Hoitoon antaminen.

Sitäkään en tajua, että jos lapsi on vanhemmista vaikea jättää hoitoon niin miksi ihmeessä tehdä sitä? tai miksi esim. isovanhemmat painostaa siihen. [8|] Onko siinä jotain väärin jos 5kk ikäisen vauvan vanhemmat eivät halua antaa lastaan hoitoon ja eivät tunne siihen tarvetta. Ollaan saatu nukuttua yöt todella hyvin synnäriltä lähtien ja univelkaa ei ole. Ollaan käyty ravintolassa syömässä ja Kerttu mukana, se vaan katsoa napottelee toisia ihmisiä ja ei mitään ongelmaa! [:D] saadaan syödä ruoka ilman hotkimista. Kyllä luotetaan isovanhempiin täysin hoitajana, samoin kuin siskoihin mut ei vain ole tarvetta. Sitten kun sen aika, että muut hoitajat astuu remmiin tulee varmaan ihan luonnostaan... mut nyt nautitaan tytöstä ja ei haluta riutua ikävää jossain pakko lomalla omasta lapsesta. [&o]
 
Meillä poikaa on välillä vahtinut lyhyitä (max n. 1h) aikoja mun vanhempi tytär (17v). Tai sitten mies on hoitanut. Nyt tän kuun lopussa olis tarkoitus juhlia synttäreitä, joten mies hoitaa poikaa koko yön. En kyllä jättäis kenellekkään muulle vielä tässä vaiheessa [:)]. Saa nähdä kuinka aikaisin tulee kotiinlähtö, jos ikävä iskee...äidille siis [8|]. Uskon pojan pärjäävän meihen kans ihan hyvin, hän saa kyllä pikkumiehen rauhoittumaan vaikka iskis suru puseroon yöllä.
 
Meillä tyttöö on "vieraat" ihmiset hoitanu tosi harvoin. Johtuen tosta pullosta kieltäytymisestä, joka rajoittaa aika paljon... Kerran mun sisko hoiti tyttöö meidän pankissa käynnin ajan, vajaan tunnin. Sillon oli meinannu hermostus iskee kun päikkäreiltä heräs, mut onneks olivat saaneet viihdytettyä sen aikaa [:D] Mun äiti katto tyttöö meidän taloyhtiön kokouksen ajan, jossa menikin ihan sikakauan... ja jouduin lähtee kesken pois, kun oli hirmu kiukku iskeny, eikä mikään ollu auttanu.
Sit mitä mies on kattonu tyttöö on mun hammaslääkärikäynti ja jälkitarkastus. Siinäpä ne.

Meidän piti tässä yks kerta lähtee miehen kans leffaan ja syömään, mut ei siitä sit mitään tullu, kun tyttö ei asettunutkaan yöunilleen tavalliseen tapaan.. Meillä on tän kuun lopussa vuosipäivä, ja toivon todella että sillon päästäis ees sinne syömään.

Yöksi hoitoon jättämistä en oo ees vielä harkinnutkaan. Ensimmäinen kerta varmasti olis ihan meillä kotona. Ehkäpä kun me nyt muutetaan mun kotiseudulle, niin siellä on innokkaita hoitajia, niin pääsis joskus jossain käymään [:)] Ja kunhan nyt ees pari tuntia päiväsaikaan onnistuis [:)]

Kieltämättä musta alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että jossain ois kiva käydä. Mut sitten kun asiaa alkaa ajattelemaan tosissaan, niin tulee fiilis, että ehkä ei kuiteskaan ihan vielä.. vaikka tiedän olevani todella sen tarpeessa..

