Helsinki mammat, LA joulukuu 2014
- Ketjun aloittaja Ökkömönkiäinen
- Aloituspäivämäärä
Ökkömönkiäinen
Oman äänensä löytänyt
Minut löytää facebookista nimellä Helene Heikkinen
Vohveliini-
Oman äänensä löytänyt
Kiva, Oodri että sait tehtyä!! :) Laitan privana tiedot!
Oodri
Jostain jotain jo tietävä
Nyt on sitten salainen ryhmä saatu alkuun!
Ryhmän nimi on HELIÄ, mutta sitä ei löydy facebookista, koska se on salainen ja suljettu.
Laittakaa sähköpostiosoitteenne minulle yksityisviestinä, jos haluatte jäseneksi ryhmään.
Voin lähettää kutsun salaiseen ryhmään teille sähköpostitse, eikä minun tarvitse ensin lähettää facebookin kaveripyyntöä jokaiselle ryhmän jäseneksi haluavalle.
Jos on kysyttävää, niin yritän vastailla parhaani mukaan!
Ryhmän nimi on HELIÄ, mutta sitä ei löydy facebookista, koska se on salainen ja suljettu.
Laittakaa sähköpostiosoitteenne minulle yksityisviestinä, jos haluatte jäseneksi ryhmään.
Voin lähettää kutsun salaiseen ryhmään teille sähköpostitse, eikä minun tarvitse ensin lähettää facebookin kaveripyyntöä jokaiselle ryhmän jäseneksi haluavalle.
Jos on kysyttävää, niin yritän vastailla parhaani mukaan!
I-P
Puuhakas puhuja
Täällä yksi samaa ikäluokkaa (32v) oleva esikoisen odottaja Helsingistä (Etelä-Haagasta). Morjensta vaan! 
Lupaan liittyä face-ryhmään sitten kun np-ultra on takana ja eka kolmannes taittunut. Tällä hetkellä olen niin epäuskoinen ja skeptinen koko raskauden suhteen että en omalla nimelläni tästä asiasta "uskalla" vielä puhua. Siitäkin huolimatta että nyt menossa rv 9+ ja varhaisultrassa todettu kaiken olevan ok... Pessimisti ei pety
Lupaan liittyä face-ryhmään sitten kun np-ultra on takana ja eka kolmannes taittunut. Tällä hetkellä olen niin epäuskoinen ja skeptinen koko raskauden suhteen että en omalla nimelläni tästä asiasta "uskalla" vielä puhua. Siitäkin huolimatta että nyt menossa rv 9+ ja varhaisultrassa todettu kaiken olevan ok... Pessimisti ei pety
Oodri
Jostain jotain jo tietävä
Minä olen myös tosi epäileväinen raskauteni olemassa olosta. Tuntuu tosi epätodelliselta. Lisäksi keskenmenon pelko on suuri. Silti ryhdyin oikein perustamaan ryhmää. Olen vain niin innoissani! Kotona en voi kokoajan höpistä vauvajuttuja, niin täällä niitä saa purkaa oikein koko sydämestään, eikä kukaan ärsyynny :D
I-P
Puuhakas puhuja
Menin varhaisultraan lähinnä siksi, että saisin enemmän varmuutta asiaan. Auttoihan se siihen, noin viikon ajaksi. Kunnes epäusko palasi. En osaa olla innoissani raskaudesta, koska en pysty käsittelemään sitä konkreettisesti.
En ole millään tapaa äiti-ihminen. Kaikki vauva- ja raskaushössötys lähinnä puistattavat minua. Kuitenkin ajatukseni pyörivät tosi paljon raskauden ympärillä, mikä on outoa. Aihepiiri on minulle niin kovin vieras ja kaukainen.
Jokatapauksessa tämä raskaus oli toivottu ja olen iloinen siitä.
En ole millään tapaa äiti-ihminen. Kaikki vauva- ja raskaushössötys lähinnä puistattavat minua. Kuitenkin ajatukseni pyörivät tosi paljon raskauden ympärillä, mikä on outoa. Aihepiiri on minulle niin kovin vieras ja kaukainen.
Jokatapauksessa tämä raskaus oli toivottu ja olen iloinen siitä.
Oodri
Jostain jotain jo tietävä
Minäkään en ole mikään erityisen äidillinen ihminen. Pidän kyllä lapsista, jotka osaavat puhua, mutta vauvoista en ymmärrä mitään, eikä minua ole koskaan erityisemmin kiinnostanut muiden vauvat. En myöskään ymmärrä baby showereita, jotka järjestetään jo ennen lapsen syntymää, ihan järjetöntä tuplalahjojen keräilyä...
Mutta silti nyt kun olen itse raskaana, minulla ei pyöri päässä enää mikään muu kuin raskaus, synnytys, keskenmeno, imetys... Mietin ihan kokoajan mitä tuolla mahassa tapahtuu, sykkiikö sen sydän, mitä tapahtuu seuraavaksi jne. Mietin myös tulevaisuutta, mutten todellakaan edes uskalla ajatella, mitä sitten tapahtuu, jos ja kun vauva todella syntyy. Miten sen kanssa osaa olla niin, ettei se vaurioidu?
Silti nautin tästäkin ajasta sen minkä voin. Ei auta pelätä jotain mihin ei voi itse vaikuttaa. Voi vain toivoa parasta ja yrittää ajatella positiivisesti, että kaikki menee hyvin. Muutenhan koko raskausaika on ihan kamalaa.
Mutta silti nyt kun olen itse raskaana, minulla ei pyöri päässä enää mikään muu kuin raskaus, synnytys, keskenmeno, imetys... Mietin ihan kokoajan mitä tuolla mahassa tapahtuu, sykkiikö sen sydän, mitä tapahtuu seuraavaksi jne. Mietin myös tulevaisuutta, mutten todellakaan edes uskalla ajatella, mitä sitten tapahtuu, jos ja kun vauva todella syntyy. Miten sen kanssa osaa olla niin, ettei se vaurioidu?
Silti nautin tästäkin ajasta sen minkä voin. Ei auta pelätä jotain mihin ei voi itse vaikuttaa. Voi vain toivoa parasta ja yrittää ajatella positiivisesti, että kaikki menee hyvin. Muutenhan koko raskausaika on ihan kamalaa.
Vohveliini-
Oman äänensä löytänyt
Ökkömönkiäinen, tohon vois otsikkoon varmaan muokata että pääkaupunkiseudun mammat, vai :)
KaisaMaisa
Silmät suurina ihmettelijä
Mukaan pääsisinkö mie maisako@hotmail.comMalmilla asun koirien kanssa ja la 5.12. Saa nähä mihin päin muutto tulee kihlatun kanssa, mut ainakin Helsingissä pysytään.
Ikää 32.v ja ensimmäinen raskaus..
Mulla hieman vaikeampaa koska masennus, paniikkihäiriö ja migreenit pohjalla.
Kaikki tottakai uutta ja pelottavaa, omana lisänä parisuhteen vaikeus.
Mutta kyllä tämä tästä kunhan rupeaa tosissaan uskomaan toukan sisällä asumiseen, nyt vielä skeptisyys velloo mielessä.
Onnellinen tapahtumahan Tää on
Muokattu viimeksi:
