Ikää yli 35 ja esikoinen tulossa, vertaistukea kaivataan :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nyytikki
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiva kuulla, Kirsikka, että tänään on ollut parempi mieli asian suhteen. Nyt vaan peukut pystyyn, että jatkotutkimukset tuo sen helpotuksen tunteen!

Meillä oli tosiaan tänään tutustumiskäynti Kätilöopistolle. Paljon tuli asiaa synnytyksestä ja päästiin katsomaan synnytyshuonetta ja myös lapsivuodeososastolle huonetta ja muita fasiliteetteja. Itse pidin tästä tutustumiskäynnistä kovasti. Aiemmat kokemukset kun ko. sairaalasta on lähinnä negatiivisia, kun olen ollut siellä munasarjakasvain- ja endometrioosileikkauksissa. Meitä kyllä varoiteltiin siitä, että nyt kun pääkaupunkiseudulla tilanne etenkin Kättärin osalta on ruuhkainen Naistenklinikan remontin ja vesivahingon takia, että synnytyssairaala saattaa sitten h-hetken tullen olla yhtä hyvin Jorvi, Hyvinkää, Lohja tai Porvoo. Mulle on oikeastaan sama. Kunhan johonkin mahtuu :).
 
Meillä oli eilen varhaisultra, ja siellähän se minityyppi oli, oikeassa paikassa ja sydän se vaan sykki <3 todella epätodellinen olo, nyt voi sen puolesta huokaista, että kaveri on oikeassa paikassa! Vieläkun pysyisi matkassa!
 
Voi ei Kirsikka, kyllä nyt koetellaan! Pidetään peukkuja että tuo on vain turha pelote, kun noin lähellä rajaa olitte kuitenkin. Niinhän ne sanovat, että vaikka tuossa kohtaa "jäisi kiinni" niin ei se välttämättä tarkoita vielä yhtään mitään.
 
Sinitiitu: Juu, pikkujouluihin päästiin ja oli kyllä ihanaa :) Jenskukin oli nukahtanut kumminsa syliin tuttipullollisen jälkeen juuri siihen aikaan, kun sen ennustinkin tapahtuvan :) Ei tuon kummin kyllä niin "helpolla" pitänyt päästä, mutta hyvä näin, ottaahan toistekin :D No voih, ettei tullu kutsua pikkujouluihin :/ Me kai pyörittiin siellä niin paljon etteivät kehdanneet jättää pyytämättä :) Ootko ihan kolme vuotta kerralla poikkeen? Mä hain nyt syksyyn ja mahd.loman jälkeen jatkan sitten vielä loppuvuoden, pitää kattoa vielä. Kiire ei kyllä olisi takaisin, mut kai noi lainat ois joskus maksettava..

Ihanaa Bene ihanaa! Onnellista odotusta sinne <3

Ja ihanaa uusia immeisiä mukaan, tervetuloa AarreSaari ja Mihi ja onnellista odotusta!!

Kirsikka: Voi teitä <3 Tsemppiä ihan hirmuisesti!! Luvut on lukuja, välttämättä ei mitään merkkaa, mutta onhan se hyvä, että tutkitaan. Ja jos jotkut haluavat raskauden keskeyttää niin on sekin sitten mahdollista. Enkä siis tarkoita teitä vaan noin yleisesti. Sen on kyllä tässä muksunkin kanssa huomannut, että jos asiat on tosi hyvin, niin sitten alkaa jo pohtia, että "no miksi ne on niin hyvin, mitä vikaa tuossa on" :) Eli ihmisen mieli on niin empiväinen, ainakin ittelläni.. Toivotaan, että kaikki kääntyy parhainpäin <3 Ai niin ja mun maha alkoi kyllä kasvaa aika myöhään..La oli 9.5 ja käytin vielä tammikuun lopulla yksiä normijuhlahousuja =) Itse asiassa maha jäikin sitten aika pieneksi (ainakin muitten mielestä!!), mutta hyvin typy siellä oli mahtunut kasvamaan :)

