Huhtikuun horinat :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Suhwi
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tänään sain toisen tuikkauksen kortisonia ja makasin jälleen tunnin sydänkäyriä mittaavassa ktg-laitteessa. Sekä eilen että tänään painelin myös semmoista nappulaa aina, kun tunsin vauvan liikkeen. Kumpanakin päivänä tuli parikymmentä liikettä tunnin aikana.

Kuten muutkin päivystyksessä olevat, esim. yksi pahoista supistuksista kärsivä nainen (auts) - jouduin odottamaan kierroksella olevaa lääkäriä melkein pari tuntia, ennen kuin sain luvan lähteä kotiin. Käyrät näyttivät siis lääkärin mukaan olevan kunnossa.

Huomisaamuna taas tunti sydänkäyrälaitetta ennen töihinmenoa - saadaanpa ainakin käppyrää piirreltyä! Tiistaina sitten vasta tosiaan se lääkäriultra, jossa saan varmaan jotain lisätietoja tulevasta.

En tiedä, johtuiko kortisonista vai pelkästä huolesta, mutta nukuin viime yönä todella levottomasti ja vähän. Valvoin mm. aamuyöstä pari tuntia. Mies heräsi kääntyilyyni ja ehdotti, että vaihtaisimme sängyn puolia. Kuulemma joku unitutkijoiden vinkki, että paikanvaihdos voi auttaa. Kumma kyllä se toimi - onnistuin nukahtamaan vielä pariksi tunniksi ennen aamua.

Meidänkin on tarkoitus tässä lähiaikoina tilata Ikeasta pinnasänky ja laatikosto hoitotasolla. Pienempää tavaraa (esim. vauvan amme) käydään sitten itse Ikean myymälästä hakemassa. Toisesta nettikaupasta on katsottu myös kala-aiheinen leikkimatto lelukaarella (kalat liittyvät miehen opintoihin, sikälikin kotoisa teema). Vaunuthan meillä jo onkin ja yksi laatikollinen vaatteita. Mietin aiemmin, että koossa 44 ostamani vaate taisi olla turha ostos, vaan saattaapi pienelle potkupuvulle olla sittenkin käyttöä...
 
Mitäs te suosittelette "hoitomuotona" siihen että mua suututtaa ihan koko ajan ja lähes kaikki asiat...ottaa vaan niin päähän ja ärsyttää :( pinna on ihan minimaalinen tällä hetkellä ja innostus tehdä kotona juttuja on ihan nollassa..harmittaa olla tällainen persiikseen ammuttu karhu!!
 
Mullakin tuli käytyä eilen illalla käyrillä. Olin jo pari päivää tuntenut vähemmän liikkeitä ja eilen kun yritin pariinkin otteeseen tehdä liikelaskentaa, en koskaan saanut sitä kymmentä liikettä. Illansuussa soittelin Naikkarille ja kätilö tuumi että todennäköisesti johtuu vaan vauvan asennosta, mutta että parempi tulla tsekkauttamaan. Joten mäkin sen tunnin makasin käyrillä ja kuten Klementiini, painoin napista aina kun tunsin liikkeitä. Lääkäri vielä sen jälkeen ultrasi vauvan. Liikkeitä oli reilusti, käyrän anturista kuulin nekin liikkeet, joita en tuntenut. Ja vauva on tosiaan tiukasti perätilassa, sen takia mä en tunne potkuja tuossa ylempänä ollenkaan. Mutta siis, kaikki hyvin niin käyrällä kuin ultrassakin. Alkaa pikkuhiljaa taas tulla parempi kuva Naistenklinikastakin, oli taas niin ihana kätilö ja lääkäri, jotka olivat molemmat sitä mieltä, että äiti on paras huomaamaan, jos jotain onkin vialla, eli käymään vaan heti jos siltä tuntuu. Oma mieli rauhoittui aivan älyttömästi, nyt en hypi seinille vaikka potkuja ei entiseen malliin tunnukkaan, taitaa vaan olla toinen perätilalapsi tulossa (kakkonen oli kanssa tässä vaiheessa jo tiukasti asemissa eikä enää kääntynyt).
 
Mariannu - ihanaa, että kaikki oli hyvin ja sait laitteesta mielenrauhan. Minäkin arvostan Naistenklinikan väkeä todella paljon - erittäin mukavaa ja pätevää porukkaa. Kätilöt ja seniorilääkärit tuntuvat lisäksi ymmärtävän, kuinka tärkeää on saada äiti rauhoittumaan. Nuoremmat lääkärit saattavat usein hoitaa hommaa vielä vähän teknisemmin - mutta sehän on todellakin inhimillistä. Kokemus opettaa.

Höpönlöpö - hormonithan ne voivat välillä tehdä hirviöksi. Pitää varmaan olla itselleen armollinen ja pyytää muiltakin ymmärrystä. Levätä ja ajatella mukavia ajatuksia. Itse olen tosin huomannut, että känkkäränkkäolo saattaa peittää alleen sen, että oikeasti tekisi mieli itkeä. Pari kertaa olen kiukutellut miehelle ihan typeristä syistä niin, ettei hän ole osannut oikein suhtautua. Sitten kun lopulta olen purskahtanut itkuun ja kertonut halimaan rynnänneen miehen sylissä, mikä oikeasti painaa, niin fiilis paraneekin nopeasti.
 
