Helppo raskaus?

H

hönö

Satasella mukana keskusteluissa
Kysytäänpäs nyt toisinpäin, kun moni valittaa vaan kipujaan, että onko täällä mun lisäks ketään, jolla raskaus olis ollu todella helppo ja kivuton?

Alussa oli noin 2 viikkoa pahoinvointia, väsymystä hieman kauemmin. Sen jälkeen, ehkä viikolla 25 alko harjotussupparit, joita oli noin viikolle 31 asti aina silloin tällöin (kivuttomia).
Töissä pystyin olemaan loppuun asti (äippäloma alkoi 1.4.) ja olo on sellainen, että olisin töissä voinut olla vielä pari viikkoa kauemminkin.
Painoa on tullut 10kg mikä vähän tuntuu jaloissa pitkän työpäivän jälkeen, mutta vatsa on silti suhteellisen pieni (sf 29, viikolla 34+0). Siitä syystä uskonkin, että olen näinkin hyvin jaksanut.

Yöt saan nukuttua todella hyvin. Vessassa käyn 1-3 kertaa yössä. Vauva herää viideltä isänsä kelloon ja aloittaa pienen myllerryksen, mutta rauhoittuu hyvin nopeasti.

Ainoa "takaisku" tuli viikolla 28+5, kun vuosin hieman verta. Silloin kävin polilla kontrollissa. Mitään syytä ei löytynyt, mutta antoivat viikon sairaslomaa. Siinä siis ainoa "vaiva" koko tähän astiselta raskausajalta. :)

Eilen vasta tunsin ensimmäisen kerran painetta häpyluulla ja tänään supisti 2 kertaa aamulla. Ehkä se ipana sieltä sittenkin joskus vielä uloskin tulee! :D
Tänään viikkoja koossa 35+2.
 
Näin tässä kun alkoi miettimään tätä omaa raskautta niin kyllä musta tuntuu että suhteellisen helpolla kuitenkin oon päässyt. 

Alussa taisin 3 kertaa vain oksentaa ja jaksoin hyvin töissäkin (vielä kun oli). Puolivälissä alkoi tulemaan huimauskohtauksia ja turvotusta mutta niihinkään ei mitään syytä löytynyt. Kai se tämä raskaus vaan tekee tepposia välillä :) Hiiva pari kertaa hoidettu pois. Nyt loppuajalla ollut supistuksia ja väsymystä vähän mutta kunnialla suoriuduin muutosta miehen siskon kans suitsait vain :) Tällä hetkellä tuntuu että mä olisin täynnä virtaa, Voisin vaan pihalla käpsytellä päivät pitkät koiran kanssa mutta en uskalla ihan vielä liikaa rehkiä jos oi supparit alkaa uusiksi tulemaan taas.. Mutta kaikinpuolin aika lepposasti loppuviimein koko aika mennyt eikä semmosta tappoväsymystä ole ollut ja vaikka painoakin on tullut nyt sen vissii 10kg mutta sitä tämä on :) Ehkä alkaa eniten vaan tämä odottaminen kyllästyttämään ja huvittais koko ajan tehdä jotain fyysistä että lähtis synnytys kunnolla käyntiin mutta.. :) Rajansa kaikella :D
 

Kyllä mä nyt oman raskauteni helpoksi luonnehtisin. Ekat kolme kuukautta meni kyllä niin, että vähintään sen kerran päivässä sai oksentaa ja tuntuu tuo pahoinvointi aina ajoittain (huomattavasti lievempänä kylläkin) jatkuvan edelleen. Kuitenkaan en ole sitä kokenut mitenkään hirveänä rasitteena. Mitään kipuja ei oikeastaan ole ollut, masu on ollut koko ajan aika pieni, eikä ole aiheuttanut ongelmaa. Myös liikkumaan olen aina tähän asti pystynyt normaalisti. Öisin tosiaan heräilen vessaan myös tuon 1-3 kertaa ja uudelleen nukahtaminen on välillä vaikeaa. Asentojen kanssa ei kyllä ole ongelmaa, tuntuu vaan ettei enää nukuta. Olen myös säästynyt mielialanvaihteluilta ja kaikenlaisilta mieliteoilta.

