Helmikuun meiningit

En tiiä voiko puhelimella ees muuta ku tykätä paitsi tietty jos puhelimen nettiselainta käyttää. Mut joka viestin alaoikeella (paitsi omissa tietty) on tollanen palkki mis on peukkua ylös, peukkua alas jne. Niiden kuvaukset saa esiin viemällä kursorin siihen päälle ja painamalla saa arvioinnin.

Ton arvioinnin antanut ei oo ees yhtään viestiä palstalle kirjoittanut et varmaan vahinkoklikkaus... Silti, harmittaahan se, itsekin joskus jotain epämääräisiä arviointeja saanut. Nykyäänhän ne ei foorumipisteissä onneksi näy, vaikka profiilia tarkistelemalla näkee tarkemmin saadut ja annetut arvioinnit.
 
Niinjoo. Tänään kävin kolmen kilometrin kävelyllä. Siis kolmen! Viimeks just tammikuun alussa pystyny samaan suoritukseen ja sitpä toi flunssa esti hetkeksi kävelyn kokonaan, kilometrin raahautumisestakin tuli kipeitä supistuksia jotka ei loppunut edes kotiin lepoon päästessä.

Kyllä se nytkin mahaa kovetteli mut kipeitä supistuksia tai leposupistuksia ei tullu yhtäkään. Ja tietty nivusiin sattui ja kädet turpos mutta hei. Nyt vielä kävelyille just sen verran kun pystyy. Toi 3km joka päivä voi olla silti liikaa. Vähän naurattaa kuin huonoon kuntoon täs välis on päässy ku vielä ihan alkuraskaudesta pystyi juoksulenkeilläkin käymään jne. vielä ja nyt toi normaali laahustuslenkki tuntuu ihan saavutukselta jo. :grin Myös puolet enemmän aikaa saa varata ku aiemmin tohon suoritukseen.
 
Mulla ei oo tänne mitään erillistä sovellusta (saako Lumiaan tiiättekö?) vaan jos kännykällä tuun niin ihan sitte tähän samaan täysversioon ku tietskallaki. Elin nuo kaikki peukut, ristit, sydämet ja tietty toi laidassa oleva tyhmälaatikko näkyvät :grin. Siinäku sitte kosketusnäyttöä selailet (ja tietty oikeata eli tyhmälaatikko-laitaa ku oikeekätinen oon) niin ei ihme jos vahinkoja käy :computer012
 
Miulla menee aina hermo ku onnistun alas selatessa pyyhkäisemään ja sivut hyppii silmissä ja sit kestää miljoona vuotta välillä ladata ne uusiksi... :grin Osaan Lumioista ainakin saa tapatalk-sovelluksen jota tämäkin foorumi tukee, mutta kannattaa varmistella sitä tarkemmaksi ennen kuin lataa. Itselläni on iPhone jolle on oma sovelluksensa.
 
elmiina mäkin kävin tänään kävelyllä supistuksista huolimatta! hyvä fiilishän siitä tuli vaikka olikin vaan hidasta vaappuvaa lyllertämistä kipeellä selällä. hyväähän se vaan tekee kun pääsee raittiiseen ilmaan ja liikkeelle. vauvakin nauttii kun masu keinuu kävellessä :)
 
Kävelylle huhtikuussa. On se kumma, miten tällä liikuntataustalla on yhtäkkiä ihan toimintakyvytön. Vai onko jollain kokemuksia, et kävely auttais esim. liitoskipuihin? (erityisesti häpyluukipuun?) Muutoin en lähe. Loppuukohan noi liitoskivut ennen synnytystä...
 
Mun mielestä noita häpyluun kipuja on vähän helpottanut, kun liikkuu edes vähän. Eilen käytiin n. tunnin lenkillä pellolla kävelemässä kaverin ja koirien kanssa ja hyvin jaksoin, kunhan pidän vaan vauhdin hitaana ja muistan pitää taukoja jos tuntuu liian raskaalta. Mulla ainakin nopeampi kävely tekee alapäähän niin kovaa kipua, etten pysty kovaan vauhtiin, onneks koirat on sen jo tajunneet ja hihnalenkeillä osaavat jo vähän jarruttaa omaa vauhtiaan :) Nyt sairaslomalla oon yrittänyt käydä pari kertaa päivässä tekemässä lyhyen lenkin, hihnoissa puolisen tuntia tai sitten koirat vapaana tunnin jolloin pääsee metässä pissille :grin Hihnalenkillä kun käydään tässä naapurustossa niin pissille ei oikein voi ruveta ja tunnin kävely alkaa jo painamaan virtsarakkoon sen verran että en viittis housuunkaan pissiä :p
Tänään mennään taas metsälenkille niin voi helposti käydä pidemmän lenkin, tunnin-puolitoista.
 
