Huhtikuisten synnytyskertomukset
- Ketjun aloittaja Mami'
- Aloituspäivämäärä
Voisin alottaa kun ekana pikkuinen syntys eli muistaakseni joskus päivällä 12.2 alko tulla taas sellasia kipuja mitkä välillä lähti pois ja tuntu tuolla molemmilla puolilla alhaalla sivussa (silleen kun liitoskivutkin) ei mitään sietämätöntä mut välillä vihlas lujempaa. Oltiin sit nukuttu tosi pitkään päivään joten päivärytmikin oli vähän pielessä. Illalla 9 aikoihin käytiin ruokakaupassa ja sen ajaks olikin unohtunu valot päälle autoon ja virta jostain syystä loppunu mutta ei jaksettu sit ajella pidemmälle ett olis latautunu vaan mentiin suoraa kotio. Kattelin töllöstä kaikkii erilaisii ohjelmii ja välillä piti nousta sohvalta kun vihlas mut missään vaiheessa ei mitään ihan sietämätöntä ollu vaikka tosiaan nukkumista en kyl voinu aatella ku oli senverta epämukava olo. Tuntu kuitenkin samalta kun aiempina kertoina kiinnikekivut. Jossain vaiheessa otin 500mg paratabsin jos pääsis nukkuun ja kello oli ehkä noin 3-4 yöllä. Noin 5 yöllä soitin synnärille että onkohan kyse kuitenkaan vaan kiinnikekivuista ja hetken nainen puhelimessa kyseli ja neuvo sitten että ota se toinen puolikas siitä särkylääkkeestä ja jos on kauratyyny niin lämmitä se ja mee nukkumaan. Sovitaan vaikka sitten että jos vielä jatkuu tai pahenee ni soita sit uusiks. Sitten joskus 7 aikaa soitin uudestaan et ei kyl auta eikä pysty nukkumaan niin sano että no pikkuhiljaa lähe tuleen ni katotaan mistä johtuu et tähtää johkin 8 äläkä käy pissalla ni katotaa ettei oo tulehdusta. Sitten lähettiin siinä rauhassa ja tietenkin autosta virta loppunu joten eikun työntämään vaan :D siitten 8 oltiin synnärillä ja siellä vielä hetken ooteltiin. Pissatesti meni hukkaan kun mulle unohdettiin mainita että pitää tehä pesu enste. Sitten tuli kätilö ja pisti sydän ja supistus käyrät ja kyseli oloa. Hetken seurailtiin käyriä ja sitten lääkäri tuli kattomaan ja otettiin eri testejä (mm lapsivesitesti) ja sitten lääkäri tarkisti kohdunkaulan tilanteen, ne vilkas hoitsun kanssa toisiaan ja sano jotain lääkärisanastoa ja ilmotti että täällä ollaan 5cm auki, synnytys on käynnissä ja lapsi syntyy tänään. Tuli ehkä pieni paniikki niin mulle kun miehellekkin. Yhtäkkiä oli huone täynnä hoitsuja ja kaikki vaan viiletti eri suuntaan ja koska lapsivesitesti oli positiivinen niin antibiotti laitettiin ja annettiin jotain lääkettä (en oo ees ihan perillä et mitä lääkkeitä sain kun sit olin nii hukassa). Sit tilattiin ambulanssi ja pikapikaa naistenklinikalle ja varusteet mukaan sitävarten että muksu tulee jo matkalla. Mies lähti hakemaan kotoota sairaalakassia ja tuli omalla autolla perästä. Joskus 11-12 aikaan oltiin naistenklinikalla ja sit annettiin ilokaasu jota sain hengitellä kun supistus tuli mutta loppujenlopuks siitä ei ollu muuta apua kun että keskitty kivun siasta hengittämään nenän kautta sisään ja suun kautta ulos pienessä maskissa ja sit tuli huono olo niin hylkäsin sen. Jossain vaiheessa kivut voimistu ja kurkattiin tilanne.. Edelleen 5cm. Sain suunnilleen kankkuun jonkun piikin ja kun se ei helpottanu niin sain suun kautta jtn mikä piti eka purskuttaa ja sit niellä(oli kyl pahaa!). Sit tuli se autuus.. Kello oli jotain 1 ja vihdoin kivut helpotti että pysty vaan makaa ja nukkua! Noin tunti nukuttiin miehen kanssa ja sit 3 jälkee alko taas kivut tulla takas. Noin puol4 kurkattiin tilanne ja 9cm auki! epiduraali laitettiin joskus ehkä 4-5aikaan ja lisäannos joskus varmaan 8 ja 9 välillä kalvojen puhkasun jälkeen. Kalvot kun puhkastiin kipu oli ihan sietämätöntä ennenkun epi helpotti. Sitten muutama ponnistus (ja oli muuten niin lujia ponnistuksia että tuli kasvoihin ja kaulalle pieniä verenpurkaumia niin et olin iha pilkullinen :D ) miehen ihanasti tsempatessa vieressä ja pieni syntyi vähän jälkeen 9 illalla 9llä pisteellä. Pikaisesti sain syliin että isi sai otettua kuvat ja sit hänet vietiin lääkärin tutkittavaksi, putsattavaksi ja hoitoon. Kaikenkaikkiaan fiilis hyvä synnytyksen jälkeen :) ja kyllähän tuo on ihan superihana ja tää rakkauden määrää kun sitä ei ees pysty käsittämään!
