ja väriltään välillä vihreäkin..?) on rauhoittunut ja nyt taas keltaiseksi muuttunut. Yöunet on meilläkin pääsääntöisesti hyvät ja pitkät, mikä on tosi onnellista! Kyllä sitä välillä on niin zombi kun aamuyöstä herätys aiemmin tulee..Tuo nukkumisasia taitaa olla tosi yksilöllistä, kaverin lapsi ei ikinä nukahtanut kuin liikkeeseen ja veljenpoika taas vauvana ei ollenkaan tykännyt vaunuissa myöskään olla, sisälle nukahti heti. Sitten vähän isompana vaihtui toisin päin.
Miille voimia mahan kera matkaamiseen- muista jättää ne pudonneet tavarat miehen poimittavaksi
hiljaa hyvä tulee oli mun mottoni ainakin silloin- ei sen väliä vaikka mummot kävelis kadulla ohitse (ja kyl kävelikin juu) jos yhtään valokuvista oot kiinnostunut niin vinkki: mulla loppuraskauden hurahdus oli valokuvakirjojen teko tietsikalla- meni monta päivää innoissani kun väsäsin niitä kun muuten ei enää mitään jaksanu eikä mitään tapahtunu synnytyksen suhteen..Riina ja Susanna: iloista ultran odotusta, ihanaa aikaa.. Ja upeaa että isovanhempia on onnellisina joukossa mukana odottamassa myös.
Nautin niin näistä pikkutuntien hiljaisista hetkistä kun makuuhuoneessa kaksi tuhisee jo, mut nyt on kai pakko itekin käydä unia katsomaan
huomenna ajattelin lähteä pitkästä aikaa tampereelle , tytön kanssa ekaa kertaa kahden, fiilistelemään ja kiertelemään kaupungille..jeee Leppoisaa viikkoa ja mahdollisimman vähän huonoa oloa, kolotuksia, ja vain miniväsymystä tälle viikolle teille odottaville!Kyfi5783530
Vasta-alkaja
Heippa kaikille,
On pakko kirjoittaa kun pelkään ihan kamalasti. Odotan esikoistani 38 vuotiaana ja taustalla on tuulimunaraskaus sekä keskeytynyt keskenmeno, jolloin odotin kaksosia. Koskaan en ole ollut näin pitkällä raskaana, 11+6. Varhaisultrassa kävin 7+4 ja silloin lääkäri löysi sydänäänet helposti. Keskiviikkona nt ultra ja pelkään niin kovin sydänääniä etten kykene edes nukkumaan.
Minulla oli tosi paha pahoinvointi joka rauhoittui pari viikkoa sitten. Samoin rintojen arkuus ja 'turvotus' helpotti. Vatsan turvotus on myös kadonnut kokonaan. Pystyn siis nukkumaan vatsallani mitä en kyennyt kaksi viikkoa sitten tekemään.
Osaako kukaan selittää asiaa minulle järkevästi tai kokenut vastaavaa.
Etukäteen kiittäen,
LiTa
On pakko kirjoittaa kun pelkään ihan kamalasti. Odotan esikoistani 38 vuotiaana ja taustalla on tuulimunaraskaus sekä keskeytynyt keskenmeno, jolloin odotin kaksosia. Koskaan en ole ollut näin pitkällä raskaana, 11+6. Varhaisultrassa kävin 7+4 ja silloin lääkäri löysi sydänäänet helposti. Keskiviikkona nt ultra ja pelkään niin kovin sydänääniä etten kykene edes nukkumaan.
Minulla oli tosi paha pahoinvointi joka rauhoittui pari viikkoa sitten. Samoin rintojen arkuus ja 'turvotus' helpotti. Vatsan turvotus on myös kadonnut kokonaan. Pystyn siis nukkumaan vatsallani mitä en kyennyt kaksi viikkoa sitten tekemään.
Osaako kukaan selittää asiaa minulle järkevästi tai kokenut vastaavaa.
