Huhtikuun horinat :)

linella, mulla on myös jatkuvaa tukkoisuutta nenässä. Aamuisin saa yskiä tunnin putkeen ja keuhkoista irtoaa oikein paksua limaa. Sain allergian hoitoon nenäsumutetta, mutta se ei tunnu tällaiseen tukkoisuuteen auttavan.

Hui, kuulostaa niin hurjalta että osan pitää alkaa jo henkisesti ja fyysisestikin valmistautua vauvan syntymään lähiaikoina. Meillä on kyllä tavarat ja muut suht hyvin hankittu, mutta henkinen valmistautuminen on vielä ihan puolitiessä - esikoinen kun on kyseessä.. Tsemppiä Klementiini ja Mariannu! ♥

Meillä Toukka viihtyy kohdussa pää alaspäin, kuten teki jo rakenneultrassa. :) Kovimmat potkut tuntuu aina navan lähettyvillä tai jommassa kummassa kyljessä. Alempana tuntuu pienempiä liikkeitä, oon tulkinnut ne käsillä viuhtomiseksi.
 
Klementtiinille jaksamisia täältä, toivottavasti nyt ottaisi sen kasvuspurtin vielä:)

Aika hurjaa tosiaan että pian jo saattaa joku olla synnyttämässä. Minä en ole ehtinyt edes ajatella koko asiaa. Ehkä pitäisi alkaa perehtyä vähän kaikkeen, eihän sitä koskaan tiedä mitä itselle tapahtuu.

Tuota nenän tukkoisuutta löytyy myös täältä, tosin mulla on ollut varmaan viimiset 3 vuotta sitä. Tupakoinnin lopetettuani se hieman helpotti mutta varsinkin öisin vaivaa tukkoisuus, ja senkin takia valvon kun ei saa hengitettyä.

Tänään kävin lääkärineuvolassa, kaikki oli mallillaan; kohdunsuu kiinteä ja kiinni, verenpaineet normaalit, vauvan syke 148, sf mitta 25 ja pää alaspäin edelleen. Hän on viihtynyt kyllä sieltä rakenneultrasta asti tuossa asennossa, ei tykkää kääntyä ja toivottavasti ei käännykkään:D mulla ei taaskaan mitattu hemoglobiinia, enkä muistanut edes sanoa siitä. oon ollut niin väsynyt että olis ollut ehkä tarpeen se mitata. Jos nyt väsymys jatkuu niin soittelen sitten neuvolaan. Huomenna olisi sokerirasitus heti aamusta, kääk!
 
Ninspe, mullakin on huomenna aamulla sokerirasituskoe.. Stressaan sitä jo nyt! Vihaan verikokeita ja meinaan aina pyörtyä, kun multa verta otetaan. Miten lie käy, kun a. pitää olla syömättä yli 12 tuntia, b. verta otetaan 3 kertaa ja c. pitää juoda jotain sokerilientä. :D Hauska, että teilläkin pikkuinen viihtyy jo nyt pää alaspäin!
 
Mä en kanssa tykkää yhtään kun verta otetaan, ja nyt pitää vielä kärvistellä ilman juomia ja syötävää!:D pelkään että oksennan sen litkun ulos. toivottavasti kuitenkin kaikki menee ihan suht hyvin:D

tuntuuko sulla tiinaO_o kovia liikkeitä tuolla alhaalla, kun vauva pää alaspäin? kun välillä epäilyttää että voiko se niin päin oikeasti olla, ihan järkyttävä hakkaaminen välillä tonne alakertaan:D ja nyrkkeilyt näkyy myös vatsan läpi! Kiva välillä kun potkii tuonne kylkiluihin ja samaan aikaan nyrkkeilee alavatsaa:D taitaa voimakas kaveri olla tulossa....
 
Kovasti tsemppiä Klementiinille! Toivottavasti kaikki sujuu kuitenkin hyvin. Hurja tilanne. :(

22+2 käyty neuvolassa ja viimein on painokin saatu nousuun! Nyt on tullut 2kg lisää painoa raskauden aikana. Kohdunopohjan korkeus mitattiin ensimmäistä kertaa ja se oli 18. Sykkeet ja liikkeet hyvät. Tällä kertaa neuvolatäti ei ottanut hemoglobiinia ja itse sen unohdin totaalisesti. Muistin vasta käynnin jälkeen, että olisi kiva saada tietää sekin.

