Tämä ketju on niin hyvää terapiaa. Vaikka onkin kurja kuulla että monella ei ole nyt ne ihan huippuajat, on jotenkin niin lohdullista ymmärtää etten mä ole ainoa ihminen maailmassa, jolle käy näin.
Henkisen jaksamisen suhteen olen tosi onnekkaassa asemassa: harvalla kaverillani on lapsia, olen kertonut läheisimmille hoidoista, ja tunnen/tiedän useita hoidot läpikäyneitä - kaikilla kolmella hoidot ovat onnistuneet. Se luo toivoa.
Ihan ekalla kerralla mainittiin naikkarilla keskusteluapu, muttei silloin vielä koettu tarvitsevamme sitä. Jos käy ilmi että meille ei tule lasta ja hoidoista luovutaan, asia on varmaan toinen. Minulla ei ole hirveän suurta luottoa julkiseen puoleen, mutta toivottavasti olisi sitten mahdollisuus maksaa edes muutama kerta yksityisellä psykologilla/pariterapeutilla.
