Helmikuun höpötykset

hemuli: no miten sitten kävi? Oliko siellä kaikki hyvin vai ei?!
Oho, olitkin jatkanut jo tota kirjotustasi :) Onneksi toisella kaikki hyvin :)

Ittelänikin tänään ollu ihan persepää päivä!
Huonoa oloa on ollu sen verran että kolme kertaa on joutunu käydä oksentamassa emoticon

Sitten oltiin koko perhe päikkäreillä ja piti lähteä vauvauintiin kun huomasin meidän 6kk liskon Maunon makaavan selällään ja sätkivän :(
Sitten soitto eläinlääkärille joka erikoistunut matelijoihin ja lähettiin päivystykseen.
Justiin tultiin kotiin, Mauno sai särkylääke pistoksen eikä oikeen mitään saatu selville.
Sanoivat vaan että parissa päivässä joko tila kohenee tai huononee, mutta ennusteet on huonot emoticon

Liittypäs taas vaihteeks paljon tähän ketjuun, mutta pakko taas purkaa jonnekkin :'(
 
Hemuli, hui sentään.... Onneksi tuli toinen lääkäri tsekkaamaan tilanteen!
 
hei....

kiitos kun nostit nuo vaihtelevt tunteet puheeks. Itellä kans ollu monenlaista fiilistä, vaikka pohjimmiltaan tää raskaus ja lapsi on tod.toivottu!!! 

Eilen oli joku ihme itku-apeus päivä...No, puhuttiin sit miehen kans, ja vaikka aluks tuntu ettei kommentit oo muuta ko tylyjä, niin lopulta tajus että puhuuhan se asiaa (montaka asiaa ei tartte eikä kannata murehtia just nyt) ja siitä lähtien on ollu rauhallisen hyvä mieli. Paitsi töissä tänään itkin kesken päivän, kun sain hetken olla rauhas. Se tuli vaan. Mutta ilta taas ollut parempi.

Kuten monet jo kirjoittikin, kaipa pohdinnat ja mielialat laidasta laitaan kuuluu asiaan... En toivo kenellekkään apeaa mieltä, mutta helpottavaa kuulla ettei ole yksin. Ja että varsinkin eka raskaudessa on ihan luonnollista käydä läpi joskus "tyhmiäkin" asioita ja pelkoja, jotka ei oikeesti ole realistisia...

Tsemppiä kaikille ja vielä uusille tervetuloa!
 
Lääkärineuvolakäynti takana ja siinä ei kyl kauaa kestäny, tutki vaan ja ultras, kokeet kun siis otettiin jo ekassa neuvolassa.
 [img]http://www.cosgan.de/images/midi/liebe/a070.gif[/img]  Siellä se pikkunen oli, huimat 2,5 senttiä pitkänä ja viikoiksi saatiin 9+3.
Noilla luvuilla mennään nyt taas siihen np-ultraan (22.2.) asti, jos siellä taas sit muuttuu  [img]http://www.cosgan.de/images/midi/froehlich/d015.gif[/img] 
 
Hemuli
Hui jesta! sait mut itkemään, onneksi sieltä löydettiin toinen hyvin voina pikkuihminen emoticon sull on kyll käyny mieletön onni matkassa <3 vaikk siltikin tosi inhottavaa että toinen menehtyi mutta toivotaan että tämä toinen olisi sellainen voimapesä ja jääräpää joka pitää tiukasti kiinni :))

ninanina.
Jaksuja kovasti <3 mailman inhottavinta ku pieni lemmikki tai lapsi on kipuinen.


vielll 3 tuntia!!!!!! :> jännittää onko siellä ketään. onneksi tuo hurmuriesikoinen pitää huolen siitä että aika kuluu vähä nopeemmin :D
 
Näin iha hirveetä, toivottavasti ei ennen unta! Näin unta et alko menkat! ihan kaameet. Ja siin unessa itseasiassa mä nukuin ja heräsin siihen et menkat alko ja kauhistelin sitä et se ei ollukkaa unta, mut sit heräsin ja kaikki oliki hyvin :) Mä oon niin kauheen hermostunu tästä :/ Pelottaa kauheesti. En pysty keskittyy mihinkää muuhun. Onneks ti on ultra eli ei enään pitkä aika.

Mul on vatsa ni turvoksis et iha pömpöllä on ollu täs muutaman vk. Onks kellää samanlaista? :D
 
Mä oon myös nähnyt näitä keskenmenounia, lähinnä sellaisia, että "herään" yöllä kovaan alavatsakipuun ja olen ihan varma että se on menoa nyt. Sitten herään oikeasti huomaamaan, että kaikki onkin kunnossa, kerran heräsin omaan itkuuni siitä epätoivosta, että ei taas...