Etukäteen kiittäen,
LiTa
LiTa tiedän kyllä tunteen kun pelottaa. Itse "oireettomina" alkuraskauden päivinä olin ihan hepakassa ja kävinkin yksityisellä ultrassa pari kertaa ihan oman mielenrauhani takia. Raskauden aikana yksikään päivä ei ole samanlainen, joten yritä olla stressaamatta liikaa. Juttele neuvolassa myös peloistasi, niin saat varmasti käydä kuuntelemassa sydänääniä. Voimia ja jaksamista sinulle!
Täällä neiti kasvaa kovasti. Nyt 6 viikon ikäisenä painoa on jo 5300 g ja pituutta 58,5 cm. Kaikki muutenkin hyvin neidillä. Parin viikon päästä sit rokotetaan...
Miille jaksamista vaan masun kanssa! Kyllä 7 viikkoa menee nopsaan... Lepäile vaan aina kun voit! Sinitiitulle ja neidille ihanaa ostospäivää - mukava varmasti olla menossa kun ei ole aikatauluja. Ja on varmasti ihana seurata neidin kehittymistä ja uuden oppimista! Jokainen päivä on erilainen. Täälläkin alkaa hymyjä pikkuhiljaa tulla - kertakaikkiaan mahtavaa! Vielä ei muuten "seurustella" mutta eiköhän jokeltelua aloitella pian... Sillä pienellä hymyllä unohtuu omat harmitukset ja jaksaa kuunnella monet itkut.
Lauantaina sit ristiäisjyhlat. Ihan ilolla odotan - en oo tosiaankaan stressannut niistä yhtään! Jospa tällä asenteella niistä osais nauttiakin eikä vaan olla kahveenkeitossa...
Täällä neiti kasvaa kovasti. Nyt 6 viikon ikäisenä painoa on jo 5300 g ja pituutta 58,5 cm. Kaikki muutenkin hyvin neidillä. Parin viikon päästä sit rokotetaan...
Miille jaksamista vaan masun kanssa! Kyllä 7 viikkoa menee nopsaan... Lepäile vaan aina kun voit! Sinitiitulle ja neidille ihanaa ostospäivää - mukava varmasti olla menossa kun ei ole aikatauluja. Ja on varmasti ihana seurata neidin kehittymistä ja uuden oppimista! Jokainen päivä on erilainen. Täälläkin alkaa hymyjä pikkuhiljaa tulla - kertakaikkiaan mahtavaa! Vielä ei muuten "seurustella" mutta eiköhän jokeltelua aloitella pian... Sillä pienellä hymyllä unohtuu omat harmitukset ja jaksaa kuunnella monet itkut.
Lauantaina sit ristiäisjyhlat. Ihan ilolla odotan - en oo tosiaankaan stressannut niistä yhtään! Jospa tällä asenteella niistä osais nauttiakin eikä vaan olla kahveenkeitossa...
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Hei, samoilla ajatuksilla LiTalle kuin Vienokin. Ja näin ekakertalaisenakin olen jo hyvin saanut kyllä sen käsityksen, että turvotusta saattaa mennä ja tulla, samoin pahoinvointia ja väsymystä ja mitä erilaisimpia fiiliksiä. Kuuluvat kaikki asiaan! Raskaus on ihmeellistä aikaa..
Tuossa jossain vaiheessa aiemmin jo kirjoitinkin, että olen ihan tietoisesti ottanut tähän raskauteen sellaisen positiivisen asenteen, että nautin niin täysillä etovistakin hetkistä kuin vain voin. Tämä kun voi olla mun elämässäni ainoa kerta, kun olen raskaana enkä todella halua käyttää sitä murehtimiseen. Tiedän, ihan varmasti monessa tilanteessa helpommin sanottu kuin tehty ja voi kuulostaa jopa ärsyttävältä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että positiivisella asenteella voi saada elämässä paljon aikaan.
