Oma katkeruuteni ja kateellisuuteni ei kyllä ole kenellekään varmasti näkynyt koskaan mitenkään, eikä kyse ole siitä ettenkö haluaisi vanhemmuutta kellekään muulle suoda. Päinvastoin, olen vilpittömästi onnellinen heidän puolestaan vaikka salaa itkenkin omaa tilannettani. En ole ikinä kommentoinut kenellekään mitään ilkeää, antanut tunteideni näkyä ulkopuolelle tai katkaissut välejä keneenkään. Raskauksista ja vauvojen syntymistä olen aina lämpimästi onnitellut, osallistunut sukulaisten nimiäisiin ja ristiäisiin jne. Kuitenkin esim. vähemmän läheisten ystävien vauvakutsuilta olen jättäytynyt pois itseni suojelemiseksi. Samoin en halua esim. työkavereiden tai tuttujen kesken ottaa osaa keskusteluihin, jotka liittyvät lisääntymiseen tai vauvoihin vaan vetäydyn niistä suosiolla tai pyrin vaihtamaan aihetta. Mielestäni tämä on sama kuin minkä tahansa aiheen kohdalla, joka ei ihmistä kiinnosta (oli taustalla mitkä tahansa syyt)... kohteliaisuudesta voi hetken kuunnella juttua vaikka moottorin osista tai vasemmistopolitiikasta (hatusta heitetyt esimerkit) mutta jos keskusteluun ei ole henkilökohtaisesti mitään annettavaa, voi siitä pyrkiä sitten pois. Sen ei mielestäni pitäisi loukata ketään, en itsekään "pakota" kanssaihmisiä keskustelemaan aiheista, jotka eivät heitä selvästi kiinnosta. Joku voi sivuuttaa yhtä nopeasti minun intoilemani aiheen kuin minä toisen vastaavan ja sen pitäisi olla molemmille osapuolille ihan totaalisen ok. :)