Tänään nyt tuli sitten ensimmäiset vaikeudet, kun jouduin runsaiden supistusten vuoksi noin viikoksi pakkolepoon. Ei ole pitkä aika kyllä, mutta koska olo on muuten tosi hyvä, niin on tooosi vaikeaa vaan maata paikallaan. Salikäynnit kiellettiin kokonaan viikolle 37 asti, mikä nyt mulle henkilökohtaisesti on iso pettymys. Kävelyn saa kuitenkin muutaman viikon sisällä taas aloittaa, jos supistukset on rauhoittuneet.

Mutta niin, supistukset ainoa todellinen ongelma, mutta ei sekään nyt kovin iso sellainen, kun eivät ole mitään kohdunsuulla aiheuttaneet kuitenkaan. En tiedä, onko tämä muiden silmissä helppo raskaus, mutta itse sen kyllä sellaisena oon kokenut. Malttamaton vaan olen näkemään vauvan ja kovasti tahtoisin sen jo syliin saada!

 
Sintura: Sama juttu muuten mullaki noiden mielialavaihtelujen ja mielihalujen kanssa. Ei oo siis ollu kumpaakaan. Ennemminki oon ollu tosi hyvällä tuulella ja asiat jotka mua muuten olis ärsyttäny tosi paljon, ei oo nyt saanu mua suuttumaan. :) Olenki varotellut, että ootappas vaan, kun poika syntyy... ;)

Ite odotan kans kovasti, että saisin pojan jo kotiin. Ärsyttää vaan olla ja ihmetellä.. Tuntuu, että päivät menee vaan hukkaan. Kuitenki joutuu äippäloman jälkeen heti töihin, kun on lainat sun muut niskassa, niin olis paljon tehokkaampaa jos poika syntyis nyt, niin ehtis olla sen kanssa kauemmin kotona! ;)
 
Musta tuntuu, että tää on nyt vaan asenteesta kiinni tää "helppo raskaus", ja tämä siis koskee mua itseäni. En halua yhtään vähätellä tai ylenkatsoa teitä, joilla on ollut vaikeuksia ja pahaa oloa, päinvastoin voimia toivotan teille!

Perustan tuon asenne jutun siis siihen, että pikkusiskollani oli mielestään todella vaikeat raskaudet ( 2 lasta), vaikka kaikki oli kuitenkin lääkäreiden ja hoitajien mukaan oikein mainiosti. Sisko vaan taitaa olla sen verran herkempi hakeutumaan hoitoon ihan pienistäkin asioista, mikä nyt taas toisaalta raskaana ollessa ei ehkä oo niin paha. Mutta kun se jatkuu edelleen...

No kuitenkin oma olo oli alkuraskaudessa hyvä, ehkä viikolla 5-6 alkoi se iänikuinen nälkä! Viikolla 9-10 tuli pari kertaa halailtua vessanpönttöä ja sitten helpotti. Ennen joulua tuli sitten töissä hienoista ylirasitusta ja se aiheutti kivuttomia supistuksia------> työtehtävien helpottaminen auttoi.
Helmikuun alussa jämähti selkä jumiin ja jäin sitten saikulle mikä jatkui aina maaliskuun puoliväliin, jolloin alkoi kesäloma, ja kohta alkaa äippäloma. Selän lisäksi on häntäluu ollut todella kipeä! Auts ja auts kun hetken istuu ja yrittää siitä nousta!

Mutta vaikka siis vaivoja on närästyksestä lihasjumiin, koen silti päässeeni helpolla, koska neuvolassa kaikki arvot on olleet aina hyvät ja vauvakin on todella aktiivinen. En siis ole joutunut käymään ylimääräisiä kertoja lääkärillä, muuten kuin hakemassa sairaslomaa. Nämä vaivat vaan tuntuu kuuluvan nyt tähän raskauteen ja koska ne ei kuitenkaan ole äityneet pahaksi niin osaan jotenkin asennoitua, että näillä mennään.

Ja tuohon helppo-termiin jotenkin määrittelen siis sen, että ei ole tarvinnut olla erityisen huolissaan vatsa-asukista.

Nämä siis mun ajatuksia, jokainenhan meistä on yksilö ja kokee asiat omalla tavallaan, sekä huolestuu/on huolestumatta eri asioista. Tsemppiä ja voimia kaikille tähän loppuaikaan!
 
