Kyllä mä söisin. Ainaki uunin kautta saa syyä.Oon laittanu sitä lämpimään leipään ja mikrossa juustot sulaksi ahhh, onkohan tuossakin kiellettyä meetvursti? Se käypi lämppäriin niiin hyvin ja makoisasti
Heinäkuun höpinät
- Ketjun aloittaja Seepra
- Aloituspäivämäärä
Eski
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ma kavin tanaan ultrassa, mutta eihan taalla pain maailmaa tehda sisaultraa. Paalta ultrasivat, viikot ainakin tasmas (5+1). Kahden viikon paasta uudelleen, jos kasvu jatkunut niin kaikki ok tiputtelusta huolimatta. Tulee olemaan aika pitka 2 viikkoa
Muistin viimein hakea apteekista foolihapon ja raudan.
Muistin viimein hakea apteekista foolihapon ja raudan.
Eski
Vauhtiin päässyt keskustelija
Ma kavin tanaan ultrassa, mutta eihan taalla pain maailmaa tehda sisaultraa. Paalta ultrasivat, viikot ainakin tasmas (5+1). Kahden viikon paasta uudelleen, jos kasvu jatkunut niin kaikki ok tiputtelusta huolimatta. Tulee olemaan aika pitka 2 viikkoa
Muistin viimein hakea apteekista foolihapon ja raudan.
Muistin viimein hakea apteekista foolihapon ja raudan.
moana
Puuhakas puhuja
Selailin vähän keskusteluja edellissivuilta. Oli juttua ravintosuosituksista - itsellä tuntuu olevan nämä näin ensi alkuun kyllä tosi hakusessa, mitä sai ja mitä ei. Mutta eiköhän ne jää päähän paremmin, kunhan raskaus etenee ja oppii.
Mä plussasin tosiaan tällä viikolla. Mies ei meinannut oikein uskoa todeksi, nyt kun näytin digiä niin vaikutti uskovan jo.
Se tosin tuntuu melko varautuneelta, erityisesti jos alan höpistä jotain "sitten kun sitten kun"-juttua. Ei halua selvästikään "haaveilla" ennen kuin ollaan edetty pidemmälle. Täytyy sanoa, että itselläkin on tietyllä tapaa vielä käsijarru päällä haaveilun kanssa. Jotenkin pidän ekana semmoisena henkisenä rajapyykkinä sitä, että pääsee ultratutkimuksiin. Pelottaa hirveästi, etteivät viivat lähde testeissä vahvistumaan ja raskaus ei etene toivotusti.
Paljon tässä on kyllä sulateltavaa, vaikka ehdottoman pitkään toivottu juttu tämä raskaus onkin. Jotenkin on niin epäuskoinen olo, että voiko tämä olla totta.
Tuntuu siltä, että on ihan hyvä, että kaikkien asioiden hoitamiseen ja prosessointiin (ja tottakai hetkestä nauttimiseen) on aikaa useampi kuukausi.
Mä plussasin tosiaan tällä viikolla. Mies ei meinannut oikein uskoa todeksi, nyt kun näytin digiä niin vaikutti uskovan jo.
Se tosin tuntuu melko varautuneelta, erityisesti jos alan höpistä jotain "sitten kun sitten kun"-juttua. Ei halua selvästikään "haaveilla" ennen kuin ollaan edetty pidemmälle. Täytyy sanoa, että itselläkin on tietyllä tapaa vielä käsijarru päällä haaveilun kanssa. Jotenkin pidän ekana semmoisena henkisenä rajapyykkinä sitä, että pääsee ultratutkimuksiin. Pelottaa hirveästi, etteivät viivat lähde testeissä vahvistumaan ja raskaus ei etene toivotusti. Paljon tässä on kyllä sulateltavaa, vaikka ehdottoman pitkään toivottu juttu tämä raskaus onkin. Jotenkin on niin epäuskoinen olo, että voiko tämä olla totta.