Ihana Susanna lueskella noita sun juttujas, tosi ihanaa, että kohta on pieni sielläkin käsissä! Ja ihan liikaa ihana-sanaa tulee toistettua selkeesti :D

Täällä menee mukavasti, pikkuinen jo ylittänyt 7kk rajapyykin ja kaksi alahammasta puhkesi joulun tienoilla :) Niin kovasti yläikeniään nyt jo myllää, että liekkö tulisi seuraavat heti perään. Neuvola tulossa parin viikon päästä (6kk neuvola siis viimeisin..), mutta painoa ja pituutta tuntuu kyllä tulleen ihan mukavasti. Alkaa 68:n vaatteet pikkuhiljaa jäädä pieneksi vaikka vieläkin jotain ihania kuuskakkosia kiskonkin päälle :D Hirmuisia kokoeroja on vaatteilla, kun menee myös paljon 74-kokoa. Pieni viihtyy tosi hyvin leikkimatolla tai sen välittömässä läheisyydessä. Reissuja tehdään ympäristöön pyörimällä, mutta äkkiä palataan takaisin leikkimatolle, siellä tuntuu kuitenkin vielä ne kiinnostavimmat leikit olevan. Ruoat maistuu ja syöttötuolissa istutaan tosi mallikkaasti, lattialla istumisesta ei sitten mitään ymmärretäkään :) Hirmuisen "kiltti ja helppo" lapsi, lähinnä huutaa väsymystä vastaan, mitä on siis ollut ihan pienestä pitäen. Päivät menee hyvällä rytmillä niin, että jo melkein kellosta pystyy katsomaan mikä on kitinän syy milloinkin :) Sellaista turhaa kitinää meillä ei harrasteta muuta ku vanhempien toimesta :) Kolmista päikkäreistä ollaan selkeesti siirtymässä kaksiin, vähän riippuen ollaanko menossa vai ei, niin päikkäreitä on jotain väliltä 1-3 (liikkeellä jos ollaan niin ei malta nukkua paitti ku autossa, jos mennään pidempiä matkoja). Kovasti pulinaa ja äänteitä on tullut lisää, odotellaan vaan, että sieltä tulisi jotain ymmärrettävääkin :)

Ihanaa alkuvuotta kaikille ja toivottavasti odottajat saavat pienet nyyttinsä syliin lähellä laskettuja aikoja <3 Kattelin vähän aikaa sitten meidän tytön vauva-ajan kuvia. Ihmettelin, että miten niin pienen pallon kanssa on koskaan pärjännyt ja miten osannut kätensä oikein laittaa.. Mutta niin vaan on pärjännyt ja niin pärjää muutkin, luottakaa itteenne :)
 
Kiitos kaikille tsempeistä :p.

Mieheni laski tuon riskiluvun 1:240 siten että se tarkoittaa että meillä on 96.4% mahdollisuus saada täysin terve lapsi joten ei nuo mahdollisuudet ihan kauhean huonot ole... Odotteluhan tässä on tuskaista.

Pahoinvointi tuli takaisin todella voimakkaana, johtuneeko stressistä jonka tuo huoli vauvasta aiheuttaa. Töistäkin olen ollut poissa jo pari viikkoa, tekemättömät työt stressaa. On se tuo työelämä hullua nykyään, ei voi muuta sanoa.

Annis79: ihanaa vauva-arkea teillä, kohta pikkuinen konttaa minkä kerkeää :smiley-bounce012
 
Kylläpä teillä, Annis, touhua riittää. Hienoa kuulla, että vauvan kanssa asiat sujuvat hyvin :). Ja eikö tosiaan, Mihi, ole ihmeellinen tunne nähdä pikkuinen ensimmäistä kertaa ultrassa! Siinä asia konkretisoituu viimeistään, mutta kyllä se epätodellinen olo ainakin omalla kohdalla on läsnä edelleen jopa näin 35 viikonkin tultua täyteen.

Kovasti edelleen tsemppiä sinulle ja miehellesi, Kirsikka. Uskon, että odottelu tuon asian kanssa on varmasti piinallista. Miehesi laskema prosentti vaikuttaa silti minusta erittäin lohdulliselta! Voimia teille.

