Huhtikuun hulinat :)

kiraffe

Vauhtiin päässyt keskustelija
Alotinpas tässä nyt uuden keskustelun uuden kuukauden kunniaksi :) Vaikka huomennahan se vasta vaihtuu, joten otin pienen varaslähdön..

Täällä tosin ollut nyt aika hiljasta, taitaa vilkkampaa olla tuolla facebookin puolella, mut yritetään jonkinnäköstä juttua pitää täälläkin yllä..

Täällä nyt siis 10+1, ja pahoinvointi ei ota hellitäkseen... Toivon todella että noin kahden viikon päästä olis parempi olo.. mut jotenkin oon pikuhiljaa alkanut nauttia tästä raskaudesta, tosin vielä en juhli, ennen kun ultrassa oon käyny, sitä ennen voi tapahtua vaikka mitä, ja voihan tietty senkin jälkeen. Mut ainaki tää olo vähän kertoo siitä, että ainaki jotain elämää tuolla masussa olis.. :)

Ihanaa kevään odotusta kaikille!! Tänään täällä ollut ihana kevät päivä, ja kaupasta tarttui mukaan hirmunen kasa multaa ja kasvien siemeniä, enskesänä mun puutarha loistaa! :)
 
Heips,

Ehdin tuonne matelevaan maaliskuuhun jo kirjoitella, mutta laitetaanpä tänne uudestaan.

Mahtuisiko vielä yksi uusi joukkoon ?

Pähkinänkuoressa: kolmatta odotan, 31v ja TAYSiin menossa 2.10.2012 tai sinnepäin..

Esikoisen aikoihin 05-06 olin täällä palstalla aktiivinen, mutta sitten toisen lapsen tullessa perheeseen ei aika enää riittänyt. Nyt nuo lapset ovat 6v ja 4v ja muistelin, että miten mukavia keskusteluja täällä palstalla oli silloin aikoinaan.

Pienen kunnan etuna täytyy mainostaa, että me päästään naapurikuntaan yksityiselle kaksi kertaa ultraan. Np-ultra oli jo, ja kaikki siellä hyvin. Sen jälkeen olo ollut luottavaisempi. VÄSYMYS on aivan kammottavaa edelleen!!! Muut raskausoireet hävisivät siinä kymppiviikon jälkeen. No, rinnat on vielä tosin arat, mutta tuo väsymys, milloin se lakkaa!!!
 
Noniin tyhmänäkin se minä kirjottelin maaliskuulle vielä :D joten tässä kopsua sieltä:
Kiva saada uusia odottajia joukkoon :) Tervetuloa!
Väsymys kyllä vaivaa täälläkin hurjasti! Vaikka tulee välillä nukuttua ihan 10-13h yöunia niin silti väsyttää armottomasti..
Nyt mulla on tullu sellaisia repiviä kipuja alasvatsan tuntumassa, kun esim nousee sohvalta nopeasti ja sitten öisin jos kääntää kylkeä niin repii alavatsaa, oisko nää niitä liitoskipuja? Esikoisen odotusaikana ei tälläisiä ollut. Mutta ne siis kestää ihan muutaman sekunnin, joten en niistä ole huolestunut.. Neuvolassa pitänee kysellä niistä tarkemmin reilu parin viikon päästä, taikka lääkäri käyntihän se on mutta sama asia :D
Ja ihana sokerirasitustestikin olis parin viikon päästä edessä, ällöttää se litku jo valmiiksi.. esikoisen aikanakin jouduin käymään! Kiitos isäni hetkin sitten saaman diadetes-diagnoosin.
Onko muita jotka joutuvat tämän ihanan kokemuksen kokemaan? :D
 
Sari*: Mulla on kans edessä tuo sokerirasitus, se on ihan kamala.. esikoisen kanssa jouduin siihen kans joskus viikolla 25, kun muuten en olis joutunu ellei rakenneultrassa oltas huomattu et poika on vähän isokokoisempi. Kun oon normaalipainoinen eikä suvussakaan ole diabetesta. Nii nyt sano heti neuvolassa, että koska poika oli niin iso syntyessään (4570g) nii joudun nyt automaattisesti siihen sokerirasitukseen..

Tasan 2 viikkoa ekaan ultraan!!! :) Ei enää kauhean kauan, vois toki mennä aika hivenen nopeamminkin... Mut onneks on kevät, ja muutenkin paljon puuhaa, nii eiköhän se aika siitä kulu.. :) 
 
Täällä kans yks joka tulee joutumaan tuohon sokerirasitukseen, koska meillä sukurasitteena diabetesta.. Ajatuskin kammottaa :/ mutta tehdään ilmeisesti joskus rv 20 jälkeen?
 
