Huolet ja murheet

Dopplerin kanssa pitää vaan sietää sitä, et ne sydänäänet ei aina kuulu, eikä siitä kannata mennä paniikkiin. Mä oon muutenkin niin epäuskoinen vielä tän raskauden kanssa, et aina lähinnä yllätyn positiivisesti jos jotain kuuluukin. Mulla on tollanen käytetty Jumper JPD-100B, maksoin siitä jotain 10-20e ja oon ollu nyt ihan tyytyväinen. Ekat äänet kuulin viikko sit 9+4 ja nyt 10+4. Oon tässä välissäkin kuunnellu, mut ei oo kuulunu mitään.
 
Itsellä on yksi keskenmeno takana. Kyllähän se pelottaa ja kummittelee mielessä nyt uuden raskauden aikana, mutta yritän olla ajattelematta semmoisia. Toinen asia mikä surettaa on se, että kovinkaan monelta ei tunnu saavan mitään hyvää sanaa raskaudesta. Oma suku ja varsinkin äiti pahimmasta päästä ja sehän raastaa mieltä kamalan paljon. Hirveätä kuunnella joka kerta sitä kuinka on taas tehnyt ja valinnut väärin. Pahaa sanaa tuli jopa siitä kun surin keskenmenoani. :( Onko teillä muilla samanlaista tilannetta? jäättekö suremaan muiden ilkeitä kommentteja?
 
Tottakai ne lisbe jää kaiveleen jos joku ei osaa vaan olla onnellinen toisen puolesta. Tuntuu että voiko itsekään iloita kun muut vaan haukkuu, ja sitten epäröi et oliko tää lapsen hankkiminen sittenkin huono idea. Minä tiedän jo etukäteen että oma äiti ja ainakin yksi ystävä eivät osaa ainakaan näyttää iloaan muuta kun haukkumalla, niin taidan jättää heille kertomisen kokonaan, kyllähän ne huomaa kun maha kasvaa ja toivottavasti huomaavat mahd myöhään.

Toivottavasti sinulla on kuitenkin enemmän niitä ympärillä jotka ovat iloisia raskaudesta, tukeudu niihin ja välttele ikäviä ihmisiä ihan itsesi takia :)
 
Mulla 1,5v sitten kkm ja se kummittelee kokoaika mielessä ja viekin vähän iloa tästä raskaudesta :(
Mä en aijo mtn mölyä pitää tästä raskaudesta ihan siitä syystä etten jaksa ihmisten tuomintaa. Mulle on tulossa viides lapsi,toivottavasti. Ja ku ollaan lapsen isän kanssa virallisesti vielä erottu(ollaan siis oltu naimisissa & on jo kahden nuorimman isä) niin jo sen tiedän aiheuttavan niin paljon pahennusta meidän kummankin sukulaisissa ja he kyllä laukovat mielipiteensä päin naamaa.
Niin enpä heille asiaa meinaa mitenkään erityisesti mainostaa.
 
Täällä myös aiempi ikävä kokemus raskaudessa kulkee mukana todennäköisesti koko tämän raskauden.
Viimeksi meidän tyttö kuoli kohtuun rv29. Luulen, että tässä raskaudessa (mikäli tämä hyvin etenee) en luota hyviin tuloksiin nt- ja rakenneultrassa. Viimeksi niissä kaikki oli kunnossa, mutta niin vaan vauva kuoli ilman syytä.
Tämän vuoksi mulle on lupailtu ylimääräisiä ultria ja neuvolakäyntejä, mikäli haluan. Ei vaan kehtaa joka toinen viikko siellä rempata hysteerisenä ultrattavana, vaikka mieli tekis.
 
Täällä kärsitään selkäkivuista nyt toista päivää. Ihan selvä iskiaskipu, vaivas mua viime keväänäkin ja pahasti. Jostain luin että jos selän kanssa ongelmaa niin ei raskaus niitä ainakaan helpota. Eka kyllä mietin et onko jtn km oireilevaa mutta kun ei ole vuotoa ja kipu on just samanlaista mitä on ollutkin niin uskon että iskias-ystäväni siellä taas kipuilee.

Jännittää kun ens viikolla toinen ultra. Eka meni "puskiin" kun lääkäri ei löytänyt sykettä ja alkio oli 2vk nuorempi mitä piti. Pelotteli heti et keskenmennyt mutta tutkitaan parin viikon päästä uudelleen. Selvä alkio kyllä oli ja tyyppi oli tiukasti kii ja lapsivettäkin oli hyvin, lääkärin mukaan se on jo ihan hyvä, ei ollut tuulimuna tms. Laskettiin miehen kanssa viikkoja ja kyllähän me molemmat huomattiin et väärin ne oltiin laskettu, vastas siis viikot kun alko ihan ajatuksella laskee ja menkatkin ollu viikkoa myöhemmin mitä muistin, kiitos appstore ja sovellus joka laskee ovulaatiot ja kierronpituudet :D Mut kyllä jännittää. Viime vkl meni poraten mutta kyllä nyt usko on vähän kovempi. Oireitakin on yhä joten olen toiveikas.
 