Tuntuu siltä, että on ihan hyvä, että kaikkien asioiden hoitamiseen ja prosessointiin (ja tottakai hetkestä nauttimiseen) on aikaa useampi kuukausi. Selailin vähän keskusteluja edellissivuilta. Oli juttua ravintosuosituksista - itsellä tuntuu olevan nämä näin ensi alkuun kyllä tosi hakusessa, mitä sai ja mitä ei. Mutta eiköhän ne jää päähän paremmin, kunhan raskaus etenee ja oppii.
Mä plussasin tosiaan tällä viikolla. Mies ei meinannut oikein uskoa todeksi, nyt kun näytin digiä niin vaikutti uskovan jo.
Paljon tässä on kyllä sulateltavaa, vaikka ehdottoman pitkään toivottu juttu tämä raskaus onkin. Jotenkin on niin epäuskoinen olo, että voiko tämä olla totta.
Oon ihan samaa mieltä että hyvä kun raskaus kestää useamman kuukauden niin kerkeää rauhassa haaveilla ja ajatella sitä tulevaa arkea. Itse en ehkä tehnyt kaikkea mitä olisi kannattanut tehdä ennen esikoisen syntymää eli mahdollisimman paljon omia kivoja juttuja ja harrastuksia. Mutta vauvakuume oli ollut niin pitkään että elin vaan siinä sitten kun vauva syntyy kuplassa.
Rakastin kävellä myös maha esillä. Oli jotenkin niin onnellinen olo. Vastaava on kun menen nyt esikoisen kanssa johonkin. On niin ylpeä siitä kehon tuottamasta lapsesta.
Nyt mietin että on hyvä kun on vielä 8 kk aikaa esikoisella kasvaa jotta minäkin sitten olen valmiimpi arkeen jossa on taapero ja vauva
Te kellä on jo useampi lapsi: onko se arjen muutos ihan hirveän suuri kun toinen lapsi tulee kuvioihin? Meille oli alku esikoisen kanssa haastava kun yritin pumpata maitoa ja stressasin sitä ensimmäiset kuukaudet kunnes lopetin koko osittaisimetyksen. Olin ihan väsynyt kun yritin imettää, pulloruokkia ja välissä pumpata. Sitten vauva jo kohta heräsikin
ehkä seuraavan vauvan kohdalla yritän imetystä tiivisti ekan kuukauden ja jos se ei ala luistamaan niin lopetan suosiolla. Koska ensi vuonna herää vauva ja sitten viihdytät taaperoa myös 
Meillä ekan kanssa samat kokemukset ja pumpun hajottua päätin että nyt loppuu ja korvikkeelle. Stressi loppui siihen.Oon ihan samaa mieltä että hyvä kun raskaus kestää useamman kuukauden niin kerkeää rauhassa haaveilla ja ajatella sitä tulevaa arkea. Itse en ehkä tehnyt kaikkea mitä olisi kannattanut tehdä ennen esikoisen syntymää eli mahdollisimman paljon omia kivoja juttuja ja harrastuksia. Mutta vauvakuume oli ollut niin pitkään että elin vaan siinä sitten kun vauva syntyy kuplassa.
Rakastin kävellä myös maha esillä. Oli jotenkin niin onnellinen olo. Vastaava on kun menen nyt esikoisen kanssa johonkin. On niin ylpeä siitä kehon tuottamasta lapsesta.
Nyt mietin että on hyvä kun on vielä 8 kk aikaa esikoisella kasvaa jotta minäkin sitten olen valmiimpi arkeen jossa on taapero ja vauva
Te kellä on jo useampi lapsi: onko se arjen muutos ihan hirveän suuri kun toinen lapsi tulee kuvioihin? Meille oli alku esikoisen kanssa haastava kun yritin pumpata maitoa ja stressasin sitä ensimmäiset kuukaudet kunnes lopetin koko osittaisimetyksen. Olin ihan väsynyt kun yritin imettää, pulloruokkia ja välissä pumpata. Sitten vauva jo kohta heräsikin
Seuraavien kanssa imetys on sujunut helposti ilman stressiä ajatuksella imetän jos onnistuu ja jos ei niin korviketta sitten. Tulikin päinvastainen ongelma, ettei pullo kelvannut ollenkaan..