Kelan laput sain mutta eipä neuvolasta paljoa neuvoa tule asian suhteen. Hän sanoi vain, että täyttele neitissä ja tuossa lapussa on nuo tärkeimmät tiedot. Minusta jotenkin tuntuu ettei meidän neuvolatäti tiedä mistään mitään. Joka kysymykseen saa etsiä itse vastaukset aina. Hänen tehtävänsä on vaan ojennella lappuja oman tsekkauslistan avulla. Olispa joku toinen täti.

No mutta eipä mulla oikeita huolia ole. Kaikki pitäisi olla mussukalla hyvin massussa. :) Kovasti tsemppiä kaikille! Eipä tässä enää kauaa mene kun nuuhkitaan omia pikkuisiamme.
 
IhmeitäOotellen eikö teidän olisi mahdollista vaihtaa neuvolantätiä? Tiedän, että kaveripiirissä on ainakin jotkut vaihtaneet, kun eivät ole halunneet käydä sillä, joka on asuinalueen perusteella määräytynyt. 
 
Tsemppiä erityisesti Klementtiinille, kuten myös Mariannulle! 
Tilanne teillä molemmilla kuulostaa samalta kuin minulla viime raskaudessa. Tytön kasvu laahasi jäljessä (ensin pään mitta, sitten muutkin mitat) mutta mitään syytä kasvun laahaamiselle ei löydetty. Ja huoli olikin ihan turha kun tyttö sitten syntyi, oli kasvanut koko ajan normaalisti, oli vain kohdussa niin syvällä lantiossa että pään mitta jäi aina pienemmäksi kuin olisi pitänyt joten siksi painoarvio oli pienempi. Joten aina en luottaisi tuohon painoarvioonkaan mutta toki teidän tilanteet on ehdottomasti otettava vakavasti. 
Minunkin synnytys olisi käynnistetty pian lasketun ajan jälkeen mikäli synnytys ei olisi alkanut koska viimeisessä kontrollissa painoa ei ollut tullut kuin 200g ja viimesillä viikoilla niitä pitäisi olla tullut kuukaudessa kuitenkin reippaasti enemmän. Painoarvio heitti lopussa yli 600g liian vähäiseksi ja luulen että aiemminkin olleissa kontrolleissa arvioitiin tyttö liian pieneksi. 

Mutta hienoa että Suomessa pidetään äideistä ja vauvoista todella hyvää huolta jos on jotain erikoista ja keskosten hoito on huippulokkaa joten minua ainakin se lohdutti kun varoiteltiin ennenaikaisella syntymisellä. :) 

Maha on nyt alkanut olla tiellä. Viikon verran on olo tuntunut tukalalta, varmaan noussut tuohon ihan rintojen alapuolelle asti joten siksi olo tuntuu vaikealta. Lyhyt ihminen kun olen niin vatsassa joku 20-30cm vauva vie ison tilan. Täällä vauva vaihtaa asentoa harva se päivä, joskus monesti päivässä. Nyt luulen hänen kuitenkin vaihtaneen asentoaan raivotarjontaan kun potkut tuntuu ylhäällä ja kyljissä. Pari kertaa vauva on ollut myös ihan poikittain ja sekös on todella inhottavan tuntuista. 
Ens viikolla neuvolaan, kiva sielläkin päästä käymään vaihteeksi. :) JA hirveesti kaikkea muutakin ohjelmaa on, jotenkin tuntuu välillä että kiva olisi vain olla ja odotella. 
Nimejä ja kummeja on tullut myös mietittyä. Hirveä pesänrakennusvietti on myös ollut päällänsä jo pitkään. Toukokuussa reissu Ikeaan on tiedossa, sitten isompia ostoksia vauvalle. :) 
Synnytystä ja niitä tunteita kun oma rakas vauva on vierellä, odotan jo kovasti. :) Ne vauvan ensi hetket on jotain niin ihanaa etten osaa edes sanoa sitä oikeilla sanoilla. Paljon on tullut mietittyä edellisiä synnytyksiä ja juuri niitä ajatuksia kun vauva on saatettu maailmaan. Toivottavasti tietysti kaikki menisi hyvin, kivut kyllä kestän kun tiedän miten ihana palkinto meitä odottaa. <3 
 