Minä myös olen menossa sokerirasitukseen. Melkeinpä kaikki siihen "joutuu" loppujen lopuksi. Mulla ratkaisee ikä, ylipaino ja esikoisen iso syntymäpaino. Mutta mielelläni menen, koska sitten voin olla huoletta sen asian suhteen tai saan asianmukaista hoitoa jos tarvetta ilmenee. Raskausdiabetestä kun ei välttämättä mistään huomaa ilman tuota testiä, se voi olla hyvinkin salakavala. Eihän se toki herkkua ole se rasitus, mutta hengissä siitä on tietääkseni kaikki selvinneet. ;) Mulle suurin haaste on saada pysymään se liemi sisällä oksentamatta...

Tää väsymys on jotain aivan älytöntä. Odotan miehen kotiutumista kuin kuuta nousevaa, että pääsen lepäämään. Onneksi nyt on lyhyt viikko pääsiäisen takia.
 
Kiva huomata etten ole ainoa joka joutuu sitä litkua nielemään :D Esikoisen kanssa jouduin käymään kahdesti rv 12-16 ja sit muistaakseni rv 24-27.. Taitaa toinen kerta odottaa nytkin :( Mutta joo kuten meemi sanoi kyllä siitä hengissä selviää.. :) hirvittää vaan ku pitää paastota niin pitkään aamulla saa vain lasin vettä juoda..
Onko teitä vaivannut päänsärky? Mulla tuntuu että joka päivä päätä jomottaa, en tiedä johtuuko erittäin jumissa olevista niskoista/hartioista vai raskaudesta.. on tosi inhottavaa.. olen yrittänyt jumpata ja mies hieronu mutta ei tunnu millään auttavan.. pitäis kait mennä ihan oikeelle hierojalle josko se sais jumittumat auki..
 
Heipä hei, minä alan myös varovasti pikkuhiljaa siirtyä mukaan keskusteluun.. :) Ehkä seuraavan ultran jälkeen hieman varmempana. Mulla kun on ensimmäinen raskaus vasta meneillään, niin kerrotteko tarkemmin kokemuksia tuosta sokerirasituksesta? Kiinnostaa, kun tiedän jo melko varmasti, että siihen tilanteeseen tulen joutumaan.
 
Tervetuloa mukaan Nikki! :) Siittä sokerirasituksesta, että se kestää 2h, eka otetaan verikokeet ja sit juodaan sellasta oisko se jotain glukoosivettä, tositosi makeeta litkua, sit odotetaan tunti ja otetaan taas verikokeet ja sit taas tunti ja verikokeet, sit pääsee kotiin :) näin ainakin viimeksi, tuloksien saannissa menee pari-kolme päivää.
NIKKI: millä viikoilla olet? onko sulle neuvolassa jo sanottu että joudut sokrukokeisiin? :)
 
Minäkin tänne nyt kirjoittelen, kun vihdoin uskaltauduin liittymään. Tuntuu niin epätodelliselta vielä koko raskaus, vaikka oireet on selvät :) 31.10. on siis laskettu aika terkan mukaan, saa nähdä näyttääkö ultra parin viikon päästä samaa. Ja ensimmäistä täällä odotellaan. Sokerirasitukseen tuli siis mullekin komento, ehdin täyttää tammikuussa 25 ja sen ymmärsin olevan syynä .Muuten ei meillä oo mitään sukurasitetta tai muuta ja painokin on vielä normaalin rajoissa itsellä. :) Mut jännittävä matka tuntuu olevan edessä tuonne lokakuun loppuun, varmaan ensi kerralla sitten jo helpompaa, jos kaikki tällä kertaa hyvin menee :)
 
Meillä oli eilen ultra ja nt näytti hyvältä! Oli omituista katsella toisen siellä liikkuvan ja taputtelevan käsiä yhteen, kun itse ei tunne mitään. Ultran mukaan laskettu aika olisi nyt 16.10, eli pari päivää aikaistui siitä mitä ollaan itse laskettu. Seuraavan kerran itsellä ultra sitten toukokuun lopussa, onneksi saatiin paljon kuvia mitä katsella tällä välin! :D nyt tuntuu, että maha olisi jo hiukan esillä ja viikonloppuna farkut ahdisti, kun oon nyt muuten melkeinpä kulkenu collareissa.. :)
 
Sari, tällä hetkellä menossa 10+4, laskettu aika 27. lokakuuta. :) Jännityksen ja kauhun sekaisin tuntein odotellaan, että miten kaikki sujuu. Vähän vielä jännitän tuota keskenmenoriskiäkin, ja ihan sen takia vielä varovaisin mielin mennään eteenpäin..