(Kellonajat ei kyl varmaankaan pidä paikkaansa mut eise oo niin justiinsa :D )
(Kellonajat ei kyl varmaankaan pidä paikkaansa mut eise oo niin justiinsa :D )
Muokattu viimeksi:
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos Mami kertomuksestasi, olen huomannut että muiden synnytyskertomusten lukeminen tuo itselle jotenkin vahvuutta ja varmuutta lisää lähteä koitokseen kun aika koittaa! 
Nuo yksityiskohdat on myös hauskoja, mua nauratti toi että ei muuta kuin autoa työntämällä synnyttään! 
Nuo yksityiskohdat on myös hauskoja, mua nauratti toi että ei muuta kuin autoa työntämällä synnyttään! 
pikkuruusu
Näppärä viestien naputtelija
Isot onnittelut. Olipas mielenkiintoista luettavaa. Onko pienellä kaikki kunnossa kun syntyi kuitenkin aika paljon etuajassa?
Juu kyllä kaikki näyttää hyvältä. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin :)
SatuMom2016
Oman äänensä löytänyt
Minulla synnytys käynnistyi varoittamatta ja oli kyllä nopea ja kivuton kokemus: torstai aamuna 03.03.2016 klo 03 (:D) heräsin kun losahti lapsivettä sänkyyn noin desin verran. Lähdin hoipertelemaan pesuhuoneeseen ja just ennen pönttöä toiset vedet pöntön viereen. Siinä ihmettelin vähän aikaa et voiko olla lapsivettä, koska laskettuaika oli vasta 1.4.2016 joten siihen olisi vielä n. kk aikaa. Soitin synnytysosastolle ja kerroin mitä oli tapahtunut. Siinä vaiheessa ei vielä tullut suppareita, joten pyysivät tulla käymään klo 08 mennessä tarkastamassa tilannetta. Olimme mieheni kanssa lähdössä sinä aamuna kumpikin reissuun eri puolille Suomea, joten ajattelin tunnin mietinnän jälkeen herättää mieheni, että lähdetään käymään tarkastaa tilannetta, jotta uskaltaisi lähteä myös reissuun hyvillä mielin. Mieheni sai hepulikohtauksen, vaikka yritin tyynnytellä ettei ole mitään hätää tai kiirettä. Siinä vaiheessa alkoi tuntumaan ns menkkakipuja selässä ja alamahassa. Syötiin aamupala ja lähdettiin synnärille. Matkalla synnärille supparit voimistui niin, että alkoi jo jännittää paikatkin ja sanoin miehelle, et taidettiin lähteä hyvään aikaan..Synnärille päästyä klo 05:00 olin jo 5 cm auki ja siitä suoraan synnytyssaliin. Sain kohdunkaulan puudutteen heti ja klo 06:00 olin 8cm auki ja annettiin pudenduaalipuudutus kohtuun. klo 06:35 olin täysin auki ja aloin ponnistamaan. Ponnistusvaihe oli työläin kun oli kasvot edellä etutarjonnassa. Ponnistin 55 min ja täyden kympin tyttö syntyi klo 07:30. ❤ Se niistä suunnitelluista reissuista
SatuMom2016
Oman äänensä löytänyt
En saanut muita kivunlievityksiä kuin pc (kohdunkaula) ja pudenduaalipuudutuksen. ne auttoi mulla niin hyvin, ettei ollut kipuja suppareista. Muita en sit kerennyt saadakkaan :)
huhtivauva16
Näppärä viestien naputtelija
Ihana synnytys! Nopea ja noin kivuton. Saat olla onnellinen!
