Helmikuun höpöttelyt

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Satsuma*
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kiva että joillakin on osunut hyvä arpa tässä anoppi-pelissä.. en tiedä miksi se niin riipii omaa mieltä, yleensä mä ymmärrän ja siedän tosi monenlaisia ihmisiä. se tulee ehkä liian iholle, kun on omien lasten mummo ja miehen äiti..??
oli alkuun oikein mukava kun seurusteltiin, mutta ensimäinen kunnon räjähdys tuli kun meille tuli toinen koira aikanaan, oli oikein mielipuolen hyökkäys meidän elämäntyyliä ja voimavaroja vastaan..pisti vähän varpailleen..sitten onkin ollut kaikenlaista..pysyttelen vähän eri suunnalla kun tavataan, ihan ystävällisesti voidaan tervehtiä ja samassa huoneessa olla pakonedessä.. inhottavaa kantaa tuskaa tän asian kanssa, kyllä mä mieluummin olisin ihan normaalinihmisen väleissä:sad001- mutta haluan olla oma itseni, ja antaa hänen myös olla- eikä nämä asiat vaan mene yhteen vaikka kuinka sekoittais..öljy-vesi meininki.

Suviit, varsin erikoinen teoria tuon siedätyshoidon kanssa? Eikö se näe niitä koiria siedättävinä??
 
mä en kyllä suostuis nielemään mitään painonnousukyselyjä keneltäkään,en äitiltä yhtään sen enempää kun anopiltakaan :eek: ei varmaan kuulu muille se asia yhtään sen enempää kun ennen raskauttakaan.just tommonen tungettelevuus ärsyttää mut nollasta sataan ihan sekunnissa.
 
Mä taas ite viimeksi sanoin anoppilassa, että painoa neuvolan mukaan tullut liian reippaasti, niin ei kuulemma ole tullut ja saisi tulla lisää =) oma äiti on kyllä tarkempi linjoistaan ja varmaan sieltä voisi kuullakin, jos karkaisi ihan mopo käsistä painon kanssa...
 
lambi, ei ilmeisesti :D Emmää tiijä mitä se sillä ajo takkaa. Ei nuista meijä koirista tykkää kukkaa muu ku me itte. Nii kai ne on nii hirveitä otuksia sitte, ku ne hyppii ja riehuu ja on koiria.
Nii kaippa ne oottaa, että me hävitettään meijän koirat ennen ku vauva tulee. Mitä ei missään nimesä aleta vauvan takia tekemään. Ne on meijän lapsia siinä missä oikia vauvaki tullee olemaan.
 
Muokattu viimeksi:
Mun anoppi jaksaa komentoida lapsille painoa- miten tostakin tuli noin hoikka vaikka olikin pienenä pullea jne..ja joka kerta sanoo kuinka ei nyt ota sitä ja tätä kun on laihisella.. ent syömishäiriöisenä soi mulla kellot kovaa aina noissa kommenteissa... ei helv tartte lapsille kommentoida laihuutta ihailevaa itseään.. eikö lapsenkin arvon pitäisi koostua jostain ihan muusta kun "hoikkien söpöydestä"..:angry4 - mäkin saan aina kuulla koska oon laihtunut..ei kuitenkaan lihoomista oo lähtenyt kommentoimaan--yrittää varmaan olla kannustavao_O- nyt lopetan, nostaa verenpainetta päästää iso A ajatuksiin..

Suviit, johan on huumorintajulla varustettu mies- kannattais varmaan viljellä samaa kun hänen koiraansa törmäät..hahhah, helposti sulle rotanmyrkkyä kippoos jemmaan, heehe, et huomais mitään..hahhaa - naurattaiskohan häntä??
on meitä joka junaan!
Koitetaan kestää, hyvä vähän purkaa tänne..
 
Niinpä.. Onneksi siitä on jo aikaa aikalailla 4 vuotta, mutta eipä tuommonen unohu.

Onko teillä kukaan sukulainen kommentoinu sukupuoleen mitenkään missään vaiheessa?

