Huolet ja pelot

Alkuraskauden ultran jälkeen iski hyvin todelliseks että siellä mahassa oikeasti vauva on. Haluttu vauva ja toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, mutta muutama paniikkikohtaus on tullut. Kun muut lapset on jo niin isoja, nuorin jo kahdeksan, että oikeastiki oon lähdössä tähän hommaan uudestaan kun muut saanu jo noin isoks kasvatettua ja on niin helppoa nykyään. Yöheräämiset ja kaikki vauva/taaperoarkeen liittyvä.
Että tää vauva kun on vaikka kymmenen niin muut on jo varmaan lentäny pesästä :D

Tällasia ahdistuksia iskee välillä, mutta kai se kuuluu asiaan? Isoja muutoksia tuo kuitenkin koko perheelle.
 
Täällä tullut parina päivänä alushousuihin valkovuotoa mikä hieman rusehtavaa. Ei ole tullut paperiin asti pyyhkiessä tai mitään ja tavallaan on sellanen olo ettei jaksa huolestua mut kuitenkin mielessä alkanut pyörimään se ar-ultra, et pitäiskö kuitenkin käydä tarkastaa onko masussa edes mitään elävää.
Vaikka eihän se ultra takaa etteikö vielä vois myöhemminkin mennä kesken tms.

Tänään 6+1
 
Eihän se tietenkään mitään takaa, mutta yleisesti ajatellaan, että kun on kerran syke nähty, niin on jo isommat mahdollisuudet saada vauva syliin asti. Siihen mä tukeudun varmaan sitten muutaman viikon päästä jos ultraan päätän mennä :)
 
Mua pelottaa joka veskikäynnillä, kun pyyhin niin pitää tarkistaa vuodanko verta..
Mä kanssa tarkistan :oops: Ja vaikka kuinka yritän suhtautua rennosti ja ajatella, että kaikki menee niinkuin menee eikä tässä vaiheessa oikein voi itse vaikuttaa jos km tulee, niin kyllä se vaan pelottaa :sad001
 
Bilbao, samanmoisia mietteitä täällä ollut kun isoimman ja tämän tulevan ikäeroksi tulee se 10 vuotta.

Otuski, toivottavasti ihan harmitonta tuo! Oon kyllä kuullut että monilla ollut :)
 
Keskenmeno pelottaa ja keskoisuus koska esikoinen syntyi keskosena ns ilman syytä joten toivon todella että tämä pieni ei halua liian aikaisin maailmaan vaikka sitten taas täysiaikaisenkin lapsen synnytys kyllä vähän pelottaa kun eka oli vain vaivaiset 1820g.
 
Vähillä oireilla kun mennään niin oli pakko tehdä tänään vielä testi (5+0 tänään) ja olihan se viiva vahvistunut :happy:

Vähillä oireilla meni edellinenkin jossa alkio todettiin menehtyneeksi viikoilla 8+0. Sanomattakin selvää että uusi keskenmeno pelottaa..
 
Alkuraskauden ultran jälkeen iski hyvin todelliseks että siellä mahassa oikeasti vauva on. Haluttu vauva ja toivotaan että kaikki menee loppuun asti hyvin, mutta muutama paniikkikohtaus on tullut. Kun muut lapset on jo niin isoja, nuorin jo kahdeksan, että oikeastiki oon lähdössä tähän hommaan uudestaan kun muut saanu jo noin isoks kasvatettua ja on niin helppoa nykyään. Yöheräämiset ja kaikki vauva/taaperoarkeen liittyvä.
Että tää vauva kun on vaikka kymmenen niin muut on jo varmaan lentäny pesästä :D

Tällasia ahdistuksia iskee välillä, mutta kai se kuuluu asiaan? Isoja muutoksia tuo kuitenkin koko perheelle.
Sama homma täälläkin, hiukan jännittää. Meillä on tilanne, että itellä kaksi (melkein) aikuista lasta, toinen jo lentänytkin pesästä. Miehellä ei omia eli yhteistä herran terttua tässä kovasti toivoisimme. Kaksi keskenmenoa jo koettu joten jospa kolmas kerta toden sanoisi :Heartred
Vaikka tämä on suuri haaveemme, niin kyllä sitä silti miettii omia voimavarojaan, eiköhän se ole ihan sallittua? :smiley-ashamed008
 
Täällä tullut parina päivänä alushousuihin valkovuotoa mikä hieman rusehtavaa. Ei ole tullut paperiin asti pyyhkiessä tai mitään ja tavallaan on sellanen olo ettei jaksa huolestua mut kuitenkin mielessä alkanut pyörimään se ar-ultra, et pitäiskö kuitenkin käydä tarkastaa onko masussa edes mitään elävää.
Vaikka eihän se ultra takaa etteikö vielä vois myöhemminkin mennä kesken tms.