paljon onnea satumom!
paljon onnea satumom!Toukokuisista tänne pakko kommentoida kun itsellä jo menkkamaisia kipuja ja vauvan terveyskin suurennuslasin alla kokonsa puolesta. LA siis 5.5. MUTTA tuo Mami':n kertomus niin herkisti kun itsellä lähes samat viikot tällä hetkellä!! SatuMom2016 taas antoi enerkiaa :) kiitos molemmille kertomuksistanne!
marjo86
Vauhtiin päässyt keskustelija
Kirjotellaas meidänkin eilisestä prosessista. :)
Eli homma tosiaan käynnistyi täälläkin kotona aamulla klo 7.30 sängyssä makoillessa vesien lorahtamisella. Sänkyyn ehti tulla desin verran ja vessaan tiputtelin vanan perässä.
Supistuksia eikä mitään muitakaan oloja ollut ja tiedossa oli että vauva kiinnittynyt ja streptokokkitesti negatiivinen, joten soittelin synnärille ja sanoivat että tulkaa puoleen päivään mennessä. Siinä sitten lattiat siivosin, petivaatteet vaihdoin ja touhuilin rauhassa Käskin miehen tulla töistä kotiin yhentoista maita (oli mennyt seitsemään töihin), niin ehtii itsekin syömään ennen lähtöä.
Ysin jälkeen alkoi aaltoilla menkkamaisia kipuja ja puol kymmenestä lähtien kellotin väliksi 7-10min, kestoltaan oli 1min. Supistukset selkeästi tiheni ja voimistu pikkuhiljaa. Synnärille ko päästiin mentiin tarkkailuhuoneeseen oottelemaan, hoitajilla tuntu olevan kova kiire ja tunti ehdittiin olla kohteessa ennen kuin tuotiin sairaalakamppeet ja kohdunsuuntilanne tarkistettiin ja laitettiin käyrille. Tuolloin yhden aikaan kohdunkaulaa oli just ja just jäljellä ja suu oli kahdelle sornelle auki. Supistuskivut oli edelleen kuukautiskipuja vastaavia, mutta voimakkuus koveni niin aamuvuoron kätilö toi pallon, lämpöpussin ja Panadolin. Kolmen jälkeen supistukset oli jo kovahkoja ja 3-5min välein tuli. Lämpöpussi ja kävely vielä helpotti joten kuten, ja laitettiin uudestaan käyrille.
Iltavuoroon meitä tuli hoitamaan vanhempi kätilö, josta heti huomasin ettei tulla toimeen. Hän oli jotenkin tosi häsläävä ja epävarma ja kun puol neljän aikaan teki sisätutkimuksen, niin tyyliin tuikkas sormet sisään varottamatta ja ennen kuin ehdin rentoutua yhtään.
Noh, olin tuolloin neljä senttiä auki, joten lähdettiin saliin neljän maissa ja mies näki jo silloin naamasta, että vi****aa. Tämä kätilö alko suoraan saliin päästyä laittamaan kanyylia enkä edes ehtinyt suihkua ehdottamaan, mutta "onneksi" se kanyylin laittokin meni sähläämiseksi eikä saanut sitä paikalleen. Ruoka tuli justiinsa samaan aikaan ja aloin sitten syömään ja miehen molemmat todettiin että haluamme toisen kätilön. Söin ja kun kätilö tuli takaisin saliin, yritin mahdollisimman asiallisesti asiasta sanoa, niin tämä mamma ottikin nokkiinsa ja paineli ovesta pihalle ennen kuin ehdin asiaa lopettamaan. 
Noh, tilalle onneksi tuli toinen vanhempi kätilö, topakka ja hyvin ammattitaitoisen oloinen. Hänen kanssaan oli heti eri meininki. Ensimmäiseksi ehdottikin sitten suihkua, kun kivut alkoivat olemaan koko ajan kovempia. Suihkusta tulin puoli kuuden maita ja supistukset alko olemaan sietämättömiä, joten kätilö tsekkasi tilanteen (5cm auki), laittoi kanyylin käteen ja lähti anestesialääkäriä hätyyttelemään epiduraalipuudutuksen laittoon. Puol seittemältä oli piuha paikallaan (anestesialääkärille arvosana 10++) ja sitten tuli autuus. Kymmenkunta "tapposupistusta" ehti tulla ennen epiä ja siis ihan Panadolilla mentiin siihen asti. Sattui nimittäin niin hassu tuuri käymään, että ilokaasulaitteesta oli hävitetty joku kallis osa, niin en saanut sitäkään!