Nyt kyselisin jo synnyttäneiltä (Annis, Sinitiitu, Mii ja muut), että mitä kivunlievityksiä teillä käytettiin synnytyksessä ja miten koitte niiden toimivan? Tämä askarruttaa itseä nyt eniten ja jotain päätöksiäkin pitäisi alkaa asian suhteen tekemään...
 
Iloista uutta vuotta täältäkin kaikille!
Päivät menevät niin hurjan lujaa 7-kuisen viipeltäjän kanssa että koneellekaan ei kunnon kirjoitteluun tahdo keritä kun tytön päiväunien aikaan yrittää saada kotipuuhia tehtyä soseiden kokkailuineen kaikkineen :) ja vaunulenkit oon yrittänyt palauttaa kunnolla ohjelmistoon kanssa.. Mutta voi että kyllä rinnassa läikähtää kun lukee Mihin ja Benen ultrakuulumisia, muistaa sen kaiken kuin eilisen.. Ihanaa ja paljon onnea matkaan!

Kirsikalle täältäkin paljon paljon tsemppiä!! Odottaminen on tosiaan niin raskasta ja ahdistavaa, sitten kun saa tutkimukset taas eteenpäin niin tuntuu että asiatkin etenee. Toivotaan että kaikki on hyvin ja voit pian taas nauttia täysillä :)

Sen on tässä viimeisen vuoden aikana huomannut että itsellä tuo huolestumiskerroin on kasvanut isosti.. on tietysti yksilöllistä miten eri ihmiset asioihin suhtautuu mutta kun tuon pienen oman ihmislapsen eteen vaan on valmis tekemään niin kaikkensa <3 <3 ja niinhän sitä sanotaan että ne hormonitkin vaikuttaa äidin mieleen niin kauan kuin imettää . Itse olin raskausaikana (ja oon edelleenkin) sillä mielellä liikkeellä, että kaikki mieltä askarruttavat asiat kysyn ammattilaisilta ja silti niitä yön pikkutunteina päässään vatvoi välillä.. Mutta se on hyvä että noita ammattilaisia on ja hyvä että huolta pidetään. Meillä on pituuskasvua seurattu tiiviimmin (teki notkahduksen), konsultoitu lastenlääkäriäkin, joka lohduttavan vastauksen antoi; eli vauva etsii ensimmäisten kuukausien aikana omaa kasvukäyräänsä kun muuten kaikki ok. Nyt viimeksi käyrä oli jo pienessä nousussa, selvästi asettuen omalle paikalleen.

Juu, Annis, oon hakenut hoitovapaata jo sinne asti kun typsykkä 3 täyttää. Tää on sellainen ratkaisu , joka nyt tuntui niin parhaalta meidän perheessä. Ei oo kyllä suuret ne Kelan maksamat tulot, täytyy tosiaan sitten miettiä mitä ostelee. Onneksi tuo remppa on nyt melkein valmis ja ne laskut maksettu ja onneksi itellä on vanhat vaatteet kaapissa "kuin uudet" sit kun niihin jonain päivänä taas mahtuu kunnolla.. Siitä tulikin mieleen tosiaan että "miinus 10 kg kesään mennessä- "projekti on alkanut! Alkoi joulusuklaat jo niin ahdistaa..
Ihana pieni touhuaja teillä siellä :) ja tosissaan niin säännöllinen rytmi päivässä! Miten muuten oot tomaattia antanut? Onko teillä syöty sormiruokaa?

