Voimia Jaama! Kuulostaa kyllä munkin korvaan ehkä hormonihommilta yhdistettynä univelkaan (toki voi olla masennuskin) Itsellä oli meinaan juuri kamalaa väsymystä, tiuskimista ja raivokohtauksia kierukan asettamisen jälkeen ja samalla lapsukaiset valvotti niin kaikki tuntui ihan ylitsepääsemättömältä ja tosi vaikealta. Suosittelen kyllä silti vaikka neuvolasta tai jostain kysymään, koska helpoinhan sitä masennustakin on lähteä hoitaan heti ennen kun se ehtii ihan kamalaksi äityä, lopultahan siihen ei välttämättä ole edes voimia hakea apua.
Heinä-syyskuun vapaa keskustelu-alusta
- Ketjun aloittaja AamuElokuun
- Aloituspäivämäärä
Hyvä tietää toikin, niin en mee ennen kesää asentamaan kierukkaa. Pitäs saada sit yöt sitä ennen paremmiksi. Itellä ei oo vielä mielialat vaihdelleet eikä kierto ole vielä käynnistynyt. Toukokuun alussa tulis ekat menkat, jos menis esikoisen tahtiin.
Kiitos tsempeistä, tämä on varmaan yhdistelmää vähän kaikesta tällä hetkellä. Väsymys on tällä hetkellä tosi kova kun kroppa käy kierroksilla tulehduksien takia, pää on sekaisin imetyksen lopetuksesta (eli hormoonit) ja siksi että kroppa hajoaa.
Ei ihan helpoin yhtälö tällä hetkellä kun oman lapsen kosketuskin sattuu välillä. Perjantaina onneksi vihdoin pääsen lääkärin ja saan lääkkeet.[emoji4]
Ei ihan helpoin yhtälö tällä hetkellä kun oman lapsen kosketuskin sattuu välillä. Perjantaina onneksi vihdoin pääsen lääkärin ja saan lääkkeet.[emoji4]
Kyllä tämä tästä, neuvolasta ei apuja saatu kun kotipalvelua en suostu käyttämään (se ei vaan tällä paikkakunnalla toimi). Suosittelivat miettimään jotain maksullista palvelua, no a) tällä paikkakunnalla sellaista ei ole ja b) ei tällä taloudellisella tilanteelle ihan mahdollista.
Perjantaina kävin reumalääkärillä, mikä vahvisti pahimman pelkoni, tulehduksia melkein kaikissa isoissa nivelissä. Nyt sitten kokeiluun uudet lääkkeet ja kahden kuukauden päästä kontrolli, sitten mahdollisesti lisää lääkkeitä. Eihän tähän olotilaan mitään pikahelpotusta löydy, mutta ihan hyvä kun tietää missä mennään.
Perjantaina kävin reumalääkärillä, mikä vahvisti pahimman pelkoni, tulehduksia melkein kaikissa isoissa nivelissä. Nyt sitten kokeiluun uudet lääkkeet ja kahden kuukauden päästä kontrolli, sitten mahdollisesti lisää lääkkeitä. Eihän tähän olotilaan mitään pikahelpotusta löydy, mutta ihan hyvä kun tietää missä mennään.
Käytiin eilen päiväseltään Tallinnassa. Kotoa lähdettiin 7.20 ja takaisin kotona taas 20.40. Olipa pitkä päivä, mutta vautsi miten hienosti meidän naperot meni siellä! Yöllä tämä toki kostautui, koska vauva heräsi 10 kertaa yöllä kiukkuamaan ja syömään ja isompi talssi omasta huoneesta klo 6 herättämään muun perheen.
Hei kivaa varmaan päästä vähän töihinkin, oon kateellinen
Hei kivaa varmaan päästä vähän töihinkin, oon kateellinen
On se ihan kivaa ollut. Tammikuusta asti oon heittänyt keikkaa yliopistolla kerran pari viikossa. Tosin tähän asti tosiaan mies ollut kotona että on päässyt ihan aikuisten oikeesti töihin. Nyt pääsiäisenä sekin loppuu, ehkä syksyllä taas jos tarvitaan. Sopiva määrä tuommoinen, oikeisiin töihin en oo palaamassa vielä vuoteen.
