Helmikuun hölötykset

Voi että miten sitä voi olla näin paniikissa vaikka jo kolmatta tekemässä. mullahan tuli yli viikko sitten ja eilen sitä limatulppaa mut tuossa tunti sit menin kans vessaan niin herttileijaa ku säikähin emoticon nyt tuli semmosta ruskeaa limasta vuotoa tosi paljon piti ihan kahteen kertaan pyyhkiä ja sitten vielä vähän tuoretta verivanaa liman seassa :O
Ja tietty sitä heti alkaa ajatteleen et joko se nyt kohta ois sit lähtö?? alkaa jo hermo meneen ku merkkejä paljon mut mitään ei tapahu.

No ei kai täss auta ku alkaa ruokaa tekeen ja saaha muuta ajateltavaa..

viikkoja 38+3
 
Mites helmimammalla siellä meneepi? Onko jatkunu merkit? emoticon


Ite täällä epätoivosena rupesin jo Wiillä pelaamaan Fitin tasapainolautapelejä. emoticon  Kunnon hien sain pintaan, mutta lasta ei vaan nävy. Tosin hulahulavanteen pyörityspeli tuntui aika mojovasti tuolla... Pitänee illalla sitä vielä kokeila heilutella. Tulpanpalasia ropisee yhä, välillä menkkakipuja tuntuu, välillä ei.

Itkuhan sitä taas tuli, kun katoin Neloselta Vauvan tarina -ohjelmaa. Siinä nainen sai kaksoset, joista toinen synty keittiön lattialle. Pikkusen vauhikasta menoa. emoticon
 
Paljon onnea Jenskula <3.

Mimmulle tsemppiä että lähtis alulle ennen kontrollia :).

Ite oon tänään ollu ihan töttöröö. Valvoin viime yön kun oli ihan hirvittävä olo. Koko päivänki ollu tosi pönttö olo. Soitin aamulla polille ja sanoivat ettei hätää kun vauva liikkuu normaalisti. Nyt on näkyny pisteitä näkökentässä ja päätä särkee. Vauvakin on ollu melko rauhallinen. Oottelen miestä kotiin töistä ja mietin että vois lähteä käymään polilla näytillä varmuudeksi. Kuitenkaan ei mitään oo mut eipä tarvi arpoa onko vaiko ei.
 

Kirjoitan synnytyksestä tuonne omaan osioonsa tarkemmin kun jaksan käydä sen läpi.

Ensimmäinen kokonainen päivä kotona on kohta takana. Vauva on ihastuttava, sanat eivät millään riitä kuvailemaan tunteitamme. Hän on ihan oma persoonansa, tutkiskeleva ja arvioiva, rauhallinen, mutta kiinnostunut. Ja niin uskomattoman kaunis! Kaikki äänet ja eleet tuntuvat olevan maailman ihmeellisimpiä asioita, joihin meinaa pakahtua.

Mies hoitaa pikkuista hellästi ja rakastavasti. Minä imetän ja hän vaihtaa enimmäkseen vaipat ja pesee. Yöllä minä vaihdan vaipan, ja mies saa nukkua. On hirveän tärkeää, että hän on voimissaan "hoitamaan" myös minua päivisin. Kuukaden olen kuitenkin nostokiellossa ja leikkaushaava on erittäin kipeä vielä, liikkuminen on suht hidasta. Itsellä kuitenkin hormonit hoitavat univajetta, eikä missään vaihessa ole tuntunut vaikealta herätä imettämään ja hoivaamaan yölläkään. Ja päivällä nukun aina kun voi ja tuntuu siltä. Enimmäkseenhän tuo 4 päivän ikäinen pikku prinsessa nukkuu ja syö, eipä voi sanoa olevan kovin paljon "vaivaa". :)