Meillä nukutaan päiväunet kahdesti makoisasti ulkona ja yötkin menneet nyt paremmin. Ja tosiaan typsykkä ryömii tohinalla, tuota vauhtia en voi kuin ihailla.. ikinä ei ite pääse sellaiseen kiihtyvyteen :) ja jos vessaharja sattuu pilkottamaan oven raosta tai jotain muuta tosi kiinnostavaa niin turbot päälle! Silmistään ei voi päästää.. Konttausasentoa treenataan ja sellaiseen karhunasentoon on istahtanut vahingossa muutaman kerran. Ruoka maistuu kivasti eikä porkkanastakaan ole tullut enää punoitusta poskiin kun oon "siedättäen" nyt tauon jälkeen antanut. Iloinen ja ihana typsykkä on <3

On varmaan ihana Riina kun voi työn jälkeen ottaa nyt rennosti ja suunnitella vauvalle kaikkea tulevaa :) Kiva kun oot yhä jaksellut hienosti. Teillä onkin sitten useampi mahdollinen paikka johon voi synnyttämään päästä. Mulla oli kivunlievityksenä geelipussit alkuun, sitten ilokaasu ja epiduraali. Käynnistyksen kautta rv 42+0 maailmaan tyttö tuli ja tuntui että hirmuisen hyvin kivun suhteen pystyivät tilannetta hallitsemaan. Synnytyssalissa oltiin 12h ja kivun taso ja lievitys kohtasivat. Kaikin puolin tosi hyvä mieli jäi synnytyksestä. Sitten vuodeosastolta oli eri kokemus; siellä ei tuen tarve ja sen saanti ja muutenkin sellainen välittäminen ei oikein kohdannut.

Pitkä tuli sepustuksesta, nyt jätetään tilaa seuraavallekin :) Vienollekin tyttömäisiä vauvaterkkuja täältä :) (mitäs teidän lempiruokia nyt on? ) ja Susannalle niin ikään mukavaa loppuraskausoloa!
Ja kaikille muillekin mukavaa viikon alkua, pyhistä arkeen taas..
 
Kirsikka: Juu, katotaan koska keksii, että kaikki kielletty leikkimatosta kauempana on mielenkiintoisempaa :) Puolitutun viikkoa vanhempi poika jo kovasti menee isompien sisarusten perässä tukea vasten ja koittaa itsenäisesti seisoakin. Ei meillä vaan niin kiire, kaikki ajallaan :) Ja toivottavasti sitten kopsahdellaankin vähän vähemmän, kun on vähän vanhempi.. Ja tää on kans hyvä muistaa sit oman pienen kanssa; toisiin vertailu on ihan turhaa. Meillä tosiaan kun ei vielä edes istuta ja toiset jo lähes kävelee :)

Riina: Mä kokeilin synnärin puolella lämpöpusseja (ei mitään apua), suihkussa olin 1,5h ja siellä pystyi kyllä sinnittelemään ja välillä oli ihan helppoakin :) Ainoa asia minkä olisin näin jälkikäteen koko synnytyksestä muuttanut, niin olisin loppuviimeksi ollut suihkussa vähemmän aikaa (okei, ehkä vähän vähemmän ilokaasuhiprakkaakin :) ). Mut suihkun jälkeen oli ainoo hetki, kun oli tosi kovat kivut. Ja mulle osui siihen saumaan hiukka tympeä kätilö, joka ei liiemmin passaillu vaan käski kivut kestämään. Salissa otin sitten ilokaasun mikä oli mulle ihan loistava, kun vaan pääsin alkuahdistuksen yli (en ollu jotenkin tajunnu, että se hengitettiin maskilla enkä ollut edes osannut aavistaa, että maskin laitto voi saada sellaisen ahdistuksen päälle..). Aqua-rakkuloita kokeilin, ne vaan toi lisää kipua. Tens oli mulle ihan ehdoton, ei ehkä niinkään vienyt kipua pois, mutta rentoutti ja ehkä myös auttoi siihen, että synnytys eteni joutuisasti. Paracervikaali ja pudendaalipuudutteet toivoin ja sain ja ne oli ihan ehdottoman loistavat. Ihan täydellinen paketti, sain ne ilmeisesti just oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan, että todella auttoivat. Nää on niin yksilöllisiä kyllä. Mut toivottavasti sulle tulee yhtä hyvä kätilö ku mullekin ja saatte neuvotella keskenänne parhaasta mahdollisesti kivunlievityksestä juuri sulle, se tekee kyllä tosi paljon <3 Tsemppiä hirmuisesti edessä olevaan koitokseen, lopputulos palkitsee! =) Liikaa ei kuitenkaan kannata suunnitella, koska voi heittää häränpyllyä koko touhu. Mut ehdottomasti kannattaa kokeilla kaikkea tarjolla olevaa. Ite olin etukäteen ajatellut, että ammettakin olis kiva kokeilla, mut olin saliin päästyäni jo niin kipeä ettei se tuntunut enää yhtään mielekkäältä ajatukselta. Ei siis luomusynnyttäjää minusta..

