Annuliina: Juurinoin se pitäisi olla, saa tuntua pahalta ja saa olla katkerakin mutta kuinka sen tunteen kanssa elää.. Pystyykö olemaan läheisen puoleata kuitenkin sen verran onnellinen ettei tälle pahaa toivoisi.
Mä en ole hehkuttanu raskautta enkä ole oikein asiasta halunnut keskusteluja käydä. Piilottelin sitä keskenmenonpeloissani todella pitkään. Joka ilta ajattelin vain että Luojan kiitos selvisin taas päivän saamatta keskenmenoa. Pelko oli niin vahva ja todellinen eikä siihen todellakaan olis enää toisten puolihuolimattomia ilkeitä kommentteja tarvittu.
Kertoo heistä ihmisenä paljon.
