Huolet, murheet, mietityttävät asiat

Toista lasta odotan, edellisessä raskaudessa verenvuotoa jonka
vuoksi harkitsivat hätäkeisarinleikkausta rv.24 tienoilla. Istukan reunan vuotoa oli ja kipuilua. Ultrassa useaan otteeseen riskisynnyttäjänä. 1/2 kk ennenaikainen synnytys päätyi lopulta 30h jälkeen lapsivesien menosta nukutussektioon ja syntyessään lapsi ei aluksi hengittänyt ja teholla huomattiin sydänvika. Sanoivat jälkikäteen että kärsin suuresta verenhukasta ja kohtua poltettiin. Kuulemma en välttämättä enää voi saada lapsia ja ainakin suurentunut keskenmenoriski joten päivä kerrallaan menen uudessa raskaudessa. 2.lapsi toivottu joten pelottaa kun ehtinyt alkuraskaudessa tulla jo komplikaatioita, ultraa odotellessa
 
Minäkin odotan esikoistani ja välillä kurkkua kuristaa kun mietin että jos en osaakaan hoitaa vauvaa... :pale
Kokemusta lasten hoidosta on ja lapset kuuluu arkeen kun kaikilla kavereilla niitä jo onkin. Aina enemmän ja vähemmän pyörii niitä jaloissa :Heartred Mutta sitten kun se onkin oma...ja kaikki vastuu,tää suuri vastuu on itsellä... huh..
Entä jos en selviäkään ja vauvaa ei voikaan palauttaa....
 
Meadow sanoi:
Minäkin odotan esikoistani ja välillä kurkkua kuristaa kun mietin että jos en osaakaan hoitaa vauvaa... :pale
Kokemusta lasten hoidosta on ja lapset kuuluu arkeen kun kaikilla kavereilla niitä jo onkin. Aina enemmän ja vähemmän pyörii niitä jaloissa :Heartred Mutta sitten kun se onkin oma...ja kaikki vastuu,tää suuri vastuu on itsellä... huh..
Entä jos en selviäkään ja vauvaa ei voikaan palauttaa....
Click to expand...

Mulla niin samoja fiiliksiä! Jännitän kovasti osaanko pitää vauvaa ilman että särjen sen, oon jotenki aina ollu tosi varovainen vastasyntyneiden kanssa ja nyt kun se onkin oma eikä voi palauttaa äidilleen niinkuin vieraat vauvat..
Ja kaikki se vastuu ja miten osaan hoitaa pientä.. Jännittää kyllä hirveästi, mutta yritän luottaa vaan siihen ajatukseen että se kaikki tulee luonnostaan... :D
 
Jo yhden vauva-ajan läpikäyneenä voin lohduttaa, että kyllä ne oikeat otteet sun muut löytyy yllättävän helposti :) Itekin pelkäsin esikoisen kohdalla, että vähintään pudotan sen ja ajoittain olin aidosti ihmeissäni, että ei hitto, me saadaan pysymään tuo olento oikeasti hengissä :D Kyllä nytkin toki jännittää, että miten ihmeessä sitä osaa taas vauvaa hoitaa kun on tohon rimpuilevaan taaperoon tottunu, mutta eiköhän se jostain selkärangasta tule.

Vastuuseen tottuminen ottaa oman aikansa, eikä siinä kannatakaan olla itseään kohtaan liian ankara. Lapsen myötä ainakin omalla kohdalla joutui käymään läpi ihan kunnollisen identiteettikriisin ja parasta, mitä siinä kohtaa voi tehdä, on antaa itselleen aikaa ja ymmärrystä :)
 
Jo kylla jonkilanista identiteetin transformaatiota on tapahtumassa. On sellainen olo, etta kun uusi elamaa kasvaa sisalla, sita pakostikin syntyy uudestaan itsekin. Mulla ainakin tosi vahvaa muutosta kaynnissa, paljon ajatuksia ja tunteita joita prosessoi, varmaan siihen liittyy kaikki nuo raskausajan kummalliset unetkin. Yritetaan vaan vastaanottaa muutos ja kasvu.
 