Sinitiitu: Jee, nyt nautit pienestä ihan täysin rinnoin <3 Oon kyllä vähän kade mutta niin onnellinen myös tein puolesta <3 Joo, ehkä vähän liiankin positiivinen ote tuli tuohon edelliseen tekstiin, mutta kun näkee ja kuulee näistä muista samanikäisistä, jotka vieläkin esim.valvottaa yöllä tai kitisee aika paljon, niin ei voi muuta kuin todeta, että alun hirveydet on nyt voitettu ja on helppoa :) Tomaattia oon pakastanu makaroonin kanssa, keitin pehmeäksi kattilassa höyryttämällä ja sitten soseutin. Normimeininki :) Meidän sauvalla jää jonkunverran kuorista sattumia joukkoon, mutta hyvin pienelle uppoaa ja ne saa myös helposti pois, jos itteä liikaa ahdistaa :) Sormiruokailua ei oo vielä kokeiltu, maissinaksuja kaupassa jo havittelin, mutta jätin vielä hyllyyn :) Niillä aattelin siis aloittaa. Tai hetkinen, kurkkuahan tuo pieni on sormiruokaillut jo jonniin aikaa, se maistuu :) Meillä myös tyttö kyllä kovasti osallistuu ruokailuun; tarttuu lusikkaan ja vie itse suuhun. Onneksi vielä kuitenkin antaa äidin lusikkaa täyttää ja hieman myös kontrolloida, liekkö kuinka kauan :)
 
Kiitos teille, Sinitiitu ja Annis! Olen täällä täytellyt "synnytyskaavaketta" suoraan sanottuna antanut kätilölle hyvin vapaat kädet synnytykseni edistymiselle, kun en itse paljoakaan siitä tiedä tai ymmärrä. Tiistaina olen menossa lääkäriin, jossa kuulemma tutkimuksen lisäksi tehdään jonkinlainen synnytyssuunnitelma. Niissä puitteissa, mitä sitä nyt ylipäätään voi suunnitella.

Olo edelleen hyvä. Tänään neuvolassa kaikki hyvin myös vauvalla. Terveydenhoitaja kyseli ennakoivista supistuksista ja totesin, että ei mulla sellaisia ole ollut, mutta iltaisin vatsa kyllä kramppailee. No kävi ilmi, että ne krampit on nimenomaan ennakoivia supistuksia ;). Näin tyhmä sitä ensikertalaisena on!
 
Eipä mitään, hyvä, jos oli apua :) Ai synnytyskaavakkeen täyttöä. Meillä tehtiin se netissä jo tosi aikaisessa vaiheessa (meinasin jo sanoa, etten mää oo sellaista edes täyttänyt!) eikä kukaan kyllä sen jälkeen siihen palannut :) Tosin ei mulla ollu siinä mitään riskitekijöitä enkä silloin tosiaan myöskään mitään toiveita osannut esittää.. Noi supistukset oli kyllä jänniä. Mullahan niitä ei tuntunut yhtään, ei minkäänlaisia kramppejakaan. Sit muistan, kun kolmisen viikkoa ennen laskettua aikaa puutarhahommissa maha kovettui ja huusin miehen paikalle, että tuu nyt kattoo, tää on ihan kova :) Oih, olinpa tonkin ihan jo unohtanut :)
 