Sitäkään en tajua, että jos lapsi on vanhemmista vaikea jättää hoitoon niin miksi ihmeessä tehdä sitä? tai miksi esim. isovanhemmat painostaa siihen. Onko siinä jotain väärin jos 5kk ikäisen vauvan vanhemmat eivät halua antaa lastaan hoitoon ja eivät tunne siihen tarvetta. Ollaan saatu nukuttua yöt todella hyvin synnäriltä lähtien ja univelkaa ei ole. Ollaan käyty ravintolassa syömässä ja Kerttu mukana, se vaan katsoa napottelee toisia ihmisiä ja ei mitään ongelmaa! saadaan syödä ruoka ilman hotkimista. Kyllä luotetaan isovanhempiin täysin hoitajana, samoin kuin siskoihin mut ei vain ole tarvetta. Sitten kun sen aika, että muut hoitajat astuu remmiin tulee varmaan ihan luonnostaan... mut nyt nautitaan tytöstä ja ei haluta riutua ikävää jossain pakko lomalla omasta lapsesta.


No kyllä mä tajuan sen, että vaikka tuntuis vaikeelle jättää ees hetkeks hoitoon, niin silti tekee hyvää ottaa vähän sitä omaa tai yhteistä aikaa puolison kans.. Mä luulen, että jos minä oottaisin sitä hetkee, että ei tunnu enää haikeelle jättää esim. illaksi tyttö hoitoon vaikkapa sinne omaan kotiin, niin sitä hetkee saisin oottaa oikeesti varmaan vuoden tai kaks. Kuitenki se virkistää mieltä ihan hirveesti, ku pääsee kotiympyröistä ees hetkeks pois. Tai näin ainakin uskoisin. Kyllä tää lapsenhoito mun mielestä menee ihan työstä välillä, ja ei sitä "oikeeta" työtäkään jaksa tehdä 24/7 [:)]
 
Meillä mies ei ole hoitanut tuntia kauempaa. Johtuen juuri siitä, että täysimetän edelleen. Ja en ole halunnut korvikkeeseen turvautua kuin aivan pakon edessä eli en ole sen pidempää aikaa ollut esim. kaupassa, jonka Milja pärjää ilman maitoa [:)]
Mutta ei minua ole häirinnyt, sekin piristää jo tosi paljon! Kun voi muutakin ruokaa syöttää niin ehkä sitten voi mennä himpun verran pitemmäksikin aikaa. Vaikka minä kyllä nautin kaupoissa kiertelystä vauvan kanssa - yleensä [:D]
 
Tää voi nyt olla vähän muurahaispesän sohaisua, mutta edelleen mun mielestä on jotenkin tosi hassua, kun niin monet äidit puhuu isän "osallistumisesta" lapsenhoitoon tai että lapsi on isällä hoidossa.

Tää on mulle tärkeä sanamuoto. Lapsi on hoidossa, kun lapsi on kodin ulkopuolella. Isä ei ole lapsenhoitaja sen paremmin kuin äitikään. Lapsi on vanhempiensa kanssa tai hoidossa.

Mun mieskin pitää tästä kiinni. Hän on alusta asti sanonut, ettei ole "äidin pikku apulainen".
 
Eikai se Aurinkopuuteri olekaan kenenkään mielestä väärin jos te ette halua jättää lastanne hoitoon. Upea juttu jos olette saaneet nukkua eikä univelkaa ole jäänyt ja saatte ravintolassakin syödä rauhassa. Kaikilla ei vaan ole sama tilanne. [:)] Meillä alkaa nyt sujua koko perheen ravintolaruokailut kun herra osaa jo istua syöttötuolissa, ei tosin pitkän kaavan mukaan. Aiemmin meni hotkimiseksi että saatiin molemmat syötyä ruoat edes vähän lämpiminä. Ja nukuttiin mekin hyvin ekat 4kk...nyt on yöt sen verran levottomampia et kuljen zombina ellen saa kahvia mitä en oo aikaisemmin edes juonut...5-6 kertaa saa ainakin yössä nousta ylös vaikkei herra syö kuin sen 2 kertaa...on se sen verran kuluttavaa et oon haaveillut yöstä ihan yksin...en osaa nukkua jos Joa on hereillä ellen sitten oo jo niin väsynyt että meinaan nukahtaa pystyym.
 
ALKUPERÄINEN: Quara

Tää voi nyt olla vähän muurahaispesän sohaisua, mutta edelleen mun mielestä on jotenkin tosi hassua, kun niin monet äidit puhuu isän "osallistumisesta" lapsenhoitoon tai että lapsi on isällä hoidossa.


