Helmikuun meiningit

M

MammaMaria

Päivystävä dosentti
Huhtikuunmammat 2014
Ja varmaan uus "yleiskeskustelu" aloitettava. 15 työpäivää eli 3 vkoa jäljellä! Sit alkaa hiihtoloma, joka jatkuu äitiyslomalla. :) Äitiyslomalla aion pestä ja keittää kaikki tuttipullot, tutit, rintakumit ja sen semmoiset ja leikata muovifroteet vaunukopan pohjalle. Ostoslistalla on enää itkuhälyttimet, liivinsuojat, pikkuvaipat ja joku nännivoide (bepanthen? mikä on paras?).

Vauvan syntymästä oon nähnyt yhä enemmän unia. Pari yötä sitten unessa vauva syntyi, painoi tasan 2kg, mustat hiukset, ruskeat silmät ja osasi jo heti hymyillä. Heti synnytyksen jälkeen lähin pois sairaalasta ja jätin miehen sen kanssa sinne. Ovella sitten tulinkin toisiin aatoksiin ja päätin jäädä vielä. Oli jo toinen "hylkään vauvani" uni. Edellisessä unohdin sen hoitopöydälle...

Tänään raskausviikkoja 31+1 ja toistaiseksi ei vielä raskausarpia (mutta onneksi sentään sitäkin enemmän suonikohjuja jaloissa. En osais kyl päättää, kummat on kivemmat...;) ). Enkä ole mitään rasvaillut, ehkä alle 5 kertaa, kun on ollut kuivan tuntuinen iho.
 
Mulla on työpäiviä jäljellä 0 kun on sairaslomaa nyt siihen äitiyslomaan saakka. Tuntuu kyllä että sallitut puuhat on niin vähissä että aika matelee ja päivät vaan valuu hiljalleen ohi. Vähän kurjaa omalta kannalta, mutta parempi näin että vauvalla on turvallinen ja rauhallinen kasvuympäristö tuolla masussa vielä toivottavasti monen monta viikkoa!

Ens viikon sunnuntaina on onneks mun synttärit niin on välillä jotain kivaa tekemistä tiedossa! Sit seuraavalla viikolla onkin käynti pelkopolilla ja saa nähä mitä sen jälkeen...
 
Ainiin piti vielä unista sanoa, että mä nään tosi harvoin vauva- tai synnytysaiheisia unia, mutta niinkun oon jo jossain keskustelussa tainnu aikasemminkin mainita niin nään paljon painajaisia parisuhteesta ja kaikesta mahdollisesta mikä siinä vois mennä pieleen. Viimeyönäkin näin unta että jouduin vierestä seuraamaan kun mies flirttaili muiden kanssa ja rupes sit siinä halailemaan ja pussailemaan jotain muuta mun silmien alla. Ite olin ihan kauhusta jäykkänä enkä pystyny edes tekemään tai sanomaan mitään. Pitelin vaan mahaani ja mietin että miten meiän käy. Herään aina ihan huolesta sekasin kun nään näitä unia, vaikka tiedän että meillä menee oikeesti hyvin :/
 
Varmaan pitääkin jotain tekemistä kehittää joka viikolle, et aika menis nopeemmin...Kohtahan sitä puuhaa sitten varsin riittääkin! Onneks on niin kipeet paikat, ettei tartte paljo rehkiä. Ehkä katon vaan leffoja ja leivon. Jotkuthan tekee pakkasen täyteen kaikkia ruokia, mut en mä kyl käsitä, miten en ehtis ruokaa laittaa tai ees toinen meistä. :D (mä niin en tuu ehtimään kertaakaan hellan ääreen ennen kesää tämän todettuani ;) ) Niin vähän syödään ees eineksiä, mut ehkä just siks ei niihinkään kuolla, jos ei mitää ute jaksa joku päivä laittaa.

Mä aina aattelen, et tää kestää sen 38-42 vkoa koko raskaus, et sit aattelen, et nyt on jäljellä enää 7-11 vkoa. Ni ei oo sit nii paha mieli, jos kuitenkin menee yli ja paljon...

Isoa muutosta käydään nyt läpi, niin ei mikään ihme, et näkee sekavia unia. Varmaan erilaiset pelot (esim. vauvalle käy jotain tai parisuhde päättyy) on ihan tavallisia "unihuolia".
 
