Oon nyt kolme viikkoa ollu ihan loppu. Niinku henkisesti. Töiden jälkeen tai vapaapäivinä ei jaksa mitään, ku itkeä ja nukkua. Ja tosiaan vapaapäiviäkin on aina(siis nyt viimeaikoina) yksi kerrallaan, että ei niillä yleensäkään paljoa aikaseksi saa. No kuitenkin. Mulla on mies ollu lomalla ja ihan hävettää, kun en ole sen ja tytön kanssa jaksanu mitään tehdä. Ja tänään se loma loppukin, että jep jep. Pelkkä ajatuskin töihin menemisestä ahdistaa. Noh, olen nyt viikonlopun jaksanu töissä sillä ajatuksella, että maanantaina menen työterveyteen. Juu, kyllä mä sielä kävin tänään. En saanu ku pahemman mielen. Mä näin jo heti sen lääkärin naamasta, että ei heru edes kahta päivää saikkua. Persutelut "koita nyt jaksaa nämä kaks päivää, sittenhän sulla on jo kaks vapaata." Jep, on kaks vapaata, jonka jälkeen alkaa 3viikon hiton moinen työputki. Jos nyt on jo ihan loppu, niin mitä mä sitten olen? "yritä sopia sun esimiehen kanssa niistä vuoroista, voidaan myös pitää yhteispalaveri". Huoh. Saman tien ku astuin ovesta ulos, niin itkuhan siinä tuli. Puoli tuntia itkin silmäni päästä, jonka jälkeen päätin, että yritän soittaa vielä neuvolaa tänään, jos sielä edes joku jaksais kuunnella. Lisäksi mun pitäis olla tänään klo. 13,00 töissä! Jippiii! Ja neuvolan puhelinaika on 12-13, että pääsekö sinnekään edes tänään. Anteeksi vuodatukseni.