Epin laiton jälkeen olo oli erittäin hyvä, ja supistukset pikku hiljaa oli kokonaan kivuttomia. Varttia vaille kahdeksan kätilö tsekkas kohdunsuun tilanteen ja ilme oli näkemisen arvonen.
Kohdunsuu kokonaan auki ja vauvan päälaki melkein näkyi. Noh, kiirettä tosiaan synnärillä riitti ja kätilö katos 15-20min, joten vaikka ponnistutti hieman niin eipä siinä paljoa yksin alkanu millekään. Kätilö kun tuli takaisin niin supistukset oli päässy hiipumaan liiaksi, joten oksitosiinilla vauhditettiin. Loppujen lopuksi kun kunnolla päästiin ponnistamaan niin 10min meni ja poika ulkona klo 20:35. 
Ja epin teho oli niin hyvä, että ponnistus eikä ulostulo sattunut yhtään! Jälkeiset tuli 10min myöhemmin lähes huomaamatta. Yksi tikki tuli ja limakalvoihin pienet repeämät.
Poika tuli heti syntymän jälkeen rinnalle ja saatiin rauhassa alkaa kaveriin tutustumaan sillä aikaa kun kätilö puuhasteli minun alakertaa kuntoon (mitä en tuntenu ollenkaan). Hän kun sai hommat siellä valmiiksi niin tuli auttamaan tulokkaan tissille.
Vesien menosta 13h, säännöllisten supistusten alusta 11h ja vauva maailmassa. Vaikka siis pikku kommervenkkejä tuli eteen niin kokemus oli silti erittäin positiivinen ja uskaltaisin jopa sanoa, että helppo, joten kokonaisarvosanaks annan 9,5.
Eli homma tosiaan käynnistyi täälläkin kotona aamulla klo 7.30 sängyssä makoillessa vesien lorahtamisella. Sänkyyn ehti tulla desin verran ja vessaan tiputtelin vanan perässä.
Supistuksia eikä mitään muitakaan oloja ollut ja tiedossa oli että vauva kiinnittynyt ja streptokokkitesti negatiivinen, joten soittelin synnärille ja sanoivat että tulkaa puoleen päivään mennessä. Siinä sitten lattiat siivosin, petivaatteet vaihdoin ja touhuilin rauhassa Käskin miehen tulla töistä kotiin yhentoista maita (oli mennyt seitsemään töihin), niin ehtii itsekin syömään ennen lähtöä.Ysin jälkeen alkoi aaltoilla menkkamaisia kipuja ja puol kymmenestä lähtien kellotin väliksi 7-10min, kestoltaan oli 1min. Supistukset selkeästi tiheni ja voimistu pikkuhiljaa. Synnärille ko päästiin mentiin tarkkailuhuoneeseen oottelemaan, hoitajilla tuntu olevan kova kiire ja tunti ehdittiin olla kohteessa ennen kuin tuotiin sairaalakamppeet ja kohdunsuuntilanne tarkistettiin ja laitettiin käyrille. Tuolloin yhden aikaan kohdunkaulaa oli just ja just jäljellä ja suu oli kahdelle sornelle auki. Supistuskivut oli edelleen kuukautiskipuja vastaavia, mutta voimakkuus koveni niin aamuvuoron kätilö toi pallon, lämpöpussin ja Panadolin. Kolmen jälkeen supistukset oli jo kovahkoja ja 3-5min välein tuli. Lämpöpussi ja kävely vielä helpotti joten kuten, ja laitettiin uudestaan käyrille.
Iltavuoroon meitä tuli hoitamaan vanhempi kätilö, josta heti huomasin ettei tulla toimeen. Hän oli jotenkin tosi häsläävä ja epävarma ja kun puol neljän aikaan teki sisätutkimuksen, niin tyyliin tuikkas sormet sisään varottamatta ja ennen kuin ehdin rentoutua yhtään.
