"Hyvät" neuvot

T

TicTacToco

Oman äänensä löytänyt
Kuinka voi suhtautua asiallisesti tilanteeseen, jossa omat vanhemmat/anopit/kummin kaimat/kokeneemmat sisarukset/täysin tuntemattomat ovat tulleet jakelemaan hyvää tarkoittavia neuvojaan lapseen liittyvistä asioista kuten hoidosta tai kasvatuksesta? Itseni nämä tilanteet saavat näkemään punaista ja pelkään katkaisevani välit seuraavaan hyväntahtoiseen neuvojaan tai ainakin sanovani jotain hyvien tapojen vastaista.
Lapseni on tällä hetkellä hieman yli neljä viikkoa vanha ja vierihoidossa ollut jo synnytysvuodeosastolla heti kun leikkaukseni jälkeen kykenin itse sängystä nousemaan. Kuitenkin vanhemman sisareni tullessa rotinoille sain yksityiskohtaisen opastuksen vaipanvaihdon saloihin lähes kädestä pitäen. Aiemmilla viikoilla mummolassa käydessäni sain kuulla selostuksen oman(!) lapseni itkun merkityksestä (mummo väitti lapsen olevan nälkäinen, tosiasiassa lapsi oli kuumissaan) sekä huomata mummon yrittävän tyrkkiä tuttia sikeässä unessa olevan lapseni suuhun. Eipä ole vaikea arvata, kuinka paljon lapsi asiasta piti. Huutohan siitä tuli.
Neuvolassa saan osakseni epäluuloa, olenhan sentään nuorempi kuin keskiverto uusi äiti paikkakunnallamme. Neuvolan neuvot on helpompi sulattaa, mutta syyllistystä inhoan. Syyllistystä kohtaan lähes jokaisella neuvolakäynnillä, sillä tunnustin nukuttavani pientä lasta viereeni isoon parisänkyymme. Sen lisäksi, että vauvan tuhina vieressä auttaa itseäni nukahtamaan, ovat yösyötöt helpompia kun ei tarvitse nousta nostamaan lasta pois pinnasängystä jokaisella yösyötöllä. Lapsi kyllä viihtyy päivisin itsekseen unilla pinnasängyssä, mutta sillä ei ilmeisesti ole merkitystä. Opin ainakin sen, ettei neuvolassa kannata tunnustaa mitään. Ainakaan ennen kuin on selvittänyt useilla gallupeilla yleisen kannan asioihin X, Y ja Z.
 
Pitäskö sitä aina suhtautua niin asiallisesti muiden neuvoihin... Mä en ainakaan osaa suhtautua. Meidän suku on täynnä päällepäsmäreitä ja neuvoja alkaa varmasti satelemaan viimestään siinä vaiheessa kun lapsi putkahtaa maailmaan. Osat neuvoista on varmaan hyödyllisiä ja joita tulen tarvitsemaan. Antaa sitten niiden turhien juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Onneksi mun sukulaiset tietää, että olen omapäinen tyyppi ja teen asiat niinkuin itse parhaaksi näen. Mutta luulen, että saan silti ohjeita kuinka hoitaa lastani.
 
No juu, tämä onkin aihe joka varmasti jossain kohtaa koskettaa meitä kaikkia tuoreita äitejä tai raskaana olevia. Itse vasta odotan ensimmäistä ja voi helvetti, että voi ärsyttää kovin tietäväiset vinkit ja neuvot. Varsinkin niiltä, joilla ei ole minkään sortin kokemusta asiasta.

Mun yksi parhaimmista ystävistä taitaa olla mulle kateellinen, kun on jotenkin vahingon iloinen: "Noh, nuku nyt, kun kohta sä et enää nuku!", "Käy nyt hakemassa kunnon voidetta mahaasi, ettei vaan tuu raskausarpia!", "Nauti nyt omasta ajasta, kun vielä kerkiät!", "Lapses herää sitten kello 6 aamulla, sillä on eri rytmit kun sulla!", "Ai kauhee, siis hankit lapselle mustan pinnasängyn?!" (jonka jälkeen lähetti linkin, miten lastenhuone pitäisi sisustaa).

No voi helvetti soikoon, kun mulla kiehuu sisäisesti niin paljon kun se laukoo noita viisauksiaan. Mutta luulen todella, että on vain kateellinen kun noin puhuu. Mä olen hehkuttanut onneani; parisuhdettani, työtäni ja nyt vauvaa. En mitenkään liikaa, mutta olen selkeästi maininnut, miten tyytyväinen olen nyt elämääni ja tekemiini ratkaisuihini.

