Hei!
Iso kiitos teille, ilman en olisi varmasti vieläkään lähtenyt poikani kanssa siitä helvetistä. Kiitos! ❤
Nyt tosiaan on asuttu pari kuukautta pois 'mieheni' luota. Muutettiin tuolloin kaverin luokse, ja samoilla jäljillä ollaan. Asiat ovat alkaneet pikku hiljaa selviämään, poika pääsi päiväkotiin( tai vielä toistaiseksi harjoitellaan) ja minulla on elämäni ensimmäinen työhaastattelu!
Kun me muutettiin pojan kanssa pois, huomasin vasta viikkojen päästä, minkälaisessa helvetissä me oikeasti oltiin asuttu. Tuntui niin oudolta, kun joku toi aamupalan sänkyyn, tai sanoi että "jatka vain unia, että hän hoitaa pojan kanssa aamu askareet. Tai että " huilaa sinä vain, minä laitan ruua tms"
Ensimmäisen viikon jälkeen pois muuttamisesta, "miehestäni" ei kuulunut mitään. Sitten pikku hiljaa alkoi tulla soittoja ja viestejä, että palataan yhteen, tai että voidaanko tavata vielä, aloittaa alusta, ja haluaisi olla kuitenkin poikansa kanssa tekemisissä. Sitten taas tuli ääripää viestejä ja soittoja (luultavasti humalassa) että minusta olisi pitänyt hakata ilmat pihalle, niin en olisi hänen poikaansa vienyt, narttua, ämmää, huoraa, kaikkea muuta vastaavaa. Seuraavana päivänä taas litania anteeksi pyyntöjä. Ainoaankaan viestiin tai soittoon en vastannut.
Humalassa näitä viestejä tuli myös tälle kaverille, jonka luokse muutin, että on vienyt häneltä perheen, ja hänetkin ois pitäny hakata yms. Seuraavana päivänä taas anteeksi pyyntöjä.