Noh, olin tuolloin neljä senttiä auki, joten lähdettiin saliin neljän maissa ja mies näki jo silloin naamasta, että vi****aa. Tämä kätilö alko suoraan saliin päästyä laittamaan kanyylia enkä edes ehtinyt suihkua ehdottamaan, mutta "onneksi" se kanyylin laittokin meni sähläämiseksi eikä saanut sitä paikalleen. Ruoka tuli justiinsa samaan aikaan ja aloin sitten syömään ja miehen molemmat todettiin että haluamme toisen kätilön. Söin ja kun kätilö tuli takaisin saliin, yritin mahdollisimman asiallisesti asiasta sanoa, niin tämä mamma ottikin nokkiinsa ja paineli ovesta pihalle ennen kuin ehdin asiaa lopettamaan. Noh, tilalle onneksi tuli toinen vanhempi kätilö, topakka ja hyvin ammattitaitoisen oloinen. Hänen kanssaan oli heti eri meininki. Ensimmäiseksi ehdottikin sitten suihkua, kun kivut alkoivat olemaan koko ajan kovempia. Suihkusta tulin puoli kuuden maita ja supistukset alko olemaan sietämättömiä, joten kätilö tsekkasi tilanteen (5cm auki), laittoi kanyylin käteen ja lähti anestesialääkäriä hätyyttelemään epiduraalipuudutuksen laittoon. Puol seittemältä oli piuha paikallaan (anestesialääkärille arvosana 10++) ja sitten tuli autuus. Kymmenkunta "tapposupistusta" ehti tulla ennen epiä ja siis ihan Panadolilla mentiin siihen asti. Sattui nimittäin niin hassu tuuri käymään, että ilokaasulaitteesta oli hävitetty joku kallis osa, niin en saanut sitäkään!
Epin laiton jälkeen olo oli erittäin hyvä, ja supistukset pikku hiljaa oli kokonaan kivuttomia. Varttia vaille kahdeksan kätilö tsekkas kohdunsuun tilanteen ja ilme oli näkemisen arvonen.
Kohdunsuu kokonaan auki ja vauvan päälaki melkein näkyi. Noh, kiirettä tosiaan synnärillä riitti ja kätilö katos 15-20min, joten vaikka ponnistutti hieman niin eipä siinä paljoa yksin alkanu millekään. Kätilö kun tuli takaisin niin supistukset oli päässy hiipumaan liiaksi, joten oksitosiinilla vauhditettiin. Loppujen lopuksi kun kunnolla päästiin ponnistamaan niin 10min meni ja poika ulkona klo 20:35. Ja epin teho oli niin hyvä, että ponnistus eikä ulostulo sattunut yhtään! Jälkeiset tuli 10min myöhemmin lähes huomaamatta. Yksi tikki tuli ja limakalvoihin pienet repeämät.Poika tuli heti syntymän jälkeen rinnalle ja saatiin rauhassa alkaa kaveriin tutustumaan sillä aikaa kun kätilö puuhasteli minun alakertaa kuntoon (mitä en tuntenu ollenkaan). Hän kun sai hommat siellä valmiiksi niin tuli auttamaan tulokkaan tissille.
Vesien menosta 13h, säännöllisten supistusten alusta 11h ja vauva maailmassa. Vaikka siis pikku kommervenkkejä tuli eteen niin kokemus oli silti erittäin positiivinen ja uskaltaisin jopa sanoa, että helppo, joten kokonaisarvosanaks annan 9,5.
pikkuruusu
Näppärä viestien naputtelija
Mahtavaa Marjo!
marjo86
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ja suosittelen kyllä ehdottomasti muillekin, vaikka ei se helppoa olekaan sanoa, koska ainaki itestä tuntu että toisen ammattitaidon kyseenalaistaa ja se on ehkä pahinta mitä voi hoitajalle tehdä.
Mutta ajattelin niin, että se on MINUN synnytys, mie päätän ja jos siitä ottaa itteensä niin ottakoot. Totuus kuitenki on, että jos yhtään tuntuu, ettei hoitajaan/kätilöön luota, niin se tekee asioista paljon hankalampaa.Ja kiitos kaikille! Meillä on sujunut kaikki oikein hyvin, imetys lähti hyvin käyntiin heti, maitoki on nyt noussu ja poika on innokas imijä.
Ite en oo tarvinnu kipulääkkeitä yhtään (jälkisupistukset tosi mietoja) ja alakerran turvotus on helpottanu. Tänään illasta tai huomenna aamusta kotiin, riippuu lääkäristä kun 2vrk tulee vasta illalla täyteen.