Olen vähän samaa mieltä, mutta toisaalta ymmärrän ettei kaikilla tilanne nyt yksinkertaisesti vain ole niin, että isä ihan oikeasti ottaisi vastuuta lapsesta samalla tavalla kuin äiti.

Meilläkään isä ei todellakaan oo mikään lapsenvahti tai "apuri", ja tätä on myös itse halunnut painottaa. Kerran erehdyin kysymään mieheltä, että voiko hän "hoitaa" tyttöä sillä aikaa kun menen kampaajalle. Ja hän hermostui, että en oo tosiaan mikään lapsenvahti mutta tottakai olen oman lapseni kanssa ihan yhtä lailla kuin sinäkin. Piti sitten selventää, että en siis tarkoittanut asiaa noin, vaan lähinnä käytännön syistä nyt kun meillä on tämä yhteinen vastuutehtävä niin täytyy tietää ja sopia kuka sen vastuun milloinkin hoitaa. Että käytännössä sitä eroa on kuitenkin välillä vaikea tehdä. Tavallaanhan sitä on itsekin se lapsen "hoitaja" silloin kun lapsensa kanssa on. Tarkoittaen siis sitä, että on sillä hetkellä yksin vastuussa lapsesta.
 
Quara, teillä tilanne voi olla, ja ymmärtämäni mukaan onkin, erilainen kuin esim. meillä.
Teillä miehesi varmasti on lapsensa kanssa paljonkin, kun taas meillä minä ajattelen niin,
että mies "hoitaa" lastaan sillon kun on tarvis. Hän ei ole tyttärensä kanssa, ellei ole aivan pakko.
Joten mun mielestä se on hoitamista enemmänkin kuin lapsen kanssa olemista.

Kuulostaahan se hassulle, että äiti ei ole hoitaja mut isä on. Tokihan se isäkin on vanhempi siinä missä äitikin, mut mun mielestä vanhempi hoitaa ja huoltaa lapsen, ja hoitaja vain tarvittaessa. Ja meillä mies hoitaa lastaan vain tarvittaessa, pakon edessä. Mut niin se vaan meille menee.
Jos meillä menis niin, että isäkin osallistuis lapsenhoitoon siinä missä minäkin, niin varmasti ajattelisin eri tavalla.
 
Hohhoijjaa... mietin kyllä uskallanko asian ilmaista tuolla tavalla, kun sylki sen suuhun toi ettei siitä nyt joku vedä herneitä nenään mutta enpä viitsinyt alkaa muuttelemaan sitä...
Minä ajattelen kyllä asian niin, että minä olen kotona lasta hoitamassa ja olen siis hoitaja myöskin toki äitikin enne kaikkea mutta myös hoitaja. Ja koska meillä myös niin, että mies tekee tosi pitkää päivää, käy harrastuksissa ym niin minä käytännössä yksin hoidan lapsemme. Ja jos olen kauppaan lähtenyt ja jättänyt miehelle hoitoon, oli viimeksikin takastullessa mies puhelimessa ja lapsi itsekseen lattialla. Ja jos pyydän miestä "hoitamaan" lastamme, että pääsen kauppaan itsekseni niin kysyn kyllä että "voitko olla Miljan kanssa" enkä puhu mistään hoitoon jättämisestä
Valitettavasti on alkanut tällä palstalla tulla semmoinen olo, että pitää todella varoa sanomisiaan, ettei niistä aleta valittaa. Sori nyt vaan.
 
Sanoin kerran suoraan miehelle, kun oli haluttomuutta vaihtaa pojan kakkavaippaa, että miksi halusit lapsen jos et tahdo häntä hoitaa. Minusta molemmilla vanhemmilla, myös sillä miehellä joka on lapsen siittäny ja äidillä jonka lapsen on synnyttäny, on samanlainen vastuu ja velvollisuus lasta hoitaa. Minusta on suorastaan naurettavaa, että parisuhdetta pitää hoitaa mutta lapsen ja vanhemman suhdetta ei.  Vanhemmat molemmat voivat tehdä parisuhteensa eteen mutta pienen lapsen kanssa vastuu suhteen muodostamisesta on pelkästään vanhemmalla.