Mä voisin kyllä mielellään ainakin leipoa pakastimen täyteen! Leipominen on niin kivaa, mutta se käy vaan pidemmän päälle kalliiks...ja näkyy reisissä :D En mä mitään ruokaa meinaa ruveta varastoimaan. Syödään muutenkin niin nopeeta ja helppoa ruokaa että luotan siihen että ehin kokkailla kyllä keväälläkin! Olis vaan kiva jos joku muu tiskais :D

Tavallaan vähän harmittaa että melkeen kaikki hankinnat on jo tehty kun niitä tavaroita metsästäessä menis aika niin mukavasti. Meillä on enää yks reissu ikeaan suunnitelmissa ja sit alkaakin olla kaikki valmista pikkupalleron tuloa varten! Tuntuu hassulta että jännitän kaikkea muuta hirveesti, mutta itse sitä pääasiaa eli vauvan näkemistä ja vauvaelämää en osaa vielä jännittää yhtään.
 
Mä oon nähnyt myös vauvasta unia aika paljon, useimmissa olen jossain aivan muualla kun vauvan kanssa vaikka se on juuri syntynyt. Viime yön unessa olin jossain juhlimassa miehen kanssa ja multa kysyttiin, että sainko sen vauvan jo ja että missä se on, niin vastasin että sain 3 viikkoa sitten, se on kotona. Ihmettelin unessakin, että miten mä sen vauvan jo nyt olen kotiin jättänyt ja lähtenyt itse bilettämään...
Harmikseni vauva on aina unessa sukupuoleton. Olisi kiva saada jotain enneunia vauvan sukupuolesta kun me ei sitä etukäteen saada tietää :)
 
MammaMaria kyseli nännivoiteista, esikoisen kohalla neuvolasa nii hehkutettii sitä Lansinohia ja ostin sitä jo etukätee kotia. esikoisella oli se lyhyt kielijänne ja nännit oli auki koko imetysajan (huimat 4kk) ja imettäminen oli kivuliasta. jos laitto sitä kaikkien suosittelemaa lansinohia, nii jostain syystä tuntu niinkö tissejä ois pistelly ja sattunu johonki "syvälle" ja ko rupes seuraavan kerran imettään, nii tuntu niinkö niisä ei mitää rasvaa ois ollukkaa ja kävi kahta kauhiammin kipiää.
neuvolasta annettii Ainun/Medelan nännirasvaa kokeiltavaks, se oli periaatteesa samaa ko lansinoh mutta vain eri valamistajan, eikä ollu yhtää parempaa.
sitte kokeilin Bevita R:ää, apteekisa sanoivat että sitäki vois kokeilla, mutta eipä sekää kummosta ollu.
Bepanthen (miten lie kiriotetaa oikein... :grin) oli paras.

toisen lapsen kohalla taas se lansinoh oli parasta, en käyttänny bepanthenia juuri ollenkaa. en sitte tiiä mistä se johtu, että esikoisen kohalla lansinoh ei passannu ollenkaa... :confused:
 
Tissivoiteista sen verran, että mulle sanottiin viimeksi että bepanthen pitää pyyhkiä/huuhdella nännistä pois ennen imetystä.. En tiä miks ja pitääkö paikkansa, kun en sitä oo nänneihin käyttäny.. Mut joku viisaampi vois valaista asiaa jos tietää jotain faktaa sen suhteen..
 
joo se pitää pestä/pyyhkiä pois ennen imetystä, ettei sitä mee vauvan suuhun. mää monesti vain puhistuspyyhkeellä pyhkäsin ko niitä aina oli lähellä tai sitte kävin äkkiä kastelee talouspaperia. siinä vaiheesa mulla ainaki rupes jo valuun maitua... :grin sitä lansinohiahan ei tartte pestä, siinä mielesä se on kätevämpää, tissi vain suuhun. :)
 