Tillintallin
Oman äänensä löytänyt
Apua, oon kateellinen teijän ainakin vähän helpommille synnytyksille mitä mulla oli, ainakin omasta mielestäni :D Kirjoittelen nyt aikani kuluks jonkun stoorin eilisestä. Loppu saattaa omla tuskanen nii ei kannata lukee sitä jos ei halua ;D
Torstain ja perjantain välisenä yönä (31pv ja 1pv) alko tuleen kipeitä supistuksia, jos seisaalteen oli niiden aikana nii teki mieli vaipua lattiaan. Sain kuitenkin nukuttua niitten välissä ja aattelin et kyl ne ohi menee. En miehelle sanonut aamulla mitään kun oli lähdössä pidemmälle poikaansa tapaamaan et saa reissata rauhassa ja nauttia tapaamisesta ilman stressiä.. Supparit tosiaan lakkas hetkeks päivällä ja sit ne alko tuleen takasi kokoaja ilkeempinä (oli muuten tuskaa yrittää viiä koira pissalle :D). Sit ku mies tuli illalla 9 aikaa kotio nii ihmetteli mitä mä vaikerran ku tiputin taulunki seinästä ku horjahdin supparin takia. Oon sitkee siihen etten yleensä valita kivusta.
2 aikaan yöllä mies jo alko huolestumaan ja soitti synnärille et pitäiskö mut kiikuttaa sinne.
Meil oli tunnin matka sairaalaan nii pistin aluks vähä vastaan hokemalla et "jos nää meneeki tästä ohi... sit ne käskee mut takasi himaan kärsimään".
Sairaalaan päästyä olinki sit 3cm auki ja käskettii tietysti sinne jäämään.
Miehen passitin kotiin nukkumaan ku oli muutenki ajanu sinä päivänä reilusti muutaman sadan kilometrin ja ku kuitenki häne olis pitäny olla aamulla koira ulkoiluttamassa.
Vietin siis yksin hyvillä mielin (kiitos ilokaasun
) semmoset 12h yksin sairaalassa, henkilökunta oli tosi mukava. Ei yhtään valittamista!
Epiduraalin sain, sattu aivan perkeleesti. Lisää tuskaa tuotti ku se ei edes onnistu. Mulla on selkäranka murtunu muutama vuos sitten nii kudokset oli vähän mitä oli nii siks ei onnistunu.. turhaan kärsitty seki toimenpide.
Sain sit sen pimperopiikin (en musta nimee :D) ja se nyt onneks autto ees mut ei se kipua vieny läheskään.
Mies saapus kreivin aikaan ku olin 9 ja puol senttiä auki (en hoputtanu sitä paikalle jostai kumman syystä).
Ponnistusvaihe kesti reilun tunnin. Se oli ihan.. en sano mistä. Muistan vaan et se sattus ihan pirusti.
Mul oli supistukset tosi lyhkäsiä ja sit vaavil oli pääki hiukan vinossa.
Kivulian kohta tais olla se et ku pää oli puoliks ulkona ja supistus loppus... Siin tuntus jo kuinka ruumis halkee! Odottele siinä nyt sit seuraavaa..
Taisin jossain kohtaa synnytystä anella jo armomurhaaki :D
Lääkäriki oli kysyny mieheltä et haluukse kattoa ku pää näkyy. Olin kuulemma miehen mukaa lyöny hänt ja huutanu et "et saatana kato!!" xD
No saatiin me poika kuitenki vihdoin pihalle eilen (2.4) klo 16:45 <3 Olin tosin sen reilun tunnin ponnistamisen jälkeen niin kuollu etten jaksanu ees silmiä avata.
Napanuora ku piti leikata nii tulin siitäki miehelle sanoneeks et "leikkaakki sit hieno napa tai käy huonosti" :D
Tikkei tuli vissiin jonkun verran, kätilö sano ettei ollu laskenu niitä ku kysyin. Mut nekin sattu vaik puudutettiin kahdesti vai kolmesti o.O
Tuskanen kokemus, enkä välttämät (ihan heti) ottais uusintaa ;D
mut oli se sen arvosta ^^ <3
Torstain ja perjantain välisenä yönä (31pv ja 1pv) alko tuleen kipeitä supistuksia, jos seisaalteen oli niiden aikana nii teki mieli vaipua lattiaan. Sain kuitenkin nukuttua niitten välissä ja aattelin et kyl ne ohi menee. En miehelle sanonut aamulla mitään kun oli lähdössä pidemmälle poikaansa tapaamaan et saa reissata rauhassa ja nauttia tapaamisesta ilman stressiä.. Supparit tosiaan lakkas hetkeks päivällä ja sit ne alko tuleen takasi kokoaja ilkeempinä (oli muuten tuskaa yrittää viiä koira pissalle :D). Sit ku mies tuli illalla 9 aikaa kotio nii ihmetteli mitä mä vaikerran ku tiputin taulunki seinästä ku horjahdin supparin takia. Oon sitkee siihen etten yleensä valita kivusta.
