Hui, kun ollaan jo aika lähellä

noora92

noora92

Näppärä viestien naputtelija
Niin, jotenkin se aika on vaan kulunut kuin siivillä ja ollaan jo aika lähellä pienokaisten syntymää! Muutamilla joulukuisilla on nyytit jo saapuneet, mutta suurin osa vielä odottaa.

Oikeastaan aika kamalaa kuinka nopeasti aika on kulunut ja vielä on vaikka mitä hoitamatta ennenkuin vauva saisi syntyä. Äkkiä vipinää töppösiin! smiley-chores003:smiley-chores004:smiley-chores007:smiley-chores011:smiley-chores020:gen045

En osaa oikein jännittää synnyttämistä tai muutenkaan vauvan tuloa. Eihän mulla ole kokemusta sellaisesta. Toisaalta pikkuveljeni on 10 vuotta nuorempi ja olen häntä monta kertaa JOUTUNUT lapsena hoitamaan :) Että kokemusta lapsista on, mutta onhan oma aina sitten siinä. Ja se vastuu on elinikäinen

Toisaalta en millään malttaisi odottaa oman syntymää, sinne on vielä 5 viikkoa :welcome
 
Niinhän se aika hujahti. N. kuus viikkoa jälellä mulla, tuntuu todella lyhyeltä varsinkin kun sehän saattaa syntyä viikkoja etuajassakin. Nyt oon alkanu laittaan kunnolla puitteita ja miehen olis tarkotus käydä tänään pinnis hakemassa.
 
Kamalan nopeasti tosiaan on aika hurahtanut, vaikka toukokuussa tuntuikin, että joulukuuhun on vielä ikuisuus! Tänään iski yhtäkkiä asunnon vaihto kuume, kun sattui tulemaan myyntiin juuri sellainen, josta ollaan haaveiltu. No, ei tässä vaiheessa kannata tehdä mitään hätiköityä. Kaikenlaista rahanmenoa muutenkin tulossa vauvan myötä. Seuraillaan tilannetta toiveikkaasti kuitenkin.
 
Mä tahdon sen vauvan! :)
ihanaa saada kokea (toivottavasti ) taas se vastasyntynyt ja siitä alkava huima kehitys! :)
paljon peukkuja meille että kaikki menee loppuunasti jokaisella hyvin ja saadaan terveet ihanuudet syliin!
 
18 päivää jäljellä! On se vaan niin uskomaton juttu! Ja niin odotettu juttu! :) Mä tiedän, että vaikka olen valittanut tästä vatsasta, kivuista ja kaikesta, tulen kaipaamaan masua ja liikkeitä. Ne on niin joka päiväisiä, jokainen liike tuntunut sydämen solukoissa ja tehnyt iloiseksi, mutta toki se, että tämän möyrijän saa pian syliin, on jotain niin ihanaa joka itkettää joka kerta kun ajattelen sitä asiaa :Heartbigred
 
Mä osaan ottaa stressiä vielä äitiyslomallakin, vaikka nyt pitäisi antaa itselleen aikaa levätä ja odotella! Mutta kun on niin paljon vielä tekemättä! Parit kirjahyllyt pitäisi laittaa myyntiin/ roudata johonkin hemmettiin, ja hommata pinnasänky ja vaatekaappi/-lipasto vauvalle ja pestä tulokkaan vaatteita ja ja ja... Lisäksi pelkään, että ehdin tylsistyä kotona, joten täytän kalenteria menoilla, kuten ystävien näkemisellä ja tein listan asioista, joita voisin tehdä, jos tulee toimeton olo. Eh...

Jotenkin en osaa vieläkään ajatella, että ihan kohta meillä on vauva. Viime yönä näin kylläkin ekan kerran unta vauvasta! :) Ja itse asiassa eilen mietin, tuleekohan hänestä enemmän mun vai miehen näköinen. Ja nyt taas toivon, että syntyisipä se jo, vaikka toisaalta toivon, että saataisiin olla vielä sen nelisen viikkoa ainakin kaksistaan.
 
Kaukaiselta tuntuu minusta vielä,päivät tuntuu matelevan ja reilu 6 viikkoa laskettuun aikaan. Mä oon ainakin ihan kyllästynyt kantamaan tätä jättipötsiä ja tahdon oman itseni takaisin joka on iloinen ja energinen, nyt kaikki on vankina tässä kropassa ja väsymyksen takia ei jaksa muuta ku olla vaan. Kunhan vauveli syntyy ja pystyy taas liikkumaan normaalisti ja saa veriarvot taas kohilleen niin eiköhän se olokin siitä kohene. Voin sanoa ihan suoraan että ei tule ikävä mahaa eikä raskautta, mä nautin enemmän vastasyntyneen hoivaamisesta kun tästä tilasta, raskaus on mulle vaan se pakollinen paha joka pitää kestää jos haluaa vauvan.
Ehkä se kohta mullekin kolahtaa et hei,, se on ihan kohta..viikonloppuna saan pinnasängyn ja turvakaukalon,jos vaikka sitten:)
 