Ystävälläni ei ole omia lapsia, eikä parisuhde ole mitenkään hyvällä jalustalla. En usko hänen olevan oikeesti aidosti iloinen puolestani.
 
Meillä on onneksi ässä-kortti hihassa monta neuvojaa vastaan: "Kuule nuo neuvot on varmasti tosi hyviä TÄYSIAIKAISEN lapsen kohdalla!"

Ollaan kysytty lääkäriltä tarkat perusteet jokaiseen asiaan että saadaan neuvojat lytättyä heti kättelyssä :biggrin Mm. vellit pitää aloittaa jo 3kk iässä ni varmasti joku siihenkin älähtää että tuhotaan meidän lapsen herkkä massu :rulez Mutta: "Tää meidän pieni kun syntyi ennen aikojaan, niin hänellä ei ole samanlaisia varastoja kuin täysiaikaisella, niin hänellä on pakko aloittaa tuhdimmat ruuat aikaisemmin, koska ei saa tarpeeksi kaloreita ja vitamiineja yms. äidinmaidosta vaikka saakin lisäravinteita, ja alkaa ne omat varastot hiipua jo aikaisemmin kuin täysiaikaisella... :signs004 Vai meinasitko että meidän pitää näännyttää lapsi nälkään ja puutteeseen?" Ja niin edelleen.
 
Tuota on varmaan luvassa. Odotan ensimmäistäni, joten olen saanut vasta raskauteen liittyen jos jonkinlaista neuvoa. Hyvää ne tarkoittavat, tiedän, mutta kun olen ravitsemusterapeutilla hyväksyttänyt ruokavalion niin tympii saada nevoja ruokavalion suhteen ihmisiltä jotka eivät tiedä mitä syön. Liikunnasta läheiset varoittelevat, koska olen urheillut paljon ennen raskautta. Tietäisivätpä että olen maannut koomapotilaan lailla sohvalla viimeisen kuukauden, mikä tympii suunnattomasti. En jaksa edes tiskata.

Alussa oli pahoinvointi joka aiheutti sen ettei vesikään kestänyt sisällä. Siis todella raju pahoinvointi, ja jouduin tiputukseen sen vuoksi. Sain sitten paheksuntaa siksi että käytin lääkärin minulle määräämää pahoinvointilääkettä, ja neuvoja että syö jotain ennen kuin nouset sängystä. No, se oli ihan se ja sama missä asennossa söin, vaaka- vai pysty-, koska jos jotain meni alas ylipäätään, ei se siellä kymmentä sekuntia kauempaa viettänyt. Jollen sitten ottanut pari tuntia ennen syömistä sitä pahoivointilääkettä, jonka porukka ilmeisesti rinnasti johonkin talidomidiin.

Paras oli se että miehen lähisukulainen tuli silittelemään mahaani kun oli saanut tietää raskaudesta. Viikkoja oli jotain kuusi, että vauvalla ei kyllä ollut mitään millä potkia edes, saati minulla mitään kumpua. Olisi tehnyt mieli huutaa että näpit irti. Kaduin että oltiin kerrottu lähimmille ihmisille niin pian. Etenkin siksi että he eivät ymmärtäneet selvästikään kuuluvansa sisä- ja lähipiiriin, vaan asiasta tiesi saman tien kaikenmaailman serkunkumminkaimatkin.

Kylläpä helpotti avautua :)
 
Pidä rohkeasti kiinni omasta tavasta olla äiti, niin minäkin olen tehnyt, vaikka se on välillä vaikeaa. Neuvojia riittää ja saa niille sanoa suoraankin, että äiti tuntee parhaiten oman lapsensa. Minulla esimerkiksi meni pasmat aivan sekasin kun muut arvuutteli lapsen itkusta mikä sillä on hätänä, en enää itsekään osannut aistia lapseni tarpeita, joten parempi muiden olla ihan hiljaa ja antaa äidin ja isän hoitaa pientä lastaan kaikessa rauhassa.
 