2 aikaan yöllä mies jo alko huolestumaan ja soitti synnärille et pitäiskö mut kiikuttaa sinne.
Meil oli tunnin matka sairaalaan nii pistin aluks vähä vastaan hokemalla et "jos nää meneeki tästä ohi... sit ne käskee mut takasi himaan kärsimään".
Sairaalaan päästyä olinki sit 3cm auki ja käskettii tietysti sinne jäämään.
Miehen passitin kotiin nukkumaan ku oli muutenki ajanu sinä päivänä reilusti muutaman sadan kilometrin ja ku kuitenki häne olis pitäny olla aamulla koira ulkoiluttamassa.
Vietin siis yksin hyvillä mielin (kiitos ilokaasun
) semmoset 12h yksin sairaalassa, henkilökunta oli tosi mukava. Ei yhtään valittamista!Epiduraalin sain, sattu aivan perkeleesti. Lisää tuskaa tuotti ku se ei edes onnistu. Mulla on selkäranka murtunu muutama vuos sitten nii kudokset oli vähän mitä oli nii siks ei onnistunu.. turhaan kärsitty seki toimenpide.
Sain sit sen pimperopiikin (en musta nimee :D) ja se nyt onneks autto ees mut ei se kipua vieny läheskään.
Mies saapus kreivin aikaan ku olin 9 ja puol senttiä auki (en hoputtanu sitä paikalle jostai kumman syystä).
Ponnistusvaihe kesti reilun tunnin. Se oli ihan.. en sano mistä. Muistan vaan et se sattus ihan pirusti.
Mul oli supistukset tosi lyhkäsiä ja sit vaavil oli pääki hiukan vinossa.
Kivulian kohta tais olla se et ku pää oli puoliks ulkona ja supistus loppus... Siin tuntus jo kuinka ruumis halkee! Odottele siinä nyt sit seuraavaa..
Taisin jossain kohtaa synnytystä anella jo armomurhaaki :D
Lääkäriki oli kysyny mieheltä et haluukse kattoa ku pää näkyy. Olin kuulemma miehen mukaa lyöny hänt ja huutanu et "et saatana kato!!" xD
No saatiin me poika kuitenki vihdoin pihalle eilen (2.4) klo 16:45 <3 Olin tosin sen reilun tunnin ponnistamisen jälkeen niin kuollu etten jaksanu ees silmiä avata.
Napanuora ku piti leikata nii tulin siitäki miehelle sanoneeks et "leikkaakki sit hieno napa tai käy huonosti" :D
Tikkei tuli vissiin jonkun verran, kätilö sano ettei ollu laskenu niitä ku kysyin. Mut nekin sattu vaik puudutettiin kahdesti vai kolmesti o.O
Tuskanen kokemus, enkä välttämät (ihan heti) ottais uusintaa ;D
mut oli se sen arvosta ^^ <3
Tässä lyhennelty versio meidän kokemuksesta!
Vedet meni illalla rv 38+1. Synnäriltä annettiin neuvoksi tulla aamulla streptokokkinäytteeseen, jos ei mitään tapahdu. Supistukset alkoivat noin tunnin kuluttua. Parin tunnin kuluttua supistukset olivat jo säännöllisiä, mutteivät mitenkään järjettömän kipeitä. Soitin kuitenkin uudelleen sairaalaan ja sanoivat, että voidaan tulla näytille.
Sairaalaan päästyämme olin auki 1 cm ja kohdunkaula oli jo kadonnut. GBS oli positiivinen, joten jouduin antibioottitiputukseen. Vauvasta otettiin käyrää ja koska toinen vaan nukkui, häntä heräteltiin juottamalla mulle mehua. Sain aivan kauhean närästyksen! Oli melkein pahempaa kuin supparit. Supistukset voimistuivat koko ajan ja lopulta oli pakko pyytää jotain kipulääkettä. Olin toivonut ammetta, mutta kätilön tarkistaessa tilannetta tuli kiire. Kolmessa tunnissa olin täysin avautunut ja ammeet ja muu kivunlievitys sai jäädä. Meidät siirrettiin synnytyssaliin ja lääkäriltä tilattiin kiireellinen spinaalipuudute.
