Ihana downshiftaus

[Nurva]

Millaisia kokemuksia teillä on odotuksen aikana tapahtuvasta downshiftauksesta eli elämä hidastuu, kiireet väistyy. Olen itse vaihtelevasti suorittaja/nautiskelija, mutta nyt tuntuu todella helpolta keskittyä olennaiseen; asioihin, joista pitää ja joita tykkää tehdä, hetkiin, ihmisiin ja onnentunteisiin. Auttaako ylimääräiset "onnenhormonit" karsimaan turhan kuonan arkipäivistä pois vai mitä ihmettä? :-D

Arvot ja asiat, joita pidän elämässä tärkeänä, saavat yllättäin hirveästi lisää pontta ja joka päivä "pelastan maailmaa", ihme altruistinen aalto on pyyhkäissyt ylitseni. Ja mitään muuta ei siis elämässä ole tapahtunut kuin odotus.

Ja pyyhkiytyykö tämä henkinen hyvä olo pois, kun vauva ilmestyy arjen keskelle "toimenpiteineen" ja horjuttamaan uni-ravinto-hiljentyminen-tekemättömyys -kaavaa? Jää omalta osalta nähtäväksi, mutta miten kävi muille?

Today is a good day to have a good day.

 

[vauveli]

Ei se pyyhkiydy pois. Onnentunne ja hyvä olo jäävät pysyviksi. Lapset on parasta mitä on saanu aikaan ja ku on rakastava mies vielä rinnalla, niin ei voi valittaa.

Toki elämä muuttuu hieman.Tai toisilla enemmänkin riippuen kui paljon on tottunu menemään ja olemaan ja tekemään jne.. Ite oon aina viihtyny kotosalla. En mikään "bailutyyppi" tai "aina tuli housuissa"- tyyppi oon koskaan ollutkaan. Lapset ja perhe on tehny elämästä seesteistä ja tuonu siihen sisältöö jolla on oikeeesti merkitystä. ja se on kans pitkälti mun mielestä ihan itestä kii kui paljon elämä muuttuu. Lasten kanssa voi mennä ja tehdä melkeinpä yhtälailla jos vaan itellä haluu ja jaksamista riittää. Ei ne o koskaan meillä ollu esteenä. Lomamatkatkin on saanu uudenlaista sisältöö lasten myötä ja ihan positiivisessa mielessä.

Hyvii ja huonoi päivii tietty tulee joka perheessä, eikä aina ruusuilla tanssita ja joskus hermostutaankin, mut siis yleisesti ottaen, sanon kyl et onni tulee jäädäkseen. Eli ei muuta kun nauttimaan tulevasta lapsiarjesta ja sen tuomista iloista.

 

[JeRoSe]

Omasta puolestani pitää sanoa, ettei kiireet mihinkään mene - ne lisääntyy vaan, koska kotona on 5 lasta, koiruus + harrastukset, jotka pitävät siitä huolen, että tekemistä riittää 

Kyllä arvomaailma muuttuu paljonkin lasten myötä ja äitinä sitä muuttuu monia asioita kohtaa herkemmäksi ja "tuntosarvet" ovat aina pystyssä. Se oma lapsi on maailman tärkein ja rakkain...

Ja oottappas, ko synnätät - sitten sun elämäsi vasta heittääkin kuperkeikkaa ja tällä tarkoitan sitä, että tuota euforista oloa vain riittää, riittää ja riittää. Hormoonihuuruissa voi tunteet ja mielialat vaihdella paljonkin, mutta se kuuluu vain asiaan. Eli jos tunnet tuota ihanaa oloa jo nyt, nii kohta se on avaruudessa asti, kun lapsesi on maailmassa.

 

[geisha -77]

Heips!

Oon muutenkin aikas nautiskelija ja nyt on mulla kanssa oikein lisääntynyt tuollainen hyvä fiilis hakuisuus. Muutenkin olen hiukka rauhoittunut nuoruusvuosistani, eikä elämä ole niin pinnallista ikäänkuin ;)

Mun mies on omalta osaltaan avannut silmiäni lisää, vaikka en mikään pintaliitäjä ole koskaan täysin ollut. Toki perus raha yms asiat on syytä olla kunnossa ja turvallisesti, mutta ne ei ole tärkeimpiä asioita.

Ja takas raskauteen: Lisää on tullut kuvioihin esim. saunominen oikein nautiskellen kynttilän valossa, hyvien elokuvien katselu, lepo, kävely toppavatteissa pakkasessa kuutamossa... Noniin, nyt siellä ajatellaan, että tuo on ihan hörhö ;)

Kiva kuulla teitä kokeneita. Oikein pelottaa toisinaan se, että on tosiaan tulossa yksi ihminen lisää tähän maailmaan, joka on niin tärkeä ja rakas että. Miten sen kaiken huolen ja rakkauden kestää.

Ok, kivaa viikonloppua!