Miulla tuo kävely vaan pahentaa nivusten ja häpyluun kipuilua kun tuo lapsi on tuolla pää alaspäin ja painaa ja puskee tietty pystyasennossa enemmän. Lisäksi se oikein innostuu kävelystä, joo kivahan se on että tykkää, mutta kun itsellä vihloo se pää virtsarakkoa ja jalat palleaa niin paljon että jos ei supistakaan on sen takia pakko pysähtyä.

Kävellessä ne nivusten tai häpyluun kivut ei juuri tunnu, tuo pään painaminen ja mukulan meuhkaaminen vain. Mutta kun tulee kotiin ja luiskauttaa kengät jalasta niin kyllä nivusissa tuntuu ja huomaa kävelleensä. Sama juttu öisin kyljen kääntäminen jne. sattuu nivusiin kävelyn jälkeen paljon enemmän kuin vain levolla.

Mutta uni tulee paremmin ja pää pelaa virkeämmin kun saa raitista ilmaa hengiteltyä. Yritän tosiaan kävellä nyt kun jos oon äitiini ja mummiini tullut niin kuulemma ei ennen puolta väliä kesää kannata edes varovaisista kävelyistä unelmoida vaan ei muuta kuin kegel treeniä kotona ja toivoo että pillu pysyy sisällä...
 
Mulla kans kävleminen tai liikkuminen yleensä vaan pahentaa häpyluun kipuja. Ei oo vauva ees mitenkään erityisen alhaalla ja tällä hetkellä muutenkin hengailee viistosti pää ylöspäin niin ei varmaan siitä johdu. Joka tapauksessa jo vähän pidempään kävellessä tuntuu kun häpyluu kipeytyy entisestään ja kipu sit vaan yltyy kun pääsee kotiin lepäilemään.
 
Osallistuisikohan sitä itsekin nyt näihin pulinoihin, kun alkaa "eräpäivä" pikkuhiljaa lähestyä. Äitiyslomaan tässä on tosin aikaa vielä reilu kuukausi. Mutta siinä välissä olen 2 viikkoa koulussa ja toivottavasti yhden viikon talvilomalla, niin kyllähän nuo niitä varsinaisia työviikkoja sitten vähentää.
Mitään kummempia vointeja täällä ei ole. Pitkään istuminen ottaa tosin selkään. Henkisellä puolella on sitten kyllä vähän huonompi meininki, sillä jouduimme eilen lopetuttamaan lähes 9-vuotiaan koiramme munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. Perjantaina koiralla todettiin kyseinen vaiva ja kontrolli oli alunperin sovittu vasta loppuviikolle, mutta soittelin maanantaina josko tultaisiin aiemmin kun näyttää niin huonolta ja niinhän siinä sitten kävi, että viimeiseksi reissuksi se eilinen jäi. Itse olen nyt loppuviikon pois töistä, tänään olin kyllä jo menossa töihin, mutta piti palata takaisin kotiin kun en itkultani eteeni nähnyt.
 
Tänään tein pienesti "lumitöitä" pikkuisella lumikolalla n. puol tuntia. Vauhti ei kyl päätä huimannut. Seurauksena näköjään loppupäiväksi jumalattomat kivut häpyluussa ja jossain pyllyluussa (onko siellä joku uus luu prkl), et ei ainakaan mua helpottanut. Perus seisomaan nouseminen ja kävely ollut nyt sitten ihan tuskaa. Töissä silti aion käydä loppuun asti. Pää pysyy paremmin kasassa ja siel on niin kivaa. Tavallaan kyl harmittaa jäädä pois. 12 työpäivää jäljellä.
 