Meidät meinattiin kotiuttaa jo keskiviikkona, mutta lääkärin tarkistuksessa tuli muutama juttu. Minulla oli silloin sokerirasituksessa yksi poikkeava arvo, jonka lääkäri huomasi papereista ja oli hyvin käärmeissään siitä, että miksei ole tietoa rd:stä?! Vauvan sokeriarvoja olisi siis pitänyt seurata alusta saakka.
Mielenkiintoista tässä on se, että neuvolan mukaan raskausdiab. todetaan kahdesta poikkeavasta arvosta, tämän lastenlääkärin mukaan yksi arvo on diagnoosiin tarpeeksi. ELI: olin "tietämättäni" ollut raskausdiabeetikko. Tulee vähän puhetta neuvolantädin kanssa ja aion ottaa yhteyttä potilasasiamieheen, kun saan voimia. Sillä: vauvan arvo oli pikkuisen raja-arvon alle mitattaessa, jonka vuoksi jäimme tarkkailuun ja häneltä otettiin vrk:n aikana 3 sokeriarvot, jotka sitten olivat kuitenkin hyvät.

Toisena juttuna lääkäri kuuli sydämessä sivuäänen. Tämän vuoksi mentiin vauvan kanssa ultrattavaksi. Sydämestä löytyi pieni aukko yhdessä läpässä. Ei ilmeisesti mitään vakavaa, menemme lastenklinikalle kontrolliin ja tutkimuksiin kuukauden kuluttua, jossa seurataan, meneekö aukko itsekseen umpeen. On siis hyvin todennäköistä, että näin tapahtuu.

Lonkkatutkimuksessa tuli myös lähete lastenklinkalle, pientä liukumaa oli. Tämän tarkkaileminen on äärimmäisen tärkeää, koska ajoissa huomattuna vaiva voi korjaantua itsekseen tai saadaan täysin korjattua mahdollisella tukilastoituksella, mutta myöhemmin tilanne saattaa olla paljon vakavampi.

Jotta tässä ei olisi tarpeeksi, ennen leikkausta anestesialääkäri huomasi ihottumani ja epäili heti vyöruusua. Siitä otettiin heti koepala varmuuden vuoksi. Leikkauksen jälkeen en saanut vauvaa heti rinnalle juuri tuon epäilyn vuoksi, sain vaan poskikontaktin. Konsultoituaan lastenlääkäriä anestesialääkäri antoi ohjeen välttää ihokontaktia vauvan ja ihottuman rakkuloiden kanssa. Rakkula-alue on siis ylhäällä rinnassa. Tässä vaiheessa ei vielä ollut varmuutta diagnoosista. Seuraavana päivänä varmistui vyöruusu ja sain edelleen ohjeen välttää suoraa kontaktia ihoalueeseen, mutta kuitenkin luvan imettää molemmilla rinnoilla. Mutta vasta lastenlääkäri tarkistuksessa sanoi, että vesirokkoviruksen tarttuminen vastasyntyneeseen on hengenvaarallista. Tätä en ollut tiennyt. Ja minä kun olin imettänyt ja tajusin että varmaan yöllä on ollut ihan mahdollista että unipöhnässä en ole varonut tarpeeksi ja vauva on saattanut osua rakkuloihin.

Voi apua, kuinka itkin kun päästiin huoneeseen. Ja oltiin molemmat aivan järkyttyneitä. Tuntui, kuin maailma olisi romahtanut. Pelkäsin, että pieni on saanut viruksen, pelkäsin ettei sydän kestä, pelkäsin lonkkavikaa. Oli kyllä todella raskas päivä. Tavallaan onni onnettomuudessa, että ”jouduimme” jäämään vielä yhdeksi päiväksi, koska kotiin tuleminen tuossa mielentilassa olisi ollut liian vaikeaa. Itku tuli vielä uudelleen monta kertaa. Nyt on olo hieman tasaantunut jo. Ja uskon, että kaikki järjestyy parhain päin.

Nyt on jo liikaa tekstiä varmaan, saa nähdä mahtuuko palstalle. Elämä on todella yllätyksiä täynnä, niin hyviä kuin huonojakin, eletään päivä kerrallaan ja rakastetaan läheisiämme.

Palailen vielä synnytyskertomuksen kanssa ja muutenkin tietenkin.