Hui, ittekki huomannu kuinka nopeaa aika menny. Laskettuun aikaan enää viis viiikkoa jäljellä. Nyt hommannu tykötarpeet jouluruokiin, jotta kerkiää ne tehä ennen ku loppu alkaa häämöttään :-)
 
Mulla on laskettuun aikaan pari viikkoa enää. Vähän jännittää jo! Nyt asia on vihdoin konkretisoitunut, kun on joulukuun menoista joutunut karsimaan. Saa nähdä miten joulu vietetään, ei uskalla oikeen siihen mitään suuria suunnitelmia tehdä kun ei tiedä milloin tyyppi päättää ulostautua. Ulkona se joka tapauksessa Jouluna on, se on varma :)
 
eevis4:ihan samat fiilikset!voiku vois nukkuu loppuajan ja herätä siihen että jaahas,lähetäänpä synnyttää...mä oon niiiin väsy ja niiiin loppu tätä "vankeutta"...ny 33+6...kokonaiset 6 viikoa vielä,ei prkl jaksa enää..
 
täällä 4vko5pvä laskettuun ja 2vko5pvä rv 37 asti. minä eilen tein suursiivouksen ku se on mun tapa purkaa kehittäväst huono olo ja ärsytys. minä ku ajattelin että varmaa tulee iha järkyttäväst supparei ni ainoastaa alavatsa ja alaselkäkipu ja vilonta kohdunsuulla usein oli seuraus joten ihmettelin et jopas pääs vähällä. iteki ootan innolla että pikkunen tulis tälle puolelle vihdoin, ukko eilen oli että inshaAllah tulee ulkonäössä äitiin <3 alko mun siivottua ihmeen herkäks ja hempeeks. nyt ku mä sain siivottua koko kämpän ni on sit tyylii valmista neidin saapumiseen, vaatteet on pesty jo, käppä siivottu, tavaroi on valmiina, peti, peitto ja vaipat puuttuu.
 
Mua jänskättää ensinnäkin kumpiko täältä tulee ja sitten että minkähän näköinen ja luontoinen hän on :love7 Eniten pelottaa se että onko hän terve, vaikka raskaus ja ultrat yms. mennyt hyvin niin silti pelottaa terveyden tila.

Jotenkin kun tänne sivustolle tulee ja näkee omien kirjoitusten alla vielä tuon raskauden jäljellä olo päivien määrän niin tulee just tuommonen tunne että HUI, loppusuoralla ollaan! :happy093.mie varmaan sekoan täysin kun saan oman nyytin syliin:love7:happy093
tai sitten oon niin sekaisin jo valmiina että salan sekoilemaan jotain- ei kivaa, yhtään kun ei tiedä miten reagoi tuossa tilanteessa. Taidan olla jo nyt ihan sekaisin koko täti :laughing002
Entäs jos tuleekin yökki kun sitä vauvaa ei ole pesty kun ne ainakin telkkarissa laittaa sen asap rinnan päälle? :laughing021
 
12 päivää käynnistykseen ja jo alkaa jännittää.. Ei se kipu tai synnytys vaan suuresti muuttuva elämäntilanne. Vauvaa on kyllä odotettu innolla ja suurella rakkaudella enkä mitään muuta haluaisikaan kuin tuon toivottavasti terveen oman nyytin syliin, mutta kyllä tässä silti pieni pelkokin alkaa hiipiä puseroon kun aika alkaa niin konkreettisesti olla käsillä..
 
Se "euforia" mikä synnytyksen jälkeen tulee, ei välttämättä tule ihan heti, jos on vaikka pitkä ja kivulias synnytys. Sit kun se tulee, niin se on jotain ihan uskomattoman ihanaa ja kaunista! Sitä vaan tuijottaa vauvaa ja ajattelee miten voi olla jotain noin uskomatonta olemassa tässä maailmassa!!! Sitä hetkeä mä odotan innolla vaikka itse synnytys pelottaakin jonkin verran.
 
Perjantaina oli neuvola ja siellä tuli puhetta selkärangastani, kun se on 2-3cm alempana ja tuon lonkkakuun "sisällä".
Neuvolatäti sitten sanoi, että kun menet sinne synnytystapa-arvioon niin otappa puheeksi. Voi olla kuulemma este synnyttää normaalisti. Vauva ei välttämättä mahdu ulos.

Noh sinne arvioon olisi vielä 2 viikkoa, ja jos siellä sanotaan että sektio, niin se olisi jo heti seuraavalla viikolla. Tänä aamuna otin ja soitin ajanvaraukseen, että olisiko mahdollista päästä aijemmin. Huomenna aamulla saan kuulla tuomion. En millään tämän jännityksen kanssa pysty järjissäni odottamaaan tuota 2 viikkoa!!
Hui kun jännittää jo se huominen!

Pitäisi olla 5 viikkoa laskettuunaikaan, mutta jos sektioon mennään niin jäljellä on enää 3 viikkoa!
 
Hui! Miltä muuten tuntuu ajatella että on kohta vauva sylissä? tiistaihin enää viikko :hello2
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top