Helmikuun höpötykset

Täällä yksi hoitoalalla oleva (tai olin, nyt hoitovapaalla :) ) Vanhukset mun alaa. Edellisessä raskaudessa oli paljon supistuksia ja kaikenlaisia vihlontoja ja vatsakipuja ja ne tuli nimenomaan työssä kun nostelit, siirtelit jne. Loppujen lopuksi en saanut enää tehdä töitä yksin ja sitten rupesinkin jo saikuttamaan kun mielummin olin pois töistä kuin aiheutin vauvelille tukalia oloja..ja onneksi työterveyslääkäri ymmärsi ja aina kirjoitti saikkua kun pyysin. Ei ole lasta tärkeämpää alaa. No, supistelihan mulla tietty sitten saikullakin..aina kun lähdin ulos, jos otin liian kovan spurtin (eli oikeasti siis etanan vauhtia menin, mutta kohtu ei tykännyt siitäkään) ja kävellessä supisteli, sitten vaan pysähdyttiin ja jatkettiin kun supparit oli ohi. Pari kertaa kävin ylim. neuvolalääkärissä ja HUS:ssa ultrassa ihan just sen takia, että nähdään onko supistukset aiheuttanut mitään kohdun kaulalle eikä ole kohtu auki yms. Ei ollut siis mitään vaarallisia, mutta kun supisteli vaan. Mä toivon ettei tässä raskaudessa supistele niin paljoa (en ainakaan ole vielä tuntenut) kun on tuo 1v tättähäärä jonka kanssa ei paljoa jarrutella.
 
Täällä vasta opiskellaan hoitoalaa. :-D meille vaan sattuu sopivasti huhti toukokuulle vielä harkka vanhuspuolelle niin sitä vähän pelon sekaisin tuntein odotan kun 6 viikkoo olis melkeen pakko jaksaa. Varsinkin se vika viikko. Mut eiköhän tuota. Meillähän siis ajatuksena vähän erilainen vauva arki jos vaan suunnitelmat onnistuu. Eli mies jää lasten kanssa kotiin ja mie jatkan koulua jo elokuun alussa. Jos vauva on jo päättäny syntyä siihen mennessä. :-D

Supistuksista niin toisen aikaan tuli aika alussa jo supistuksia mut ei ne mitään tehny. Nyt on kanssa jo jostain viikolta 18 supistellu mut ei yhtään kipeästi. Eiköhän ne tässä kuukauden sisään muutu jo tuntemuksiks jos samalla tavalla menee.

Mie en vieläkään tunne liikkeitä kun ihan sillon tällön jonkun hassun pienen. Kai se siellä hengissä on. Huomenna neuvola ja mieskin pääsee mukaan niin jos ultrais Ku ei mies oo kertaakaan nähny vielä vauvaa. :D taka ajatuksena jos sukupuoli vaikka näkyis.
 
Minullakin on jo harkkasupistukset alkanet muutama viikko sitten mutta kivuliaita eivat ole. Epamukavia kylla. Puhuin ru:n laakarillekin ja han piti niita avian normaaleina, mutta kun sanoin etta niita ilmenee aina kun koetan kavella lujaa tai rappusia niin laakari sanoi etta jos supistuksia, kivuttomiakin, aina tulee toistuvasti samanlaisissa tilanteissa, niin sita nimenomaista puuhaa ei pitaisi tehda - eli mina kaytan nyt hissia! :)

Kauhea naposteluhimo koko ajan! Onko kohtalotovereita? Otan joka aamu toihin kaaaauhean kasan hedelmia mukaan jotta napostelisin niita enka sortuisi epaterveellisempaan ruokaan, mutta nyt olen miettinyt etta taidan saada hedelmasokeriakin kilotolkulla paivittain! Huh! Vauvaraukka lienee jatkuvassa sokerihumalassa!
 
Minullakin muuten opiskelut meneillaan, ei kylla hoitoalan vaan paljon miehisemmalla alalla itse :grin Olen siis lisaksi ihan kokopaivatoissa, mutta alaa haluan vaihtaa. Yliopiston olen siis jo kaynyt yhden vauvan kanssa, mutta tama tyo + opiskelu + lapset + raskaus on kylla raskaampaa kuin nuorempana :) mutta uskon etta sen arvoista! Ja toivon kovasti etta aippalomalla saan opiskeltua ja opettajat suotuvat mielikuvituksellisiin kurssien suorituksiin kun lasnaoloni koulutunneilla tuskin tulee olemaan kovin ahkeraa vaikka kotona olenkin valmis ahertamaan.
 
Hattara, mul ei vieläkään oo kunnon nälkää eikä muita kun omituisia random-himoja, viimeks vaahtokarkki. Enkä ees tykkää siitä :D

Syön kuitenkin lähes joka päivä kaks lämmintä ateriaa (aina salaatin kaa) plus välipalat. Sallin itelleni myös herkut, mikä tarkottaa muutamia nameja/suklaapatukkaa/yhtä vanukasta päivässä. Enempää ei ees huvittais syödä. Oon tosi tyytyväinen, että mun ruokailu on palannut alkuraskauden jälkeen näin hyvin raiteilleen.
 