Täytyy myöntää, että tämä raskauden alkuaika on kyllä ollut aivan täyttä helvettiä. Moni on tästä sanonut, kun pelkää, että onko siellä ketään...Kai se on normaalia. Mutta näiden keskenmenojen jälkeen (jotka on vielä olleet keskeytyneitä, eli en sitä mistään huomaa) on niin hermostunut, ettei tahdo välillä mistään tulla mitään. Vaikka tiedän, ettei tämä ole mun käsissäni, en voi mitään tehdä, eikä stressaaminen mitään auta.

Pitkiä on viikot, np-ultra vasta kolmen viikon päästä. Tänään iski sitten oikein jälleen mega-ahdistus, kun huimasin voivani turhan hyvin, pari viikkoa kun on mennyt kohtalaisen pahoinvoivana. Sain sitten paniikkini yltymään siihen tasolle, että oli pakko pyytää työkaveria ultraamaan (mukavaa sinänsä kun on tällaisia työetuja). Haki sykettä sen verran kauan että olin jo varma että ei siellä mitään ole, mutta sitten löytyi. Vähän silti huolestuttaa, koska pieni liikkui kovin vähän, ensin ei ollenkaan ja sitten vatsan painelun jälkeen vähän otti liikkeitä. Miten teillä muilla jotka olette uä:ssa käyneet, onko aina liikkunut vilkkaasti?

Tämä nyt menee taas vuodatuksen puolelle, pahoittelen,  mutta pakko johonkin purkaa, kun ei miestäkään viitti määräänsä enempää kuormittaa, huolissaan se on muutenkin...

Huoh, ei kai tässä auta kun odottaa ja toivoa parasta...
 
Hemuli:

Aivan uskomaston tarina!
Mahtaa olla sekavat tunteet tapahtuneen jälkeen.
Toivotan kaikkea hyvää sinulle ja jäljelle jääneelle maha-asukille.
Oletko saanut jo selville miten toimia jatkossa jos menehtynyt alkio ei tule itsestään ulos..?
 
Hui kauhee Hemuli mitä oot käyny läpi! Onneksi toinen pikkukaveri oli kunnossa! Mulla on yksi tuttu, joka on kanssa alunperin alkanut odottaa kaksosia, mutta toinen menehtyi alkuraskaudessa. Varmasti ihan hirveä päivä ollut. Muistan itsekkin kun esikoista odottaessa rv18 aloin vuotaa verta ja juoksin ensin päivystykseen että sain lähetteen naistentautien polille. Ja se epätieto oli ihan tuskaa. Se oli vielä sitä aikaa kun tunsin liikkeet jo ihan selvästi ja ajattelin vaan, että mun täytyy kuvitella nää liikkeet kun vauva on kuitenkin kuollu.. Kaikki oli sitten kuitenkin kunnossa eikä verenvuodolle löydetty mitään syytä.

Kyllä ainakin täällä tunteet vaihtelee laidasta laitaan vaikka toista jo odotan. Oliko tää nyt fiksua? ja vielä näin pienellä ikäerolla..? entäs jos en rakastakkaan tätä toista yhtä paljon kun esikoista? mitä jos rakkaus ei riitäkkään kahdelle lapselle? Ihan tyhmiä asioita, mutta kyllä niitä vaan miettii aina välillä! Toisaalta en haluis edes olla raskaana ja toisaalta en mitään muuta haluakkaan yhtä paljon :D Miten yks raskaana oleva nainen voikin olla näin sekaisin?!

Xiina85 Noh, noh! Ultrakuulumisia kehiin!!!!! emoticon

mayday Kaikki kuitenkin hyvin vaikka la vähän siirtyikin! Mulla siirtyi jopa enemmän kun sulla! Saa nähä ollaanko päksissä huonekavereita ;) :D

Eevi^ Mä oon kans kärsiny painajaisunista.. Pari yötä taaksepäin näin unta, että tää vauva synty rv 26 ja eli muutaman päivän, jonka jälkeen kuoli. Mä olin jostain syystä päässy jo kotiin sieltä ja sit olin käymässä mun äitillä kun sairaalasta soitettiin, että vauvan sydän ei enää lyö. Kysyivät sitten, että halutaanko me vielä kuitenkin nähdä vauva ja pitää sitä sylissä. Kyllä haluttiin ja sit mentiin sinne ja kun sain sen vauvan syliin niin aloin itkee, et se oli mun vika kun en ollu siel sairaalassa sen vauvan kanssa. :/ Ihan hirvee uni!! Itkee pillitin yksin sängyssä ja mieskin heräs (onneksi!) lohduttamaan. Onneks oli vaan uni! Se oli jotain ihan hirveetä :(