Täällä aloitettiinkin huhtikuu sairaslomalla. Viime viikolla hain neuvolasta sairaslomaa ja tällä viikolla uudestaan. Syynä oli huimaus ja pyörtyily. Huimausta on koko ajan ollut vähän mutta kahtena aamuna oon meinannut pyörtyä ja oksentaa bussiin. Ens viikolla olis neuvola ja lääkäri samalla niin pitää varmaan lääkärin kanssa keskustella asiasta. Edellisessäkin raskaudessa jouduin tämän saman syyn takia olemaan sairaslomalla. Erona vaan on vaan että sillon tein seisomatyötä ja nyt opiskelen eli enimäkseen istumista. Olin kuvitellut että saisisin käytyä tämän vuoden loppuun asti kun koulukin loppuis jo toukokuun puolella ja eikä olis vara olla välillä sairaslomalla kun lentää kursseilta ulos :(

Itseäni mietityttää vauvan koko ja enemmänkin niin päin että se on "liian" iso. Pelkään että syntyessään vauva painaa reippaasti yli neljä kiloa ja keskustelinkin tästä viimeksi neuvolassa. Luultavimmin isompikin vauva mahtuu hyvin syntymään alakautta mutta pelottaa jotenkin reippaasti yli neljän kilon pötkylän synnyttäminen. Onneksi neuvolassa täti on hyvin ymmärtäväinen ja rauhotteli että vauvan koko voidaan mahdollisesti ultralla katsoa sitten lähempänä. Eihän se ultraaminen kokoa muuta mutta itse osaisi jotenkin valmistautua jos vauva on iso. Pääasia on kuitenkin että kaikki on hyvin olipa koko mikä tahansa :) Tuntuu myös aika hölmöltä murehtia ja miettiä tämmöstä asiaa mutta kun ei ajatuksilleen voi mitään.

Minä en oo varma miten päin vauva on mahassa. Välillä tuntuu kovempia potkuja ylhäällä ja välillä alhaalla. Luulavasti ei oo vielä asettunut mitenkään päin. Oon tästäkin kehitellyt itselleni yhden asian murehtia lisää. Pelottaa että sitten h-hetkellä vauva onkin perätilassa eikä sitä saada käännettyä. Pitäisi tätäkin asiaa vaan olla murehtimatta etukäteen turhaan. Kyllä se sieltä jotenkin päin ulos tulee :)
 
ninspe, alhaalla tuntuvat liikkeet on mulla paljon hennompia kuin ne potkut, mitä tunnen navan seudulla. Kuten sanoin, oletan noiden hentojen, pienempien liikkeiden olevan Toukan nyrkkeilyä ja käsien heiluttelua. :)

Voi apua, kummit.. Tämä on sellainen asia mistä ei tunnuta pääsevän miehen kanssa yhteisymmärrykseen. Itse en henk. koht. ymmärrä, miksi kummeja pitäisi olla kahta enempää. Itselläni on neljä kummia, joihin en ole pitänyt moneen vuoteen yhteyttä. Mieskin näkee kummejaan vain harvoin. Mies haluaisi lapselle useamman kummin (esim. kolme tai neljä), kun taas mä olen sitä mieltä että kaksi on maksimi. Kummit aiotaan pyytää meidän sisarusten joukosta, jottei käy niinkuin mulle että yhteydenpito vain katkeaa. Miehellä on neljä sisarusta, mulla kaksi - ihanteellista olisi pyytää mun toista veljeä ja miehen toista siskoa. Mutta ei! Mies on niin hyväsydäminen, että haluaisi pyytää kummeiksi ainakin kahta sisarustaan - ettei pahoita kenenkään mieltä. :D Apua. Koitin miehelle vääntää rautalangasta, että toivon mukaan saadaan tulevaisuudessa vielä lapsia ja hänen sisaruksiaan voidaan pyytää sitten heidän kummeiksi. Saa nähdä millaiseen ratkaisuun päädytään..

Mulla on Ikea-reissu edessä lauantaina niin ikään raskaana olevan ystäväni kanssa, ihanaa. ♥ Bongasin fb-kirpparilta meille jo käytettynä pinnasängyn patjan, lakanoita, pyyhkeitä ja pari peittoa, joten niitä ei enää tarviikaan ostaa. Tarvitsee sieltä Ikeasta kuitenkin kaikkea muuta kivaa, esim. koreja hoitotasolle ja vaatekaappiin. Ei siis tarvitse reissua perua. ;)
 

ninspe kirjoitti:

 mulla ei taaskaan mitattu hemoglobiinia, enkä muistanut edes sanoa siitä. oon ollut niin väsynyt että olis ollut ehkä tarpeen se mitata. Jos nyt väsymys jatkuu niin soittelen sitten neuvolaan. 

