Se on ilmeisesti se pesänrakennusvietti, mulla se alkoi kun jäin mammikselle viimeviikon pe... Siihen saakka olin puolikuollut zombie, joka raahautui aamulla töihin ja iltapäivällä sieltä pois... Täällä on siivottu koko mammaloma, toissapäivänä oli nurmikonleikkuuta ja puutarhatöitä, eilen pesin terassin lasit ja oon ehtinyt pestä ehkä miljoona koneellista pyykkiä lakanoista vauvanvaatteisiin. Suunnitelmissa vielä saada pikkuihmisen huone valmiiksi, siivota keittiön kaapit (että sinne kehtaa edes äipän päästää tarvittaessa) ja jos vaatehuoneesta ehtis poistaa ylimääräiset vaatteet. Tarkoituksena on hyödyntää vanhat hieman kulahtaneet ja ihanan pehmeät kankaat vauvalle. Ompelu kun on mun ihan oikea ammattikin vaikka nykyisin vain harrastusmuodossa alanvaihdon vuoksi. Niin ja ton oman työtilassa vois kans tietty siivota. Appiukko on aivan neurooseissa kun kuuli mitä täällä touhuilen. Sen mielestä kun en sais mitään enää tehdä. Mut mikäs täällä touhutessa, kun pakko ei ole ja kukaan muu ei määrää tahtia. Meillä mies sanoi jo, että mun pitäis olla useammin äitiyslomalla kun oot noin hyväntuulinen ja stressitön. Mä kyllä kieltämättä nautin tästä olotilasta täysin siemauksin ja koen olevani rennompi ja seesteisempi kuin ehkä koskaan :) katotaan nyt miten tilanne ja toimeliaisuus muuttuu kun/jos ne helteet pärähtää päälle. Mä kun en muutenkaan ole helleihminen....