Ja jos jotain käykin, niin sitten mennään sen tilanteen mukaan! Niin, vaikka välillä näin:
LiTalle vielä: eikö tuo jo ole aika positiivinen ja huikea juttu, että olet nyt ennätyspitkällä raskaudessasi ja sydänäänetkin jo kuultu! Huomenna jo seuraava ultra ja sitten tietämättömyys taas helpottaakin.
Hyvä, kun uskaltauduit tänne kysymään ja kannattaa varmasti avoimesti muutenkin keskustella, ihan taatusti löytyy samanlaiset fiilikset kokeneita, joilla kaikki on ollut hyvin.
Yritetään kaikki sanoa peloille ja murheille: heippahei ja nauttia raskauden iloista ja kiloista täysin - yhä täyttyvin - rinnoin!!
-Susanna
(..joka odottaa ekaa ultraa jo super-malttamattomana! Kaksi viikkoa vielä..... tik tak kello käy hi taas t i .)
Tuossa jossain vaiheessa aiemmin jo kirjoitinkin, että olen ihan tietoisesti ottanut tähän raskauteen sellaisen positiivisen asenteen, että nautin niin täysillä etovistakin hetkistä kuin vain voin. Tämä kun voi olla mun elämässäni ainoa kerta, kun olen raskaana enkä todella halua käyttää sitä murehtimiseen. Tiedän, ihan varmasti monessa tilanteessa helpommin sanottu kuin tehty ja voi kuulostaa jopa ärsyttävältä, mutta olen kuitenkin sitä mieltä, että positiivisella asenteella voi saada elämässä paljon aikaan.
Ja jos jotain käykin, niin sitten mennään sen tilanteen mukaan! Niin, vaikka välillä näin:
LiTalle vielä: eikö tuo jo ole aika positiivinen ja huikea juttu, että olet nyt ennätyspitkällä raskaudessasi ja sydänäänetkin jo kuultu! Huomenna jo seuraava ultra ja sitten tietämättömyys taas helpottaakin.
Hyvä, kun uskaltauduit tänne kysymään ja kannattaa varmasti avoimesti muutenkin keskustella, ihan taatusti löytyy samanlaiset fiilikset kokeneita, joilla kaikki on ollut hyvin.
Yritetään kaikki sanoa peloille ja murheille: heippahei ja nauttia raskauden iloista ja kiloista täysin - yhä täyttyvin - rinnoin!!
-Susanna
(..joka odottaa ekaa ultraa jo super-malttamattomana! Kaksi viikkoa vielä..... tik tak kello käy hi taas t i .)
Susanna
Jostain jotain jo tietävä
Ja vielä edellisiin, tällainen tuli just eteen: http://yle.fi/uutiset/tutkimus_univaje_erityisen_haitallista_tulevaisuuden_murehtijalle/6754174
Kyfi5783530
Vasta-alkaja
Kiitos kaikille kauniista sanoista ja ajatuksista! Ilolla voin kertoa, että murehtimiseni oli jälleen kerran niin turhaa (niin kuin niin monta kertaa aiemminkin). Tänään sitten näin kuvaruudulta hienot käsiliikkeet ja kuulimme ensimmäisen kerran sydänäänet. Huoh ja hurraa. Kaikki oli niin kuin tässä vaiheessa pitääkin olla.
Nyt lupaan nauttia loppuajan täysillä ja ihmetellä ylpeänä kehon muutoksia.
Pysyn kuulolla ja toivotan kaikille parhautta elämään!
LiTa ja Mascot 12+2
Nyt lupaan nauttia loppuajan täysillä ja ihmetellä ylpeänä kehon muutoksia.
Pysyn kuulolla ja toivotan kaikille parhautta elämään!
LiTa ja Mascot 12+2
Hieno juttu LiTa että kaikki on kunnossa! Kyllä sitä tuntui että raskauden aikana oli niin usein niin huolissaan yhdestä ja toisesta ja kolmannestakin asiasta, mutta sitten on ihanaa kun asiat järjestyvät tai ovat olemassaan kunnossa! Onnea kovasti pienokaisen odotuksen johdosta ja nyt vain nauuutiskelet :) Hyvää vointia!