Harppaus yhdestä lapsesta kahteen oli suuri. Itse vauvan hoito oli helppoa kun kaikki meni rutiinilla, mutta se huomion jakaminen ja vauvan hoitaminen, kun samalla piti yrittää viihdyttää 2v taaperoa, mutta parin viikon totuttelun jälkeen alkoi ihan hyvin sujumaan. Lähinnä imettäessä oli välillä vaikeaa kun esikoinen olisi juuri sillä hetkellä aina kaivannut jotain. Toinen lapsi oli myös todella itkuinen ensimmäisen vuoden, tai sitten se vaan helpon esikoisen jälkee tuntui siltä.
Kolmas meni rehellisesti siinä sivussa ja pääsin paljon helpommalla kun 2 lasta olivat toisilleen jo valmiiksi seurana, oli muutenkin todella helppo vauva ja olisin ollut ihan heti valmis neljänteen samanlaiseen vauvaan :)
Lapsilla 2v2kk ja 1v7kk ikäeroa. Nyt tuleekin jo 3v4kk nuorimmille ja sehän onkin itselle uusi tilanne "isommalla" ikäerolla.
Mä pelkään että meillä alkaa kauhea mustasukkaisuus esikoisen kohdalta kun vauva tulee. Me ollaan oltu niin tiivis paketti koko ajan, mutta voihan olla että asiat sujui hyvinkin ja osaa suhtautua jo pieneen, on silloin kuitenkin jo 5 vuotias. Ainakin hän niin kovasti on toivonut sitä pikkusiskoa tai veljeä, katsotaan miltä todellisuus sitten näyttää hänelle 
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
Eukalyptys
Näppärä viestien naputtelija
Mä pelkään että meillä alkaa kauhea mustasukkaisuus esikoisen kohdalta kun vauva tulee. Me ollaan oltu niin tiivis paketti koko ajan, mutta voihan olla että asiat sujui hyvinkin ja osaa suhtautua jo pieneen, on silloin kuitenkin jo 5 vuotias. Ainakin hän niin kovasti on toivonut sitä pikkusiskoa tai veljeä, katsotaan miltä todellisuus sitten näyttää hänelle
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
Itsellä ei imetyksestä kokemusta ole kun toivottavasti esikoinen tuloillaan, mutta olisin kyllä valmis maksamaan ihan yksityisen kautta otetusta imetysohjauskurssistakin jos neuvolassa tai sairaalassa saatu ohjeistus ei toimisi. Toki jos ei maitoa esim tulisi niin se on sitten asia erikseen.
Mäkään en pahemmin opastusta saanut, henkilökunta korkeintaan tunki tissin paremmin vauvan suuhun.Mä pelkään että meillä alkaa kauhea mustasukkaisuus esikoisen kohdalta kun vauva tulee. Me ollaan oltu niin tiivis paketti koko ajan, mutta voihan olla että asiat sujui hyvinkin ja osaa suhtautua jo pieneen, on silloin kuitenkin jo 5 vuotias. Ainakin hän niin kovasti on toivonut sitä pikkusiskoa tai veljeä, katsotaan miltä todellisuus sitten näyttää hänelle
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
Tehon puolella kyllä sai parempaa ohjausta ja kannustettiin pumppaamaan, että sai maitomäärän nousuun.
Pöllönen
Kommentoinnin ninja
En muista kuulleeni tai saaneeni opetusta imettämisestä neuvolassa raskausaikana, mutta synnytyksen jälkeen osastolla todella hyvin. Nihkeästi antoivat lisämaitoa ja piti imettää ja imettää ja luottaa että maito riittää. Kyllä kädestäpitäen tuli neuvot ja pitkälle ovat kantaneetkin. Kahta ekaa muksuani imetin yli vuoden kumpaistakin, ja kolmatta lastani yli 3vMä pelkään että meillä alkaa kauhea mustasukkaisuus esikoisen kohdalta kun vauva tulee. Me ollaan oltu niin tiivis paketti koko ajan, mutta voihan olla että asiat sujui hyvinkin ja osaa suhtautua jo pieneen, on silloin kuitenkin jo 5 vuotias. Ainakin hän niin kovasti on toivonut sitä pikkusiskoa tai veljeä, katsotaan miltä todellisuus sitten näyttää hänelle
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
Apua. Stressaa, mies on aikamoinen pessimisti ja tartutti sen nyt minuun. Olen huomattavasti ylipainoinen, mutta sain painoa pudotettua ennen raskautumista. Nyt pelkään aivan sikana keskenmenoa. Vuotoa ei ole, mutta se vähäinenkin oire, rintojen kipu on nyt hävinnyt.. Turvoksissa ne vielä on mutta ei kipeät.. Koko tämän ajan on ollut voimakkaiden ponnistelujen jälkeen neppaillut menkkamaisesti vatsassa ja töiden jälkeen sama (teen fyysisesti raskasta työtä) Ja menin nyt sitten yön paniikissa lukemaan kaiken mahdollisen keskenmenoista. Rv 5+1 on nyt ja lääkärille + ultra aika on vasta 2 vko päästä. Miten ihmeessä kestän sinne asti. Ja entä jos nämä oireiden loppumiset meinaa keskenmenoa??