Meillähän heti nt-ultran jälkeen anopin mies ja anoppi ite meinas, että poika tulosa. Näki kuulemma jo siitä ultrakuvasta, ku tällä vauvalla oli jalka sillai sopivasti, että sitä saatto luulla vehkeiksi. Ite olin sillon vielä varma, että tää on tyttö.
Noh, viime vkloppuna kun käytiin yksityisellä ultrassa, sieläpä esiteltiin kalustoa sitte oikee retteesti :D Jossain vaiheesa tää mun tyttöolo kyllä muuttuki poikaoloksi. Mutta tuli heti semmone olo, että emmää halua paljastaa muille kumpaa ootetaan, ku tulis kuitenki "no määhän sanoin että poika sielä on" tyylisiä kommentteja.
Ja vkloppuna juurikin tämä anopin mies jakso muistuttaa, kuinka hän oli sanonu miehen siskon vauvasta, että "poooika sielä on", ku vauvan tuleva isosisko oli oottanu pikkusiskoa. Nii jo tuon takia en halua paljastaa muille kumpaa ootetaan, ku muistutellaan vielä vuosi sen jälkee kuinka hän on sattunu arvaamaan oikeen sukupuolen, vaikka toista oli ootettu.

Anteeksi sekava teksti, mutta jospa te saisitta selevää :)
 
Muokattu viimeksi:
Suviit, anoppisi logiikka on kyllä lyömätön. Koirat pitää hävittää mutta lehmät käy siedätyshoidosta o_O.

Jos vaikka ehdottaisit että otat teille vaikka kutun koirien kaveriksi, jos kerran sorkkaeläimissä jotain mystistä allergian estäjää on.

Kai se vanhemmalla polvella noiden allergioiden kanssa on vähän muutenkin omaksumisongelmia. Osan mielestä allergiat on korvien välissä ja tuputtaa "ihan vaan pikkuisen" jäätelöä hengenvaarallisesti maidolle allergiselle.Toinen puoli taas kuvittelee että lasta täytyy varjella kaikilta mahdollisilta ja mahdottomiltakin allergian aiheuttajilta ettei vaan tuu sitä allergiaa.

Mun äiti kuuluu ekaan kategoriaan, joten toivon että omalle ei tuu pahoja allergioita tai mummolaan ei oo asiaa. Anoppi sen sijaan taitaa olla kakkosryhmää.
 
Navetasa olis kuulemma nii paljo likasempaa, nii se vähä siedättäs ettei tulis allergiaa. En ymmärrä, mutta eipä mun tarttekkaan ymmärtää. Eiköhän me kasvateta meijän lapsi sillai ku meistä parhaimmalle tuntuu. :D Ja se ei tuu olemaan sitä navettaan viemistä, ku me ei ees tunneta meijä naapureita sillai :D "hei moi! saatasko me tuua tää meijän lapsi tuonne teijä navettaa vähäksi aikaa siedättymään, ettei sille vaan tulis allergiaa" :D :D
Mun äiti on niiiiin monelle asialle allerginen, että en mää niitä allergioita pelkää ees. Tottakai on ikävää, jos jostain syystä tulis esim. koirille allergiseksi. Mun äiti on myös koirille allerginen, mutta niinpä sielä vaan on kolme koiraa tällä hetkellä eikä mittää ongelmaa. Sitte jos äiti mennee rapsuttelemaan vaikka ajokoiraa, nii sitte menee kyllä henki ahtaalle.
Mutta kaippa tälle meijä vauvalle tulee allergiat ja astma, ku miehen siskolla ja sen tytöllä on astmaa ja anopilla on. o_O
 
Muokattu viimeksi:
Sitä ei kyllä halua että isovanhemmat "omii" tulokkaan tyyliin on se ihan paapan näköinen tai aivan samanlainen nenä kun mummulla (varsinkaan jos ne on ne appivanhemmat:grin).. ymmärrän hyvin sun tuntemukset!
Joillakin vaan on tapana "ottaa kunnia" toisten aikaansaannoksista.