Nika mä oon nyt käyny yhteensä kolmessa ultrassa rv 5+6, 6+6 ja 7+4 eikä missään niissä oo vauva vielä liikkunut! Np-ultrassa sitten! :) Ja tuo esikoinen ei np-ultrassakaan ihan hirveesti heilunut. Köllötteli vaan :D

Appelsiineja menee edelleen ja sillä viissiin. Kävin tänään lääkärissä ja sain tuomioksi kroonistunut peräaukon haavauma ja siihen sitten reseptillä voiteen. Kysyin siltä lääkäriltä sitten että käyhän se raskaana olevalle ja se sano että käy. Kotiin kun pääsin ja luin pakkausselosteen niin siellä sanottiin että ei raskauden eikä imetyksen aikana. Netistä koitin sitten ettiä tietoa ja siellä lukee, että ei tietoa vaikutuksista raskauden aikana ja jossain eläinkokeissa ei ollut mitään vaikutusta. Nyt sitten stressaan, että voinko mä laittaa tota voidetta vai en. Mutta tokkopa haluan eroon tästä hirvittävästä kivusta vessassa käytäessä :( Ajattelin huomenna rimpauttaa teratologiseen tietopalveluun, jos ne vaikka osaisivat sanoa jotain.

Kolme viikkoa np-ultraan! Kylläpä tää aika kuluu nopiaan! :)
 
Zibbh: Ei vielä sen tarkempaa tietoa kuin mitä googlettamalla löysin muiden kokemuksia. Osalla on vuotanut ihan hiljalleen pois ja osalla on tullut vasta sitten synnytyksessä. Toisaalta eipä tuo vajaan sentin mittainen alkio siellä kohdussa paljoa tilaa vie toiselta jos sinne jääkin. Huomasin kyllä kertomuksia lukiessani, että varsin moni oli lopulta synnyttänyt etuajassa! Toivottavasti on vain sattumaa, eikä tapahtuneella osuutta asiaan. Oon itse syntynyt todella pienenä keskosena ja pieni pelko on että olisi jokin perinnöllinen riskialttius tms...

Ainakaan toistaiseksi ei ole tullut tippaakaan vuotoa sen eilisen aamun jälkeen, joten odotellaan mitä tapahtuu. Voi olla, että viikon tai kahden jälkeen raastaa jo epätietoisuus niin paljon, että on pakko mennä takaisin päivystykseen vaikkei vuotoa olisikaan. Maanantaina on eka neuvola, katsotaan osaako terkkari siellä antaa mitään lisää tietoa mulle.
 
ei minull sitte ultrattu vaiks oisin toiovnu :( mutta. BOING BOING masusta kuului lopulta pitkän ja tuskallisen melkein itkuisen etsinnän jälkeen emoticon syke oli 156<3
Tiistaina mull onkii sit np-ultra :) sit pääsee ihan näkeen papusen.
Kyllä tuli syvä helpotuksen huokaus kun se syke pitkän etsinnän jälkeen löydettiin. Mut ei sitä hupia kauaa kestäny ku pikkuveitikka pinko pakoon :D:D taitaa olla samanlainen veijari ku isoveikkansa,pinko aina sydänääniä kuunnellessa karkuun minkä ehti xD

eevi- minä oon turvoksissa! ja todella turvoksissa olenki :S mull on ihan norsu olo.


Ja voihan järjetön närästys!!!!! emoticon kahvin lisäks söin siskolla chilillä höystettyä pitsaa niin ÖRGH!
 
todella kiva kuulla, etten oo ainut, näiden vaihtelevien tunteiden kanssa.
toissapäivänä mekin saatiin puhuttua asioista puolison kanssa. kerroin, että minusta tuntuu, että olen ihan yksin näiden asioiden ja raskauden kanssa. mieheni ei uskalla vielä kamalasti innoita raskaudesta, edellisen keskenmenon takia, ja siksi en ole saanut häntä pahemmin puhumaan vauvan tulosta. mutta nyt hän todella vakuutti, että hän kyllä huolehtii meistä molemmista, eikä minun tarvitse jäädä syksyllä vauvan kanssa yksin.