Miiuhoo:"Ja jos olen kauppaan lähtenyt ja jättänyt miehelle hoitoon, oli viimeksikin takastullessa mies puhelimessa ja lapsi itsekseen lattialla", onko tuossa jotakin pahaa???

Suoraan sanottuna, nämä keskustelut on ollu aikaisemmin melko tylsiä luettavia kun kaikki kertoo vaan omista jutuistaan eikä oikeastaan kunnon mielipiteiden vaihtoa ole ollut :)
 
Ei siinä mun mielestä mitään pahaa oo, jos lapsi on tyytyväisenä vaikkapa siellä lattialla leikkimässä..
Mut ymmärrän hyvin, mitä miiuhoo haki, meilläkin käy lähes poikkeuksetta niin, että jos pyydän miestä HOITAMAAN lastaan vaikka mun suihkussa käynnin ajan, niin joko siinä käy a. mies istuu koneella tai puhuu puhelimessa, ja lapsi on yksin lattialla/sitterissä, ja vaikka lapsi kitisee ja haluaa syliin, ei mitään tapahdu. Tai b. mies tulee kylppäriin lapsi sylissään, ja hoputtaa, että tulehan nyt, tämä hermostuu.

Ja mä ymmärsin että miiuhoo:ta ärsyttää se, että jos toistuvasti käy niin, että jos pitää olla lapsen kans niin ei sitä oikeesti ees olla, vaan tehdään omia juttuja, ja lapsi on yksin.. ja semmonen ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Meilläkään miehen ei tartte olla kovin paljoo tyttösä kans, mut sillon ku pitäs ees hetki olla, niin miksei voi vaan yksinkertaisesti olla sen kans, vaan pitää höpötellä puhelimessa, taikka istua koneella jossain hiton nettiautossa.. Kyllä mulle vaan tulee semmonen olo, et eikö toi ukko tosiaan haluu olla lapsesa kanssa muulloin ku on ihan pakko..

Nojoo, oon vähä samaa mieltä miiuhoon kans siitä, että pitää olla aika varovainen sanomisistaan.. myönnän että itekin tartun aika herkästi asioihin, mut rajasa kaikella..
 
ALKUPERÄINEN: Quara

Tää voi nyt olla vähän muurahaispesän sohaisua, mutta edelleen mun mielestä on jotenkin tosi hassua, kun niin monet äidit puhuu isän "osallistumisesta" lapsenhoitoon tai että lapsi on isällä hoidossa.

Tää on mulle tärkeä sanamuoto. Lapsi on hoidossa, kun lapsi on kodin ulkopuolella. Isä ei ole lapsenhoitaja sen paremmin kuin äitikään. Lapsi on vanhempiensa kanssa tai hoidossa.



Tuo on totta. Kyllä meilläkin ollaan tytön kanssa enemmin kuin että hoitaisi tyttöä. Taisin vaan nyt ajattelemattomuuttani kirjoittaa sanan isä hoitaa tyttöä. En miellä miehelle tytön jättämistä hoitamisena.
Silloin kun oli mun vanhemmilla niin silloin Nelli oli hoidossa.

Kyllä joskus on vaan pakko jättää tyttö hoitoon niin vaikeata kuin se olisikin. Ja uskon että se tulee olemaan vaikeata vielä monesti. Meillä hoitoon jättäminen on tapahtunut vain kerran ja minusta on ihan normaalia että se on vaikeata.
 
Rolli ei sinänsä ole mitään pahaa. Mutta sen pienen hetken, kun se ehtii lapsensa kanssa viettää niin se menee sitten noin. Aina on jotain muuta siinä samassa jolloin näennäisesti ainakin lapsi jää sivuun.
 
