Heinäkuun höpinät

[AnnastiinafromNW]

Nyt kun uskallan vähän jo uskoa, että olen raskaana, tuli mukaan uusi tunne, viimeisen raskauden haikeus. Meillä tulee tämän myötä lapsiluku täyteen. Toivottavasti siis alun jälkeen tästä löytyy pikkuhiljaa se vauvakupla ja raskaushehku

Myös se, ettei esikoinen ole enää meidän ainoa rakkain muru tuntuu hiukan haikealta, mutta samalla odotan innolla niitä yhteisiä hetkiä. Meidän tyttö on todella kiinnostunut vauvoista, ja tahtoiästä huolimatta kärsivällinen leikkikaveri pienille lapsille.

Samaistun tähän <3 Esikoinen on vasta puolitoista vuotta vanhaa niin on haikea olo että kohta hän on jo isoveli eikä minun pieni vauva. Mutta kyllä kaikki varmasti sopeutuvat hyvin uuteen rooliin ja pikkusisar tulee tärkeäksi osaksi esikoisenkin elämää <3. En tiedä onko meidän lapsiluku tämän jälkeen täynnä mutta voi se ollakin :)

 

[Niittyvilla]

Mulla olotilat vaihtelevat onnellisuudesta syvään huoleen siitä, että onko kaikki hyvin. Raskaus on ollut muutenkin tosi vähäoireinen, paitsi uutena lisänä on tullut huono olo, jos edellisestä ateriasta on vierähtänyt liian kauan. Tuhruvuotoa on ollut muutaman kerran ja se pelästyttää joka kerran. Sitä ei tule paljoa, eikä minulla ole kipuja. Mutta silti se huolestuttaa.

Mainitsin huolistani neuvolassa ja täti vastasi, että nyt edetään sillä olettamuksella, että kaikki on hyvin. Eipä se paljoa keventänyt mieltäni.

Ensi viikolla on vasta-aineverikoe yms. ja viikon tai parin päästä olisi vasta varhais ultra. Aika siihen tuntuu älyttömän pitkältä.

 

[Misumuru]

Niittyvilla samoja fiiliksiä täälläkin. Ja miehet ei tajuu niin menee hermo..