joskus olen tänne avautunutkin omasta äitisuhteestani, joten kuittaan sen nyt tällä kertaa lyhyesti, että äitini on alkoholisti ja narsisti. vuosikausia siedin hänen jatkuvaa sekoiluaan ja annoin uusia mahdollisuuksia, vaikkei multa koskaan mitään anteeksi pyydettykään, vaan "hän antoi anteeksi" "sovitaan riita" ym. vuosi sitten katkaisin välit kokonaan, kun mun mitta täyttyi siihen, että mun tytärkin joutui sen sekoilun kohteeksi, kun se nainen ilmoitti meille, ettei meillä ole asiaa hänen luokseen (tietäen hyvin, ettei meillä ollut muuta majapaikkaa kotikaupungissa yli 500km päässä). lähetin äidille sähköpostia (jouduin jo kauan sitten vaihtamaan puhelinnumeroni äidin jatkuvan puhelin- ja etenkin tekstiviestiterrorin vuoksi ja suostuin olemaan häneen yhteydessä vain sähköpostitse), jossa kehotin hakemaan apua itselleen sekä päihdeongelmaan että mielenterveysongelmiin ennenkuin me ollaan hänen kanssa missään tekemisissä. katkaisin samalla myös sähköpostiyhteydenpidon. äiti lähettelee mun ns. roskasähköpostiin viestejä, joihin en vastaa. viimeisimmässä taisi ilmoittaa, että hällä on loma silloin ja silloin että tervetuloa käymään. teki mieli taas muistuttaa siitä syystä, miksi me ei mennä kylään ja miksi hän ei tule tapaamaan tyttöä eikä tätä tulevaakaan vauvaa, mutta aattelin sitten pahimman hormonimyrskyn laskeuduttua, että hukkaan menee sekin avautuminen kun äidin päässä ei liiku mikään muu kuin mistä saada illan kaljat, kun ei viitsi enää lähikaupoistaan hakea. jätin vastaamatta.
ei se varmaan tuosta kummene tuo tilanne, mutta mä en voi antaa anteeksi kaikkea sitä, mitä se on tehnyt mulle vuosien aikana enkä teeskennellä, että voi miten ihanaa meillä nyt jatkossa on, kun se nainen on täysin arvaamaton enkä mä voi koskaan jättää mun lapsia tai edes koiraa sinne hoitoon. joten me eletään niin, että meillä on yksi mummo ja sit se toinen joka lähettelee lapsille paketteja, mutta jota me ei tavata. syynkin tulen kertomaan lapsille, kunhan he osaavat alkaa sitä kyselemään.