Mä oon ihan käyttäny just tota lansinohia nänneihin ja se on auttanu, vaikka tuntuu et bepanthenia tuleekin sitte laitettua melkein joka paikkaan muualle. :grin Unia en oo myöskään pahemmin nähnyt tai sitten en vain muista.. Ja mulla kyllä riittää tekemistä nuotten kolmen kanssa, ei voi sanoa että päivät olis tylsiä, vaikka rutiini ny päivisin onkin sama..
Mäkin tykkään leipoa, mutta se todella tulee kalliiksi, varsinkin kun tykkäisin kokeilla aina kaikkia uusia reseptiä mitä tulee vastaan, :wink Nytkin on kk.n päästä kahdet synttärit kahdelle päivälle järkättävänä niin hirvee "aivomyrsky" käynnis et mitäs mä siellä taas tarjoilisin vieraille.. Ja kun täs tuvas alkaa jotain leipomaan, niin aina pitää muistaa tuo oma tehotrio ottaa huomioon että rytmit pysyy jokaisella jossain määrin kuosis sen leipomisen ohella.. :)

Tarvittavat hankinnat on meillä aika alkutekijöissä myöskin ja nyt lopultakin ollaan päätetty että otetaan avustus rahana eikä pakkauksena, niin on tehty sen pohjalta listaa mitä pitää ostaa eli mitä todellisuudes siitä pakkauksesta olis tarvittu. Sitte on toi vauvanhoito-arean tuunaaminen, joka etenee niiiiiiiin hitaasti.. Meillä siis tyhjätään meidän makuuhuoneen vaatekaapit vauvanhoitoon ja käyttöön, joka siis tarkoittaa sitä että meidän vaatehuone on saatava siihen kuntoon että mun ja isännän vaatteet saadaan sinne mahtumaan. Tähän asti kyseinen huone on ollu petivaatteiden, ikkunaverhojen jne. muun rojun säilytyspaikkana.. Nyt huone on tyhjätty ja pitäis maalata se, sen jälkeen uusia hyllyt uusille korkeuksille ja sit aloittaa huoneen täyttäminen uudestaan. Sitte ku vaatteet on saatu pois makkarista voi aloittaa sen vauvanhoito-arena laiton, joka tehdään kaksiovisen henkaritankokaapin sisälle. Eli ovet otetaan pois, henkaritanko pois, ylähylly lasketaan alas ja hommataan yksi uusi vähä pidempi levy keskelle hoitotasoksi. ja kaksi alahyllyä saadaan muiden hoitotarvikkeiden säilyttämiseen. Lopuksi yksi hyllykaappi otetaan vauvanvaatteiden käyttöön ja mahdollisesti mun imetysliivit jne. saa sieltä myös oman tilan. :)
No tulipas tuostakin sepustus ja ties miten epäselvä...heh. :D Mut tuolla mennään kun tilat on niin rajatut ällä hetkellä. :D

Omasta voinnista voi sanoa sen verran, et kyllä alkaa tuntua että on raskaana! Maha on alkanut ihan yhtäkkiä painaa ja tahti kotihommis ja kaikes muus on hidastunut ja välillä tuntuu ettei jaksais edes persettä nostaa tuolista ylös.. Ihanat 10vko edes jos tää jatkuu tämmösenä..
 
Eilen mies heitti läpällä (?), et varmaan sit toinen lapsi maaliskuussa 2015 :D No joo, et kesäkuussa aluilleen...haha! Eivaa, ei kai sillä mitää väliä olis. "Kivahan" se olis, et pääsit rankasta pikkuvauva-ajasta yhellä kertaa. Oon ite aatellut sellasta 1,5 - 2,5v ikäero(ja). Kolme vauvelia on mulla ainakin haaveissa. Onko muilla mitään käryä? :)

Oon kyl kaikkine liitoskipuineen ja oireineen siltikin siis tätä mieltä. Ainakaan en halua vain yhtä lasta...alkaahan tota ikääkin sitten olla, kun 30 tänä vuonna täytän, ettei mitään isoja ikäeroja voi aatella -jos siis vaan saadaan vielä lapsia. Tää ekaki tärppäs niin nopeesti, et varmaan pitää oikeesti asiaa ihan tän kevään/kesän aikana miettiä.
 
Meillä ei oo kyllä lisää lapsia suunnitteilla. Eihän me tätäkään suunniteltu ;) Mutta siis vaikka pääsin alkuraskauden tosi helpolla niin puolivälin jälkeen supistukset ja selkäkivut on aiheuttanu niin paljon kipua ja kyyneliä etten halua edes ajatella uutta raskautta. Mulle riittää siis oikein hyvin yksi pieni perheenjäsen lisää!
 
