Helmikuun höpötykset

Onkos täällä muita vetistelijöitä? Katsottiin eilen uusin Poirot (Viisi pientä possua) ja sain lopuksi kauhean itkukohtauksen, itkin puoli tuntia sitä kun lasten kohtalo oli niin hirveä ja lopuksi vielä sitä, eihän mieheni aio hylätä minua - vaikken ole sellaista oikeasti koskaan pelännyt! En myöskään pysty enää katsomaan poiroteja.

Yösyöntikin jatkuu: viime yönä jouduin jo kolmannen kerran nappaamaan ruisleivän aamuyön tunteina pahoinvointiin.
 

Itkijä ilmoittautuu! Siihen itkukohtaukseen ei paljoa vaadita, välillä ei mitään ärsykkeitä. Usein telkkaria katsoessa ja lehtiä lukiessa pääsee itku. Eilen myös elokuvissa, oli vähän noloa.

Tuntuu ettei väsymys ja pahoinvointi tahdo millään väistyä. Eilen olin kaveriporukan kanssa syömässä ja elokuvissa ja tuntui etten jaksanut innostua mistään kun mietin lähinnä nukkumaan pääsyä. Masentaa kun mitkään vaatteet ei tunnu tai näytä hyviltä, mutta eilen löysinkin kaupasta täydellisen paidan! Piristi iltaa ihan mielettömästi.

 
Vaatteet tosiaan :) eilen oli lähdettävä kaupungille etsimään jotain joka näyttäisi kivalta päällä! Masua ei vielä ole, mutta rinnat on kasvaneet ja tuntuu ahdistavan kireältä moni paita. Helmikuun alkuun ilmeisesti itselleni kuuluu ärsyynnystä. Tuntuu että kaikki ärsyttää ja muutamaksi yöksi kylään tulleet appivanhemmat tuskin tunnistavat tätä väsynyttä ihmistä. Stressaa kun ei voi vaan olla rauhassa vaan itsekkäästi tehden oman olon mukaan asioita. Tuntuu että helmikuun ekat päivät meni ainakin mielessä kaikeasta valittaen :) Raskaus ei ole sairaus, mutta väsymystä se aiheuttaa. Mitään ylimääräistä ei jaksaisi.. Toivottavasti huono-olo ja väsymys väistyy kohti toista kolmannesta :)
 

238, mustakin tuntuu että oon tullut itsekkäämmäksi, haluan että kaikki tehdään mun mieleni mukaan. Jos ei huvita lähteä kauppaan niin minähän en lähde! Vaikka se tarkottaisi että mies ja kissa näkee nälkää. :/ Onneksi mies on toistaiseksi ollut tosi ymmärtäväinen ja tehnyt kiltisti kotityöt sun muut.

Ultraan ois vielä viikko ja tähän asti sen odottelu on sujunut ihan rauhallisesti. Tänään tuli yhtäkkiä tunne, että pitäisi heti saada kuulla sydänäänet (en oo vielä kertaakaan kuullut). Inhottavaa kun onnistun lietsomaan itselleni semmoisen lamaannuttavan paniikin, nyt en pysty tekemään yhtään mitään kun vaan mietin missä pääsisin niitä kuulemaan. Mistä lie tullut tämä olo.

 
hömpylä: ootko ajatellu hankkivas kotidoppleria? Sillä voi kotonakin kuunnella sydänäänet, mutta näillä varhaisilla viikoilla ei tietenkään kannata säikähtää, jos ei niitä itse löydäkkään :)
 
Näillä näkymin en ole sitä hankkimassa. Oon pääosin ollu ihan rauhallisin mielin ja aamun hepulikin meni jo ohi. Mä vähän luulen että se kapistus äkkiä unohtuisi kaapin perälle. Katotaan sitten parin kuukauden päästä onko mun mieli muuttunut ;) Onko sulla LilMinni kotidoppleri?
 