asiat todella välillä paisuu turhan isoiksi. olen kuitenkin kaveripiirini ensimmäinen, joka on raskaana. muut eivät voisi vielä kuvitellakaan hankkivansa lapsia. en siis saa sieltä vertaistukea. siskoni kanssa kyllä pystyisin ehkä juttelemaan, mutta en ole vielä uskaltautunut puhumaan näistä pelottavista ajatuksista.
onneksi kuitenkin nyt sain avoimesti kerrottua miehelleni peloistani ja luvattiin, että jutellaan vaikka joka ilta vauvasta ja raskaudesta. <3

maanantaina on se eka neuvolakäynti ja odotan sitä todella, sillä täällä Jyväskylässä ainakin tuolla Kuokkalassa on ollut mahdollisuus ultrata jo ekalla neuvolakäynnillä! en tiedä, miten täällä kaupungin toisella puolella on, mutta tahtoisin jo kuulla pienen sydämen. :) en jaksaisi millään sitten odotella vielä lisää, että pääsisin lääkäriin...
 
Hellurei taas pitkästä aikaa :)

Hui kauhistus Hemuli81!! Aikas rankkoja asioita oot joutunu kokemaan.. Mut hienoo et toinen pikkusista voi hyvin :)

Enpä oo jaksanu kauheesti taas kirjotella.. Lukemas käyn kuitenki näitä juttuja :) Meillä oli eka neuvola tän vkon maanantaina, ja eipä siellä ihmeitä.. Mitä nyt tänne on tulossa joku uus aluejako ja meiät heitettiin tuolta neuvolasta tuonne keskustaan :( Ihan tyhmää, ku tuo terkkari missä ollaan tähän asti asioitu on tos parin kilsan päässä ja sit tonne keskustaan meiltä on matkaa viitisen kilsaa!! TYHMÄÄ!!

Mutta mutta, ultra varattu 8.3 ja sitä nyt sit odotellessa :)

Onpa täällä osin vähän kurjiakin uutisia.. Mulla on tullu jonkun aikaa tuolta takapuolesta kakan mukana verta :( Ja nyt tulevana tiistaina tähystetään paksusuoli ja mä tietysti oon jo itteni pelotellu siihen et mulla on varmaan joku syöpä :( Ja yllättäen sit huolettaa et mitä toi vauva tästä kaikesta ajattelee.. Ja pahin kaikesta, mä saan syödä viimesen kerran maanantaina klo 13 kevyen lounaan ja sit täytyy alkaa vetään noita tyhjennyslääkkeitä ja ei saa kun juoda!! Ja siis ti klo 10 se tähystys.. Mä niin kuolen nälkään ku nytkin nälättää ihan koko ajan ja saa sentään syödä :D No onneks on vaan hetkellistä toikin ja toivottavasti sieltä ei löydy mitään vakavaa!

Vielä LauraElinalle, kyllä mä uskon et voit käyttää sitä rasvaa vaikka siel tuoteselosteessa niin lukikin.. Koska sehän on tosi paikallinen hoito ja tuskin mitenkään sieltä takapuolesta vauvaan vaikuttaa :) Noissa mun särkylääkkeissäki lukee et ei saa käyttää ilman lääkärin lupaa ja on siis ihan tavallisia parasetamolilääkkeitä :)Ja mulle aikoinaan neuvolantäti sano et esim nasoliiniä voi käyttää raskausaikana vaikka se siel ohjeessa kielletäänki, just sen takia et on paikallishoitomuoto ja et se ei sieltä nenästä vauvaan vaikuta.. Ja tällä tädillä oli parinkymmenen vuoden kokemus kätilönä.. Et uskoisin ettei mitään höpöjä puhunu :) Mut oman mielen rauhan vuoks voithan sä sen vielä varmistaa :)

Voikaa kaikki hyvin ja mukavaa viikonloppua joka mammalle :)
 
mullon täällä ihan kauhia stressi ja härdellys päällä.Koht lähetään koristeleen juhlapaikka ja huomenna olis sit HÄÄT! apua!!!!!!
kyll nostan masuasukille hattua jos tällä ressillä kyydissä pysyy! :S :D onneks sit viikonlopun jälkeen pääsen huokaseen ja keskittyyn tähän masuiluun <3
 
Xiina Onnea vielä huomiselle!! emoticon

Annika Onko sut lääkäri koskaan aikaisemmin tutkinu ton asian vuoksi? Mun miehellä oli ihan sama vaiva, että tuli verta ihan tolkuttomasti. Se sitten kävi lääkärissä ja sillä oli vähän ylempänä peräsuolessa perämukana, joka aina uusiutui, puhkesi ja vuosi.