 
Voi Maiza ; onnea vielä kovasti ja on sulla kyllä ollut oikein koettelemus - onneksi NIIN palkitseva sellainen!

pikaisesti kuulumiset ;
Hopsun kokoarvio 3600kg , viim. 14.2 ystävänpäivänä saa varautua jäämään sisälle TAYSsiin, mutta toiv. toinen tulisi jo itse aiemmin <3...
kohdunsuu oli väljästi sormelle auki, kanavaa 2cm jäljellä...

juurikin mietin ;Onneksi mulla on teidät foorumilaiset , muuten tuntuisi tosi raskaalle tämä loppuaika.

tsempit kaikille. tää menis nyt nukkuun..
 

Hirmuisesti ONNEA Jenskulalle!

Ja pahoittelut Maizalle kaikesta mitä oot joutunut kestämään. Ei varmasti ole olleet kivoja yllätyksiä kaiken muun hormonimyrskyn keskellä.. Tosi paljon peukkuja ja haleja, että kaikki kääntyy parhainpäin!!emoticon ONNEA pikkuisesta!!


emoticon
 
Ihanaa kuulla Maizasta! Voimia paranemiseen!

Olisko Jenni jo saanut vaavin syliin...

Nuu: Mulla on kanssa vähän semmonen epärealistinen olo vauvan suhteen, että nytkö meille on ihan oikeesti olis semmonen tulossa. Mulla on jotenkin vaan kauhee kiire saada se ulos, kun edelleen takaraivossa jyskyttää se huoli ja pelko, että jotain menee vikaan. Ihan perseestä elää tän huolen kanssa, vaikka tuskin ne siitä hälvenee, kun peipe tulee ulos...
( . ) Nyt tää olis niinku bongaillu limatulpan (toivottavasti)!!! emoticon

Torstaisen sisätutkimuksen yhteydessä tuli hieman vuotoa, joka sitten muuttui ruskeaksi vanhaksi vereksi ja loppui, kunnes - ylläripylläri - perjantaina aamulla tuli samanlaista ruskeaa, mutta nyt ihan limaa (kuvailin hyvin tarkasti koostumusta miehelle ja kehotin tulla katsomaan, muttei se tullut emoticon <--tossa on minä ja mies). Aattelin, että tän on nyt pakko olla sitä. Pikkuhiljaa tuli pikkuhousunsuojaan lisää, mutta sitten loppui...

Mä oon ihan järkkykipee! Inhottavia menkkakipuja tulee koko ajan enemmän ja lantio hajoo hetkenä minä hyvänsä. Vielä jaksaisin tehdä vaikka ja mitä, mutta verenpaineiden takia pitää olla rauhallisesti...multa hajoo pää! Eilen tuli semmonen olo, kun vaan pääsis jumppaan!!! Siis, mun kroppa kaipaa LIIKUNTAA!

Mä oon tehnyt vaavin kanssa semmosen sopimuksen, että syntyy 11 pvä. Vähänkö hieno synttäripäivä: 11.02.2011. Katotaan noudattaako vaavi sopimusta.
 
Pakko oli tulla tänne hehkuttamaan, kuinka jännää aikaa me kaikki eletään:) Toisilla vauvat jo sylissä, suurimmalla osalla vielä masuissa, mutta nyt ei ole kyllä enää pitkä aika odottaa<3

Jos sitä tänään lähtisi itse katsomaan vähän ulkolätkää stadikalle ja testaisi vähän itseään, onko musta istumaan tuolla sen kolme tuntia!=)

Mukavaa viikonloppua kaikille=)
 
Onnitelut jotka saanu pienokaisen syliin :)emoticon Voi että mie haaveilen aina iltasin sängyssä josko se huomenna sais helliä omaakin vauvaa!
Mull tulee edelleen sitä limatulppaa, alkanu jo epäileen että onkohan se lapsivettä mit tihkuttelee vaan :O Suppareitaki tänään tullu jonku verran mut ei mitn kovin kipeitä eikä säännöllisiä.. mie olin eilen nii jotenkin varma et nyt se alkaa ku niin paljon tuli sitä vuotoa, mutta ei :( Toisaalta mulla niin pelottaaki taas ne kivut et miten ne oikein kestää ja saa pitämään itsensä kasassa!!
Tyttöki heräs aamulla ja samantien kysy että osaako se vauva kontata sitten ja koska sie lähet hakemaan sitä sairaalasta? se niin odottaa ja innoissaan ku saa jäädä isin kans kahestaan kotiiin ja nukkua mun paikalla sängyssä.emoticon

Mulla vähän haikee ja itkunen olo siitäkin ku olen niin kiinni tuossa mun 3v tytössä ja se mun rinsessa että miten mie saan jaettua sitä rakkautta kahdelle! ihan hulluja tuntemuksia kyllä.