Ilmeisesti ihmiskeho on sellainen, että se unohtaa ja kultaa raskausajan muistot, jotta ihminen alkaisi haluamaan vielä lisää lapsia. Liittyy tähän evoluutioon. :) Ja sit "se toinen raskaus voi olla vielä vähän helpompi" ja mun säkällä ei tuu olee. Et älä sano vielä, Hymykuoppa ;) (oikeesti on ihan täysin teidän asia, kuinka monta teette, kuhan heitin vaan. :) )
 
Joo voihan se olla että joskus vuoden tai parin päästä voi muuttua ääni kellossa varsinkin kun mullakin alkaa kolmenkympin rajapyykki lähestyä! Tällä hetkellä tulevaisuudensuunnitelmia tehdään kuitenkin yksilapsisena perheenä ja se on ihan hyvä. En liian pieniä ikäeroja haluais kuitenkaan vaikka sit useempia lapsia jossain vaiheessa tekiskin, koska haluun että sekä lapsi että vanhemmat saa rauhassa nauttia vauva-ajasta keskenään :) Meillä on omassa perheessäni 4 lasta n. 4v ikäeroilla. Onhan se varmaan vanhemmille ollu rankkaa että on kaikilla lapsilla ollu niin erilaiset tarpeet koko ajan, mutta mä oon ainakin ite tykänny siitä että oon vanhimpana saanu pienenä vanhempien jakamatonta huomioo ja isompana sit saanu osallistua pikkusiskojen hoitoon.
 
Jep, aika kultaa muistot.. :wink Raskaudet on ollu mulle helppoja ja esikoinen oli niin unelmavauva et miksei nyt heti sit vois jo toista ajatella ja niin siinä sit kävi et sitä ikäeroa kahden vanhimman välille tuli sen 1v4kk. :) Mut kakkonen..huoh.. Oli sit rankka puolivuotinen sen jälkeen.. Rytmi oli et yöt valvottiin ja päivällä neiti nukkui, minähän en pystynyt lepäämään/nukkumaan kuin silloin ku molemmat oli unilla päivällä ja kotiakin piti jaksaa siinä samas pyörittää.. Me sitte kirjaimellisesti opeteltiin nukkumaan yöt pätkissä ja edettiin hiljalleen kohti pidempiä yöunia. Puolen vuoden jälkeen koitti sitten se ihme että neiti nukkui ekan kokonaisen yön ilman yhtäkään heräämistä ja valvomistuokiota..hallelujaa..! Ei sitä meinannu uskoa todeksi.. Mä olin silloin jo niin lopussa et itku tuli päivittäin jo ihan pienistä jutuista.. Neuvolaankin ehdin olla jo yhteydessä, mutta se apu oli oikeestaan pelkkää sanallista neuvomista niin hyöty jäi aika minimaaliseksi ja se oli pettymys.. Nyt tuota aikaa miettii jo ihan positiivisesti jo senkin takia että mä selvisin siitä! :) Kakkosen ja kolmosen ikäero olikin sitte 2v8kk ja mä ehdin olla siinä välis 1,5v töissäkin ja se teki tosi hyvää just siinä vaiheessa. :) Nyt on sit kiva taas olla kotona ja tää viimesin ikäero onkin sit taas pieni, 1v2kk et jännityksellä ja pienellä kauhulla myöskin odotan mitä uusi vauva tuo mukanaan.. Tilauksessa olis näin lopuksi se unelmavauva lopettamaan tämän vauva-arjen.. Eli 4 lasta on meille hyvä luku ja se pieni pelivarakin jää jos joku hullu kuume yllättää vielä vuosien päästä, mut nyt kyllä riittää toistaiseksi ja tuo kuumevarauskin tulee meillä isännältä.. :grin
 
Miulla ehtii tulla 30 vuotta täyteen pari viikkoa ennen laskettua aikaa ja oon aina haaveillut vähintään kolmesta lapsesta. Ekan tärpissä meni 7kk, eli jos vaan synnytyksestä palaudun hyvin niin seuraava saa tulla heti, jos on tullakseen. Ehkäisyksi tulee kumit jälkivuodon ajaksi (tulehdusvaara) ja sitten ne jätetään pois. Toiveena olisi täysimetys eli voihan se toki olla että tärppää hetikin mutta aika epätodennäköistähän se on, varsinkin, kun ei ekakaan tullut saman tien.

