Huhtikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Niian
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Onnea teille neuvolakäyntejä jännittäneille, toivottavasti kaikki oli hyvin :)

Täällä on paha olo hetkeks unohtu, ihan siks, et on ollu muuta jännättävää. Eräs rattijuoppo päätti pamauttaa liikennevaloissa mun oikeaan kylkeen eilen niin että auto on todnäk lunastuskunnossa! Onneks säästyin itse vammoilta, pientä tärähdystä oikeassa kämmenessä lukuunottamatta. Ja kyllä siinä ehti heti miettiä että voi kamala jos raskaus nyt tämän takia menee kesken! Mutta mietin sitäkin, että onneksi ollaan näin alussa vielä. Meidän minityyppi <3 on vielä tuolla vatsalihasten ja muiden alla varmasti sen verran hyvässä suojassa, ettei tuollaiset töytäisyt sitä häiritse. Tämä minun valvominen (1h unta viime yöltä) ja stressaaminen (poliisin ja vakutuusasioiden kanssa) tosin voi sitä vähän häiritä... mutta toivon todella, että nää selviäis nopeesti ja pääsisin taas nauttimaan arjestani!

Mies osas tosin löytää tästä sen iloisen puolen... kun tuo vanha auto menee todennäköisesti lunastukseen, niin me saadaan nyt sitten hyvä syy ostaa sellanen vähän tilavampi perhefarmari :D! Mihin mahtuu hyvin sitten vaunut ja kaikki mukaan. Isän kanssa kävin tänään romuautoa tyhjentämässä ja hänelle puhuin farmarihaaveista, niin kyllä se aika veikeellä ilmeelle kysyi että "mihis te sellaista tarttette".. liekö vähän aavisteli :)

Mutta siis, onni onnettomuudessa. Paha olo on joko helpottanut, tai mun pää ei tältä stressiltä sitä nyt rekisteröi. Tissikipukin on vähän pienempi, tosiin oon kulkenu nyt urheiluliiveissä aika paljon, liekö auttaa. Kovasti vaan pelkään sitä oireettomuutta ja toivon, että kaikki ois silti hyvin. Ensimmäinen neuvola on meillä vasta ensi maanantaina.

Onneksi on ihana työnantaja, ja sain shokin ja järkytyksen käsittelyn vuoksi olla tän ja huomisen sairaslomalla! Saa hoidettua näitä asioita rauhassa pois :)
 
no huh, hakael :/ hyvä ettei pahemmin käynyt kolarissa! ei voi koskaan tietää mitä tapahtuu ja milloin, nyt oli kuitenkin onni matkassa, hyvä niin :)
 
Huomasinpa juuri, ettei täällä uudessa foorumissa voikaan ilmeisesti enää lähettää yksityisviestejä muille käyttäjille. Tämä tarkoittaa sitä, että tuo FB-ryhmä taitaa olla suljettu ellei Pilvi vastaa kutsuihin, ja ellei täällä ole joku muu, joka haluaa julkistaa nimensä täällä kaikkien nähtäväksi... :(

MUOKS. Korjaan itseäni :) Tuolta yläpalkista löytyy oman käyttäjätunnuksen vierestä postilaatikko. Sieltä jos ottaa "Aloita uusi keskustelu" ja laittaa minut osallistujaksi, niin varmaan pystyy sitten lähettämään yksityisviestin :)
 
Kylläpä olikin hankala löytää vaatetusta :D Kait se pikkasen tuumaa turvotella. No onneksi reilun viikon päästä pääsee näkemään onko Pirpana kyytissä vielä.
Nyt kissa kainaloon ja kohti Hämeenlinnan näyttelyä
 
Tällä viikolla keskiviikkona olis ultra ja jännittää ihan älyttömästi. Koko ajan päässä pyörii et jossei siellä masussa ookaan ketään tai jos oon jotain vialla ja ja ja... en muista millon olisin viimeks jännittäny näin paljon. Toisaalta kuitenkin ihan innoissaan, koska saa myös (toivottavasti) varmuuden noihin edellä oleviin kysymyksiin ja niihin muihin ja pääsee pikku hiljaa ehkä kertomaan myös muilekin.. kun tällä hetkellä tästä raskaudesta tietävät vain minä, mieheni ja kaksi "möläytystä"..

Ootteko jo kertonu raskaudesta muille ja jos ootte niin miten?
 
Me ollaan kerrottu jo meidän läheisille ystäville ja lapsille tulevasta vauvasta. Kerrottiin et jos kaikki hyvin menee niin Marraskuun alussa tulee pikku vauva. lapsien kanssa askarreltiin vuoden aika kalenteri ja merkintä marraskuulle niin siitä lapset pystyy seuraamaan koska vauvan tulo on <3 kolmatta lasta odotan mutta tuntuu että olen enemmän jännittynyt kun noissa kahdessa aikaisemmassa raskaudessa. koko ajan mietin onko kaikki hyvin ja entä jos... vaikka eka ultra jo ollut ja neuvola toukokuun puolessa välissä ja kakkos ultra juhannuksen alla... tuntuu että ei jaksa odottaa. lähi piiri jotka ovat kuulleet tulevasta vauvasta on ns. seonneet kantaa meille matkasänkyjä, vauvan vaatteita, sittereitä tms. vaikka viikkoja vasta 11+6... oon yrittänyt heitä rauhoitella mutta kuuroille korville tuntuu menevän :P
 
Minä oon kertonut kahdelle todella läheiselle ihmiselle, mutta en muille. Nämä henkilöt on niitä, joille jaan myös sen, jos kaikki ei menekään niinkuin pitää. Tosin meillä on ajatuksissa kyllä ensimmäisen ultran jälkeen mm. vanhemmille kertoa, meillä se on n. 3 viikon päästä. Sitä ennen ei uskalla, tuntuu jotenkin epätodelliselta, että tuolla vältämättä kasvaa mitään, ennen kuin sen itse näkee...