Täällä kanssa oma kiukuttelu miehelle ja lapsille johtuu selvästi usein omasta pahasta mielestä... Kiukuttelen, kiukuttelen ja lopulta kun mies ärähtää, että mitä ihmettä sä koko ajan kiukkuat, tulee itku ja sitten kauhea vuodatus siitä, kuinka on koko ajan ollut huoli vauvasta... Ja sitten tulee onneksi parempi mieli.

Pikkuneiti pyörähti ympäri :). Paineen tunne alapäässä helpotti heti ja omaa mielenrauhaa helpottaa kunnon potkut sivuille ja ylämahaan :).

Ja ulkona sataa lunta, voi apua.... Missä ihana kevät???
 
kiva etten ole ainoa....toi on kyllä totta toi että helpottaa sit ku saa purettua sen kiukun itkuksi,mutta kun tuntuu siltä tällä hetkellä että on niin mahottoman itkuherkkäkin että :/ ihanat hormoonit <3 kun jotenkin niin erilainen olla kun ekasta raskaudesta.....pöh....
Ja joo siis minne lumipeitteen alle se hienosti alkanut kevätkin nyt hautautui kaiken kukkuraksi!!??
 
Ah, mielialanvaihtelut :/ Tuntuu että varsinkin miestä kohtaan oon oikeen hirviö :( Muutenkin tunteet menee laidasta laitaan. Viimeksi pari päivää sitte sain itkuraivarit kun en ymmärtäny kelan sivuilta jotain juttua :) ja nyt on niin pirteä ja kevyt olo kun vein lappusia töihin ja saan laittaa hakemuksia eteenpäin!
 
Tänään ei kyllä YHTÄÄÄÄÄN huvittaisi lähteä töihin. :( 7 viikkoa vielä töitä jäljellä. Ehkä tää on taas joku maanantaiahdistus. :D
 
Mulla sit taas on hirveä hinku takasin töihin kun minä oon jo lomailun alottanut, tänä vuonna en enää töihi mene:D harmi vaan kun en tuota työtä voi enää tehdä:/

Mulla kans helposti tulee kiukku kun miettii joitain asioita yksin päässään eikä puhu niistä, jos on huono olla niin tulee helposti äksyiltyä kaikille vaikka ei mitenkään liittyisi heihin. Onneksi mies ainakin ymmärtää mun kiukutteluni, muut ovat välillä vähän ihmeissään kun mökötän ja tiuskin:D

Tällä viikolla pitäisi mun vaunujen tulla, en malta odottaa:)
 
kiva lukea etten oo ainoa kelle tulee itku ja raivokohtauksia näillä viikoilla.
Mä kun luulin että ne pahimmat olis ollu jo monta viikkoa sitten mut ei tosissaan ole.
Mies parka saa kyllä kuulla ihan kaikesta, löydän itteni nalkuttamasta jokisesta pikku asiasta ja sitten vielä itken päälle.
 

Täällä myös kiukutaan ja äristään. Pistän tosiaan hormonien ja väsymyksen piikkiin. Tuo väsymys kun ei ota millään talttuakseen! Uniajat tuntuisi tällä odottajalla olevan iltakuudesta puolille öin, jonka jälkeen ahdistaa ja uni ei ota tullakseen millään. Vauvakin vetää öisin kovaa rundia, niin, että nukkuminen on varmasti mahdotonta. Sitten aamukuudesta pitäisi taas saada nukkua puolillepäivin. Yritä tässä nyt sitten vääntää töitä (kasista neljään) ja pyörittää perhettä. Huh huh. Aika zombina saa vetää varmaan seuraavat viikot ennenkuin pääsee lomalle. Missähän välissä sitä ehtisi/jaksaisi tehdä niitä ihania hankintoja, joista jo kirjoittelittekin? Olin tuossa kuumeessa ja ne vuorokaudet vedin unta läpeensä, oli aika eri hieno olo sen jälkeen! Muuttunut nainen taisi mieskin todeta. ;)

 
Tuonne ultrakuulumisketjuun tämä tietysti kuuluisi, mutta jatketaan nyt tänne, kun kerran aloitettiin:

Olin tänään uudessa kontrolliultrassa. Vauvan mittoja ei nyt otettukaan, koska viikon mittausväli on kuulemma liian lyhyt kertoakseen mitään. Uudet mitat saamme siis vasta viikon päästä. Siitä huolimatta käynti oli hyvä: lapsiveden määrä oli normaali, napanuoran virtaukset hyvät, vauveli liikuskeli vilkkaasti ja sykekäyräkin oli jälleen hyvä.

Seuranta jatkuu, muttei ihan yhtä tiiviinä: käyn tällä viikolla vielä pari kertaa käyrillä - ja ensi viikon ultra kertonee taas paljon lisää. Silloin ollaankin jo viikolla 30. Jee!
 
Klementiini, olipa todella ihania uutisia! Toivotaan että vauva kasvaa tasaisesti ja saat kasvatella mahaa kesään saakka :). Koska menette ultraan? Meillä on taas ensi torstaina edessä. Itsestä ainakin tuntuu että maha kasvaa, joten toivon että vauva kasvaa myöskin (enkä vaan itse kasvata rasvakerrosta...).

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top