Mä varmasti ite kuulun tähän neuvoja -porukkaan, ihan huomaamattani! :D Siis kai se on mun tapa osoittaa olevani kiinnostunut, arvostelemaan en kuitenkaan ketään ala (viitaten Jaden kirjoitukseen) siinä todellakin menee raja. Silloin kun itse esikkoa odotin, niin mä oisin kaivannut niitä lähimmäisiä ihmisiä siihen vierelle, juttelemaan, jakamaan mielipiteitä ja niitä hyviä vinkkejäkin, mutta kun ei lähipiirissä ollut pienten vauvojen äitejä! Nyt sitten kun kaveritkin ovat saaneet muksuja, ja osa on raskaana, niin sitä on niin helppo jotenkin jakaa niitä omia kokemuksiaan. Sen varmasti joku kokee ärsyttävänä, mut mä oon ajatellut asian näin, et sit on vara sanoakin jos pitää pitää ennemmin suu kiinni. :) Niin mä ainakin tekisin, jos mua alkais toisen paasaus rasittamaan!
 
Mulla miehen äiti ja toinen siskoista on lastentarhatätejä, neuvoja siis varmasti on luvassa näiltä "kouluttautuneilta asiantuntijoilta" :D Ja onhan niitä jo tullutkin, ovat sen verran puheliaita että välillä saa kuunnella tarkkaan erottaakseen lauseet toisistaan :wink Esikoista odotan joten kaikki on uutta. Toisaalta kiva että on apua ympärillä mutta ehkä niitä neuvoja olisi kiva saada pyydettäessä, ei joka käänteessä? Mä en ole koskaan tarkkaillut ystäviäni/sukulaisiani lasten kanssa, että toimivatko oikein tms. En halua puuttua muiden tapoihin? Oikeastaan en ole aiemmin edes ajatellut asiaa. Nyt v*tuttaa jo etukäteen jos joku kokoajan kyttää niskassa että miten hoidan minkäki asian kun itte tekisivät niiiin paljon paremmin ja oikeammin. Kai sitä voi jotenki ystävällisesti sanoa että "varmasti tarkotat hyvää mutta me tässä opetellaan ja opitaan yhtäaikaa" niin että turpa kiinni taatana ei tartte auttaa :wink
 
mulla on vähän aikaa noista neuvonta-ajoista ja nykyään osaan jo sivuuttaa ne, mut tunnistan kyllä noi tunteet, mitä koette.

mulle tuli neuvoja imetyksestä, nukuttamisesta sekä ulkona että omassa sängyssä, kiinteistä ym ym. imetys oli mulle raskain ja syyllisyyttä aiheuttavin juttu, en nimittäin saanut maidontuotantoa lisääntymään ja jouduin antamaan myös korviketta. ekoilla neuvolakäynneillä terkkarit vaan selitti "imetäimetä, kyllä se lisääntyy". no yritinhän minä, mut en kestänyt huudattaa tyttöä tyhjällä tissillä, vaan annoin pullon. mulla maito riitti vasta, kun aloitettiin kiinteät (nekin 3kk iässä, koska tytöllä oli nälkä eikä maito riittänyt tuntia pitempään pitämään nälkää.. veikkaan et tytön yliaikaisuudella oli jotaki tekemistä asian kanssa, vaikkei mikään neuvola sellasta myönnä). mun äiti (koulutukseltaan terkkari) selitti, et 6 kk täysimetystä suositellaan eikä koskaan kuunnellut, kun sanoin, etten mä ole missään vaiheessa täysimettänyt. sain neuvolasta positiivista palautetta vasta, kun terkkari vaihtui ja neuvolalääkäriltä joka kerta, kun jaksoin kuitenkin imettää, vaikkei maito riittänytkään (imetin 10kk).

nukuttaminen oliki sit oma juttunsa.. anoppi, mun äiti ja moni muu vinkui, et miksen nukuta tyttöä ulkona. no, en nukuttanut, koska tyttö ei suostunut nukahtamaan yksin, vaan mun piti olla vieressä ja sain hänet päikyille vain nukuttamalla tissille (ja tyttö heräsi, jos yritin poistua). tyttö nukkui myös yöt mun vieressä (ja nukkuu välillä edelleen, vaikka on jo 1,5vee). no, perhepetiähän suositaan, mutta joskus 5-6kk iässä alkoi painostus, että "tyttö pitää opettaa omaan sänkyyn, kun muuten se ei opi ikinä, jaagajaaga". kyllä mä opetinkin tytön nukahtamaan omaan, mutta edelleenkin, jos hän herää yöllä eikä meinaa rauhoittua, otan viereen ja sit me kaikki nukutaan paremmin. ulkona tyttö ei edelleenkään nuku päikkyjä, vaan omassa sängyssä ja nykyään jo yksin (minäkin välillä nukun, jos ollaan vapaalla ja väsyttää, mut tyttö nukkuu omassa ja minä omassa sängyssä samassa makkarissa).