Minä kyllä voin todellakin sanoa että helpolla oon päässyt.. Aluksi oli ihan lievää pahoinvointia ja ehkä oksensinkin pari kertaa, mutta sen jälkeen mikään ei oo vaivannu. Painoa on tullu noin 6,5 kg nyt (vk 34) ja melkein kaikki yötki menee heräämättä kertaakaan. Alkaa jo tuntua että sais jotaki pientä vaivaa jo tullakkin.. tuntuu et ei tämä tuu varmaan ikinä ulos :) ja töitäki tulin luvanneeksi tehdä vielä vähän äippälomallakin kun ei kerta tunnu vielä missään. Nyt vaan vähän kaduttaa, olishan sitä voinu lomailla ihan hyväkuntoisenaki silti.. :)
 
Vaikka varsinkin näin loppua kohden oon ollu todella kypsä tähän raskaana olemiseen, niin kai se täytyy todeta että helpolla olen päässy. Varsinkin, kun asiaa ajattelee samalla tavalla ku Tsipuli. Alussa oli pahoinvointia vuorokauden ympäri. Puiolessa välissä alkoi selkäkivut, joiden takia jäin jo helmikuussa pois töistä. Hirveää närästystä on ollu, liitoskivuista puhumattakaan. Lisäksi viime aikoina yöt on menny ihan päin jotain, kun ei saa nukuttua. Noi on kuitenkin kai niitä normaaleja juttuja. Vauvalla on koko ajan ollu kaikki hyvin. Arvoissa ei oo ollu mitään vikaa, paitse että Hb on laskenu raudasta huolimatta. Ei oo raskausmyrkytystä tai ennenaikaisia kipeitä supistuksia. Täällä foorumilla on saanu monen kohdalla lukea aikamoisesta kamppailusta esim. supistuksia vastaan. Voimia kaikille, kohta tää on meiän osalta ohi.
 
Kipuja on ollut, mutta ekaan raskauteen verraten tämä on ollut helppo. Ei oksenteluja, pieni maha, hiljainen asukki, ei selkäkipuja. Esikoisesta oksensin 24/7 ekat 6kk ja vikat 1,5kk, oli valtava maha joka heikensi hengitystäni, turvotukset olivat hirveät ja pari kylkiluutakin pääsi murtamaan asukki silloin. Nyt olen tyytyväinen tähän tilanteeseen pienistä kivuista huolimatta :D
 
Nimenomaan tarkotin just tällä helpolla sitä, ettei oo tarvinnu hakeutua ylimääräisiin lääkäreihin/hakea saikkua/potea juurikaan mitään vaivoja.
Lähipiirissä olen kuitenkin itsekkin nähnyt kaikenlaisia vaivoja ja muita joita raskaus on teettänyt. Ja joo.. olet Tsipuli oikeassa siitä, että osalla varmasti raskaus="sairaus". Näin myös eräällä työtoverillani, joka samaan aikaan on kanssani raskaana.

Ja todellakaan ei tarkoitukseni ollut mitenkään ylenkatsoa niitä, jotka on joutunut kärsimään kaikista kivuista ja säryistä raskauden aikana. Pyydän anteeksi, jos jollekin tuli sellainen olo!

Yleensähän missään palstoilla ei kauheasti puhella, jos kaikki on mennyt hyvin. Siksi ajattelin nyt kerrankin kysellä näinkin päin vointeja. :)
 
Mie voin sanoa et mulla on ollu suht helppoja raskauksia. Kolme tyttöä siis täs ennestään eikä missään vaiheessa oikeestaan minkäänlaista pahoinvointia.  Tän nuorimman neidin kanssa joutu opetteleen uudelleen kahvin juonnin kun hajukin eto mut ei sentään sen pahempaa.
Tässä raskaudessa alko kauhee väsymys päälle vko:lla 26 ja kesti sen 2viikkoa Iski sit paha flunssa päälle. Nyt viikon lepäillyt kotona vuosilomia viettäen ja 2 viikkoa kärsinyt menkkamaisesta jomotuksesta alaselässä. On onni että lomien jälkeen jään suoraan äippälomille niin ei tarvii stressata töihin menosta, hoitotyö iäkkäiden kanssa kun ei ole sitä parhainta enään tässä vaiheessa.