Mä oon ollut kotona yli 3vuotta niin mulla alkaa jo hajota pää. Nyt on haut päällä ja ajattelin kokeilla jos pääsis amk sisään. En vaan tiiä miten ikinä pystyn pullavaisen laittamaan tarhaan alle vuoden ikäisenä
Minä tuossa jo riemuitsin kun pomo soitti, että voisinko tehä äitiysloman ohella myös vähän töitä. Kun tosiaan alkaa pää hajota ja tekisi ihan hyvää nuo aikuiskontaktit myös. (Meillä ei siis ole täällä kerhoja eikä mitään mihin pääsisin menemään vauvan kanssa enkä oikein kehtaa mennä leikkipuistoon seisomaan vaunujen kanssa.)
Lupauduin töihin nyt ihan vain työkavereiden näkemisen takia, mutta kävi ilmi, että olin vähän turhan positiivisella mielellä. Sain työläppärini vierashuoneen pöydälle ja teen niitä töitä kotona kun ehdin. Että se siitä sosiaalisuudesta
Lupauduin töihin nyt ihan vain työkavereiden näkemisen takia, mutta kävi ilmi, että olin vähän turhan positiivisella mielellä. Sain työläppärini vierashuoneen pöydälle ja teen niitä töitä kotona kun ehdin. Että se siitä sosiaalisuudesta
Mä oon ollut kotona 8 vuotta suljettu osasto kutsuu:D ei vainiskaan...oisin valmis takas töihin/kouluun en vaan tiiä miten ihmeessä saa arjen pyörimään kun mäkin töissä
Käytiin sisun kans tänään 6kk kontrollissa jorvissa ja elokuussa taas uudestaan! Samalla olis sit lasten endokrinologi joka kattoo sisun hormooni hommia... väläytettiin kasvuhormoni mahdollisuutta! Aikuis mitta sisulla olis tällä kasvulla 160-165 cm... muuten kaikki olikin niinku pitää:)
suljettu osasto kutsuu:D ei vainiskaan...oisin valmis takas töihin/kouluun en vaan tiiä miten ihmeessä saa arjen pyörimään kun mäkin töissä Käytiin sisun kans tänään 6kk kontrollissa jorvissa ja elokuussa taas uudestaan! Samalla olis sit lasten endokrinologi joka kattoo sisun hormooni hommia... väläytettiin kasvuhormoni mahdollisuutta! Aikuis mitta sisulla olis tällä kasvulla 160-165 cm... muuten kaikki olikin niinku pitää:)
Mä olen ollut kotona kaksi vuotta ja vielä ainakin vuoden oleilen kotosalla jos työnantaja hyväksyy opintovapaan.
Ei kyllä mitään motivaatiota palata entiseen työhön, joten vielä parivuotias Tradenomin tutkintoa jäljellä ja sitten uusien töiden etsintä.
Pää kyllä alkaa olemaan ulalla tätä kotona oloa, varsinkin nyt kun ei juuri minnekään pääse lähtemään.
Nyt kaksi viikko vedetty vanhempia reumalääkkeitä ja kolme päivää aina yökkö olo lääkkeen jälkeen, mut jospa jossain vaiheessa helpottaisi Nivelkivut.
Pitkin hampain olin jo kotipalveluun yhteydessä (edellisen kerran sain tosi huonoa palvelua) ja nyt harmittaa että edes soitin kun puhelimessa se kotipalvelun koordinaattori oli niin tympääntyneen oloinen ja tuntui tosi nihkeästi suhtautuvan meille apua antamaan. Ensi viikolla sitten selviää saadaanko kotipalvelusta apua, että saisin välillä hieman huilattua.