mä varmaan kuittasin ton hyväneuvo-jutun, et "joo varmaan se voi toimia jolleki toiselle lapselle, mut meidän lapselle on toiminut tämäjatämä". nyt kun tyttö on jo isompi ja mulla on kokemusta meidän pojan kasvatuksesta (hän muutti meille 3,5-vuotiaana), pystyy jo erottelemaan neuvoista järkevimmät ja kuittaamaan muut joko tolla kommentilla tai sit vaan hymähtämällä, riippuen kuka kommentin esittää :)
 
TicTacToco: meillä neuvolassa sittaas just mainostettiin tuota vierihoitoa, vähentää kuulemma kätkytkuoleman riskiä. Aika arpapeliä nuo neuvolan ohjeet tuntuvat olevan, riippuu kuka ja missä niitä antaa.

Mä taidan olla niin kovapäinen ettei mulle ole sukulaiset tulleet jakelemaan neuvoja. Halveksuvia katseita olen kyllä kerännyt muiden vauvojen äideiltä kun olen laittanut omalle yksivuotiaalleni tutin suuhun kun se huutaa. Kerran tuli ihan tuntematon mies sättimään asiasta kauppareissulla. Meitä on moneen junaan. Tuttujen "ohjeet" olen vain ottanut vastaan hymyillen ja nyökytellen ja pitänyt sitten oman pääni. Se on tietty helpompaa kun kyse ei ole läheisistä ihmisistä.
 
Mulla parhaiten neuvoo vanhempi sisko (ei omia lapsia edes suunnitteilla) raskaus aikana kaikki on syynissä: pukeutuminen, liikunta, nukkuminen ja ravitsemus. Hyväähän se tarkoittaa mut höllääminen tekis hyvää. Siskoni on lähellä repeämispistettä jos kahvilla käydessä otan kupin kahvia ja maksamakkara leivän (juon kahvia 1-2 kuppia/päivä, maksamakkara leivän kerran kuussa) ei sovi raskaana olevalle. Mut raskaana oleva voi loppuun asti olla jumpilla esim bodypumpissa (tai siis sen kanssa samalla jumpalla oli joku pitkällä oleva nainen).

Äiti ei onneks neuvo jos en kysy ja silloinkin vastaa et kaikki raskaudet on erilaisia, tee niin kuin hyvältä tuntuu.

Mummo on kanssa paha, kaikki nuoret (alle 25v) on automaattisesti huonoja äitejä, koska tv:ssä ja netissä on paljon juttua teiniäitiydestä... Lapset jätetään paleltumaan ulos, puetaan rääsyihin tai ruokkimatta kunnolla. raskaana olevat ihmiset vetoavat kokoajan raskauteen , ettei voi tehdä mitään. hän 1vk ennen synnytystä perkasi mansikkamaan. Onneks syömiseen mummo ei puutu.

Mulla menee hermot vaikka hyvää kaikki tarkoittaakin. Yritän kuunnella kaikki mut muutaman kerran on kyllä räjähdetty varsinkin siskolle kun se ei mitään tiedä millaisia asioita käyn läpi ja kuinka vaikea olisi noudattaa kaikkia raskausajan suosituksia niin et oma elämä pysyy mielekkäänä. Osa ohjestakin on niin ristiriitaisia.

Hormonihirmu iski tänä päivänä. Muutan maan alle ettei tarvi olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka "tietää" enemmän ja on valmiita neuvomaan. Nm. 8h tänään kuunnellut kuinka syön väärin, kuinka nuoret ei osaa mitään ja epäilykset kuinka lapsi voi kun potkut ei näy mahan päälle (rv 22+1)
 
Itse olen välillä syylistänyt itseäni, kun en nukuta päivisin juurikaan poikaa ulkona (vaikka ei kukaan ole edes tuosta asiasta neuvoja antanut). Jännää, miten sitä alkaa syyllistää itse itseäänkin! Kai tuo ulkona nukuttaminen on joku "vanhojen oppien" mukainen juttu. Meillä menee niin, että heti jos vaunujen heilutus loppuu, poika herää aika nopeasti. Itkuhälytinkin on kyllä olemassa, mutta aika vähän sitä on tullut käytettyä. Paremmin hän nukkuu omassa sängyssään, joskus myös kantorepussa.
 