Neidalle voimia! Meillä oli vähän sama tilanne tossa pari kuukautta sitten kun 11v meidän perheenjäsenenä asustellut koira jouduttiin lopettamaan aivoinfarktin seurauksena. Pitkäaikasesta lemmikistä luopuminen on tosi vaikeeta. Siihen menee kyllä pitkä aika tottua ettei kotiin tullessa ookaan enää ilosta hännänheiluttajaa ovella vastassa...mutta kaikesta selviää ja pikkuhiljaa mieli muuttuu paremmaks! Nyt teidän koira ei joudu enää kärsimään vaivasta ja luultavasti se sai kuitenkin 9 hyvää vuotta teidän kanssa!
 
Voimia Neidalle :sad001. Oon kokenu koiran menettämisen ja se on kyllä ihan kamalaa. Toivottavasti noista nykyisistä ei pidä luopua vielä piitkään aikaan.. Toinen 4v ja toinen 8. Kyllä koira on uskollisinta mitä ihmisellä voi ikinä olla.
 
Vielä meillä on onneksi tuo juuri 11 vuotta täyttänyt pappakoira. Mutta tokihan sitä koko ajan sitten on sydän syrjällään senkin kanssa, että milloin sen vuoro tulee lähteä.. Ja jos näin voi sanoa, niin tämä pappakoira on vieläkin rakkaampi (toki tämä kuollutkin oli erittäin rakas), kun on kuitenkin ihan ensimmäinen oma koirani. Mutta niinhän se menee, että kun lemmikin ottaa niin tietää jo silloin että joskus tulee aika luopua.
Kohta meille tulee pentu, joten viimeistään sen myötä saa muutakin ajateltavaa. Pentu on syntynyt joulukuussa ja varattiin se samantien, eikä nyt olla ajateltu perua sen ottamista, koska se on jo lähes osa meidän perhettä. Tarkoitus oli jatkaa arkea kolmen koiran kanssa, mutta niin vaan tilanteet muuttuu ja elämä jatkuu edelleen kahden koiran kanssa.
 
onko täälä ketää muita, jotka ei ole laittanut vauvaa varten mitään valmiiksi...?
puhuin kerhossa yhden äidin kanssa, jolla on laskettu aika kuukautta myöhemmin kuin mulla ja hällä oli jo kaikki laitettuna/ostettuna valmiiksi vauvantuloa varten. tuli itselle vähän sellainen olo, että apua, se vauvahan syntyy ihan justiin, eikä meillä ole mitään vielä valmiina...

no okei, löytyyhän meiltä vaunut (jotka ovat muutenkin vielä päivittäin käytössä), miehen tekemä kehto, häkkisänky on osissa vintillä, kirpparilta ostettuja vauvanvaatteita, äitiyspakkaus, jotain poikien vanhoja tuttipulloja mihin pitäisi ostaa uudet tuttiosat. mutta jos vauva päättäiskin syntyä nyt, niin kaikki vauvanvaatteet on pesemättä, koska niille ei ole kaappitilaa ja vauvanpetillekään ei ole tilaa ennen kuin yläkerta on valmis. mehän siis miehen kanssa nukutaan olohuoneessa, joka ei ole kovin suuri ja talon ainoa kamari (sekin on tosi pieni) on poikien käytössä, hyvä kun leikkimään sinne mahtuvat... tilaa ei yksinkertaisesti ole ja pahalta näyttää, ettei yläkertaa saada muuttovalmiiksi miehen työkiireiden vuoksi ennen laskettua aikaa...

turvakaukalo puuttuu kokonaan, hoitopöytä puuttuu (sekään ei mahtuisi nyt meillä mihinkään), rintapumppu, tutit, vaipat, liivinsuojat yms "pikkutavarat" puuttuu. vaikka "tiedän" ettei vauva synny varmastikaan ennen laskettua aikaa, ettei tavaroiden haalimisella sinänsä ole vielä kiire-kiire mutta... silti meinaa paniikki iskeä... :eek:
 
Meillä on ninetsu aika samanlainen tilanne. Tilaa ei oikeesti oo yhtään niin mitään ei oo laitettu valmiiks. Hankinnat on kyllä hyvällä mallillaan, mutta paljon kaikkea pientä ja oleellista puuttuu vielä. Tavarat on mun vanhemmilla tai omissa varastoissa säilytyksessä. Meille ei oo kyllä ennen laskettua aikaa tulossa lisää tilaa, joten pitäis sää tilaongelma jossain vaiheessa saada ratkastua ja sit kesäkuussa tai heinäkuussa ruveta ettimään isompaa kämppää. Ei mulla kyllä mikään paniikki oo vaikka asiat onkin kesken. Ehtiihän ne vaatteet pestä sit vaikka sillä aikaa kun oon sairaalassa!
 