Ei olla neuvolassa vielä puhuttu asiasta, ensimmäiset verikokeet sun muut kohta tulossa. On vaan toi sokerirasituskoe ihan sen takia mielessä, kun meillä on tota sukurasitetta sen verta ollut.

Tänään oli ensimmäinen neuvolakäynti, sydänäänet kuuluivat todella selkeästi, vaikka maha-asukki koittikin kovasti karata laitteen ulottumattomiin... ;) Näin ensimmäistä lasta odottaessa ihmettelin myös sitä, että miten hyvin neuvola hoitaa kaikki asiat mun puolesta. Ultrastakin kuulema soitellaan ensiviikolla ja kerrotaan, että milloin mulle on varattu aika. Helppoa, kun kaikki tehdään valmiiksi, ei itse tarvitse juuri muuta kuin ilmestyä paikalle. :D 
 
Täällä väsymys jatkuu ja rinnat paisuu(on niissä lätyissä kahden imijän jäljiltä varaakin paisua.. ). Eilen illalla ruuan jälkeen väsytti ja oikaisin sohvalle. Silmissä pimeni välittömästi!!! Kun havahduin luulin torkahtaneeni kymmeneksi minuutiksi. Todellisuudessa olin lasten hyppiessä päälläni ja katsoessa telkkaa nukkunutkin kokonaisen tunnin . Onneksi mies oli siis jo kotona ja vähän naureskeli... Mutta tosissaan mun täytyy lähtee ostamaan isompia rintaliivejä, kun tänään huomasin, että trikoopaidoista näyttää jo vähän pahalta.

Millaisia kokemuksia useampia synnyttäneillä on jälkisuppareista? Mä olin unohtanut ne kokonaan, kunnes ne tuli puheeksi eräässä kahvipöydässä. Nimittäin kakkosen kohdalla supparit tuli aina juuri silloin kun imetin. Inhosin alusta saakka imetystä kun se siis sattui muualle... En muista kauanko kesti, mutta haluaisin imetyksestä yhtä ihanan kuvan kuin esikoisen ajoilta on.

rv 14+1
 
NIKKI: Teillä päin onki helppoa, meillä päin (asun siis tuusulassa) pitää itse varata ajat ihan joka paikkaan ultraan yms.

Juu kyllä väsymys on välillä niiin kamalaa että meinaa pystyyn nukahtaa! Ja nyt on tullu närästyskin jo, ekassa raskaudessa närästys alkoi vasta rv 30 jälkeen.. Sanoinkin miehelle että ompa tosi kivaa kun kaikki mitä suuhun laittaa niin rupee heti närästää ja jos sit vielä jatkuun koko loppu raskauden niin voi jee.. mahtaa tulla mukavaa!
Mulla ei muistaakseni ollut esikon kohdalla niitä jälkisuppareita kun sairaalassa ihan muutamia eikä ne ollut edes kovin kivuliaita..
 
Voi sokerirasitus toivottavasti en nyt joudu kun ensimmäisen aikana oli kaks kertaa ja syy oli vaan se että liian suuri sukurasite vaikka kahdella mun isovanhemmista on 2 tyypin sokeritauti silloon olin tietty itte vähän liian tukeva nyt paino indeksi normaali.. mutta voi jesta kun inhoon sitä.. koko päivä pilalla kun siinä käy
 
Viimeksi kun kirjoitin taisi ultra olla takana ja nyt mennään jo 16 + 3. Maha paisuu, vieläkin näyttää vaan "läskikasalta" vaikkakin jo pikkuhiljaa työntäävaatteiden läpi (kuinkahan iso tästä tulee, kääk???).

Hassua, mutta nyt kun on jotain konkreettista tulossa niin on jotenkin pienen pieni pelko tullut että mitäs jos kaikki ei menekään hyvin?? Täytyy yrittää vaan pitää järki maassa.

Koska tää on myös mun ensimmäinen raskaus niin on kaikki tuntemukset ja muutokset ovat niin ihmeellisiä että menee hetki ymmärtää ja tajuta mistä on kyse. Aina en pysy mukana.  Kuten esimerkiksi rinnat, jotka ovat paisuneet (pienestä C-kupista DD:hen, E:n rajamailla ollaan nyt) ja viime päivinä on sellaista painetta tuntunut alavatsassa. Kiristänyt ja nipistellyt on myös, mutta aina helpottunut jos ja kun olen ottanut rauhallisemmin. Onko kellään muilla samanlaisia tuntemuksia ollut? Liitoskipuja jonkun verran, etenkin maaten ja liian äkkinäisesti kääntää kylkä niin aiai kun vihlasee.