Mullakaan ei neuvolalääkäri mitannut hemoglobiinia, mutta sanoi, että voi käydä avoneuvolassa mittauttamassa, jos haluaa tietää ennen seuraavaa aikaa terkkarille.

 
Meilläkin ollaan pähkäilty tuota kummi-asiaa,mutta onneksi sitäkin voi vielä tovin siirtää tuonnemmas :) nimiä ollaan laitettu ylös kun ei tiedetä kumpi pikkuinen tulee niin ei oikein voi lukkoon lyödä mitään..
mulla on varmaa jotain kevätväsymystä kun tuntuu olo aika nuutuneelta tuosta aurinkoisesta kelistä huolimatta <3 ja seuraava neuvolakin on "vasta" ens viikon perjantaina..tosin en usko hb:n olevan alhaalla. Viime yönä näin ekan raskauteen liittyvän unen ja siinä syöksysynnytin :D mutta en nähnyt tulokasta ;) viikot vaan vilistää ohi...huhhuh...kohta on kesä <3
 
Mulla tuntuu voimakkaimmat liikkeet alhaalla ja neiti onkin ollut sitkeästi perätilassa viimeiset ultrat.

Katsoin eilen poikien aikaisista neuvolakorteista että mikä mulla on ollut sf-mitta näillä viikoilla. Esikoista odottaessa oli 26 (!), kakkosta 23,5 ja nyt 20. Eli kyllä tuo maha on reilusti pienempi nyt ja siltä se tuntuukin. Viikkoja on nyt 26+2 eikä todellakaan vielä ahdista kylkiluissa.

Sokerirasituksenkin muistin eilen viimein varata, meni vähän myöhäiseksi kun eka vapaa aika meidän lähilabrassa oli vasta kun mulla on rv 29+1. Mutta tuumin että jos sokereissa jotain häikkää on, niin vauvan onkin varaa vähän kasvaa :). En jaksa sen takia ajaa kauemmas labraan.

Ja kummit, argh. Meillä ekan kanssa meni helposti, kummeina on mun (ainoa) veli ja mun tosi rakas serkku ja hänen miehensä ja "extrakummina" (kun ei kuulu kirkkoon) miehen serkku. Tokan kanssa oli jo vaikeampaa, kun miehellä ei ole sisaruksia ja päätettiin, että ystäviä ei pyydetä kummeiksi (mulla itsellä on kummilapsia vähän riesaksikin asti...). Joten kakkosen kummeina on mun veli (taas) ja hänen vaimonsa ja tuon minun rakkaan serkkuni tytär (oma kummityttöni). Ja nyt tuntuu vaikealta rikkoa tuota kaavaa, joten neiti saa varmaan kummeikseen mun veljen ja tämän vaimon ja mun serkun pojan. Vähän tylsää, mutta ei voi mitään. On ainakin sellaiset ihmiset, jotka pysyvät lasten elämissä aina. Ja tuon serkun perheen kanssa meillä on niin mahtava kummi-kuvio, että sitä ei voi rikkoa :). Mun isä on mun serkun kummi ja serkun vanhemmat mun kummeja :). Mä ennätin just käydä riparin, että pääsin serkun tytön kummiksi. Eli ristiin rastiin mennään.
 
Meilläkin tuo kummiasia mietitytti jo kakkosen kohdalla niin etten tiedä mitä tästä tulee. 
Esikoiselle valittiin "kaikki läheisimmät" eli meidän molempien ainokaiset veljet, lisäksi minun paras ystäväni joka on tätä nykyä mun veljen avovaimo ja sit meidän yhteinen ystäväpariskunta eli viisi kummia (ihan liikaa kun nyt ajatellaan) mutta käytännössä kolme koska kaksi pariskuntaa ja sitten miehen veli lisäksi. 
Tytölle valittiin mun kaksi hyvää ystävää (kummallakaan ei ollut yhtään kummilasta, muistaakseni) ja miehen kaksi hyvää ystävää/kaveria. 
Nyt tälle kolmannelle ei tosiaan ole oikein vaihtoehtoja. Omia serkkuja mietin, kaksi tyttöä, toinen kuuluu kirkkoon, toinen ei kun ovat eri perheestä. Sit ois kaksi hyvää kaveria mietinnässä, toisella vaan taitaa olla jo niin paljon kummitettavia etten tiedä haluanko häntä kysyä. En tiedä sitten miehen puolelta, ketä hän nyt haluaisi. Voisi meillä olla yksi kaveripariskunta jotka voisivat olla myös vaihtoehtona mutta täytyy miehen kanssa jutella. JOtenkin en osaa vielä asiaa muuten miettiä kun ajatustasolla. 
 