 
Maizalle hirmusti voimia täältä!  [img]http://www.cosgan.de/images/smilie/liebe/a055.gif[/img]   Kaikki menee varmasti hyvin, vaikka huoli on tottakai suurensuuri! <3

Ja sitten heti omaa napaa, olo on sen mukainen, ettei muuta nyt pysty. emoticon  Viime yönä en vaan jostain syystä saanu unta, ja sitte joskus kahen maissa alkoi supistella. Kivuliaita suppareita tuli 15-30 minuutin välein koko yön. Olivat ihan siedettävyyden rajoissa, mutta ei kuitenkaan pystynyt nukahtamaan. En nukkunut koko yönä yhtään minuuttia, joskus vaille kahdeksan nukahdin lopulta reiluksi tunniksi, kun supistukset loppuivat. Voin kertoa, että oli tylsä ja pitkä yö! Miestä en halunnu herättää, että toinen saa työviikon jälkeen nukkua kunnolla. Ja tottakai ajattelin, että meille tulee lähtö synnärille, että kerätköön voimia sinne. Ja paskat. Suppareita ei näy eikä kuulu takasin, vaikka käytiin tunnin kävelylläkin. En osaa näköjään päivällä nukkua, joten olo on aika järkky. Sen lisäksi oksettaa koko ajan. Ja oon saanu vessassa kyllä juosta kakkosella aika monta kertaa yön ja aamun aikana. Onneks mies lähti kauppaan ja lupas tuua suklaata. emoticon

En kyllä kestä, jos ens yön kans valvon ihan kokonaan, kuitenki minun tuurilla tuommoset "turhat" supparit alkaa taas yöllä. Ja sitte ku oon ihme stressaaja, niin en varmaan saa unta, kun ootan niitä suppareita tai stressaan synnärillelähtöä tms. Jos viime yö toistuu, niin varmaan polvillani anelen maanantaina yliaikastarkastuksessa kilttiä lääkäriä puhkasemaan kalvot!

Anteeksi valivali-jutut, nyt vaan on niin väsy ja turhautunut ja oksettava olo. Minä olin niiiiin varma, että päästään aamulla suoraan Naikkarille. emoticon
 
Johan on Maizan perhettä koeteltu emoticon Jaksamisia sinne ja vielä kerran onnea pikkuisesta! emoticon

mimmu87: Kovasti voimia sinne! Rupeaa varmasti jo käymään voimille tuo odottelu! Koitetaan nyt kaikki toivoa, että teillä vauva ymmärtäisi ulostautua!

Täällä vietetään loppupäivä yksin kotosalla. Mies lähti kohti stadikaa ja talviklassikkoa. Vielä pieni flunssa päällä ja makuaisti tästä syystä "vääristyny". Ei maistunu fazerin sininenkää hyvältä emoticon  Sain tädiltä ystävänpäivä lahjaks ja niin petyin kun ei maistukaan suklaalta.. Silti on pakko syödä emoticon Hieman ollut väsymystä pari päivää, vaikka yöt olen hyvin nukkunut. Ja pientä päänsärkyä havaittavissa. Mukavaa viikonloppua kaikille!
 
Iltapäivää kaikille!

Ensinnäkin suuret suuret kiitokset kaikille onnitteluista ja tuesta. Olette todella iso tuki.

 [img]http://www.cosgan.de/images/kao/froehlich/a035.gif[/img]

Tuntuupa ihan hassulta olla yhtäkkiä täällä vauvan kanssa, niin paljon kun sitä odotti ja halusi tulevaksi ja nyt kun hän on täällä, homma tuntuu hassulla tavalla ihan luontevalta.