Last edited by a moderator:
Oireileeko kkm mitenkään? Mulla on kokoajan pelko persiissä sen lääkärin sanojen vuoksi, niin siks kyselen :O
 
Nyt on uusi murhe: työhommat.
Valmistuin tammikuussa hoitajaks, lapset on erikoistumisala. Hain yhtä työtä ja epäilin et en pääse ees haastiksiin. Sit tuli tieto raskaudesta. Ja eilen tuli pyyntö työhaastatteluun koulunkäyntiavustajan pestistä lähikoululla. Tykkäsin niin olla siellä harjotteluissa ja reksi on vähän jo pedannu paikkaa mulle. Ongelma: koeaika 4kk. Jos mä yhtään matikkaa osaan niin mun la olis joko marraskuun lopussa tai joulukuun alussa. Ei tuu ihan se koeaikaa täyteen ja nyt mietin et mahdanko saadapotkut persiille vaikka raskaus ei ole syy mutta koeaikaa kun on tuolloin vielä. Pitääkö mun olla haastiksissa vaan hiljaa koko raskaudesta, päästä hommiin pariks kk ja lähtee lomille. Apua miten jännittää tuo haastis. Kyllä aattelin mennä mut mitäs jos pääsen sisään ja sit oon heti lomil. Mitähän nepomot sellasesta aattelee... Vakipaikasta siis kyse.
 
Caddy, työ (=koeaika) ilmeisesti alkaa vasta syksyllä? Täällä on kovasti suositeltu rehellisyyttä työhaastatteluissa, mutta tosijuttuhan tuo on, että jos sanot jääväsi parin kk:n jälkeen äippälomalle, niin ei sitä työtä kovin todennäköisesti sulle anneta. Onko haastattelu nyt toukokuussa vaiko vasta lähempänä syksyä? Jos haastattelu on jo nyt, niin voit varmaan kohtalaisen hyvällä omallatunnolla olla haastattelussa kertomatta raskaudesta (sanoa myöhemmin, ettet vielä tiennyt/ raskaus oli niin alussa, ettet uskaltanut puhua, kun oot vasta ekalla kolmanneksella + se tökerö ultralääkäri oli sanonut sulle niin ei-rohkaisevasti). Sitten jos työtä sinulle tarjotaan, voit päättää, kerrotko siinä vaiheessa, vai vasta syksyllä. Tottahan sekin, että kun kerran joudut koeajalla asiasta kertomaan, niin vakipaikka on aikalailla työnantajan hyvän tahdon varassa (mitä kyllä harvemmin ilmenee). Saisit kuitenkin sen pari kuukautta töitä. Vaikeita päätöksiä odottajat joutuu tekemään.
 
Hyvillä mielin haastatteluun, eikä siellä vielä mainintaa raskaudesta :) En usko - tai halua uskoa - että raskaus vaikuttaisi työsuhteen jatkumiseen, vaikka jäisitkin pois koeaikana. Rehtori ei sulle kuitenkaan palkkaa omasta pussistaan maksa, joten en usko, että on niin iso asia, varsinkaan naisvaltaisella alalla. Lisäksi siitä voisi oikeasti koitua ongelmia jos saisit koeaikapotkut ja sun raskaudestasi tiedettäisiin, näissä tilanteissa todella herkästi tulkitaan, että potkut on johtuneet raskaudesta on ne sitten oikeasti johtuneet mistä tahansa.

Mä aikoinaan ehdin olla Lidlissä töissä 2 päivää kunnes jäin pahasti auton alle. Ei siinä mitään, pari kuukautta sairaslomaa ja sen jälkeen kesätyö jatkui (tyyliin sen kuukauden joka oli jäljellä), jonka jälkeen seurasi vakinaistaminen.

Olen ammatiltani opettaja ja viime raskauden aikana tein yhdessä koulussa sijaisuutta. Silloin taisin kertoa koeajalla raskaudestani, eikä vaikuttanut mitään :) Pidin rehtorista hurjasti ja kertoessani hän välittömästi onnitteli, enkä mistään olisi voinut mitenkään päin tulkita, että olisi ollut mitään muuta kuin iloinen puolestani.
 
Huoh.. nyt on pakko avautua jonnekkin/jollekin. Alkaa olemaan niin tyhjä olo ettei tiedä miten päin sitä olisi.

Avataas vähän...
Kaverimme menevät pian naimisiin. Saimme kutsun, mutta minua ei kutsuttu polttareihin. Ei se sinänsä haittaa, koska hääkutsu tuli kuitenkin. Mieheni sai kutsun polttareihin, muttei saanut ikinä tietää missä ja milloin.
Kouluystäväni menee naimisiin pian mutta ei kutsunut minua. Kuulin häistä toiselta "ystävältä" joten kysyin ystävältä suoraan asiasta. Syy kutsumattomuuteen oli se, etten pääse kumminkaan paikalle. Siis mitä?
Puhuin asiasta ja harmistumisestani ystävälle joka kertoi häistä. Hän sivuutti asian puhumalla muista asioista eikä sanonut asiasta mitään. Kivakiva...
Viimeisin miehen perheeltä. Perheen naiset järjestivät kylpyläreissun päiväksi,johon minun piti osallistua myös. Näin ainakin suunniteltiin.. noh, tuossa yksi päivä kuulin asiasta, että he kävivät jo, ilman minua ja iloisesti esittelivät kuvia kuinka kivaa heillä oli.

