Tilanteeni on toinen, koska minulla on yksi lapsi, ja mielestäni sekundäärinen(?) lapsettomuus on todellakin eri asia. Olemme naispari, ja ensimmäistä yritettiin ensin vuoden verran tunnetun luovuttajan kanssa kotona, jolloin kyllä tuollaiset katkeratkin ajatukset tulivat välillä mieleen, ja olin kateellinen äideille. Silloin onneksi hoitoihin hakeutuminen helpotti oloa ja tuotti tulosta nopeasti, vaikka kaikki ei mennyt ihan kuten olin toivonut. Tällä kertaa joudumme melko varmasti rankempiin hoitoihin (ja olen jo 36v), mutta samanlaista katkeruutta ei ole, enkä ole kateellinen kahden/useamman lapsen perheille jostakin syystä. Mutta tällä kertaa tuo yllättävä "epäonnistuminen" vaikuttaa oudon nopeasti niin sanotusti identiteettiin, koska ehdin jo kuvitella että olen jotenkin hedelmällinen ja helppo tapaus...oli luulot siitä, miten toinen lapsi hankitaan. No vielä en valita sen kummemmin. Onnea yrityksiin!