Mulla on jotenki itsellä taas huonontunu ruokahalu raskauden myötä. Esikoisen aikaan oli vaikka mitä himoja ja meni ruokaa ihan tolkusti. Nyt syön vähän ja pieniä annoksia mutta vois vaihtaa annoksen laadun terveellisempään ruokaan. Leivän ja pastan vois jättää pois :D keitot on parhaita
 
Lucky, mä oon salitreenin takia ollu kova syömään ja silti aina hiton matalissa rasvoissa. Söin helposti ennen raskautta isonkin äijän pöydän alle :D Nykyään tää on ihan naurettavaa piiperrystä tää mun syöminen... Pahoinvoinnin loppuminen on onneks mahdollistanut fiksummat valinnat. Mut kellon mukaan pitää syödä, nälkää kun ei tuu.
 
Mulla tekee hulluna kokoajan mieli just kaikkee leipää ja pastaa, mutta niistä tulee todella turvonnut ja huono olo...silti syön niitä aika paljon ku en vaan mahda itselleni mitään.
Syön myös melkein päivittäin jonku herkun, mutta kertamäärät on aika pieniä et joku keksi tai rivi suklaata...päivällisen jälkeen vain tekee aina ihan hulluna mieli jotain makeeta edes vähän ja se helpottaa kyllä heti :)
 
Se olis sitten sairaslomaa ens viikon tiistaille kunnes on lääkärineuvola... Ei saa taaskaan imuroida eikä tehdä muuta ku tyyliin maata. Toivottavasti ois vaan alku raskauden supistuksia niin kuin lääkäri tänään sanoi.
 
Huomenna pitäis aamusta käydä labrassa antamassa näytteet ja sit perjantaina aamusta lääkäriin näistä supistuksista
 
Onko teillä muuten ollut mitään puhetta imetyksestä neuvolassa/ultrassa? Meillä jo ekassa ultrassa kysyttiin, että haluanko imettää ja sanoin haluavani. Nyt seuraavassa ultrassa sain sellasen 1-aukeaman kokoisen paperin jossa luki imetyksen hyödyistä yms ja oli puhetta ihokontaktista jo sairaalassa. Tuli hyvä mieli kun on myös kaikkea negatiivista lukenut. :)
 
Mä kysyin ite imettämisestä ja helpotti mieltä tietää jo tässä vaiheessa et neuvolasta ainakin sanoivat tukevansa imettämistä just niin paljon kun itse haluan. Pitää nyt vielä jutella kun vaihtuu hoitaja kun edellinen jäi vuorotteluvapaalle mut jäi sellanen kuva et tukea saa jos vaan pyytää :)
 
S_uski: voimia saikulle!

Merivesiväri : mä en saanut tarpeeksi tietoa osastolla imetyksestä. Tällä kertaa osaan pitää rinnalla koko aika jatkuvasti ja sitten vasta pulloa jos maidon tulossa ongelmaa

On. Hupsista keikkaa... on tehny influenssan hunaja tee kuuri tehtävänsä. Hain kaverilta verensokeri mittarin ja mittailin sokereita ennen ateriaa arvot koholla ja 1h iltapalan jälkeen dx 8.1 :0 omg! Ei ehkä tuu hyviä uutisia sokerirasituksestakaan... tosin jos tulehdusta ni voihan sitä seki nostaa sokereita vähän mut silti. Nyt alkaa meikäläisen elämäntapa remontti... huomisesta alkaen loppuu sokerin syönti...maito ja leipä jää vähemmälle ja muutenki katon jos noudattas vaikka Jutan dietti ohjeita ku mulla ne on tuolla tosin maalais järkeä käyttäen...
Täällä Kirppu työntää mun jotai elintä tonne oikean kylkiluiden alle. Miten tää jo nyt on mahdollista vaikka kohdun korkein kohta ei oo ku jossain navan kohdalla. Äsken oikein muljahti. Etukumarassa ei voi olla ollenkaan. Pussilakanan laitto tuntu pahalle ku jouduin kurottelemaan käsillä ylöspäin. Esikon aikaan ei ollu ongelmaa missään ... mut niinhän ne väittää että toinen raskaus on monesti Hankalampi. ..
 
Hoitoalalla täälläkin :D ja vanhuksia. Hirveesti ei onneksi vielä supistele töitä tehdessä, mutta ristiselkä on todella jumissa :( mulla on siellä pari nikamaa jotka luutuneet yhteen, niin liike on aika olematonta ja tuntuu ettei mitään venytyksiä saa perille... Esikoisesta jouduin jäämään saikulle aika aikaisin supistelujen ja työn raskauden takia, mutta toivottavasti nyt pystyisi olemaan pitempään töissä. Tsemppiä kaikille töissä jaksamiseen!!
 