Mä en osaa ottaa tuota "hoitaa" sanaa niin kirjaimellisesti [:D]
Kyllä mä puhun niin että päivisin kun mies on töissä, mä hoidan tyttöä ja illalla sitten mies hoitaa tyttöä.
Hoitaminen ei ole mulle sama kun hoitoon jättäminen.
Ja mulle se on kyllä miehelle hoitoon jättämistä kun lähden omille asioilleni, kyllä se vaan niin menee että pääasiallisesti äiti sen lapsen hoitaa (varsinkin pelkällä imetyksellä, mies kun ei sitä voi tehdä) jos asiat on niin että isi on töissä ja äiti kotona.
Meillä asiaan vaikuttaa se että mies tekee töitä, ja lisäksi meillä on talo jossa on remontti kesken, eli sitä tekemistä kyllä löytyy [;)]
Toki isi raapii aina jostain välistä sen ajan että ehtii olla tytön kanssa, mutta niin se menee että jos mun tarvitsee jossain käydä, pyydän katsomaan siksi aikaa.
Mies kun tosiaan puuhaa jotain ihan koko ajan, meillä ei koskaan istuta joutilaana sohvalla [:D]
 
Kerran mun vanhemmat on kattonu vähän yli tunnin Janikaa kun käytiin keilaamassa ukon synttäri päivänä, mutta eipä juuri muuten. Lähinnä sen takia että ei pulloa suostu syömään, mutta eipä meillä tässä muutenkaan menoja ole ollut. Hyvä jos ukko selviää yksin Janikan kanssa(nykyään tosin paremmin) kun Janika alkaa huutamaan niin hän myös huutaa ja siihen ei mitkään hyssyttelyt enää siinä vaiheessa auta [:D] tainnu periä mammansa temperamentin, kun suutututaan niin suututaan kanssa kunnolla
 
Kyllä meilläkin usein mies istuu esim. tietokoneella tytön kanssa. Mutta itse ajattelen, että eihän tuo mun asia ole. Kyllähän se heidän keskinäinen suhde muodostuu lopulta ihan sellaiseksi kuin isä haluaa, ei sellaiseksi kuin minä haluan. Eli se, miten isä viettää aikaa tytön kanssa ei ole mun vastuulla. Ja toisaalta, itsekin istun tytön kanssa koneella [:D] Ymmärrän, että isäkin tarvitsee sitä aikaa, että saa olla kotona ja tehdä omia juttujaan työpäivän päälle.
 
Inxu ihan sama juttu täällä temperamentin suhteen, kuin myös se että on äidiltä peritty [:D]
Alkuun isällekin oli hankala jättää kun ei tosiaan kukaan muu saanut rauhoittumaan kun äiti.
Nyt menee jo paljon paremmin, ainoastaan nukuttaminen on hankalaa jos sattuu olemaan sellainen päivä ettei suostu nukahtamaan vaunuihin, sillon tarvii ne tissit.
Mut mä olen yrittänyt ajoittaa menoni niin et lähden kun tyttö nukahtaa unille ja palaan ennenkun on seuraavien unien aika.
Aina ei onnistu, mutta silloinkin isi on saanut nukahtamaan ihan hyvin.
 
En mäkään koe että Joa olis isällänsä hoidossa, lähinnä varmistan aina et josko hän katsois Joan perään jos meen ite tekemään muuta. Toki tekis sen enivei mut samalla kysyn et olisko hänellä ollu jotain mitä piti tehdä tms. Pikkuhiljaa oon oppinut olemaan kysymättä ihan joka kerta kun aina oli vastaus et no tottakai, et eihän sun tarvii kysyä. Nyt sit ilmotan et meen kauppaan tms. [:D] Meillä mies on melkein aina illat Joan kanssa töistä kun kotiutuu ja ihan omasta valinnastaan. Istuvat koneella tai töllöttävät telkkua mut välillä musta taas tuntuu et mies leikkii enemmän ku mä [:D] Jaksaa höpsötellä illat pitkät ja poikkeuksetta Joa käkättää illat kun on isin kanssa [:D][:D]

Edit: Ja näin ollen olen saanut yksin käytyä vaikka ja missä ja aina kun on siltä tuntunut ilman omantunnontuskia...Mies on kans halunnut Joan kanssa sitä kahdestaan aikaa ja koska tissejä meillä ei käytetä niin ei ole mikään ongelma [:)]
 