Mä olen alusta saakka ollut itsepäinen ja tehnyt asiat oman pääni mukaan. Jotkut ovat yrittäneet ohjeistaa milloin mitäkin, syyllistämiseen en ole pahemmin törmännyt. Ehkä kerran imetykseen liittyen. Tiedän näistä asioista aika paljon, joten tiedän mitä teen.
 
Jade sanoi:
Mun yksi parhaimmista ystävistä taitaa olla mulle kateellinen, kun on jotenkin vahingon iloinen: "Noh, nuku nyt, kun kohta sä et enää nuku!", "Käy nyt hakemassa kunnon voidetta mahaasi, ettei vaan tuu raskausarpia!", "Nauti nyt omasta ajasta, kun vielä kerkiät!", "Lapses herää sitten kello 6 aamulla, sillä on eri rytmit kun sulla!", "Ai kauhee, siis hankit lapselle mustan pinnasängyn?!" (jonka jälkeen lähetti linkin, miten lastenhuone pitäisi sisustaa).
.
Click to expand...

Samanlaista olen omalta läheisimmästä ystävästäni huomannut. Naureskelee sitä, että "Onkos ollut jo aamupahoinvointia?" Joo ei se kyllä aamupahoinvoinniksi silloin jäänyt. Kaveri silti oli sitä mieltä, että pahoinvointia voi olla vain aamuisin, koska nimihän on AAMUpahoinvointi.. :BangHead Koko ajan piikittelee sillä, että kohtahan mä sen arjen kohtaan ja mitähän siitäkin mahtaa tulla ym. Kaverilla itsellään ei ole lapsia, eikä aio vähään aikaan kuulemma hankkiakkaan. Silti päsmäröitsee kaikissa raskaus-asioissa, vaikkei tiedä niistä mitään muuta kuin yleiset oletukset. :D
 
Meillä se on mies joka tietää raskaudesta aivan kaiken... Siltä saa kuulla noita "odotahan vaan kohta oksettaa" ja "pillu kuivuu ja saanti lakkaa heti ku tulee raskaaks" ja "kyllähän sie nyt oot pelkkää hymyä odota vaa ku o se paskakone sylissä etkä oo nukkunu koko viikkoon" ja "kolme yötä nukkumatta? kokeile kolme vuotta" jne. Tosin sillä on useampi vuosi sitä perhe-elämää jo entuudestaan takana ja miulle on eka kyseessä mut silti kyl tulee välillä sanottua rumastikin takaisin. Se et sen aiemmille naisille on ollu arki kauheen raskasta ei kerro miun asenteesta mitään.

Toki ymmärrän et synnytyksen jälkeinen masennus on mahdollisuus ja enhän mä oikeesti yhtään tiedä, mihin oon joutumassa. Mut yritän ny ainakin suhtautua positiivisesti ja sit kumppanin asenne on toi. Pah.
 
Oma mies sanoi yhtenä päivänä: "Musta tuntuu että jos joku tulee sanomaan mulle että kotiäidit vaan laiskottelee niin saatan tirvasta nyrkillä. Kauheesti hommaa ku ollaan kahdestaankin!" :biggrin

Multa menee hermo, ku ei voi kenellekään valittaa siitä miten hankalaa tää keskosimetyksen aloittaminen on ilman että saa heti hirveesti neuvoja jotka ei meidän tilanteessa auta tietenkään yhtään. Mie vaan haluaisin saada rauhassa purkaa turhautumista jollekin ilman että sieltä heti tulee "no ootko kokeillut tätä ja tuota" ja asenne on tyyliin "kyllä jokainen vauva osaa tissiä syödä". Ja kuuroille korville menee vaikka yrität selittää, että imemis-nielemis-hengitys-refleksi on täysin kehittynyt vasta joskus rv 35-> ja meidän vauva syntyi 33+3 joten... Olis kiva jos joku voisi sanoa vaikka vain: "Kyllä se siitä!" tai "Hyvä kun jaksat yrittää!" sen sijaan että heti aletaan neuvomaan ja tulee olo että on oma vika ettei onnistu.
 
Eevei, ymmärrän sua erittäin hyvin. Mä mietin vaan, et missä kohtaa mä nauvoisin jotakin vastaavassa tilanteessa, vaikkei edes olisi omaa kokemusta.