Hei suosittelen kaikille joita imetys mietityttää ja kaipaavat tietoa ja vinkkejä, lukemaan Imetyksen tuki ry:n nettisivuja. Heillä on myös chatti ja puhelinnro mistä saa henkilökohtaista opastusta. Samalla nimellä löytyy myös faceryhmä, siellä voi myös kysellä neuvoa tai lueskella muiden kokemuksista ja ongelmista ja mitä ratkaisuja niihin on löytynyt :)
Kuulostaa todella tutulta tämä oireiden "katoaminen" ja siitä aiheutuva huoli. Minulla oireet vähenivät paljon 5+6 eli vajaa viikko sitten (nyt 6+4). Ihan täsmälleen sama pelko keskenmenosta minulla.
Mutta on ne oireet nyt tulleet myös osittain takaisinkin. Pahoinvoinnin aaltoja ja ajoittain rinnat taas arat. Silti tietty huolettaa.
Joku taisi toisessa ketjussa sanoa, että oireiden vähentyessä kaikki joko on hyvin tai sitten ei ole. Eli ei mulla mitään lohdun sanoja sulle ole, mutta sympatiat sinne koska ihan samassa tilanteessa olen.
Ultra minulla maanantaina (7+0) joten sittenpä selviää mikä tilanne. Tsemppiä sinulle kovasti!!
Eski
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mites teilla muilla (mahdolliset) puolisot on suhtautunut raskauteen? Taahan oli meille yllatys, mies on innoissaan ihmeesta ja sehan jo nimeais lapsen Miracle Mulla on tata vuotoa ollut, joten mies ei anna mun tehda mitaan.. saan maata koko illan sangyssa ja mies hoitaa lasten iltahommat :) Meillahan vanhin on jo 14, pikkasen jannittaa aloittaa vauvarumba alusta..Onko muita, joilla esikoisen ja tulevan ikaero suuri? Mua pelottaa miten tassa iassa jaksan yovalvomiset taas..21 vuotiaana meni vahan helpommin.. Nyt viela pitaisi itse jatkaa toita aitiysloman (3kk) jalkeen, mies sitten ois vauvan kanssa, kun mulla huomattavasti parempi palkka.
Mulla on tata vuotoa ollut, joten mies ei anna mun tehda mitaan.. saan maata koko illan sangyssa ja mies hoitaa lasten iltahommat :) Meillahan vanhin on jo 14, pikkasen jannittaa aloittaa vauvarumba alusta..Onko muita, joilla esikoisen ja tulevan ikaero suuri? Mua pelottaa miten tassa iassa jaksan yovalvomiset taas..21 vuotiaana meni vahan helpommin.. Nyt viela pitaisi itse jatkaa toita aitiysloman (3kk) jalkeen, mies sitten ois vauvan kanssa, kun mulla huomattavasti parempi palkka.