Tänään 6+1
Mulla kans tullu tänään rusehtavaa valkovuotoo, hiukan sellaista vaaleanpunaistakin. Iski ihan hirvee paniikki ja odotan kuumeisesti viikon päästä olevaa varhaisultraa... :sad001
 
Mulla tuli seksin jälkeen pyyhkiessä vaaleanpunaista verta. Myös edellisessä alkuraskaudessa sama juttu.
 
Sama homma täälläkin, hiukan jännittää. Meillä on tilanne, että itellä kaksi (melkein) aikuista lasta, toinen jo lentänytkin pesästä. Miehellä ei omia eli yhteistä herran terttua tässä kovasti toivoisimme. Kaksi keskenmenoa jo koettu joten jospa kolmas kerta toden sanoisi :Heartred
Vaikka tämä on suuri haaveemme, niin kyllä sitä silti miettii omia voimavarojaan, eiköhän se ole ihan sallittua? :smiley-ashamed008

Eiköhän se ole sallittua tää on ihan ku ensimmäistä kertaa raskaana olis, nii uutta ja pelottavaa kaikki samaanaikaan :)
 
Mulla tuli viime raskaudessa seksin jälkeen vähän verta mutta johtuikin limakalvojen kuivuudesta.
 
Kahdessa ekassa raskaudessa ei osannut murehtia juurikaan. Molemmat oli helppoja ihan jo raskautumisesta lähtien ja toisaalta olin paljon nuorempi. Nyt sitten takana yks km/kohdunulkonen (ei saatu varmuutta), vuoden päivät meni ennen kuin nyt tuli uus plussa testiin ja kyllä sitä melko peloissaan on väkiselläkin. Hermoheikkona kyttään että eihän vaan mitään vuotoa tule ja kuulostelen muutenkin koko ajan tuntemuksia. Toivottavasti jossain vaiheessa osaa vähän rauhottua ettei koko raskaus mene panikoimiseen!

Danski: Mulla oli ensimmäistä odottaessa samanmoisia tuntemuksia. Olin suoraan sanottuna ihan pihalla ja pelkäsin että herääkö mulla äidinvaistot ollenkaan ja osaanko hoitaa ja rakastaa sitä lasta. Mutta kun sairaalassa mua kärrättiin heräämöstä osastolle sektion jälkeen ja kuulin käytävälle kun esikoinen itki siellä huoneessa niin purskahin itkuun ja sanoin sille mua kärränneelle hoitsulle että vie mut äkkiä perille kun se on mun lapsi ku itkee. Hetkeäkään ei sen jälkeen tarttenu miettiä mitä tekee ja miltä tuntuu kun kaikki tuli vaan niin luonnostaan :)
 
Meilläkin yksi varhainen km takana. Vähän jännittää. Mutta jotenkin oon luottavaisin mielin. :)
 
-^ mulla on sama juttu ollu vieläkin esikoisen alkuodotuksesta asti :D
 
Välillä tulee niitä ajatuksia, että mitä jos siellä kohdussa ei olekaan kaikki hyvin.

Eniten kuitenkin huolettaa jaksaminen. Esikoisen perässä juokseminen raskaana, ja ensi vuonna sitten ei taas nukuta (en ole nytkään vielä edes lopettanut esikoisen yöimetyksiä). Kaksi pientä lasta... Tai kolme, jos sieltä tuleekin kaksoset?! Apua!
 
Onko muilla ollut tiputtelua / tuhruilua?

Mulla oli vissiin valemenkat. Aluksi luulin et kuukautiset alko, kun tulivat silloin kuin olisi pitänytkin, mutta olivat tosi niukat. Kesti noin viikon. Sen jälkeen ei oo ollut mitään vuotoja.
 
Takaisin
Top