Eiks äitiysloma oo just sitä varten, et kaikki noi kerkee hoitaa siinä. :) Oikeestihan turvakaukalo on noista ainoo pakollinen varuste, muut varmaan ehtii sit siinä rytäkässä iskäki hoitaa, jos siis kiire tulee. Mulla on itellä mielenrauha, et oon varautunut "kaikkeen", kun täältä ei noin vain kaupoille liikahdeta.
 
Meillä ei oo ninetsu muuta kuin hiukan vaatteita, ei ees äitiyspakkausta vielä. Kaverilta saadut vaipat ja liivinsuojat sekä hoitopöytä ja turvakaukalo. Ä-pakkaus pistetään ihan kohta vetämään, vaunut ja pinnasänky saa odotella hetken vielä. Ja nää uuden uutukaiset vaatteet siis pesemättä. Me vaan chillaillaan :cool: eikä pidetä kiirettä.
 
hyvä että täälä on muillakin homma "vaiheessa"... :) ja joo, tuo turvakaukalohan oikeasti nuista tavaroista on välttämätön. mutta kun mekin pienellä paikkakunnalla asutaan, niin kaikki "ylimääräinen" tavara pitää hakea kaupungista, niin mielellään sitä hommaisi kaiken valmiiksi...

ja vauva syntyy justiin pahimpaan mahdolliseen aikaan, kun miehellä yrittäjänä on töissä kiireisin aika vuodesta... miehen työpäivät tulee olemaan 12-16 tuntisia viikonloppuja myöten, toivon vain että tämä kerkeää edes laitokselle mukaan... joten en voi "jättää" asioita miehenkään hoidettavaksi/hommattavaksi, kun tiedän ettei tällä ole ylimääräistä aikaa. isyyslomasta on ihan turha haaveillakaan, että saan hoitaa kodin ja lapset yksinäni heti sairaalasta kotiuduttuani.

mää niiiin odotan että tuo yläkerta olisi valmis, kun oikeasti meille ei mahdu sitä vauvansänkyäkään mihinkään. olohuoneessakin sohva on 1,5m päässä tv:stä, vapaata "seinätilaa" ei ole, meidän sängyn ja kaapin välistä mahtuu juuri ja juuri luikahtamaan kamariin... ja kamariinkaan ei mahdu häkkisänkyä. kaikkien sängyn aluset on täynnä, kaappien päälliset on täynnä, keittiönkaapit on ihan täynnä ja suurin osa niistäkin tavaroista on semmoisia, mitkä eivät edes kuulu keittiöön... keittiöntasot on täynnä tavaraa, niille ei vain ole paikkaa, keittiökaapin päälliset on täynnä tavaraa... ja äitiyspakkauskin lötköttää keittiönlattialla, kun se ei mahdu mihinkään... ja lämmintä varastotilaa meillä ei ole mihin saisi jemmattua ylimääräistä tavaraa...
 
ninetsu, miten sä kestät sen tavaramäärän keskellä..? :eek: En siis mitenkään loukkauksena halua kysyä mutta kuh itte oon ollu ihan hillitön siivous- ja kontrollifriikki ennen lapsia. Kaiken piti olla omalla paikallaan ja paikka kaikilla- meiningillä mentiin. Nyt on onneksi tullu paljon tuota siedätystä kun lapsia on tullu noin lyhyin aikavälein niin ei siinä millään ehtisi pitää kaikkea niin järjestykses ku haluaa.. Mutta voi kauhistus ku mulla iskee se paniikki silloin tällöin ku kaikki on rempallaan ja tarvittavat tavarat hukas..meen ihan rikki paris sekunnis..:oops: Ja iän myötä myös kaikki turhake on saanu kovalla kädellä kyytiä tästä huushollista. :grin isännän kans vain aletaan olla kovin eri linjoilla siitä mikä on turhaa ja roinaa ku se säilyttelis vaikka mitä muistoja ja esim. tilattujen lehtien vuosikertoja..mullahan palaa sen kans käämit ihan tyystin välillä..:grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top