Onpa mukava lukea, että on muitakin samankaltaisia immeisiä. Mekin ollaan naimisissa, vasta ostettu omatalo ja 1v.koira-vauva talossa. Jotenkin vain tuntui, että hyvä olla näin, mutta jos me saataisiinkiin lapsi, se olisi unelmien täyttymys.
Kauheesti ei olla matkan varrella lapsesta puhuttu, ollaan aina vaan todettu että sitten joskus. Mutta nyt alkoi molemmilla tuntua, että koskas sitten jos ei nyt?! Heilutaan täällä 30v.korvilla, on vakituiset työpaikat yms. sellaiset asiat kunnossa, vaikkei se mitään onnellista perhettä takaa, mutta olen aina itse toivonut että olisi tietyt perusasiat kunnossa, ennen kuin väki tässä talossa lisääntyy.
Pahaolo on hellittänyt, hissinä heilui etova olo varmaankin viikon verran, aamuisin toivoin että tulisipa vaikka oksennus, jos tämä kuvotus loppuisi...Muuten ollut melko tavallinen olo, mitä nyt haistan kaikenlaisia asioita mitä mieheni ei haista[;)]
Sain neuvola-ajan 24.9, mitenköhän sinne tulisi varautua? millaisiin kysymyksiin tulee osata vastata? Ja mitä siellä ylipäätänsä tapahtuu? Minulle vain puhelimessa 'neuvolatäti' sanoi, että mukava jos isi pääsee mukaan ja aikaa tulisi varata n.1,5h