Onhan tämä tietenkin samalla ihan uutta ja ihmeellistä. Kaikki täytyy opetella, koko ajan tunnustella, huolehtia siitä, onko kylmä vai kuuma, onko nyt kakkaa tullut ja pissaa, milloin vauva söi ja miten kauan oli rinnalla ja montako kertaa siitä nyt tulee vuorokaudessa. Saako pienokainen tarpeeksi ravintoa ja turvaa ja hellyyttä.
Muutaman tunnin välein herätään tunnustelemaan, olisiko ruokailun aika vai vain muun hellyyden. Pikkuinen etsii omaa rytmiään, ei aina haluakaan ruokaa, vaikka merkit ensin siihen viittaavatkin. Vaipasta, puklusta ja muusta ilmoitetaan erilaisilla tavoilla, niitä tässä tulkitaan ja treenataan. Äänet ovat liikuttavia, pieniä kirahduksia, tuhinaa, höhinää, maiskutusta, äninää. Oikeastaan vasta tänään on tullut ekaa kertaa ihan parkua hetken. Viime yö meni niin nukkuessa ja ruokailu jäi vähemmälle niin oli kaamea nälkä kun kunnolla herättiin. Ja joka päivä kun kehittyy hurjaa vauhtia, niin itkukin etsii omaa muotoaan.

Olen vielä aika pöllämystynyt ja kestää hetken varmaan tasaantua ja nähdä oman pikku pesän ulkopuolelle.

 [img]http://www.cosgan.de/images/kao/froehlich/h040.gif[/img]

Mukavaa viikonloppua jokaiselle, tsemppiä kaikkien menillään oleviin ja tuleviin synnytyksiin ja voimia ja kärsivällisyyttä odottajille! Jaetaan yhdessä ilot ja huolet!
 
Onpas Maizaa kyllä koeteltu! Onneksi pikkuinen on nyt maailmassa ja kaikki menee varmasti hyvin! emoticon

Minä jo kerkesin luullaa, että Mimmu ois päässy synnyttelemään. Toivottavasti ens yö olisi parempi. Täällä kans monesti yöt nukutaan huonosti ja päivällä ei vaan osaa nukkua, vaikka olisi kuinka väsynyt! Vielä kun tarvin niin pitkät yöunet, että jaksan. Saa nähdä kuinka käy kun vauva syntyy, niin oon päivät varmaan joku zombie, jos ei saa nukuttua! :D Mutta voimia sulle nyt kun synnytys ei kaukana enää ole! emoticon
 
Voi että! Mä täällä aloin kyynelehtimään ihan kunnolla, kun luin Maizan synnytystarinan! emoticon  Ihan hirveetä, mitä kaikkee ootte joutunu kokemaan! Hui! 

Mutta onneksi kaikki on ilmeisesti nyt hyvin! emoticon  Aivan loistavaa.


Hieman omaa: Minä kävin tänään pyörimässä kaupungilla, josko kunnon kävely käynnistäisi synnytyksen. Noh, hiljaista on! Pöh!

Mulla on kans "kokoajan" ihme huoli takaraivossa, että mitäs jos vauvalle vielä sattuukin jotain kamalaa tms. ja me ei vauvaa saadakaan. emoticon Siksi haluaisinkin, että syntyis jo!

Onneks tuolla masussa nyt kuitenkin bebaa kovasti sheikataan emoticon

 
hei kaikille!!

täällä saatu prinsessat kotiin. tiistaina syntyivät. 5 tunnin urakka, 10min ponnistusvaiheella, 5min ikäerolla, muutamalla tikillä ja peräpukamilla. ääk!!! ei kivaa noin kahta tynnätä.
mutta ihana henkiläkunta ja vauvat niin kauniita ja suloisia. A 2820g ja B 2685g ja kaikki onnesta sekaisin. rankkaa kuitenkin on. rinnat tuntuu räjähtävän, jalat ihan kamalan turvoksissa (ei siis ollut koko raskausaikana turvotusta) pylly kipeenä ja itkettää kaikki asiat. tänään itkin kun merileijonan poikanen huuhtoutui mereen eikä sitä enää löytynyt.
mutta kaipa tää arki tästä muotoutuu, nyt on ihan sekava olo.
 