Mulla tosi vahva tyttöolo, mutta en oo miehelle vielä sanonut, ..eikä näillä oloilla nyt niin merkitystä ookaan jos ei todisteita..(ultrasta vaan jäi se olo kun mitään ei vilkkunut..)

Tuolla oli muuten eka huhtikuinen syntynyt jo kolme viikkoa sitten! tuli kyyneleet niiden selviytymistarinaa lukiessa!
 
Ja meidän tyttö on taas ihan anoppini näköinen -tämän voin todeta itsekin! :grin
 
Sanot suviit sille että ei mun paino kuulu sulle ees raskausaikana.. Ja se astma tulee jos on tullakseen ei siinä naapurin navetat auta, koiria kun kuitenkin on..
Onneks meillä appi ja anoppi vaan kauhistelee lastenvaunujen hintoja (ite ovat aina käyttäneet jotain toisilta ilmaseksi saatuja) ja ovat sitä mieltä et käytetytki kelpaa mutta onneks mies osaa puhua niille ku itellä ei riitä pokka sanoa mitä aattelen. Kotona oon hyvin suorasananen omille vanhemmille ja sisaruksille..
Heidi ei ihan riitä ymmärrys tuohon sun anopin toimintaan..
 
Mulla kanssa kaverin vauva syntyi jo kaksi viikkoa sitten 28+2 =( Onneksi ainakin vielä tuntuu olevan kaikki kunnossa, mutta pitävät kuulemma ainakin sinne huhtikuulle osastolla. Oli kyllä onneksi ollut viitteitä alkavasta synnytyksestä jo rv 21 saakka, eli oli ehtinyt saamaan kortisonit keuhkoja varten ja muutenkin kaikin tavoin pidennetty masuaikaa.
 
Aika hurja toi huhtikuisen selviytymistarina!ite olisin niinkun sitten 5viikon päästä synnyttämässä,jos noin kävis :eek:595g...kyllä on hyvä keskoshoito suomessa,kun noinkin pieni selviytyy!hienoa,että siellä kaikki näyttää kuitenkin toistaiseksi hyvältä :)

tänään on muuten tasan 2kk siitä,kun viimeksi kuulin tästä ystävästäni,joka pahoitti mielensä mun raskausuutisesta....huoh.

mielestäni ansaittisin jotain kivaa kaikkien kärsimieni vääryyksien päälle o_O:grin
 
Se "kissanpoikasen ääni" aukas kyllä purot mun silmistä, ei voi oikein kuvitellakaan miten pieni ihminen silloin on..huh, tuolla se oma kissanpoikanen poikittain masussa nyrkkeilee, että sitä voikin jo rakastaa!
Ja kyllä, heidi, ansaitset kyllä hirmuisesti kivaa tuskien päälle - mielenkiintoista nähdä koska ystäväsi uskaltautuu kohtaamaan, kyllä luulis että alkais jo pian hävettää oma käytös?
 
Mun mielestä voi sanoo ihan oikeesti ettei halua kertoa vauvan sukupuolta ennen syntymää, tai väittää ettei se selvinny ultrassa. En määkäön aio äitillekään kertoa ainakaa suoraa. Saatiin epävarma lupaus sukupuolesta ultrassa niin se selviää sitte kesällä.
 
Tuntuuko, että kaikki on nyt sit kuitenkin siirtynyt FB:n puolelle? Hiljentynyt täällä ihan täysin... ja eihän se sukupuoli kyllä muille kuulu, vaikka itse tietäisikin. Me haluttiin tietää ja kun varmaksi kätilö sieltä tytön näki, niin ollaan se kyllä kerrottu kaikille kysyjille =)
 
Vaikuttais tosiaan fb vetäneen väkeä? Toukokuisissa onneksi vilkasta keskustelua, sinne sujahtaa hyvin sekaan..itseä ei fb kiinnosta.
Mä en osaa pitää salaisuutena omia "ihania uutisia"(no raskausuutinen kyllä venytti leviämistään..), sukupuoliasiakin leviäisi alta aikayksikön jos sen tietäisin..
 
Minä en oo FB:ssä kesäkuisissa. Olen jo viime vuoden toukokuisissa, niin se riittää :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top