Jos synnytyksessä tulee pahaa repeämää, kohdunlaskeumaa jne. niin tulee kyllä minipillerit hetkeksi väliin. Olen nytkin jo harjoitussupistusten takia sairaslomalla ja tekeminen ja liikkuminen on vaikeaa, vaikka yleisesti ottaen olo on muuten oikein hyvä. Toinen raskaushan on yleensä pahempi, varsinkin, jos se tulee heti perään, kun on nivelet jo valmiiksi löysät ja raskauskiloja edellisestäkin. Lantiollahan menee melko lailla kaksi vuotta täysin parantua synnytyksestä, eli takuulla liitoskivut jne. alkaa paljon aiemmin.

Silti kun ikää kertyy meille miehen kanssa molemmille ja se lasten tulo ei ole niin sanottua niin mieluummin kärsin vielä toisen vaikeammankin raskauden tähän perään kuin sitten myöhemmin vanhemmalla iällä harmittelen, ettei lapsiluku tullut täyteen. Tavallaan jos "luonto päättää" pienempi lapsiluku olisi minulle helpompi asia käsitellä kuin jos tuntisin itse itseltäni toivomani perheen riistäneeni.
 
Niinpä. Luonto hoitaa, siihen oon aina luottanut. Itekin on suunnitellut imettäväni ainakin sen puol vuotta, mutta mitään pillereitä tai hormonaalista ehkäisyä en tule enää ikinä käyttämään. Et sit jää varmaan kierukka ja kondomi (ja ajoissa ulos ja varmat päivät ;) ) vaihtoehdoiksi. Joista siis suluissa olevat ei todellakaan toimi. Selibaatti tietty ainoo varma...;) Sisarus on mun mielestä tärkeä olla, koska niiltä saa aina rehellisimmän palautteen mihin tahansa ja aikuisiällä sisarusten merkitys on ainakin minulla kasvanut. Lapsena toki leikittiin, mutta murrosiässä oli kyl "niin idareita" noi nuoremmat veljet. Onneks aika muuttuu ja muuttaa.
 
Ite kans toivon, että ei oo ikinä enää pakko niihin hormonaalisiin alkaa, vaan se on varmaan miehelle (tai molemmille) sterilisaatio kun on lapsiluku täynnä. Kierukka on liian pitkäkestoinen "väliaikaehkäisyksi" ja pysyväksi mieluummin steri.

Ajoissa ulos, varmat päivät ja kondomit ei meillä toimi... :p Kahteen ensimmäiseen ei riitä maltti (eikä miun 16-45 päivän kierrot) ja viimeinenkin meinaa unohtua. Eli tavallaan tuo hormonaalinen on "pakko" jos aikoo mitään väliaikaehkäisyä käyttää. Kun se ehkäisy on tasan sen aikaa käytössä mitä kehon palautuminen vaatii ja kun tuntuu että riittää niin nips naps. :)
 
Mä aion kyllä palata hormonaaliseen ehkäsyyn kun sen aika tulee. Ensin siis ne minipillerit ja sit imetyksen päätyttyä nuvaring. Kierukkaa en oo ikinä edes harkinnu, koska mun sisaruksista 3 neljästä on kierukkavahinkoja. Luottamus kierukan toimintaan ei oo siis kummonen :D Muutenkin tollanen pitkäaikanen ratkasu vähän pelottais. Kondomivaihtoehtoa en oo myöskään edes harkinnu, koska inhoon niitä!! Viimeks tainnu olla käytössä joskus 18v:na, enkä tosiaan haluu palata niiden käyttöön ikinä.
 
Ainii ja vielä MammaMaria kun mainitsit tosta sisarusten merkityksestä niin oon siitä kyllä ihan samaa mieltä! Mä oon ainakin saanu sisaruksilta niin paljon etten osais kuvitella elämää ilman niitä. Oon siis kiitollinen että niitä sisaruksia on ollu. Haluaisin kyllä tarjota saman mahdollisuuden omalle lapselle, mutta täytyy nyt vielä kattoa tää raskaus loppuun ja miettiä sit joskus synnytyksen jälkeen että olisko musta ehkä sittenkin vielä uudestaan tähän...Mitään ei oo onneks pakko lyödä lukkoon just nyt!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top