Päässä alkaa pyörimään ajatus, että minussa on jotain todella pahasti vialla ja seuraani kartetaan eikä minua haluta mukaan mihinkään. Asia masentaa ja valvottaa öisin. En tiedä mitä olen ihmisten mielestä tehnyt,mutta kukaan ei kuitenkaan mitään kerro. Pidän ystäviini yhteyttä ja kyselen mitä heille kuuluu. Luulin kuuluvani mieheni perheeseen mutta en näemmä niin hyvin kuin kuvittelin.

Mitä tässä pitäisi tehdä tai asiasta ajatella...
 
Tää ei nyt varsinaisesti liity raskauteen, mutta stressiä tämä aiheutta joten ehkä sen kautta.
Olen työpaikassa, jossa on töissä minä ja esimieheni. Meillä on käytössä kolmen viikon työvuorolista, joka sitten palautetaan jakson päätyttyä meidän toimistohenkilöille pääkallopaikalle. Listat tulevat sitten vielä sähköpostilla meille tarkastettavaksi, jos niissä on ollut poikkeamia.
Noh tänään tulivat taas listat tarkastettavaksi ja meidän molempien listat ovat siinä samassa sähköpostissa eli me molemmat näemme toistemme listat.
Esimieheni oli ollut pariviikkoa sitten poissa töistä kesken päivän muutaman tunnin eikä ollut merkannut sitä työvuorolistaan, vaan päinvastoin hän oli merkannut sille päivälle 30min ylitöitä. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun häneltä jää merkkamatta poissaoloja. Tämä asia ottaa päähän ihan he*****sti, mutta en keksi siihen ratkaisua. Tunnen oloni kyylääjäksi, jos huomautan asiasta, lisäksi esimieheni on sitä sorttia, että töissä voidaan olla sitten pari viikkoa mykkäkoulua tämän jälkeen. Enkä varmasti saa mitään omia menojani läpi, jos johonkin olisi tarve päästä lähtemään aikaisemmin saatika koko päivän vapaaksi.:banghead:
Olisi helpompaa, jos olisi enemmän työntekijöitä, mutta kun joudun väistämättä olemaan tekemisissä esimieheni kanssa joka päivä kun muita ei ole.
Itse olen minutilleen tehnyt kaikki menoni takaisin ja merkannut listaan.:oops:
 
Ajattelin avautua tänne, jos vaikka kohtalotovereita löytyisi ;)
Kuka puhuu alienia? Kertoisko joku tolle kaverille, että tän jutun idea ei oo se, että tehdään mutsin elämästä mahdollisimman hankalaa? :D
Mää en saa nukutuksi. Päivät kyllä koomaan, mutta esikoinen kun on aamuvirkku (viim. Klo 07.00 hereillä) niin alkaa käydä vähän kunnon päälle kun yöt menee valvoessa ja päivälläkään saa nukutuksi. Väsyttää kyllä, mutta en vaan saa unta. Ketuttaa pyöriä monta tuntia ympyrää, aamulla tuntuu niinku et ois nukkunukkaan. Ois kiva edes nyt nauttia täysistä öistä, kohta ne on taas Historiaa pitkäksi aikaa.. Ja samalla voisitte vihjasta, että mamma ei halua saada +30kg painoa taas, vaikka ne helposti häipyykin. Juu, toki syömiset vaikuttaa ja voisin olla syömättä, mutta mielummin syön entäkun oksennan ku tulee niin nälkä, jos venyttelen ruokaa. Hohhoi taas. Sori epäselvyys, pää aika höttöä tähän kellonaikaan :p
 
Kyumin, Onkos siellä sellainen yökyöpeli yksilö masussa? :wink Vai muuten vaan unettomuus vaivaa?
 
No tuppaa pitään bileetkin iltasin mutta lähinnä sitä, että syystä X ei vaan tule uni. Tympäsee, ja ku esikolla on vielä virtaa enemmän ku pienessä kylässä niin tylsää sillekkin reppanalle :/
 
Kyumin, Voi kurjuus :sad001 Joillainhan tuo unettomuus iskee, mikä on just tympäsevää kun nythän sitä täytyis levätä ja kerätä niitä voimia. Ja jos siellä vielä pieni tehopakkauskin on kotona niin varmaan haastavaa vähä unisen yön jäljiltä.

En ikävä kyllä tiedä itsekään oikein mikä auttaisi. Täällä oli myös tuollainen kausi, heräsinkin vielä aamu yöstä jos olin unta saanut eikä sitten uni enää tullut. Onko sulla kauan tuota kestänyt? Voisi olla vain vaihe.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top