Mä pelkään että meillä alkaa kauhea mustasukkaisuus esikoisen kohdalta kun vauva tulee. Me ollaan oltu niin tiivis paketti koko ajan, mutta voihan olla että asiat sujui hyvinkin ja osaa suhtautua jo pieneen, on silloin kuitenkin jo 5 vuotias. Ainakin hän niin kovasti on toivonut sitä pikkusiskoa tai veljeä, katsotaan miltä todellisuus sitten näyttää hänelle
mä toivoisin niin kovasti että imetys sujuisi nyt, esikoisen aikaan imetyksestä ei kyllä puhuttu meidän neuvolassa yhtään mitään ja synnärilläkin sain tosi huonosti opastusta. Poika tottu saamaan osastolla maitoa kun joutu valvontaan tulehdusarvojen takia. 2 kuukautta hypin jumppapallolla ja hyvä etten päälläni seisonu ja silti ei tissi kelvannut, sitten luovutin ja ajattelin että kyllä kai se kasvaa korvikkeellakin ja sittenhän meidän elämä helpotti. Nyt toivoisin että saisin jo raskausaikana ohjeita siihen imetykseen. Oletteko muut saaneet? Riippuuko tämäkin taas vaan terveydenhoitajasta/neuvolasta?
Mä kyselin synnärillä aktiivisesti apua ja ohjausta ja sitä myös sitten sain. Suosittelen myös lukemaan imetyksen tuki ry.n matskuja jo ennakkoon, niiden sivuilla taisi olla joku oma opus odottajalle. Facebook-sivuja ei kannata kovin tosissaan lukea, musta osa jutuista on vähän "fanaattisia" ja saattavat siten aiheuttaa toisissa huonommuuden tunnetta. Hyviäkin kokemuksia ja vertaistukea tottakai! Myös neuvolasta kannattaa kysyä ohjeita, mulla on ainakin ollut imetysmyönteinen terveydenhoitaja. Meidän neuvolassa on myös erikseen koulutettuja imetysohjaajia, joille pääsee ihan kysymällä. Lisäksi synnärillä oli imetyspoli, jonne päästiin, koska vauvan paino tippui aluksi runsaasti. Luulisin, että sinnekin pääsee herkästi, jos toivoo. Ajattelen, että on hyvä, että pohdit jo ennakkoon asiaa
Joo, tuo Imetyksen tuen ryhmä on ehdoton. Vaikka se menee aika Ajoittain absoluuttiseksi totuudeksi, niin silti sieltä saa t o d e l l a paljon vinkkejä ja tukea.
Joo näinhän se on, ja pieni osa porukasta myös hieman ”fanaattista” asian suhteen. Mut suurimmaksi osaksi kuitenkin hyvää tietoa ja apua tarjolla :)
Itse koin että tarvitsin apua ihan ammattilaiselta. Menin vauvan ollessa 2 viikkoa yksityiselle kätilölle joka neuvoi kädestä pitäen mitä voidaan vielä kokeilla että edes osittaisimetys onnistuisi. Sairaalasta en saanut kun voivottelua ja että näin nyt vaan voi käydä... Neuvolassa saatiin ennen synnytystä kunnon opastusta joka olisi varmasti riittänyt jos maito noususi normaalisti.
Kuulostaa todella tutulta tämä oireiden "katoaminen" ja siitä aiheutuva huoli. Minulla oireet vähenivät paljon 5+6 eli vajaa viikko sitten (nyt 6+4). Ihan täsmälleen sama pelko keskenmenosta minulla.
Mutta on ne oireet nyt tulleet myös osittain takaisinkin. Pahoinvoinnin aaltoja ja ajoittain rinnat taas arat. Silti tietty huolettaa.
Joku taisi toisessa ketjussa sanoa, että oireiden vähentyessä kaikki joko on hyvin tai sitten ei ole. Eli ei mulla mitään lohdun sanoja sulle ole, mutta sympatiat sinne koska ihan samassa tilanteessa olen.
Tsemppiä sinulle kovasti!!
Ajatuksenne kuulostaa NIIN tutuilta! Muakin pelottaa että kaikki ei mene hyvin, vaikka mies haluaa niin kovasti jo uskoa.
Mulla nyt rv 5+4 ja varhaisultra yksityisellä vajaan kahden vkon kuluttua.
Tsemppiä teille, ollaan kaikki vähän niin kuin samassa veneessä! Pakko kai vain uskoa että kaikki menee niin kuin on tarkoitettu