Noi kummiasiat on kyllä vaikeita...

Mulla oli hemoglobiini vaan 99, ei oo väsyttäny mutta välillä tullu sellanen kevyt huippaamisen tunne päähän. Jospa sekin ongelma nyt korjaantuis kun alkaa tota obsidania taas vetää.
Harmittaa, kun jäi lääkäriltä merkkaamatta SF-mitta, mutta on mulla isompi maha kyllä nyt mitä esikoisesta. Maha on muutenkin alempana... Yritin valittaa tarpeeks lääkärille, että kirjottais saikkua mut paskan marjat, se sano suoraan ettei ymmärrä minkälaista työtä joudun tekeen joten ei kirjota. Muutenkin se lääkäri oli ku just tolppaa päin juossut, sen kans oli vaikee keskustella ku tuntu ettei se vaan niinku tajua tai taho tajuta. Sen tekemä sisätutkimuskin oli kun ei olis ennen sitäkään tehny. Pitää pyytää että ens kerralla pääsis jollekki toiselle. Jos sitä nyt ainaki pari viikkoo yrittäis pärjää vielä töissä huutamalla toisia sitten apuun tilanteen tullen... Voihan sitä vähän piristyäkkin kun saa raudat kohoamaan :)
 
Ajatella - enää kolmisen kuukautta ja pieni vauva tuhisee meillä kotona. Ei sitä oikein vielä tajua oikeasti... 
Mä olen voinut hyvin, mitä nyt tietynlainen hengenahdistus vaivaa. Olen lyhyt ja masu lähtee jo heti rintojen alapuolelta ja on mielestäni jo aika iso. Painaa varmaan keuhkoja, koska hengitys on tosi pintapuolista ja jo pitkään jutellessakin hengästyy. Leposyke myös aika korkea ja pienestäkin rasituksesta tuntuu kuin olisi jo "huonokuntoinen vanha mummo" vaikka olen harrastanut ennen raskautta tosi aktiivisesti kaikenlaista liikuntaa. Varmaankin vain siis johtuu nyt tästä heikosta keuhkokapasiteetista. Onneksi muuten olo on ollut hyvä - toivotaan että näin jatkuukin! 
 
Katotaan miten puhelimella kirjoittaminen ulkomailta onnistuu... Kiitos kaikille tsempeistä! Toivon tosiaan, että nuo kortisonipistokset ovat vain varotoimenpide. En ole osannut tähän asti edes huolestua liikkeistä koska niitä on joka päivä tuntunut ja ultrissa on aiemmin sanottu kaverin olevan vilkas. Olen ajatellut että välillä vauva vaan ottaa kunnon unet. Täällä reissun päällä olen nyt sitten 2 krt päivässä laskenut liikkeitä ja aina on vähintään se 10 liikettä tunnissa tullut, mikä on tietysti tosi helpottava juttu näissä huolestuttavissa käänteissä. Onhan se tosi hyvä että lääkärit välittävät ja ottavat kaikki huolestuttavat merkit vakavasti. Toivotaan että meidän poika jaksaa edelleen kasvaa ja että kohdun olosuhteet olisivat vielä viikkoja riittävän ok. Täytyy nyt kuitenkin elää ihan päivä kerrallaan -asenteella. Mariannu - mulla oli tiistaina aika klo 13:30, joten saatettiin hyvinkin olla samaan aikaan naikkarilla!! Pidän peukkuja, että myös teidän pikkuneiti kasvaa ja voi hyvin.
 
Kiva, Klementiini, kun laitoit päivitystä! Mä olen täällä sydän sykkyrällä miettinyt että pääsittekö reissuun vai joko vauva on maailmassa... Onpa hyvä että sinäkin tunnet hyvin liikkeet, se on se mikä muakin koko ajan rauhoittaa. Vaikka täytyy myöntää että ajatukset pyörii jatkuvasti sen ympärillä, että mikä on tilanne kahden viikon päästä ultrassa ja mikä on sitten edessä. Mä niiiiiin toivoisin että vauva saisi kasvaa masussa kesään saakka, tai saisi edes kilon täyteen, niin ei tuntuisi ihan niin pikkuiselta. Laitahan viestiä viikonloppuna, mua myös kiinnostaa mihin nuo kortisonit tuikataan.
 