RV 33+5
 
Kyllä mäkin sanoisin tätä raskautta helpoksi. Yhden ainoan kerran olen käynyt ekstrasti lääkärissä vatsakipujen takia ja se oli jo joulukuussa. Pahoinvointia oli kyllä alussa 3kk, mutten oksentanut kuin kerran-pari viikossa. Muuten olen jaksanut hyvin, satunnaista selkäsärkyä ja harjoitussuppareita ollut (ei nyt kivuliaita, mutta siten, että oon tuntenut muutakin kuin pelkkää kiristystä). Ainoa ongelma on ollut, että olen omasta mielestäni ollut ärtyneempi ja pahalla päällä. Muut eivät kylläkään ole kuulemma tätä niin huomanneet. Eli vaikka kaikki on mennyt hyvin ja helposti, niin olen välillä ollut niin kypsä, että taitaa jäädä vimpaksi raskaudeksi tämä. Mitään mielitekoja ei ole ollut ja isosta vatsasta huolimatta onnistun välillä melkein unohtamaan olevani raskaana =)

Mutta toisaalta, eka raskaus oli vielä helpompi. Tuolloin alun pahoinvointi oli ehkä voimakkaampaa (oksensin jossain vaiheessa melkein joka päivä), mutta kesti vähemmän, eli n. 2kk. Harrastin kilpatanssia vielä 2kk ennen LA, kävin vimpalla lavatanssikurssilla 1kk ennen LA, yhden yhtäkään kipua en tuntenut ennen synnytystä ja mm. leikkasin nurtsia oikeastaan LA asti. Synnytyskin oli nopea (7h) ja "helppo", vaikka olinkin flunssassa. Tosin mun yks kaveri pääsi vielä helpommalla: ei pahoinvointia, ei mitään vaivoja, ja käveli vielä useamman kilsan helposti lasketun ajan aikoihin.
 
Mä en sanois että tämä raskaus on ollut mulle helppo.. On ollut verenvuotoja, saanu juosta kaiken maailman kokeissa, Voinu pahoin, Henkisesti ollut ihan loppu, käyny lääkärien vastaanotoilla, kärsiny kovista supistuksista, Syöny kaikenmaailman lääkkeitä et vauva pysyy kohdussa, + lääkkeistä kaikenmaailman oireilut.. Viimeisin oire oli ku sain antibioottia niin kappas kun koko alapää turpos nelinkertaseks eikä pystyny käveleen,istuun tai nukkuun muuta kuin haarat leveenä ja nyt sit viel ku turvotus laski hieman niin iho niin arka et haavaumia täys.. Pissatessa ei satu mut sit ku pitäis pyyhkiä tai pestä niin kyllä sitä ollaan tippa linssis.. Toivon vaan et tulee kuntoon ennen kun vauva tulee muuten voipi olla et menee taju... Sit aina luulin et eka raskaus oli vaikia mut ei se ollu, kipuja silloinkin samoiten meinas tyttö tulla liian aikaseen mut ei kyl ollu mitään verivuotoja tai mitään turpoamisia tai muuta henkistä pahoinvointia ... Eli sanoisin et esikoisen odottelu oli helppo raskaus.. tämä on yhtä helvettiä ja joka ikinen päivä saa taistella kipuja vastaan (ei vaan supistusten, selkäsärkyjen, lonkkasärkyjen vaan myös nyt sit tuon alapään takia)

Joskus tulee mietittyä et miks ihmees oon pistäny itteni tällaseen tilaan, mutta lohdutan aina itteni että tämä masukki on kaiken tämän vaivan arvoista vaikka multa henki menis... Sen verran on rakas ja tärkiä pakkaus et sen voimin jaksaa taas taistella eikä luovuttaa..
 
Pakko on kans sanoo omansa tähän :)
Ite koen myös että oon päässyt vähällä tän raskauden aikana.. jos ajatellaan kaikkia arvoja joita neuvolassa on kontrolloitu, kaikki ovat olleet normaalit, painon nousukin normaaliluokkaa. Vauva on liikkunut omasta mielestäni kokoajan normaalisti (esikoista odotan, ei ole vertailukohdetta) ja vaikka hetkittäin on tullut esim päikkäreiltä herätessään, et onpa mahassa hiljasta niin pienen silittelyn ja tökkimisen jälkeen vauva on aina muksauttanut takaisin. Alkuraskaudessa olin kaikenlaisista asioista huolissani, mutta uskon että se on ihan normaalia kun odottaa esikoista.