Vaikka ei väsytä vielä liioin, niin on kyllä ihan eri energiataso kyseessä. Yritän liikkua jotta pysyy kunnossa, ja ilmoitinkin itse sellaisen raskaus-pilates kurssille.

Miten te muut? Minlälaisia tuntemuksia, fiiliksiä ja energiatasoa teillä on? Ois tosi kiva kuulla.
 
Kielokki, tuo teksti olisi voinut hyvinkin olla minun kirjoittama..
Vaikka viikot tosiaan on 16+1, niin pieni pelko on hiipinyt takaraivoon.. Tuntuu niin epätodelliselta että raskaus lähenee jo puoltaväliä, vaikka itse en siitä millään tavalla ole tietoinen lukuunottamatta ajoittaisia vatsatuntemuksia.. Liikkeitä en vielä tunne, ja kaikki muutkin oireet ovat pikkuhiljaa kadonneet takavasemmalle.. 
Toki tiedän että kaikki on hyvin, eilenkin se neuvolassa varmistui, mutta minkäs teet kun mieli tekee tepposia.. 

Mulla on myös ollut erilaisia vatsan vihlaisuja, kiristämistä ja paineen tunnetta. Samoin äkillisissä liikkeissä vihlaisee mukavasti.. Ja tuntuu että nyt viikon aikana on alkanut vatsa tulla esille..

Alkuraskauden kaamosväsymyksestä on nyt päästy suurimmaksi osaksi eroon, mutta en vieläkään koe olevani samoilla energioilla liikkeillä kuin ennen :) 
Nyt täytyisi vaan nauttia, ihanaa että kesä tulee, ja rakenneultra lähenee. 
 
 
Mie olen tuolla marraskuisissa edelleen, vaikka laskettuaika muuttui ultrassa 26.10. Täällä tuntuu olevan vähä hiljasta, ko kaikki on ilmeisesti fb-ryhmässä :). 
 
Täällä kans ensimmäistä odotellaan ja 3.10 olis LA. 
Noista tuntemuksista et onko kaikki kunnossa niin itselläki ollu tosi samoja tuntemuksia! Miettii et entä jos vauvalla ei olekkaan kaikki kunnossa:/ viimekertasella neuvolakäynnillä ei meinattu löytää sydänääniä ollenkaan, mutta on kuulema normaalia noina viikkoina (silloin vk15) löytyi se sydänääni sieltä kaiken muun kohinan läpi ainakin yhden kerran.. minä sitä en tosian erottanut! 

Nyt sitten viikolla 18 on alkanut pikkuinen antaa merkkejä itsestään rytmikkäillä pikkupotkuilla :) eli taitaa kaikki olla ihan kunnossa! Lienee ihan normaalia odottavilla et tulee niitä tuntemuksia et entä jos vauvalla on joku hätänä.. Malttamattomana odottamaan rakenneultraa ja jännäämään josko sais tietää kumpi sieltä mahdollisesti olis tulossa :D 2vk pitäs malttaa odottaa! 
 
Heippa!
Täällä ilmottautuisi mukaan uusi odottaja, tai no toista tässä odotellaan :) Ennestään perheestä löytyy 4v poika ja takana on yksi keskenmeno 2010.. Nyt sitten odotellaan pikkukakkosta innosta puhkuen saapuvaksi 21.10.
Olisi mukava saada juttu seuraa ja ehkä jopa uusia ystäviä tätä kautta sillä muuton takia ja muutenkin ei noita tuttuja liikaa ole. Kaverit on eri elämän tilanteessa ja eivät oikeen ole mukana tässä raskaus touhussa.
Aika on vissiin kullannut muistot edellisestä raskaudesta sillä olo ei tosiaan ole mitenkään hehkeä ollut hetkeen :D Pahaa oloa ja armotonta väsymystä sekä kaikkea mahdollista krenkkaa on ollut jo heti alusta ja välillä ei tiiä miten päin sitä olisi itsensä kanssa. Olisin mielelläni myös liittymässä tuonne facebookin ryhmään jos sinne vaan mahtuu mukaan. Voisi siellä helpommin olla mukana menossa ja kirjoitella henkilökohtaisempaa esittelyä :)
Onnea kaikille kanssa odottajille
 
Takaisin
Top