Ei kyllä mitään motivaatiota palata entiseen työhön, joten vielä parivuotias Tradenomin tutkintoa jäljellä ja sitten uusien töiden etsintä.
Pää kyllä alkaa olemaan ulalla tätä kotona oloa, varsinkin nyt kun ei juuri minnekään pääse lähtemään.
Nyt kaksi viikko vedetty vanhempia reumalääkkeitä ja kolme päivää aina yökkö olo lääkkeen jälkeen, mut jospa jossain vaiheessa helpottaisi Nivelkivut.
Pitkin hampain olin jo kotipalveluun yhteydessä (edellisen kerran sain tosi huonoa palvelua) ja nyt harmittaa että edes soitin kun puhelimessa se kotipalvelun koordinaattori oli niin tympääntyneen oloinen ja tuntui tosi nihkeästi suhtautuvan meille apua antamaan. Ensi viikolla sitten selviää saadaanko kotipalvelusta apua, että saisin välillä hieman huilattua.
Sisu kasvaa hitaasti vai? Eiks teillä ollu niin et kaikki tytötki oli pikkasia? Tsemppiä sisulle lääkäriinMä oon ollut kotona 8 vuotta
Käytiin sisun kans tänään 6kk kontrollissa jorvissa ja elokuussa taas uudestaan! Samalla olis sit lasten endokrinologi joka kattoo sisun hormooni hommia... väläytettiin kasvuhormoni mahdollisuutta! Aikuis mitta sisulla olis tällä kasvulla 160-165 cm... muuten kaikki olikin niinku pitää:)
Sisu kasvaa hitaasti vai? Eiks teillä ollu niin et kaikki tytötki oli pikkasia? Tsemppiä sisulle lääkäriin
Sisun pienen syntymäpainon takia myö siellä käytiin ja kasvaa -3 käyrällä... eli mini on
Eipä noi muutkaan mitään järin isoja oo ollu/ole
ärsyttää tämmönen ylimääräinen toiminta... ois muutakin! Liha aloitettiin eilen, jospa se sais kasvupyräyksen aikaan
Joo, veikkaan et ne vaan hyysää turhaan, mut hyvähän se on että tutkii ettei oo mistään muusta kiinni. Mut on se kyl kauhee vaivakin täältä lähtee jorviin, menee monta tuntii siinäkin.Sisun pienen syntymäpainon takia myö siellä käytiin ja kasvaa -3 käyrällä... eli mini on
Eipä noi muutkaan mitään järin isoja oo ollu/ole
Liha aloitettiin eilen, jospa se sais kasvupyräyksen aikaan
Jännä et ne tutkii jos teil on kaikki ollu pieniä. Eiks se ollu niin et säki oot pikkanen?
Kuinka moni on ollu yön yli reissussa ilman vauvaa jo? Miulla ois vappuaattona isän vaimon 50 synttärit ja pitäs matkata savosta Helsinkiin ja sit vappupäivänä takas. Minnuu ihan suoraan sanottuna ahistaa koko ajatus olla "niin pitkään" erossa. Ehkä eniten se, että muksu ei oo ollu kauheesti isänsä kanssa kahestaan. Ja varmuutta ei oo suostuuko juomaa tuttipullosta. Tuulen suunnasta kiinni. :D Tässä oon reilun kuukauden päivät miehelle jo sanonu ja kysynyt että miten tehhään, lähtöökö ne mukkaan kans ja jää siellä sit kotimiehiks vai ovatko täällä savossa kotona ja jos tulleevat mukkaa niin millä matkustetaan, juna vai oma auto. Mutta vastaukset on aina luokkaa nii, en tiiä. Niinkun aina kun jotai yritän kysyä. Noh enivei. Mitenkä tätä omaa ahdistusta sais vähä pienemmäks? :D Ja kokemuksia vauvan kanssa pitkistä automatkoista otetaan vastaan. Junalla ollaan kerran mentykin Hki:n, ja siinä nyt ei oo mitää ongelmaa. :D