Mutta vielä enemmin olen ihmeissäni siitä, kuinka hyvin voin henkisesti. Lähipiirissäni on useampia tapauksia, ketkä sanovat raskausajan olleen henkisesti erittäin rankkaa. Ehkä jopa elämänsä rankimpia aikoja. Oletin, että automaattisesti jokainen odottava on jollain tapaa alavireinen kun käy elämänsä suurinta mullistusta läpi, mutta siitä olen positiivisesti yllättynyt, kun olen ehkä ollut tasapainoisempi raskausajan kuin koko elämässäni koskaan :) ja uskon, että kun on hyvä olla, niin kaikki vaivat ja kolotukset ei tunnu ihan niin pahoilta. Mutta olen tosiaan niitä ihmisiä ketkä on viimeiset kolme vuotta "hoitanut" itseään ja kriiseillyt monien vuosien edestä, eli on oikeesti ihanaa kun kerrankin sisällä on rauha :) joskus aikoinaan kun kävin koulun tarjoamalla terapeutilla juttelemassa, niin hän tokaisikin että tosi hyvä  kun käsittelet asioita jo nyt, monet kohtaavat nämä ongelmat väistämättä sitten kun on itse äiti ja kasvattaa omia lapsia. Eikä asioiden läpikäymiseen välttämättä silloin riitä siinä elämäntilanteessa resursseja.

mut tällästä täällä :)
 
Mulla kanssa mielestäni helppo raskaus jos ärsyttäviä tulehduksia ja pukamia ei oteta huomioon. Meinaan että vauhti on pysynyt samana koko ajan, toki välillä väsyttänyt mutta pelkäsin jos selkä tai lantio alkaa kipuilla että joutuu lopettamaan liikkumisen tai muuten rajoittamaan toimintaansa (siis extraa, toki tässä nyt monella tavalla joutuu erilailla käyttäytymään :)). Mulla ei ole ollut sen vertaa selkäkipuja kuin ennen raskautta enkä tiedä miltä liitoskivut tuntuvat - paitsi nyt viime viikkona on tuota häpyliitoksen kohtaa vihlonut mutta ei vaikuta kyllä mihinkään toimintaan. 20v ei-raskaanaoleva luokkakaveri kertoi eilen yrittäneensä saada mua kiinni matkalla bussilta kouluun, ei saanut. :D Jos vielä olisin hieman vähemmän panikoiva, voisin ajatella, että älyttömän helppoa on ollut - joitakin ylimääräisiä tarkistuksia tehty, mutta lähinnä mun oman liika-analysoinnin vuoksi. Kuten joku sanoikin, vaikea noista sanoa kun ekaa odotetaan. Henkisesti on välillä ollut vähän hankalampaa kesäisen keskenmenon takia mutta mitä pidemmälle on päässyt sen helpommaksi tullut.
Nyt alkaa huomata että pitäis himmata, mutta pää ei ihan vielä hiffaa mitä kroppa yrittää sanoa. Synnytys on alkanut mietityttää ja muutenkin huomaan että henkinen läsnäolo on vähän niin ja näin - keskittymiskyky nolla! Mut en valita. Pian saapi ihmetellä sitä kääröä ihan livenä. :)
 
Sofi: Menee nyt asian vierestä mutta oothan sä saanu ne vaipat? Siitä on jo viikko kun ne lähetin....
 
Joo, voisin sanoo et aika helpolla oon päässy. En oo oksentanu kertaakaan, maha alko näkyä vähän tuossa tammikuun kohilla ja pulahti kunnolla helmikuussa. Nukkua saan hyvin ja vessareissujakaan ei tuu joka yö ja sillonkin vaan kerran riittää. Selvisin juuri 2500 km ( 7 päivässä) autoreissusta vain pienellä selkäsäryllä, joka rauhottu pienellä hieronnalla. :)
 
Mä olen päässyt fyysisesti ihan älyttömän helpolla koko raskaudesta!
 Yhden kerran oksensin alussa, viikon oli vähän huonoa oloa, muuten ei mitään vaivaa tai oiretta. Raskausmasennus mulla oli, mutta sekin meni ohi tossa pari kuukautta sitten :) Kaikki arvot on ollu normaaleja ja menny käyrien mukaan.
  Tässä lopussakaan ei oo ollut mitään kummempia liitoskipuja tai supistuksia. Ainoa on toi unettomuus joka on vaivannut nyt yli kuukauden, mut no, mitäs mulla muutakaan on tässä äitiyslomalla kun aikaa lepäillä sitä univajetta pois.
 