Sen saaminen tuntui ihanalta. Kaikki kivut loppuivat kuin seinään. Valitettavasti myös ponnistustarve meni menojaan. Vauva oli jotenkin huonossa asennossa ja pää ei kiinnittynyt synnytyskanavaa, vaan neiti pyöritteli päätään koko synnytyksen ajan. Lääkärit tarkistivat vauvan asentoa pariinkin kertaan ultralla ja käsin, lisäksi istuin jumppapallolla ja kävelin, jotta oikea suunta löytyisi. Meidät jätettiin saliin ainakin tunniksi kokeilemaan, josko saisin ponnistettua. Ei mitään edistystä. Lopulta spinaalin vaikutus alkoi lakata ja synnytys lähti etenemään ilokaasun voimin. Vauva syntyi reilun kuuden tunnin synnytyksen jälkeen, ponnistusvaihe kesti 40 min. Pää oli niin huonossa asennossa, että repesin melko pahasti.
Lääkärillä piti kiirettä, joten odottelin pari kolme tuntia että hän ehti tikkaamaan minut. Mitään traumoja ei kuitenkaan jäänyt, kätilöt ja lääkärit olivat aivan ihania ja kaikki kuuntelivat minua ja pitivät tilanteen tasalla. Vauva voi oikein hyvin ja alkoi imeä heti hänet rinnalle saatuani. Paras palkinto!
Vedet meni illalla rv 38+1. Synnäriltä annettiin neuvoksi tulla aamulla streptokokkinäytteeseen, jos ei mitään tapahdu. Supistukset alkoivat noin tunnin kuluttua. Parin tunnin kuluttua supistukset olivat jo säännöllisiä, mutteivät mitenkään järjettömän kipeitä. Soitin kuitenkin uudelleen sairaalaan ja sanoivat, että voidaan tulla näytille.
Sairaalaan päästyämme olin auki 1 cm ja kohdunkaula oli jo kadonnut. GBS oli positiivinen, joten jouduin antibioottitiputukseen. Vauvasta otettiin käyrää ja koska toinen vaan nukkui, häntä heräteltiin juottamalla mulle mehua. Sain aivan kauhean närästyksen! Oli melkein pahempaa kuin supparit. Supistukset voimistuivat koko ajan ja lopulta oli pakko pyytää jotain kipulääkettä. Olin toivonut ammetta, mutta kätilön tarkistaessa tilannetta tuli kiire. Kolmessa tunnissa olin täysin avautunut ja ammeet ja muu kivunlievitys sai jäädä. Meidät siirrettiin synnytyssaliin ja lääkäriltä tilattiin kiireellinen spinaalipuudute.
Sen saaminen tuntui ihanalta. Kaikki kivut loppuivat kuin seinään. Valitettavasti myös ponnistustarve meni menojaan. Vauva oli jotenkin huonossa asennossa ja pää ei kiinnittynyt synnytyskanavaa, vaan neiti pyöritteli päätään koko synnytyksen ajan. Lääkärit tarkistivat vauvan asentoa pariinkin kertaan ultralla ja käsin, lisäksi istuin jumppapallolla ja kävelin, jotta oikea suunta löytyisi. Meidät jätettiin saliin ainakin tunniksi kokeilemaan, josko saisin ponnistettua. Ei mitään edistystä. Lopulta spinaalin vaikutus alkoi lakata ja synnytys lähti etenemään ilokaasun voimin. Vauva syntyi reilun kuuden tunnin synnytyksen jälkeen, ponnistusvaihe kesti 40 min. Pää oli niin huonossa asennossa, että repesin melko pahasti.
Lääkärillä piti kiirettä, joten odottelin pari kolme tuntia että hän ehti tikkaamaan minut. Mitään traumoja ei kuitenkaan jäänyt, kätilöt ja lääkärit olivat aivan ihania ja kaikki kuuntelivat minua ja pitivät tilanteen tasalla. Vauva voi oikein hyvin ja alkoi imeä heti hänet rinnalle saatuani. Paras palkinto!