Itse odotan esikoista ja huoli päällä nyt viikkoja 18+1. Entäs jos rakenneultrassa (vko 20+5) toteavat että raskaus on keskeytynyt, että mun pikkunen onkin kuollut.. :/ masu ei tunnu kasvavan niinkuin muilla, tokihan jokaisen raskaus on erilainen, mutta silti. En tunne mitään liikkeitä mut paino on kuitenki noussu. Kalvaa ajatus että kohtu kasvaa mut pikkunen ei. Tiistaina vasta neuvola, mut entä jos sydänäänet ei kuulukaan :( viime neuvolassa kyllä kuulu...
 
Minä taas olen alkanut huolehtimaan jo aikaa synnytyksen jälkeen. Mitä kaikkea pitää hankkia, kuinka paljon ja miten sitä selviää ja apua apua. :D Monenlaiset huolet pyörii mielessä alkaen taloudesta, osaamiseen ja itse synnyttämiseen. Voi kun sitä osaisi vain rauhoittua ja ajatella, että kaikki kyllä selviää.
 
Pauliina24 sanoi:
Mulla niin samoja fiiliksiä! Jännitän kovasti osaanko pitää vauvaa ilman että särjen sen, oon jotenki aina ollu tosi varovainen vastasyntyneiden kanssa ja nyt kun se onkin oma eikä voi palauttaa äidilleen niinkuin vieraat vauvat..
Ja kaikki se vastuu ja miten osaan hoitaa pientä.. Jännittää kyllä hirveästi, mutta yritän luottaa vaan siihen ajatukseen että se kaikki tulee luonnostaan... :D
Click to expand...

Täällä kans samoilla fiiliksillä kun Pauliina ja Meadow. Esikoista odottelemme. Vaikka kokemusta sinällään vauvoista ja lapsista onkin, kun niitä tässä kaveri- ja sukupiirissä useita onkin, niin silti kaivaa mielessä, että entäs jos en osaakaan omaa hoitaa. Juurikin tämä asia, että vauvaa ei voi palauttaa äidilleen, kun siltä tuntuu, niin kuin vieraan vauvan. Mut eiköhän me tässä vielä äideiksi kasveta ajan myötä, luonto hoitaa loput. ;)
 
Unessa olin 13- vuotiaan pojan aiti ja poika oli valtava, siis parimetrinen ja todella paksu ja iso. Aamulla naureskelin, etta taidan nahda taman esikoisen syntyman isona ja hieman pelottavanakin aiheena elamassani. Jos ei oo paivalla aikaa murehtia niin viimeistaan unissa sitten ;)
 
Kira, itselleni tuo sydänäänien kuuntelu on ollu ihan ehoton rauhotusjuttu. Dopplerini makso 31e ja on ollu pieni sijotus mielenrauhasta. Mulla nyt 19+0 eikä mitään liikkeitä oo muuten vieläkään oikeen tuntenu. Dopplerilla kuule kyllä ne liikkeetki. Mahakaan mulla ei tuntunu kasvavan ennenku nyt viimesten parin viikon aikana
 
Metsäläinen. Voin vaan kuvitella miten huojentavaa se on kun voi dopplerilla kuunnella pikkusta :) niin sehän on yksilöllistä millon liikkeet tuntee, ehkä pitäis osata ottaa rennosti (ja hommata se doppleri) ja ootella vaan rauhassa niin kyllä ne liikkeet sieltä tuntuu. Tänään onneks neuvola 2h päästä nii saa taas mielenrauhan että kyllä se siellä on (toivottavasti)
 
Musta on ihan uskomatonta, miten se äidinvaisto kuitenkin ottaa vallan jo synnärillä. Omaa lasta vaan osaa heti käsitellä ja tulkita. Ja muut sitten epäilevinä omine otteineen siinä ympärillä, vaikka olisi kuinka monta omaa lasta plakkarissa. Ihan mahtavaa! Huolet on täysin ymmärrettäviä, mutta lupaan, että turhia

Mua vähän pelottaa oma suhtautuminen muksuun, kun syntymähetkellä vain 6kk siitä, kun kakkonen kuoli. Ja varmaan alku onkin yhtä itkua, kunnes neiti menee kakkosen ohi kehityksessä, eikä enää niin muistuta isosiskoaan. Onneks pääseen seuraavaan neuvolaan yksin, ni voin näistä ajatuksista jutella ja lekurillakin ehkä jokunen vinkki jaettavana...

18+4
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top