Pari viikkoa sitten olisin sanonut suorilla, että todella helppo raskaus!

Nyt sanoisin, että suhtkoht helppo raskaus eli alkuraskaus oli helppo (lievää pahoinvointia ja migreenipäiviä lukuunottamatta) mutta uskon, että nämä viimeiset seitsemän viikkoa on vasta sitä rankempaa odotusta. Siksi sanoisin suhtkoht helppo raskaus.

Nyt on jo viikon ollut väsynyt olo, päänsärkyä, närästystä ja lievää pahoinvointia. Vessassa käynnit ovat tiheentyneet päivin (2h välein) ja öin (3h välein). Nukkuminen on vaikeampaa, herään pieninpäänkin rasahdukseen ja sitten vaikea saada unen päästä kiinni myös senkin vuoksi kun olen saamassa unenpäästä kiinni niin herään kun luultavasti alan kuorsata (kun joku painaa keuhkoja). Lisäksi kääntyminen on vaikeampaa. Hengitys on myös vaikeampaa. Alapään luut ovat aika hellinä ja aika paine tuntuu myös välillä. Harjoitussupistuksia tulee usein, lähes aina jos lähtee kävelemään jolloin myös tullut pari vihlasuakin. Painoa tullut 7 kg, muut arvot aina ok mutta hemppa laski 110 joten rautaa popsitaan. Sitten pari kertaa yöllä herännyt kun vatsaa polttanut, oksettanut ja mahasta kuulunut ihme murinaa ja kun vessaan juossut niin aivan kuralla ollut, jonka jälkeen helpannut (uskon että molemmat ovat mun omia stressin/jännityksen purkautumisia koska molempina päivinä ollut stressaava erillainen päivä)

Mutta on se niin ihanaa kun "NaPPula" liikkuu ja hikottelee, että se korvaa kaiken yllä olevan vaivojen purkauksen! emoticon

RonjaM & "NaPPula" rv 33+5
 
Kyllä mäkin sanoisin että melko helppo on ollu. Yrmäsin kerran ennen plussaa ja sittemmin ei ollu pahoinvointia juurikaan, jaksoin käydä salilla aina flunssaan sairastumiseen asti vkolle 29 ja senkin jälkeen olen sitten kävellyt lähes päivittäin suht pitkiä lenkkejä. Jossain vaiheessa öisin puutui kädet, sitten se oli pitkään poissa ja nyt on vähän alkanut uudestaan. Päivällä saan unen ihan tosta vaan jos meen päikyille mutta öisin heräilen tosi usein ja aamuyöt pyöriskelen. Iskias vaivaa, jos rehkin liikaa eli silloin iltaisin tai öisin saattaa jalka pettää alta.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä on mielestäni ollut kaikista kolmesta helpoin raskaus,ei oo ollu verenpainetta eikä isompia muitakaan vaivoja ja olen nauttinut täysin siemauksin tästä raskaudesta heti riskiviikkojen jälkeen (kun ne pari keskenmenoa vaivas tietty alussa) ja nautin kyllä edelleenkin. Tottakai sitä odottaa jo innolla perheenjäsenen saapumista kun tää on mun ja mieheni ensimmäinen yhteinen lapsi, mutta sehän nyt on luonnollista emoticon
 
täällä kyl ainakin on kuulemma ollut liiankin helppo odotus, mitä nyt närästi alkuajasta ja nykyään hikkaan joka ruokailun jälkeen.

Voin oikeastaan luetella vain tuon närästyksen oireisiin, koska muita oireita ei ole ollut, olen kuulemma erikoinen, vaikka toiset sanoo ett oon just oikeaan aikaan tehny lapsen ja kannatta tehä toinen heti perään.
Itsellä kyllä sellainen ajatus, et kyl se muksu sitte kostaa kunhan vaan pääsee pois tuolta ahtaasta mahasta.

(Hei melkein jo unohdin olihan mulla kuukauden rautakuuri kun hemppa laski n.100:n...)

Toivotan kuitenki kaikille voimia joilla on rankkaa odotella. Kyl se sitten siitä pikkuhiljaa helpottaa, kun masukki on ulkona.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top