Otin sitten tossa parin tunnin päikkärit ja kyllä on NIIN  tööt olo että! Ei pitäis enää nukkua näin iltapäivällä kun sit tuntuu menevän koko ilta ihan pilalle kun on ihan pihalla :D Noiden päikkärien jälkeen tuli pitkästä aikaa tosi huono olokin.. :s Oli pakko taas syödä vähän jugurttia ja kuoria yks appelsiini vaikka just ennen päikkäreitä söinkin ihan ruoan.

Vähän parisuhde vali valia.. Minähän olen siis ollut jo yli viikon tässä kipeänä.. Nyt ei enää ole onneks kun vaan vähän nuhaa ja aamuisin kurkku kipeä, mutta eilen illalla alkoi miehellä flunssa ja nyt se vaan makaa sohvalla ja pelaa xboxia kun on NIIN kipee olo ettei !jaksa! tehdä mitään. Ja mä kun olin oikeen kipee niin ei mitään toivoa, että mies oli jotenkin enemmän ollut Jeminan kanssa et mä olisin saanu levättyä. Et se olis tehny ruoan tai siivonnu... Mut sit kun HERRA on kipeä niin herrahan saa levätä.. Prkl.. Anteeksi tämä purkaus.. Tuntuu vaan niin tyhmältä kun itse ei saa olla kipeä ja mies kun on kipeä niin se vasta sitten onkin kipeä.. MUR!
 
Xiinalle todella paljon onnea huomiselle ja koitahan olla stressaamatta :)

LauraElina, ei oo aikasemmin tutkittu.. Nyt ihan pintapuolisesti, mut just sitten täytyy kattoo tuolta pidemmältä mikä siellä kaihertaa :/ Voi että kun vaan oliskin joku pukama, eikä mitään isompaa ongelmaa!! Enpä olis uskonu toivovani ittelleni pukamia koskaan, mut näin se mieli muuttuu :D

Noista miehistä.. Mun mies oli ennen ihan samanlainen sairastaja kun  LauraElinan mies :) Voi jessus sitä valituksen ja sairastamisen määrää kun tuli joku pienen pieni flunssa ;) Toimintakyky kaikkeen meni ihan täydellisesti ja sit se odotti viel et mä istun sen vieressä ja paijaan ja hellin plus toki palvelen parhaalla mahdollisella tavalla :D Pitkään sille joutu selittään just et en mäkään voi olla tolla tavalla sairas ja et on vaan pakko jaksaa tehä tietyt asiat ite vaikka ei huvittais ja jaksais.. En tie eikö se enää uskalla valittaa samanlailla ku tietää et en mä niele sitä ihan purematta ;) Mut on se vähän kunnostautunut ja ollu nykyään vähän vähemmän kipee ku flunssa yllättää ;) VOIMIA, tiedän tunteen ;)
 
Kiitoksia <3 saa nähä tuleeko unta ens yönä :D toisaalta kyll luulis tulevan kun oon ihan rättipoikkiväsyny ku käytiin laittaas se juhlapaikka kuosiin,vietiin tiekyltit ja sit avustin siskoo kakkujen kanssa :) huoh.aika raivorikas päivä oli mut nyt tuntus olevan vähä ressi helpannu :) huominen ei voi mennä ku omalla painollaan sitten. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta :D

lauraelina ja annika.
Nyt saitte siis tiedon siitä miksi juuri naiset on niitä ketkä on raskaana ja synnyttää ;D ei ne miehet kestäis sitä kaikkee eikä varsinkaan kipua :D:D
Mun on mies kyll kans ollu aikonaan tommonen mut mä oon varmaan vähä hirviö välillä ku oon saanu opetettua sen oikeille tavoille :D tai no en kai minä ny hirviö sentään ku se kertaan naimisiinki suostu :D mut siis.. nykyään osaa sairastaa siten että ei ajattele vain omaa napaansa. en minäkä ruikuta ku itse kipeenä hoidan kotona vilkasta 2 vuotiasta :) pahimmassa tapauksessa ku poikaki on sit samaan aikaan kipeenä niin on se aikas rankkaa.
 
Voi että, onneks mun mies ei oo tommonen sairastaja, pikemminki mä oon semmonen  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/r015.gif[/img]


Meillä tehtiin just päätös tästä veriseulonnasta, johon ois mahdollisuus ens viikon loppuun asti. Aluks olin ihan varma et meen, sit alko herätä ajatus että jos en sittenkään ja nyt kun asiaa tutkailin ja juteltiin siitä niin päätös on että se jääköön väliin.
Ei haluta turhaa huolta jos siellä sit yhtäkkiä onki korkeemmat riskit, liian arpapeliä meidän mielestä. Käydään vaan ultrissa ja kyllä sitten niissä näkyy jos vauvalla on jotain pielessä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top