Isä tosin taisi arvata, kun kyseli autohankinnoistamme... tokaisin, että "sellasta vähän tilavampaa farmaria ollaan ajateltu", katteli vähän siihen malliin.. :D
 
Mä en ole mitenkään eritysellä tavalla kertonut. Mutta asiasta tietää jo lähimmät työkaverit, mun perhe (äiti ja sisarukset puolisoineen), anoppi, pari lähintä kaveria sekä parissa suljetussa fb-ryhmässä olen kertonut. Muille ei olekaan sitten mitään kiirettä kertoa :) Äidilleni soitin heti, kun olin ensin kertonut miehelleni. Edellisen tuulimunaraskauden aikana sain omalta perheeltäni korvaamatonta tukea, joten tietenkin kerroin heille heti nytkin.
 
Heipsan ja terveiset Turkista!

Eilen palattiin lomalta ja tänään kauhukseni huomasin tän foorumin muuttuneen todella sekavaksi!! O_o Laitoin mielestäni tussillagolle viestin fb- ryhmään liittymisestä (en tiedä tuliko, mitään vahvistusta ei tullut?), yritän tätäkin seurailla mut jotenkin nyt keljuttaa. :P Loma meni mukavasti, tosin eilen tytölle nousi kuume ja flunssa tuli rytinällä, joten jonkin pöpön sieltä sitten saimme tulijaisina.

Raskaus sujuu edelleen oireettomasti, ainoastaan koskettaessa rintojen arkuutta ja kaikki mintun tuoksu aiheuttaa oksennusrefleksin... Muutoin voin kyllä tosi hyvin, ihan pelottavan hyvin. Unohtelen säännöllisesti olevani edes raskaana. :D

Eka ultra on ensiviikolla, nyt näyttää siltä että menen yksin kun miehellä on siinä just pahasti töitä. Toisaalta, joudun todennäköisesti myös synnyttämään yksin (lapsenhoitoapua ei ole, eikä neljävuotiaan paikka ole synnytyssali) niin tässähän tuo menee. Vähän tietysti harmittaa miehen puolesta, kun haluaisi osallistua kaikkeen.

Neuvolaketjusta huomasin, että toistaiseksi kaikilla on ollut vain ihania uutisia. Jatketaan samaan malliin sitten (ja mä yritän opetella käyttämään tätä uutta foorumia...)
 
mä kans olen odottanut et joku kertois miten siihen face ryhmään pääse mukaan
 
Viikkoja nyt mulla se 9+6. Pissaamis vaiva vaivaa edelleen. Ei kuitenkaan onneks enään joka päivä. Toissa yö meni valvoessa kun yritin koko yön pissiä kun on oli järkyttävä hätä mut mitään ei tule. Koita siinä sitten nukkua rakko täynnä :(

Sitten on tuo vatsan turvotus jotain aivan järkyttävää. Laittaisin teile kuvan tänne tuosta mahasta jos sen jotenki vois tänne laittaa. Ihan järkky. Olenkin nyt sitten mitannu ympäryksen aamulla ja illalla. Ero on jopa 6cm. Yksikin ilta oli niin turvoksissa het rinnoista alaspäin että hengittäminenkin tuntui vaikealta. Olen koittanu muuttaa ruokavaliota siten että olis mahdollisimman vähän vehnää. Gluteenitonta leipää olen syönyt välillä normaali leivän sijaan. Ehkä se on vähän helpottanu turvotusta.

Väsymys on edelleen mikä pilaa mun päivät. Etenkin aamuvuorojen jälkeen. Mies on vähän närkästynyt kun en jaksa edes koiraa käydä lenkittämässä jos olen ollut aamun töissä.

Eipä tässä oikein muita sen kummempia oireita, etova olo on oikeestaan häipyny kokonaan. Mut jotkin ruuat on alkanu ällöttää eikä oikein tiiä mitä sitä suuhunsa pistäis.

Mulla on huomenna eka neuvola. Se täti siellä ainaki kuulosti hirmu kivalta :)
 
Viikkoja nyt mulla se 9+6. Pissaamis vaiva vaivaa edelleen. Ei kuitenkaan onneks enään joka päivä. Toissa yö meni valvoessa kun yritin koko yön pissiä kun on oli järkyttävä hätä mut mitään ei tule. Koita siinä sitten nukkua rakko täynnä :(

Sitten on tuo vatsan turvotus jotain aivan järkyttävää. Laittaisin teile kuvan tänne tuosta mahasta jos sen jotenki vois tänne laittaa. Ihan järkky. Olenkin nyt sitten mitannu ympäryksen aamulla ja illalla. Ero on jopa 6cm. Yksikin ilta oli niin turvoksissa het rinnoista alaspäin että hengittäminenkin tuntui vaikealta. Olen koittanu muuttaa ruokavaliota siten että olis mahdollisimman vähän vehnää. Gluteenitonta leipää olen syönyt välillä normaali leivän sijaan. Ehkä se on vähän helpottanu turvotusta.

Väsymys on edelleen mikä pilaa mun päivät. Etenkin aamuvuorojen jälkeen. Mies on vähän närkästynyt kun en jaksa edes koiraa käydä lenkittämässä jos olen ollut aamun töissä.

Eipä tässä oikein muita sen kummempia oireita, etova olo on oikeestaan häipyny kokonaan. Mut jotkin ruuat on alkanu ällöttää eikä oikein tiiä mitä sitä suuhunsa pistäis.

Mulla on huomenna eka neuvola. Se täti siellä ainaki kuulosti hirmu kivalta :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top