Hevosihmisten vertaistukinurkkaus

[Tirehtööri]

Täällä on varmasti muitakin hevosihmisiä, niin satunnaisharrastajia kuin kavioliittoon sitoutuneitakin. Olisi kiva jakaa kuulumisia ja ajatuksia, miten olette yhdistäneet kaviokkaat ja lapset niin odotusaikana kuin vanhempanakin. Joten fiilistelkää onnistumisia ja epäonnistumisia, tai jakakaa parhaita vinkkejä, vaikkapa raskausajan heppatreenien monipuolistamiseen tai lasten tallihommiin motivoimiseen syyspimeillä!

 

[Tirehtööri]

Meillä on kotipihatossa kaksi suokkia (ja liuta muita karvaisia, mutta niistä joskus myöhemmin). Muutama ulkopuolinenkin hevonen meillä oli, mutta viimeisten omistaja muutti juuri töiden takia toiselle puolelle Suomea ja on se vaan myönnettävä että työmäärä ja lauman sisäiset riskit vähenee kummasti hevosten myötä, joten tällä hevosmäärällä mennään varmaan ainakin laskettuun aikaan asti. Olen nyt toisella kolmanneksella (rv 17), ja toiveissa olisi valmistella vielä ainakin tuo diy paalivahti ja sähkökatkovarmat juoma-automaatit ennen vauvan tuloa. Olen myös itse hoitanut kavioiden vuolut, mutta pitää seurata miten suurenevan mahan kanssa niissä asennoissa keikkuminen sujuu pidemmän päälle. Minulla on siis 3v rämäpää suokkiruuna, jota työstän itselleni monitoimiponiksi niin ratsun kuin lumiauran virkaan. Pihassa myös (kokemattoman) anopin (kokematon) suokkitamma, joiden ohjaaminen vie välillä isonkin osan energiasta. Anoppi on onneksi ihan paras apu tilan hommissa

Kesän aikana aloin laittaa tätä mun nuorta ajon ja maastakäsittelyn jälkeen hiljalleen satulaan, ja nyt alkaa vähitellen mm. selkäännousuissa ottaa oma maha kiinni lännensatulan nuppiin. Tuon kanssa on sen verran paljon tehty valmistelevia töitä etten ole huolissani hallitsemattomista alastuloista, mutta kai sitäkin pitää alkaa ajatella tän oman huonontuvan tasapainon kanssa

Onneksi mieheni osaa ratsastaa about yhtä hyvin kun tuo hevonen osaa tällä hetkellä olla ratsuna (eli molemmilla loistava itseluottamus

), niin voin pitää hepan ratsulihaksia yllä tuuppaamalla heidät välillä maastoon haahuilemaan. Toistaiseksi ratsastan kyllä itsekin, mutta innolla suunnittelen jo voivani keskittyä treenaamaan mm. maastaratsastusta, työajoa ja lastausta/kuljetuksia. Maastakäsin treenattavaa löytyy onneksi aina, ja hulluja haaveita kuten treenata tuo hirvimiesten avuksi ruhonkuljetukseen

 

[problemsolved]

Onpa kiva aloitus itse vasta koitan raskautta, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta olen kyllä suunnitellut jo eteenpäin, että heti kun pystyn synnytyksen jälkeen ratsastaan, niin vauva kulkee mukana ja nukkuu vaunuissa sen ajan (tottakai tämä voi olla onnistumatta, mutta kaikkea voi suunnitella). Entinen tallikaveri teki niin yksinhuoltajana. Kävi vauvan kanssa ja vauva otti päikkärit ja äidillä oli itkuhälytin mukana.

Mulla oma hevonen ja teen lomituksia. Ajattelin ens vuoden lomitukset tehdä hyvissä ajoin, jotta sitten siihen ku on viimeisillään voi olla pari kk poist töistä ja sitten synnytyksen jälkeen, heti kun pystyy takas niihin hommiin.

Ratsastaa aion niin kauan kun keventäminen ei satu ja pääsen selkään. Sen jälkeen hevonen liikkuu kädestä tai jos saan sille vuokraajan 2-3kk. Jos tulee liikuntakielto jossain kohtaa aikaisemmin, niin olen kusessa

 

[Tirehtööri]

Onpa kiva aloitus itse vasta koitan raskautta, joten omakohtaista kokemusta ei ole. Mutta olen kyllä suunnitellut jo eteenpäin, että heti kun pystyn synnytyksen jälkeen ratsastaan, niin vauva kulkee mukana ja nukkuu vaunuissa sen ajan (tottakai tämä voi olla onnistumatta, mutta kaikkea voi suunnitella). Entinen tallikaveri teki niin yksinhuoltajana. Kävi vauvan kanssa ja vauva otti päikkärit ja äidillä oli itkuhälytin mukana.

Mulla oma hevonen ja teen lomituksia. Ajattelin ens vuoden lomitukset tehdä hyvissä ajoin, jotta sitten siihen ku on viimeisillään voi olla pari kk poist töistä ja sitten synnytyksen jälkeen, heti kun pystyy takas niihin hommiin.

Ratsastaa aion niin kauan kun keventäminen ei satu ja pääsen selkään. Sen jälkeen hevonen liikkuu kädestä tai jos saan sille vuokraajan 2-3kk. Jos tulee liikuntakielto jossain kohtaa aikaisemmin, niin olen kusessa

Suunnitelmia on aina hyvä olla, ja me heppaihmiset ollaan onneksi totuttu siihen että (useimmiten) ne ei toteudukaan ihan just niin Itellä ainakin tuli yllärinä kuinka totaalista ja pitkäkestoista tää väsymys mulla on, vaikkei pahoinvointia ollenkaan. Jäi moneksi kuukaudeksi heppailut melkein kokonaan tauolle, puhumattakaan kaikista niistä muista tilan töistä mitä piti tehdä. Nuoria ratsuttaneelle kaverilleni tuli kans synnytyksen jälkeen niin kova kuolemanpelko (ettei hylkää lapsia) että häneltä jäi osa hurjimmista projekteista siihen. Koitan ite kans varautua kaikenlaisiin skenaarioihin, mutta kaikenlaista voi käydä, niin hyvää kuin pahaa. Onneksi noi hepat pysyy melko tyytyväisinä tuolla aktivoivassa pihatossakin niin ei oo niin kovat paineet liikuttaa päivittäin Parhaimmillaanhan raskausaika on tosi helppo ja vauva nukkuu just hyvät päikkärit tai on mielellään isän kanssa tallireissun ajan.

Onnea raskautumiseen!