Kummiasia on meilläkin vaikea, tytöillä on (meille läheisimmät) 5 ja 4 kummia, ja nyt on hiukka vaikea sitten niitä muita miettiä. Mutta noo, vielä on aikaa...
 
Ensimmäinen askel vauvanvaatteiden laittamiseen tehty, eli oman vaatekaapin siivosin jotta sain yhden hyllyn tyttöjen uuteen vaatekaappiin, kun nuoremman vaatteet on hoitopöydän lipastossa. Sen kun saan tyhjennettyä niin pääsen laitteleen vauvan vaatteita :) ! (Ehkä vielä liian aikasta, mutta en jaksa odottaa..)

Vauva liikkuu ja potkii joka puolelle, ehkä eniten juuri alaspäin virtsarakkoon. Mutta jännä että tunnen ihan navan luonakin liikkeet vaikka istukka on etuseinässä.

Minäkin olen miettinyt aiempia synnytyksiä, ja arvuutellut tulevaa. Minua mietityttää vauvan koko, saattaa olla isohko tulossa. Neuvolatädin sanoin teen isoja lapsia: 4,2kg ja 3,7kg

Ihanaa kevättä meille kaikille!
 
Tänään sain ekan kortisonipistoksen puolitoista tuntia sitten. Se tuikattiin kankkuun - pikkaisen vaan nippaisi, ja pistoskohta on hiukan arka. Ei kummempia tuntemuksia.

Makasin taas tunnin sydänkäyriä mittaavassa laitteessa. Käyrät näyttivät kuulemma hyviltä.

Huomenna täysin samat kuviot. Ilmeisesti tiistaina taas ultrataan, katsotaan kasvua ja virtauksia. Mun täytyy kysellä silloin myös lääkäriltä, onko mun tarkoitus jatkaa vielä töissä normaaliin tapaan. Kätilö oli nimittäin sitä mieltä, että kortisonipistosten jälkeen odottajat jäävät yleensä sairauslomalle, mutta ei mulle ole kukaan mitään saikkua määrännyt toistaiseksi ainakaan.

Kummiasia...Minulla olisi lapselle kummi tiedossa. Tiedän hänen odottavankin kummiuttaan hartaasti. Olen nimittäin jo 9 vuoden ajan ollut tämän hyvän ystäväni lapsen kummi, ja kovasti haluaisin hänelle vastavuoroisen kummiuden suoda. Meillä on kuitenkin nyt pohdinnassa, että kastammeko lasta lainkaan. Mies ei kuulu kirkkoon. Itse kuulun, mutta olen jonkin sortin agnostikko. En haluaisi ristiäisiä pelkän tapaperinteen vuoksi. Mietin kovasti, kumpi olisi parempi: jättää vauva kastamatta ja antaa pojan ottaa kasteen halutessaan hieman isompana vai päättää lapsen puolesta kirkkoon liittämisestä. Joka tapauksessa haluaisin kasvattaa hänestä avarakatseisen ja monia erilaisia elämänkatsomuksia ymmärtävän ihmisen.

Nämä ideologiset pohdinnat jäävät kyllä nyt aika lailla terveyshuolien jalkoihin, mutta olen minä näilläkin päätäni vaivannut.
 
Klementiini, tulehan huomenna kertomaan mitä ultrassa selvisi! Tsemppejä taas! :)

Ah, kirppari- ja Ikea-reissu takana! Kirpparilta tarttui vajaalla 30 eurolla mukaan 7 bodya, 2 potkuhousut, 6 housut sekä Seppälä Babyn uusi paksu collegehaalari (10 eurolla, norm. 26,90 e!!). :) Mahtavia löytöjä ja mitä nyt Toukan vaatevarastoa katselin, niin alkaa näyttää omaan silmään aika hyvältä. Miehelle jo sanoin, että nyt saat kieltää mua luvan kanssa jos meinaan ostaa vauvalle vaatteita. :D

Mies oli tehnyt ihan itse (okei, ei sämpylöitä) hamppareita meille ruuaksi, kun kotiin tulin. Voi toista. ♥ Kaikkea kasviksista dippeihin ja sörsseleihin, kunnon pihveihin ja jääkylmään limsaan. Kivutkin helpottui kummasti, on meinaa taas häpyluu ja iskiashermot olleet sellaisessa kunnossa että huhhuijaa. :/ Toivottavasti neuvolalääkäri ei vielä ensi viikolla pistä mua saikulle, varsinkin kun selkäkin on temppuilla ja mulla on alaselässä ennestään painaumamurtuma, joka lisää selän notkoa. Mur!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top