Todennäköisesti, jos joku kertois imettämisongelmasta, yritän keksiä ratkaisua, jotta toisen elämä helpottaisi. Eli jos sinun toiminnot ei tehoa, sitten yritän keksiä parempaa/toimivampaa tapaa. Ja tämä olisi vain aidosti kiinnostusta sinun ongelmaasi. Jos en kommentoisi, muutakuin "koita nyt pärjätä", tulisi olo, etten välittäisi.

Siis mä luulen, että se menisi noin. Itse tosin inhoan neuvoja, varsinkin tyypeiltä, joilla ei ole itsellään mitään kokemusta :)
 
Eevei: ymmärrän sua hyvin itsekkin keskoslapsen äiti (vko 34) niin tiedän miten vaikeaa on keskoselle aloittaa rintaruokinta. Mulla meni hermot kun yritin monta tuntia lypsää että alkaisi maitoa tulla,jonka saisi pikkaselle viedä keskosten osastolle.Tilannetta ei auttanut hoitajien sanonta että maito tulisi syöttää kokonaan 30min. ? En totellut kun eihän se maha niin suuri ole ,että 20mil.menee tosta noin vaan.Meiän pikkanen kun söi sen minkä jaksoi ja tarvitsi.Ja imetys neuvoja oli kanssa kauhuissaan että eihän sitä väkipakolla saa pakko syöttää.Oli nimittäin tullut ohjeistamaan hoitajat ja kätilöt uusiin imetys neuvoihin.
 
Mä olen vasta 14.viikolla raskaana nyt ja eka lapsi kyseessä, mutta olen jo nyt kuullut (pyytämättä), missä pitää synnyttää, minkälaiset rattaat pitää hankkia (tästä useita eri variaatioita: TIETYSTI myös yhdistelmien lisäksi pitää olla parveke- ja matkarattaat!), minkäkokoisia vaatteita hankkia, että pitää käyttää kestovaippoja jne jne... :biggrin Uskon toki, että joka ikinen neuvoja tarkoittaa hyvää. Kyllähän tää vielä "pahemmaksi" neuvomisen suhteen tulee menemään! Pitää kyllä kehittää joku lyhyt ja ytimekäs vakiovastaus eri aihepiireihin liittyen, koska varmasti juuri imetyksestä, lapsen vaatetuksesta, itkusta, nukuttamisesta ulkona/sisällä/rattaissa/kehdossa/missä ikinä jne jne jne tulee kuulemaan kymmeniä tai satoja neuvoja ja mielipiteitä. Suhtaudun jotenkin huvittuneena asiaan ja yritän parhaani mukaan pitää sen.

Enemmän inhottaa juuri nuo pelottelijat: "Et sitten tosi pitkään aikaan saa nukkua rauhassa/käydä yksin vessassa tai suihkussa tai ylipäätään yhtään missään", synnytyspelottelijat ynnä muut. En usko, että minulla on kovasti harhakuvitelmia sen suhteen muutenkaan, että kaikki olisi niin hirveän helppoa, mutta olen aikuinen ihminen ja tietenkin haluan silti tämän kovasti toivotun vauvan :love017

Vanhemmat tädit tulevat luultavasti myös käyttämään muutamankin tovin siihen, että kertoilevat tarinoita omista lapsistaan ja heidän nukkumis-, syömis- ym tavoistaan ja siitä kuinka lutusia he olivat... se on hellyttävää, mutta aina ei olisi aikaa tuntikausien muisteloille Pertin 55 v lapsuudesta :grin odottakaapa vaan kun MINÄ pääsen mummoikään...
 
Meidänkin lähipiiristä näitä neuvojia/päsmäreitä kyllä löytyy ihan kylliksi. Osaan suhtautua aika viilipyttymäisesti, koska pätemisen tarve heillä on ihan jokaiseen muuhunkin asiaan. :D Menee jo aika hyvin toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta jos yhden ainoan kerrankin joku lähtee arvostelemaan/kyseenalaistamaan äitiyttäni tai meidän tulevaa perhe-elämää ilman syytä, niin aivan varmasti pistän kyllä jauhot suuhun! Arvostan tietysti sitä, että on läheisiä ympärillä ja apua saatavilla silloin, kun sitä tarvitsee, mutta... nämä kaikesta kaiken tietävät ovat silti melkoisen raskaita välillä.
 
Takaisin
Top