Voi vitsi Mimmu olispa ihanaa jos täälläkin onnistuis noin että mies olis illat [:)]
Vaan ei meidän remontti edistyis mihinkään, jostain on pakko aina tinkiä kun ei se meidänkään super-isi ehdi moneen paikkaan yhtä aikaa.
Ja onhan tässä paljon paljon muutakin tekemistä kun remontti, isossa vanhassa talossa ei todellakaan hommat lopu kesken...
Onneksi sentään ottaa aikansa tytön kanssa aina töistä kotiuduttuaan ja menee vasta sen jälkeen tekemään muita hommia.
Suurimmalla osalla on varmasti ihan eri tilanne, isit ehtii paljon enemmän viettää aikaa perheen kanssa kun meillä.
Ja mäkin olen sellainen että kasaan toiselle koko ajan lisää hommaa...
Meille on pari kertaa tullut lintu sisälle, nyt kun yläkerta on remontissa niin jostain rakosesta pääsevät.
Toisella kerralla meni hermot, ja isi sitten töistä tultuaan meni paikkailemaan kaikki rakoset ja mä halusin vielä varmistukseksi jonkun verhon salin ovelle, jos vielä tulee niin ei pääse asuintiloihin vaan saa verhon kiinni ja pysyy salissa.
Me siis asutaan vähän erikoisesti, vanhassa työväentalossa jossa on oma juhlasali.
Salin kautta ovat aina tulleet ja viimeksi tuli asunnon puolellekin ja lenteli keittiössä, ei ole enää kivaa.
Nopeasti löytyi isille lisähommaa...
 
ALKUPERÄINEN: Rolli10
Suoraan sanottuna, nämä keskustelut on ollu aikaisemmin melko tylsiä luettavia kun kaikki kertoo vaan omista jutuistaan eikä oikeastaan kunnon mielipiteiden vaihtoa ole ollut :)


Samaa mieltä. [:D]

Vaikka tää on ihan pilkunnussimista, niin alitajuisesti mä uskon, että sillä on vaikutusta. Jos sanoo jättävänsä lapsen miehelle hoitoon, niin jollain tavalla sitä omii sitä lasta itselleen. Mutta jos se on tarkoituskin, niin mikäs siinä.

Ei meillä isovanhemmat ole yökylään vielä pyydelleet. Mekään ei olla väsyneitä tms. joten ei ole ollut tarvistakaan. Yökyläilyssä tällä hetkellä mä pelkään ehkä sitä, että takertuuko sitten meihin entistä kovemmin ja meneekö hyvät rytmit sekaisin.

Meillä on sovittu pari arki-iltaa, jolloin voin käydä ajan kanssa iltaisin tallilla. Niinä päivinä tyttö taitaa olla melkein yhtä ison ajan vuorokaudesta isän kanssa kuin mitä on äidin kanssa. Se kun tosiaan nukkuu ne pitkät päiväunet 3h ja jos lähden tallille heti miehen tultua töistä, tyttö on hyvinkin jo nukkumassa, kun tulen kotiin tai ehdin ehkä sanoa hyvää yötä.

Viikonloppuna mieheni lähtee ulos kaverinsa kanssa, joten mä saan olla illan yksin. [:D]

Mutta siis toki niinkin on, että kaikkien miehet ei osaa olla isiä, vaan vain lapsenvahteja, jos sitäkään. Voihan olla, ettei mies koe lapsenhoitoa luontevana, kun ei ole päässyt siihen alusta asti sisälle ja jos on näyttänyt siltä, ettei häntä tarvita. Ehkä juuri silloin voi olla syytä vähän varoakin sitä, ettei omi lasta itselleen tai vastavuoroisesti syyllistä sitä miestä ihan kamalasti siitä, ettei mies osaa/viitsi/ehdi.  Ja jotkut miehet eivät halua tulla naisen neuvomiksi, koska siinä se "äidin pikku apulainen"- asetelma korostuu vielä entisestään. Tarvittaisiin joku "isäkaveri" tueksi. [:)]
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top