Siis tänään kilahti loppu limatulppa pönttöön. Jee! Mulla on nyt kova fiilis, että viikon sisään syntyy. Hah...tuskimpa! 

Vähänkö täällä porasin Maizan tarinalle...toivottavasti ei kenenkään muun tarvi käydä läpi tuollaista. Onneksi vaavi voi hyvin (tsekkasin kuvan...ylisuloinen tapaus emoticon)

Myylle onnea rinsessoista!

Unohdin viime viestissä mainita noista napsahteluista, joita täälläkin kuuluu aina välillä. Mulle kätilö sanoi, että ovat juurikin noita Sofiaanan mainitsemia kalvojen napsumisia. Tosi jänniä...
 
Sitä on taas valvottu suppareiden kanssa. Nukuin ensin reilu kolme tuntia suppareista huolimatta. Kipu sekoittu uneen, ja te kaikki olitte siinä unessa palstalaisina. Jotenki lähetitte mulle supistuksia? emoticon  Nyt puoli neljästä saakka suppareiden välit ollu 6-8 minuuttia ja alkavat olla jo aika kivuliaita. Tosissaan joutuu keskittymään ja puremaan hammasta. Mies valvoi minun kanssa jonkun aikaa, mutta sitten annoin sen nukahtaa takasin uneen, että jaksais. En tiiä, pitäiskö se kohta käydä repimässä tuolta ylös. Toivottavasti tänään tapahtuu, eikä taas loppuis supparit ku seinään! Nää on kuitenki huomattavasti tiheempiä ja kivuliaampia kuin viime yönä.

Tsemppiä kaikille muille kans! emoticon
 
No niin Mimmu jos se siitä lähtis. mulla niin turhauttaa itellä ku tuli perjantaina niin paljon sitä limaa olin varma et kohta lähetään mut ei :(mie en varmaan uskalla etes lukea Maizan tarinaa, sen verran pelottaa tuleva synnytys, no mulla ens viikon ke aika äippäpolille jos ei ole mitn tapahtunu, saavat alkaa käynnisteleen kyllä!

Paljon Onnea myylle prinsessoista, on varmaan raskasta aluksi ennenku tottuu kunnolla!
 

Suoraan omaan napaan:

Sain perjantaina vierailulle uskomattoman suloisen kaksi viikkoa vanhan pikku-neidin. Oli ensimmäinen kyläreissu menossa ja ekat totuttelut ulkoilmaan.
Jestas, ei enää kauaa kun mulla on ihan omaemoticon

Tämä viikonloppu on ollut muutenkin oikeata hormonimyrskyä...
Pe iltana tuli riitaa miehen kanssa (mies vähän mokas ja mä annoin sen kuulla kunniansa). Noh, se sitten murjotti seuraavat puolitoista vuorokautta, kunnes äsken VIHDOIN avasi sanaisen arkkunsa ja saatiin asia sovittua. Mua niin kismittää se, että jos toinen murjottaa ja pitää ns. mykkäkoulua, niin miks mun pitää olla se joka alkaa selvittää ja puhua asiaa selväks. Mä annoin sen kuulla kunniansa, joten jos herra haluaa osoittaa mieltään niin osoittakoon niin kauan, kunnes on valmis pyytämään anteeksi. Mä en tällä kertaa antanu periks ja hyvä niin. Mä olen aina sanonut, että asiat pitää pystyä puhumaan selväks, eikä niin että siirretään sivuun ja ollaan ihan kuin mitään ei olis tapahtunut. Mies on vaan aina ollu vähän huono puhumaan, joten pakko vähän "kouluttaa"emoticon

Onneksi nyt on kaikki ok. Niin helposti muutenkin mielialat vaihdellu kokoajan. Vähän väliä pitänyt itkut tirauttaa vaikka millasen syyn takiaemoticon

Jokainen päivä on odotettu, että milloin alkaa tapahtua.... toivottavasti pian!!

Tuli pitkä litania, mutta ihana oli purkautuaemoticon
 
Noniin, josko olis sitte viimein mimmu87 aika lähteä synnyttämään?! Pidetään peukut pystyssä! Tsemppiä! emoticon

Myylle onnittelut pikkusista! Ja tsemppiä arkeen! emoticon

 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top