Hoitojen lopettaminen tuloksettomina

[Bianca]

Mulla nyt 3 ivf kierrosta takana (ja sitä edeltäneet inssit ym). Ei tulosta.

Kaikki on tavallaan tapahtunut niin nopeasti (vaikka vuosissahan tämä aika oikeasti jo lasketaan) - ajatus lapsesta ja sitten realiteetit, ettei sitä noin vain tulekaan. Ja nyt, että vaikka kaikkensa yrittää ja ammattilaiset yrittävät, niin sitä lasta ei sitten kai tule koskaan.

Tuntuu ettei ole oikein sisäistänyt vielä tätä kaikkea, vaikka toisaalta tietää että se tuska sisällä on niin suuri ettei sitä voi eikä saa edes ajatella. Olen aika yksin ja eksyksissä tämän asian kanssa ja osittain pelkään voimien loppuvan, niin etten vaan enää joku aamu jaksa nousta sängystä.

En tätä ennen edes ymmärtänyt kuinka suuri tämä kaipuu voi ollakaan ja kuinka paljon tuskaa muiden ”tavallinen” arki ja elämä voi itselle tuottaa.

 

[Iibis]

Libis, kysyit tavallaan neuvoa tai mielipidettä tilanteeseesi. Sanoisin, että jos sydämesi oikeasti sanoo että biologisen lapsen saamisen mahdollisuus olisi tärkeämpi kuin nykyisessä suhteessa oleminen niin sinuna eroaisin. On tärkeetä kuunnella omaa sydäntään ja intuitiotaan ja varsinkin tässä asiassa jokainen päivä jonka odottaa on kauempana siitä mahdollisuudesta että voisi saada biologisen lapsen. Toki miehen löytyminen ei välttämättä ole niin yksinkertaista. Tai oletteko koskaan harkinneet naisystäväsi kanssa sitä vaihtoehtoa, että joku mies hedelmöittäisi sinut ja saisitte sitä kautta yhteisen lapsen joka olisi sinun biologisesti?

Ei ole oikeita vastauksia ja paljon on vaihtoehtoja mutta sanoisin että kuuntele sydäntäsi! Mun mielestä ei oikeestaan ole naiivia toivoa biologista lasta syistä joita luettelit, luulen että se on joku hyvin syvään juurrutettu biologinen tarve. Suvun jatkamisen tarve. Muutenhan me ihmiset kuoltais sukupuuttoon. :D Joten missäännimessä ei ole vähäteltävä asia vaan monille elämän tärkein asia.

En tiedä, miten realistiset mahdollisuudet minulla olisi enää tulla raskaaksi omilla munasoluillani. Mielessä on toki käynyt kaikenlaista. Ehkä jos vuoden yrittäisi putkeen, voisi löytyä vielä se yksi hyvä munasolu. Emme ole keskustelleet naisystäväni kanssa sellaisesta vaihtoehdosta, että yrittäisimme omin päin jonkun tutun miehen spermalla. Meillä ei oikein ole tuttavapiirissä varteenotettavia miehiä, joilta sellaista asiaa voisi edes kysyä. Ja jos eroaisin, niin löytäisinkö ketään miestä tai jos löytäisin, tärppäisikö siltikään? Aika epävarma tie sekin. Nykyinen suhteeni on periaatteessa ihan hyvä, ja ainakin minulla olisi siinä ehkä todennäköisin mahdollisuus tulla vanhemmaksi.

 

[Iibis]

Mulla nyt 3 ivf kierrosta takana (ja sitä edeltäneet inssit ym). Ei tulosta.

Kaikki on tavallaan tapahtunut niin nopeasti (vaikka vuosissahan tämä aika oikeasti jo lasketaan) - ajatus lapsesta ja sitten realiteetit, ettei sitä noin vain tulekaan. Ja nyt, että vaikka kaikkensa yrittää ja ammattilaiset yrittävät, niin sitä lasta ei sitten kai tule koskaan.

Tuntuu ettei ole oikein sisäistänyt vielä tätä kaikkea, vaikka toisaalta tietää että se tuska sisällä on niin suuri ettei sitä voi eikä saa edes ajatella. Olen aika yksin ja eksyksissä tämän asian kanssa ja osittain pelkään voimien loppuvan, niin etten vaan enää joku aamu jaksa nousta sängystä.

En tätä ennen edes ymmärtänyt kuinka suuri tämä kaipuu voi ollakaan ja kuinka paljon tuskaa muiden ”tavallinen” arki ja elämä voi itselle tuottaa.

Minkä ikäinen olet? Tehtiinkö hoidot julkisella vai yksityisellä puolella? Jos julkisella, niin olisiko sinulla mahdollisuutta jatkaa hoitoja yksityisellä puolella? Miten pitkälle pääsitte hoidoissa? Jos nyt joka kerralla tulee hedelmöittyviä munasoluja, niin tilanne on hieman eri kuin silloin, jos niitä ei tule ollenkaan. Minulla oli siinä ainoassa kesken jääneessä IVF:ssä kuusi follikkelia, mutta niistä saatiin vain kaksi munasolua. Eikä niistäkään ollut mihinkään. Eli ei oikein mitään ole tehtävissä. Tai niin lääkärini arvioi, että todennäköisesti tulos olisi yhtä huono toisellakin kerralla.