Lucky, muista kuitenkin riittävä hiilari. Mua hirvittää, miten vähän hh odottaville äideille suositellaan, jos on painon/sokrujen kaa ongelmia. Muistaakseni Jutan dieetti on lähtökohtaisesti suht korkeehiilarinen. Ite oon joka aterialla huolehtinut, että tulee proteiinia, rasvaa ja hiilihydraatteja (jotkin välipalat tosin saattaa olla vaan rahka+hedelmä, mutta siinäkin ois hyvä olla vaikka pähkinää mukana). Se pitää olon ja sokerit hyvänä :)
 
Merivesiväri : juu siis itsehän sitä superdieti ohjeita menin niin että peruna, pasta ja riisi pois. Jos leipää ni se oli vaan sitä realia. Parsakaalia ja kukkakaalia söi perunan ja noitten tilalla. Sit pitää nyt huolehtia että vaikka omena välipalaksi. Tuskin noin paljoo tulee vedettyä rahkaa mutta marjat ja rahka ja hedelmiä väli/aamupalaksi...noitten maustettujen jogurttien sijalle. Luulen että noilla saan jotai aikaseks sokereille... Ainaki paremman olon itselle... mutta en mä aio alkaa punnitsee :D
 
Minunkin pitaisi ruveta sokerilakkoon ihan oman paani vuoksi! Ei siis hiilarittomalle, mutta valkoista sokeria pitaisi valttaa... mina kun en siina osaa oikein pitaa kohtuutta. Ja ei vauvakaan sita valkoista sokeria tarvitse, vaikka hiilarit tarkeita mm. aivojen kehitykselle onkin.

Mina en ole koskaan joutunut supistusten tai muun raskausvaivan takia sairauslomalle, se on varmaan hyvin pelottavaa - tsemppia teille kaikille joilla tama tilanne on!!!! Mutta nolona myonnan etta voisin kylla ihan muuten vaan jo jaada toista pois... fyysisessa kunnossa siis ei mitaan valittamista, mita nyt valilla tuntuu kovasti unettavan, mutta siis henkisesti olen kypsynyt. Ihan kauheaa, kun en ole koskaan arvotanut tyossa lusmuilijoita, mutta nyt minulla itsellani on ajatukset jo lahes taysin kesassa ja motivaatiota toihin on kovin vaikeaa loytaa - miten muilla, vielako jaksatte touhottaa iloisesti tyotehtavianne? En kuitenkaan haluaisi viela jaada kotiin siina mielessa etta sellainen asia kuin "palkka" on ihan nappara... Mutta se on siis ainoa syy :bored: NOLOTTAA omat marisemiseni!! (luojan kiitos tastakin palstasta, en naita asioita ikina kehtaisi aaneen kellekaan sanoa!)

Lisaksi nain raskaana (ja myos viime raskaudessa) minulla on ihan hirvea ikava lapsiani, ja tuntuu etta mita mina taalla toissa teen kun pitaisi mielummin olla niiden rakkaiden palleroiden kanssa kotona! Vaikka minunkin palleroni ovat jo isoja, ensimmainen kohta 12, ettei han ainakaan niin kauheasti aitia taida kaivata 24/7 sylittelemaan! :wink

Imetyksesta minulta kysyttiin ensimmaisessa neuvolassa etta miten aiemmat imetykset ja aiotko nyt imettaa. Vastasin etta melkein 2 vuotta molempia imetin ja toivon nytkin siina onnistuvani niin tati sanoi vain etta hyva, eika siita ole sen koommin puhuttu. Jai kuitenkin tunne etta jos apua tai tukea tarvitsen niin sita on tarjolla. Ja ehkapa jotain tukea tai vinkkeja taas haluaisinkin, silla minulla (kuten kuulemma monella muullakin) se imettaminen sattuu jossain alkutaipaleella NIIIIIN paljon! Ihan hirvittavasti! Nannien iho menee niin huonoksi ja kyyneleet valuu kivusta kun vauva syo... Se on kylla avian jarkyttavaa, ja ymmarran hyvin miksi joidenkin imetys stoppaa siihen. Onneksi tallaisia tuntemuksia ei ole kaikilla! Ja useimmiten imetys taitaa menna alussakin vahan kivuttomammin. Mutta ehka mina vaan en ole tajunnut jotakin kikka kolmosta jolla estaa tama tilanne? Eli jos jollakin vinkkeja jo nyt niin yhtena korvana ollaan!
 
Lucky, joo, mä punnasin ruuat yli kolme vuotta ja lopetin, kun tulin raskaaks - se johti painon putoamiseen, ei suinkaan nousuun... Lopetin siks, että valmentaja käski. Se oli kyllä niin automatisoitunutta, että tuntu oudolta aluks :D Nyt oon opetellut kuunteleen, mitä kroppa (ja vauva) tarvii. Ja ihmettelen, miks en luottanut omaan kroppaani jo aiemmin! Mulla siis punnitteminen aloitettiin siks, että painon sais nousuun. Mut oon mä oppinu jo ajat sitten syömään.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top