Mullakaan ei ollut ennen varsinaista h-hetkipäivää mitään muita tuntemuksia kuin tuota mahan kovettumista ja mietinkin aina että miten ikinä tiiän milloin todella supistella alkaa.. Kaikki sanoivat että ei hätää; kyllä sen sitten todella tietää! Ja niin se vaan oli- ei voinut enää sitten erehtyä kun alkoi rytistä :) Tuo ilokaasu oli kyllä mulle niin hieno apu (vaikka kaksi päivää myöhemminkin nenänvartta särki kun tää äiskä iski maskin niin tiiviisti kun ikinä pystyi). Ja muistaa kyllä puhuneensa hassujakin, kielsivät mokomat välillä hönkäilemästäkin kun vedin aikas innolla ja aloin olla kunnon huppelissa :) Sitten kun tehot olivat siinä maksimit niin sain epiduraalin ja ihan uskomatonta miten kipu helpottui!
Oli se kyllä ikimuistoinen päivä :)
 
Päivittelempäs tännekin pitkästä aikaa kuulumisia. Eilen olimme Naistenklinikalla lapsivesipunktiossa, istukkabiopsia ei onnistunut istukan sijainnin vuoksi reilu viikko sitten (takaseinässä korkealla). Täytyy sanoa että olipas yksi ikävämpiä kokemuksia mitä elämässä vastaan on tullut, ei varsinaisesti sattunut mutta oli helvatan epämiellyttävää... Viikon kuluttua pitäisi tulla vastaus.

Verenvuoto on jatkunut tasaisena ja syyksi selvisi 2 hematooma, toinen istukan alla ja toinen kalvojen alla. Lääkärit ovat ennustaneet että raskauden pitäisi jatkua normaalina vuodoista huolimatta koska vauva on kasvanut koko ajan joten näillä mennään.

Edelleen oksennan aamuisin ja olen ollut töistä poissa taas viime viikon em. vaivojen vuoksi. Ensi viikoksi on tarkoitus yrittää töihin menoa, menisi aika nopeammin punktion tuloksia odotellessa...

Täytyy sanoa että on muut murheet elämässä unohtuneet aika tehokkaasti tämän rinnalla. Ainoa hyvä puoli tässä on että näen pikkuista viikoittain ultran kautta ja hyvin hän tuntuu voivan

Mitäs muille kuuluu?
 
Voi, Kirsikka, tsemppiä kovasti paljon sinulle ja miehellesi <3. Tuohan on kuitenkin hyvä uutinen, että raskaus voi jatkua normaalisti? Toivon teille kaikkea hyvää ja toivottavasti olosi alkaa pian helpottua niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Täällä oli tosi vaikea yö toissayönä mahdottoman alaselkäkivun vuoksi. En pystynyt makaamaan, en istumaan, en seisomaan, enkä lopulta kävelemäänkään, kun alaselkä veti aina vaan pahempaan kramppin. Puoli viiden aikaan aamulla olin kuitenkin jotenkin simahtanut sängyn laidalle ja nukuin muutaman tunnin. Kävin koiran kanssa varovaisen rauhallisella aamulenkillä ja otin vielä päikkärit, jonka jälkeen selkä alkoi jo olla siedettävä. Nyt pari päivää on ollut ok. Ennakoivia supistuksia tulee jo päivittäin, etenkin iltaisin. Kai tämä on lopun alkua :).
 
Riina: Taisin käyttää lähes kaikkia mahdollisia ns. kemiallisia kivunlievityskeinoja. Ilokaasu vei ns. terän supistuskivuilta pois, mutta en oikein osaa sanoa, että auttoiko epiduraali, budendaali, aquarakkula ja mitä niitä nyt yritettiinkään... Moni sanoo, että ei voinut maata, että liikkuessa oli helpompi kestää supistukset. Mulla se oli niin, että en kyennyt liikkumaan kun supisti. Jos olin esim. matkalla vessaan tai pois sieltä, niin jotain seinää / pöytää vasten jäin nojailee supistuksen ajaks.
Mutta en sitten tiedä miten olis mennyt jos olisin saanut synnyttää luonnollisesti. Mun synnytys käynnistettiin viikoilla 39+0, koska vauva arvioitiin niin isoksi. Syntyi 39+2. Sekä käynnistyksen, että koon takia mun synnytys oli kaiken kaikkiaan todella tuskallinen. Vieläkään en ole täysin toipunut siitä. Jokunen operaatio lienee vielä edessä. Luulen, että henkinen toipuminenkaan ei siksi ole vielä "valmis", kun fyysinen edelleen reistailee. Odotan kun kuuta nousevaa, että saan kaiken kuntoon. Uskon, että silloin vasta kykenen ihan täysin nauttimaan äitiydestä. Poika on nyt vähän yli 4 kk ja on kyllä melkonen mussukka. :)
Isot tsempit sulle!
Onko kukaan teistä miettinyt jo sellaista seikkaa, että yritättekö esikoiselle sisaruksia? Mun mielipide tällä hetkellä on, että ei enää ikinä. Mutta mistä sitä tietää miten voi mieli muuttua. Tosin eihän sitä kovin kauaa tässä iässä kannata miettiä.
Kirsikalle kanssa voimia!!
 