Miten ihmeessä kaikki osaa laittaa noita tickereitä tänne mä en tajuu??? :D
 
hömpylä: me ostettiin esikoisen odotuksessa kotidoppler, ja oli ihan toimiva laite ja äänetkin löydettiin ite :) saa nähdä tuleeko käytettyä tän kakkosen kohdalla :)
 
Hömpylä: Itsekkyys tosiaan :) jotenkin tuntuu että itse on tässä mukana niin joka solulla että kyllä miehen täytyy pystyä edes ymmärtämään... Viime viikolla sairastuessa soitin neuvolaan, että pääsisinkö kuulemaan sydänääniä ja hoitajalle pääsisin jo muutaman tunnin päästä. Syy ihan vain se että stressaai että onko kaikki ok kun itse on ollut niin paha olo kaikinpuolin. Siellä ne sydänäänet kuului ihan oikealla tavalla. Ylihuomenna np ultraan.. Sitä odotetaan!
 
Oi vitsi pakko hehkuttaa kun tätä on nii odotettu.
Ollaan siis hakemassa isompaa asuntoa, kaksiosta kolmioon. No kaikkiin kaupungin asunnon vaihtoihin tarvitsee isännöitsijän lausunnon joka meille on ollu haasteellista, koska omistamme ihanan 10kk ikäisen pennun joka edelleen tuhoo seinämme. Näiden seinien eteen on siis tehty paljon työtä jotta asunnosta saisi myönteisen lausunnon. Nyt se siis onnistui vihdoinkin. Ensin yksi kyseinen seinän kulma paikattu ainakin 3 kertaa, mutta kun lähden kotoa on se jo tuhottu. Olen onnekseni ollut viime viikon kipeä joten ole vahtinut koiraa 24/7 ettei syö rikki ja ajoittain kuskannut koiran myös äidilleni jotta pääsen ihan vain kauppaan. No nyt saimme tänään lausunnon ja pääsemme hakemaan isompaa asuntoa vihdoin! Toivotaan vielä että kyseinen typerä kulma olis ehjä kun pois muutetaan ettei joutuis uudelleen korjaustöihin!
Kyllä ne koirat on vaan niin ihania tuhoajia.
 
jupe: hyvänä vinkkinä voin vihjaista, että laittakaa sitruunaa niihin paikkoihin, mitä koiranne tuhoaa.. On kuitenkin sen verran kirpeetä, että sen jälkeen ei koskekaan kyseiseen paikkaan :)
toimi meillä, kun äitini koira oli vielä pentu :)
 
Kiitti vinkistä LilMinni. On niin monet estoaineet yritetty ja tuntuu että ne vain yllyttää koiraa enempi vaan tuhoamaan.
 
mäkin googletin ja ei helvetti en saanu muutaku kopioitua ton linkin tohon apua??
 
Tuossa oikeessa yläkulmassa on kohta hae vau.fi:stä, kirjotappa siihen ticker, sieltä muutamaki neuvo löyty, kun ite pähkäilin saman asian kanssa. :)
Ite mietin miten siihen tickerin yläpuolelle saa oman tekstin?
 

Jupe, kiva että viimein saitte sen lausunnon! Toivottavasti pian löytyy mieleinen asuntokin. :)

Mulla on koko päivän ollut huono olo. Vähän jo mietin että pitäiskö sille neuvolatädille soittaa ja kysyä huimauksesta, toisaalta mitä se sille voi? :/ Äsken pönttöä halaillessa kippasin päin seinää ja koko ajan on tunne ettei jalat kanna, oon kahden vaiheilla lähdenkö töistä kotiin vai en.

 

Onkohan Jupe löytänyt asunnon..? :)

Kaveri kävi äsken meillä pyörähtämässä, oli ohi ajaessaan nähnyt, että mun auto on pihassa. Tosi kiva kun kävi, mutta mun olo paheni heti kun piti vähän aikaa olla reipas. Loppuvaiheessa huimasi jo turhan paljon ja teki mieli vaan ärähtää että häivy nyt niin pääsen lepäämään. Ei se onneksi kauaa viipynyt, ehkä 20min, mutta tuntui sitäkin pidemmältä ajalta.

Eilen kävin apteekissa ostamassa särkylääkettä ja näin yhden vanhan tutun. En millään voinut olla kertomatta ja sain sitten onnitteluja ja ihmettelyä "kun en mä huomannut, se on varmaan toi sun talvitakki, sä näytät vielä niin hoikalta, onko se tyttö vai poika?" jne... Siinä sitten piti toppuutella että on niin alussa vielä, en itsekään vielä näe mahaa eli hyvä ettei muutkaan. :D Oli tosi ihanaa päästä kertomaan jollekin.

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top