O
Onneton
Vieras
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä 4 vuotta. Sinä aikana ehditty mennä naimisiin ja saada ihana poika. Alussa totta kai kaikki oli mukamas ihanaa ja kuljettiin pää pilvissä, suunniteltiin tulevaisuutta ja perhettä.
Viimeisen puolentoista vuoden aikana se mies joka silitteli, halasi, suukotteli, puhui nättejä ja hänen omin sanoin" naista pidetään kuin kukkaa kämmenellä" on muuttunut haukkuvaksi, halveksivaksi, töniväksi, vi*tuilevaksi hirviöksi. Joka heittää pienimmänkin riidan syttyessä minut pihalle, haukkuu ja uhkailee. Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin ei ole kertaakaan lyönyt, töninyt kylläkin... monet kerrat on pelotellut, lyömällä oviin tai seiniin , paiskomalla ovia ja hajottamalla tavaroitamme. Reilu viikko sitten meille tuli illalla sängyssä riitaa niin mieheni hermostui ja löi täysiä sänkyn pääty seinässä olevaan tauluun ja hänen kämmenensä murtui. Haukkui minut ja että se oli minun syyni, eikä tahdo enää nähdä, ei kuulla tai koskea minua. Toistaiseksi ollaan saman katon alla, mutta säikähdin sen yön jälkeen liian paljon. Aina kun mieheni yrittää koskeakkaan saan pidätellä itkua ja jos hän istuu vieressäni ja liikahtaa, säpsähdän.
Mitä minun pitäisi tehdä? Poikamme on reilu vuoden vanha, ja minulla ei ole työpaikkaa, eikä töihin meno mahdollisuuksiakaan. Vanhempieni luo en voi mennä, koska on heidänkin kanssa mennyt välit poikki tämän miehen takia, myös ystävien..
Viimeisen puolentoista vuoden aikana se mies joka silitteli, halasi, suukotteli, puhui nättejä ja hänen omin sanoin" naista pidetään kuin kukkaa kämmenellä" on muuttunut haukkuvaksi, halveksivaksi, töniväksi, vi*tuilevaksi hirviöksi. Joka heittää pienimmänkin riidan syttyessä minut pihalle, haukkuu ja uhkailee. Jos jotain positiivista pitää etsiä, niin ei ole kertaakaan lyönyt, töninyt kylläkin... monet kerrat on pelotellut, lyömällä oviin tai seiniin , paiskomalla ovia ja hajottamalla tavaroitamme. Reilu viikko sitten meille tuli illalla sängyssä riitaa niin mieheni hermostui ja löi täysiä sänkyn pääty seinässä olevaan tauluun ja hänen kämmenensä murtui. Haukkui minut ja että se oli minun syyni, eikä tahdo enää nähdä, ei kuulla tai koskea minua. Toistaiseksi ollaan saman katon alla, mutta säikähdin sen yön jälkeen liian paljon. Aina kun mieheni yrittää koskeakkaan saan pidätellä itkua ja jos hän istuu vieressäni ja liikahtaa, säpsähdän.
Mitä minun pitäisi tehdä? Poikamme on reilu vuoden vanha, ja minulla ei ole työpaikkaa, eikä töihin meno mahdollisuuksiakaan. Vanhempieni luo en voi mennä, koska on heidänkin kanssa mennyt välit poikki tämän miehen takia, myös ystävien..