Moi! Pikakommentti vain nyt: olenko ymmärtänyt oikein, että supistukset voivat tuntua myös alaselässä? Riinaan tässä viittaan :) Tsemppiä & hyvää fiilistä kaikille!! S.
 
Kirsikka: Tsemppiä hirmuisesti odotukseen! Ja hyvä, jos töissä saa ajatukset pois. Ite ainakin kans luotan työkavereiden vetoon, jos on hyvä työyhteisö niin paskakin päivä voi muuttua paremmaksi. Mutta varmasti ihan totta, että muut murheet on tässä unohtuneet. Rauhassa vaan päivä kerralla eteenpäin ja toivon teille hyviä viikkoja eteenpäin <3

Riina: ihanaa ihanaa, pikkuhiljaa kohti loppua :) Mutta kurjia vaivoja :/ Tsemppiä ihan hirmuisesti sinne! Toivottavasti helpottavat pian, kun pieni tulee mualimaan :)

Mii: Mulla oli ihan sama, että piti kyllä seinään nojata, jos supisti liikkeellä ollessa! Toisaalta tietynlainen sängynpäällä roikkuminen ja heijaaminen sit taas vähän auttoi :) Kunnes mies sitä uudelleen ehdotti :D

Täällä tyttönen on vihdoin lähtenyt reippaasti tutkimaan talon nurkkia. On niin tiiviisti pysynyt leikkimatolla ja sen välittömässä läheisyydessä (heti, kun matkaa yli mittansa päähän matosta niin hirve kiirus takaisin :D ), että aattelin, että riittääköhän tuo sille pitkäksikin aikaa :) Istutaan myös hienosti. 8kk neuvola oli viime viikolla ja mittoina 8.5kg ja vajaa 69cm. Käyrillä menee eikä mitään ihmeellistä havaittu :)
 
No nyt on lapsivesipunktion tulokset valmiit ja normaalit kromosomit sieltä löytyi ja selvisi että tyttö siellä on :happy7...
mutta mutta...minulta meni lapsivesi viime sunnuntaina (osa) todennäköisesti tuon punktion seurauksena ja olin sairaalassa yön tarkkailussa ja antibioottitipassa (tulehdusriski), enää lapsivettä ei ole tullut ja on kuulemma mahdollista että se reikä sikiökalvoissa menee itsekseen kiinni, mutta ennuste on kuulemma huono. Nyt ei auta odotella kuin päivä kerrallaan että mitä tuleman pitkää, hevoskuuri kahta eri antibioottia menee ja Kätilöopistolla kontrolloidaan tilannetta. Ihmeen rauhallinen olo minulla on asian suhteen vaikka onkin suru puserossa :crybaby2

Kaikille ihania talvipäiviä ja kaikkea hyvää!
 
Paljon lämpimiä ajatuksia ja voimia Kirsikka sinulle ja miehellesi- on teillä nyt kyllä rankkaa.. Ihanaa että pieni tyttö ja kaikki normaalisti, mutta ikävää tuo muu. Toivotaan kovasti että ennusteesta huolimatta reikä menisikin kiinni ja kaikki jatkuu hyvin!!
 
Takaisin
Top